Hnax:
Wow, olisipa mulla Hilkka H sun kaltaista tarkkuutta - oon vähän boheemimpi Mutta se on mun tyyli kyllä ihan luonnostaan, joten joudun vaan sitkeesti opettelemaan siihen soveltuvaa elämäntapaa (normaalipainoon tähdäten).

No siis en todellakaan ole luonnostaan pikkutarkka, päinvastoin . Mutta tässä painonpudotuksessa on pakko, en nimittäin jaksa loppuelämääni painoa pudottaa, se on saatava haluamaani lukemaan inhimillisessä ajassa, sen takia olen ottanut noin tarkasti tän homman.
Minähän pidin välillä kolme viikkoa sellaista kokeilua, etten laskenut syömisiäni, enkä edes kirjannut kaikkea. Hyvin pysyi paino samana, eli tulin siihen tulokseen, että selviän kyllä itsekseni ilman sen kummempia miettimisiä. Mutta kun muutama kilo on saatava vielä pois, niin nyt taas on menossa tarkan kirjauksen projekti :wink: . Hulluksi meinaan taas tulla, joten äkkiä on saatava tää päätökseen :lol: .

Olen yrittänyt olla positiivinen ja vain jatkaa sitkeästi, mutta nyt iski epätoivon hetki. Olen laihduttanut aktiivisesti viime lokakuusta, Kiloklubiin liityin tammikuussa ja saldo on, tadaa, + 5 kiloa!

Olen 33-vuotias, 170 cm pitkä ja painoa on nyt 68 kiloa. Olen siis normaalipainon puolella, mutta tässä on ainakin 6 kiloa liikaa. Olen aina ollut hoikka, painoin vuosikaudet 54-58 kiloa, lasten jälkeenkin. Lihoin molemmissa raskauksissa yli 20 kiloa, mutta paino putosi sen enempää laihduttamatta.

En ole aikuisiällä harrastanut mitään säännöllistä liikuntaa. Ajan autolla joka paikkaan ja kävelylenkillä käyn kerran kuukaudessa. Ratsastin välillä parin vuoden ajan säännöllisesti 4-6 kertaa viikossa, mutta paino oli silloinkin sama kuin aikaisemmin.

Muutama vuosi sitten putosin pahasti hevosen selästä ja leikkauksen ja jälkihoitojen jälkeen meni muutama kuukausi ennen kuin sain aloittaa ratsastuksen uudelleen. Jouduin kuitenkin onnettomuuksien putkeen eli saldona on nyt viideltä vuodelta viisi eri luunmurtumaa. Nämä ovat tietenkin vaikuttaneet liikkumiseen eli en ole ratsastanut enää yli vuoteen. Viimeisin murtuma oli sellainen, ettei normaali kävelylenkkikään onnistunut moneen kuukauteen.

Teen kevyttä toimistotyötä ja kotona olen ilmeisesti opetellut liian hyvää organisointia, koska kotitöihin ei mene paljoakaan aikaa. Iltaisin touhuan lasten ja mieheni kanssa, teen kotitöitä ja katson telkkaria.

Olen aina syönyt mitä sattuu ja milloin tahansa, varmasti välillä ihan liikaa ja välillä aivan liian vähän. En ole koskaan syönyt aamiaista, en vain saa aamulla mitään muuta alas kuin lasin vettä.

Viime syksynä painoni oli 63 kiloa. Elokuussa lopetin tupakanpolton ja vaikka lokakuussa liityin Kalorilaskuriin, painoni nousi tuonne 68 kiloon. En ole koskaan aikaisemmin seurannut syömisiäni näin tarkkaan tai syönyt näin terveellisesti. Olen lukenut netistä varmaan kaiken suomenkielisen tekstin liittyen painonhallintaan, joten tiedon puutteesta ei voi olla kyse.

Olen huomannut seuraavia seikkoja ruokavaliostani: Jos syön niin kuin olen vuosikausia syönyt, saan ainoastaan 1100-1200 kaloria täyteen. Normaaliin ruokavaliooni on aina kuulunut lounas (töissä esim. hampurilainen ja ranskalaiset/täytetty patonki/makaroonilaatikko/maksalaatikko tai joku muu eines). Vasta nyt laihduttaessa olen opetellut syömään enemmän salaatteja ja kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun.

Kotiin tullessani olen yleensä syönyt pari palaa ruisleipää margariinilla, kermajuustolla ja kinkkuleikkeleellä. Nyt laihduttaessa olen vaihtanut juuston rasvattomampaan vaihtoehtoon ja kinkun kalkkunaan. Olen myös opetellut syömään töissä aamupäivisin banaanin tai omenan.

Iltaisin olen sitten syönyt ehkä jotain pastaa jauheliha/broileri/katkarapu kastikkeessa ja siihen päälle 3-5 iltana viikossa 100 grammaa karkkia.

Nyt siis olen yrittänyt syödä 1200-1500 kaloria päivässä, olen lisännyt kasviksia ja hedelmiä, "parantanut" rasvoja, muuttanut tavalliset makaronit Kukka-makaroneiksi, lisännyt proteiineja, jne., jne.

Olen hankkinut kotiin kuntopyörän, crosstrainerin ja soutulaitteen. Olen tammikuusta saakka harrastanut liikuntaa noin 1000 kalorin edestä viikossa. Viimeiset pari viikkoa olen päässyt yli 2000 kalorin ja aion jatkaa sitä tavoitellen jatkossakin. Perheellisenä ja työssä käyvänä aika on tietenkin rajallista, mutta siinähän poljen sitten Lostia katsellen.

Ja mitä olen saanut tästä kaikesta? Vyötärö on tammikuusta kaventunut 3 senttiä. Paino on tammikuusta noussut kilon. Älkää naurako, mua ei ainakaan naurata enää. Yksikään vanha paitapusero ei mene päälle, napin välit nauravat. Yksikään vanhoista housupareistani ei mahdu päälle ja niitä on paljon. Töissä istuessani vatsamakkara tursuaa housuista ja olo on turpea.

Eli epätoivoista on. Tuntuu, etten oikein keksi enää mitään. En voi pudottaa kaloreita alle tuhannen, koska sitten en jaksa mitään. En voi ruveta millekään erikoisdieetille, koska en aio kikkailla ruuan kanssa loppuelämääni. En myöskään aio ruveta tekemään itselleni eri ruokaa kuin perheelleni. Enkä lopulta edes usko siihen, että kevytkermaan tai ruokaöljyllä tehdyt kotiruuat ovat turmiokseni.

Olen harkinnut personal trainerin palkkaamista, mutta myös lääkärillä käyntiä. Kilpirauhasarvoni olivat ainakin vielä viime vuonna normaalit enkä käytä jos e-pillereitä ei lasketa. Vaihdoin tammikuussa hormonikierukan e-pillereihin ja olen epäillyt sitäkin, että pillerit jotenkin pitäisivät tästä painosta kiinni.

Ja sitten vielä se ultimate totuuden hetki: karkit ovat perheemme heikkous. Saatan siis joskus syödä karkkia, yleensä salmiakkia iltaisin. Kokonaiskalorimäärä jää silti alle 1500 kalorin.

Miten tästä siis eteenpäin? Onko minun syötävä millintarkasti jokainen pallo vihreäksi ja harrastettava liikuntaa 3000 kalorin edestä viikossa, jotta jotain tapahtuu? Tavoitteena on 62 kiloa, joka sekin on enemmän kuin mitä olen painanut 30 vuotta elämästäni.

Näin maalaisjärjellä ajateltuna jos kulutat enemmän niin sinun tulee syödäkin enemmän! Varmasti asiantuntijat auttavat sinua tässä asiassa paremmin mutta tämä nyt tuli ekana mieleen. Tsemppiä vain kovasti Sinulle ja rentouta hieman sitä laihdutusta! :lol:

-Rasmus-

Ja jatkan vielä, kun en selkeästikään kirjoittanut vielä riittävästi :shock: .

Tupakoinnin lopettamisen jälkeen EN syönyt enempää kuin ennenkään. Lopetin Zybanin avulla ja se pienensi ruokahalua entisestään. Lisäsin veden juontia paljon, koska tupakanhimon iskiessä join aina lasillisen vettä.

Aineenvaihdunta tai ainakin ruuansulatuselimistö olikin sitten jumissa sen puolisen vuotta. Söin kuituja, pellavansiemenrouhetta, luumuja jne, mutta silti vatsa ei toiminut. Päivän turhana tietona kerrottakoon, ettei kyseistä ongelmaa enää ole .

Tupakoimaan en ala enää, onpahan yksi vaiva vähemmän.

Rasmus:
Näin maalaisjärjellä ajateltuna jos kulutat enemmän niin sinun tulee syödäkin enemmän! Varmasti asiantuntijat auttavat sinua tässä asiassa paremmin mutta tämä nyt tuli ekana mieleen. Tsemppiä vain kovasti Sinulle ja rentouta hieman sitä laihdutusta! :lol:

-Rasmus-

Kiitos Rasmus, vaikka jos olisit tässä lähettyvillä, niin varmasti löisin. Tai no en, koska en ole väkivaltainen, mutta kyllä tuo nyt on jo tullut selväksi.

Jos ohjelma ilmoittaa minulle sopivaksi kalorivajeeksi n. 480 kaloria vuorokaudessa ja toteutuva vaje on ollut pian vuoden 400-900 kaloria, niin tokihan jotain olisi pitänyt tapahtua?

Voi - tiedän täysin miltä sinusta tuntuu.

Päiväkirjaosiosta voit lukea enemmän, mutta nyt olen ihan viimeisenä vetona aloittanut Eija Holmalan/Katri Mannisen 12 viikon tehokiinteytysohjelman (löytyy kirjana).

Ruokailut tässä ohjelmassa on aika pitkälti samat kuin mitkä täällä olen jo oppinut - liikuntaa ei ehkä määrällisesti enemmän, mutta monipuolisemmin, kuormittavammin ja salitreeni ykkösasiana.

Mutta - painoni oli tammikuussa 2 kg vähemmän kuin nyt. Helmikuulta olen tätä ohjelmaa aikas hyvin noudattanut ja 'herkkupäivätkin' on pääsääntöisesti alle 2000 kcal tai peruskulutuksessa joka on minulle arvioitu n. 1800. Vaje on ollut puolen vuoden ajan joka päivä (lukuun ottamatta noita juhlia ym.) 400 - 600.

Jos tämä 12 viikkoa ei tuota tulosta - menen varmaan kiljumaan tonne torille että jonkun on PAKKO keksiä mistä on kyse!
Aivan epäreilua.

Painan siis nyt enemmän kuin ikinä aikuisiällä. Paitsi raskaana ja silloinkin oli raskaus yli puolen välin .

Joo, ja minulla oli myös keväällä personal trainer - ei apua. Oli aivan ihmeissään hänkin. Stressiä epäili syyksi (saattoi ollakin silloin osasyynä) nyt ei enää stressistä tietoakaan.

Olen tässä miettinyt että olenko pilannut aineenvaihduntani syömällä vuosikaudet väärin ja ihan liian vähän?! Paljon vähemmän kuin nyt pääsääntöisesti, mutta sekin vähä sitten kaikkea epäterveellistä.

Säälittävää, mutta tavoite on nyt niin vaatimaton että jos jouluun mennessä saisi kaksi kiloa pois - välillä kyllä ottaa päähän kun joku valittaa ettei ole kuin kilo lähtenyt kuukaudessa...

Olipahan vuodatus.

Voi Sea, kuulostaa niin tutulta!

Kateellisena olen lukenut täällä noita ketjuja, joissa ihmiset kertovat painon laskeneen ja taas nousseen. Heillä on sentään paino liikkunut johonkin! Itselläni on tämän laihdutuskauden aikana paino pudonnut yhdessä vaiheessa 1.5 kiloa, mutta sekin oli varmaan hormoneista johtuvaa. Ja noro-viruksen aikana putosi kolme kiloa, mutta se tuli seuraavana päivänä jo takaisin.

Minäkin olen todennäköisesti aina syönyt liian vähän. Josko se sitten on niin, että minun pitäisi olla kasvissyöjä ja syödä maksimissaan 800 kaloria. En usko myöskään sitä, että pelkästään ikä voisi vaikuttaa näin valtavasti.

Onnea, sinähän olet aivan oikealla tiellä! Vaikka itsestäsi tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut, sinulta on kadonnut 3 senttiä vyötäröltä.

Vyötärön pieneneminen samalla, kun paino nousee, tarkoittaa sitä, että olet laihtunut = rasvakudos on vähentynyt. Laihtuminenhan ei aina näy vaa'alla: painonnousu johtuu siitä, että kun ryhdyit nollaliikkujasta aktiiviliikkujaksi, lihas- ja muun rasvattoman kudoksen määrä on kasvanut. Lihaskudos painaa enemmän kuin rasvakudos. Jos - ja toivottavasti kun! - jatkat liikuntaa, voi olla, että pääset aikanaan tiettyihin mittoihin muttet enää sellaiseen vaa'an lukemaan, johon juuri nyt toivot pääseväsi.

Syömällä vuosia noin vähän olet pitänyt elimistöäsi säästöliekillä. Täällä puhutaan aina siitä, että kun vain alkaa syödä tarpeeksi, säästöliekki purkautuu, minkä jälkeen laihtuminen alkaa, mutta itsekseni olen pohtinut, onko mahdollista, että jos on esim. syönyt koko elämänsä "liian vähän", voiko elimistö tottua siihen ja madaltaa aineenvaihduntaa pysyvästi. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun aineenvaihduntaan perehtyneen ihmisen kommentti tähän. Joka tapauksessa syömistapojen muuttaminen sekoittaa elimistöä aluksi.

Sinulle voi olla vaikea laihduttaa noita kiloja siksikin, että olet reilusti normaalipainon sisällä, vaikket omassa ihannepainossasi olekaan.

Oli mikä oli, suurempi lihasmassa lisää kulutustasi, samoin vihreiden pallukoiden mukaan syöminen, joten sillä tiellä on hyvä jatkaa!

Uudistuja:


Ja mitä olen saanut tästä kaikesta? Vyötärö on tammikuusta kaventunut 3 senttiä. Paino on tammikuusta noussut kilon. Älkää naurako, mua ei ainakaan naurata enää. Yksikään vanha paitapusero ei mene päälle, napin välit nauravat. Yksikään vanhoista housupareistani ei mahdu päälle ja niitä on paljon. Töissä istuessani vatsamakkara tursuaa housuista ja olo on turpea.

Tässä on se asian ydin, minkä jotkut tähän kommentoijat (tai muihin vastaaviin keskusteluihin) ovat saattaneet missata. Vaikka olisi tosiaan kyse siitä, että lihakset painavat enemmän kuin läski niin ei kai tässä kukaan silti ISOMMAKSI halua? Mulla ihan sama juttu - uskon kyllä että lihakseni ovat paremmassa kunnossa ja siten ehkä painavat enemmän mutta kyllä silti pitäisi vaatteiden alkaa mahtua päälle eikä toisinpäin! Mulla myös vyötäröstä lähtenyt hyvin - tekee vaan toisaalta yhä hankalammaksi vaatteiden oston kun lantion/reisien ja vyötärön kokoero vaan kasvaa.

Sea:
Mulla myös vyötäröstä lähtenyt hyvin - tekee vaan toisaalta yhä hankalammaksi vaatteiden oston kun lantion/reisien ja vyötärön kokoero vaan kasvaa.

Kiva tietää tämä, Sea! Olen käsittänyt jostain syystä tähän asti, ettei sinulla ole tapahtunut yhtään mitään, ei edes vyötäröllä.

Jotenkin minun järkeni sanoo, että jos ensin kiinteytyy, jossain vaiheessa alkaa myös vaa'alla ja koossa näkyä tulosta, sillä kun syö alle kulutuksensa, lihasten kasvattaminen ei ole oikein mahdollista, joten jossain pitäisi väkisinkin tulla raja lihas- ja muun kudoksen kasvamiselle, ja vihdoin myös vaa'alla pitäisi näkyä positiivista tulosta.