Jaoinkos mä tämän Eläketurvakeskuksen tutkimusreferaatin maaliskuussa? Vai mainitsinko vain?

Tuli nimittäin tänään yhden FB-kaverin seinällä vastaan. Kyseinen henkilö on valitellut pandemia-ajan ankeutta ja nyt se on kuulemma ihan tieteellisesti todistettu.

Onhan tää tietysti melko mielenkiintoinen artikkeli:

https://www.etk.fi/blogit/vuosi-pandemiaa-takana-puolet-elakelaisista-kokee-elamanlaatunsa-heikentyneen/?fbclid=IwAR1azAgLkHYcIa0-RPeYm3OxV3aJVMlDGLgN5Pox2vrgvNZaTDBzq866Ddc

En kyllä ole havainnut kovin suurta heikennystä omalla kohdallani. Paitsi mitä nyt muutama matka on jäänyt tekemättä. Museokorttikin lojuu lompakossa lähes turhanpanttina. Ystäviä olisi tavattu useammin, jos olisi ollut ns. normaaliaika. Mutta kaipa asiat ovat kuten ne koetaan (ilmaisu lainattu eräältä touhukkaalta poliitikolta).

Viikonjatkoja!

PS. Rapsakka savolaissukuni havaitsi, että sisarussarjamme isän syntymästä tulee vapunjälkeisellä viikolla kuluneeksi sata vuotta. Koska korona, bileet pidetään verkossa. Johan tuota tuli nuorimman veljen synttäreillä viime vuonna harjoiteltua.

Heipsan!

Nyt on ollut hienot ja lämpimät ilmat jo pitkään. Pöly vaan lentää ja tulee tuulen mukana pihaan.
Ulkona on tullut oltua tosi paljon. Odotan sateita, että vois sisälläkin siivota. Josko huomenna?
Naamakin on tosi ruskea ulkona olosta. Ja tänään tais käsivarretkin vähän punertaa.

Tänään jo kuopsuttelin vähän maata. Valkosipuleita nousee kasvimaalta sieltä sun täältä. Saatoin ne penkkiin tänään. Nyt on kolme isoa penkkiä, kun kaksi jo oli syksyllä istutettuja.
Vadelmien kuihtuneet oksatkin sain leikattua. Hienoa kun jotain jaksaa puuhastella.

Pojan anoppi ollut lonkkaleikkauksessa ja jälkeen avattu uudelleen kun oli tulehdusarvot noussu. Mätää oli ollut vaikka kuinka. Tosi ikävää. Nyt on tosi huonossa kunnossa. Tosi moni on nyt joutunut leikkauksien jälkeen antibiooteille jos minkä vaivan takia?

Huomenna kauppareissu. 

Hyviä vointeja Kipalle ja kaikille muillekin!

Kiitos Merelle, samoin sinulle! Tässähän elämä on ihan yhtä juhlaa: tänään kirjan ja ruusun päivä, huomenna kansallinen koiranpäivä, ensi viikolla veteraanipäivä ja vappu.

Kirjoja löytyy, samoin ruusuja. Koiraystäväni osallistuu ilmeisesti juhliinsa etänä ja suvun sotaveteraani siirtyi tuonilmaisiin jo kymmenen vuotta sitten. Vappua perheessämme vietetään perinteisesti haalareissa. Siis maalarinhaalareissa veneen vierellä. Tuskin tuohon tulee poikkeusta edes näin koronavuonna.

Pirteätä perjantaita ja virkeätä viikonloppua kaikille!

Heippa 😊

Kiitos kirjoituksistanne. Nyt jätän taas kommentoinnin, kun olisi niin paljon sanottavaa eikä käsi kestä....

Täällä on sadepäivä. Yritän nyt kirjoittaa niin, että oikea käsi tukeutuu sylissä pystyasennossa olevaan tyynyyn. Ajattelin jo eilen, että pahin särky olisi mennyt ohi, mutta olkapäästä johtuva hauislihaksen särky on tänään taas paljon keljumpi.... 

Viime päivät ovat olleet tosi viileitä. Sopii minulle, niin ei tule hinkua päästä pihalle puuhailemaan kipeän käden kanssa.... Kyllä sitä ehtii, kun kevät etenee ja käsi paranee. Sen muistan harvinaisen tarkasti, että kun aikanaan reilu vuosi sitten sain UÄ-ohjauksessa sen ensimmäisen piikin olkanivelen sisälle, niin fysioterapeutti sanoi, että kestää yleensä kaksi viikkoa ennen kuin alkaa kunnolla vaikuttaa. Tuo piti silloin lähes kirjaimellisesti paikkansa. Sen jälkeen on tullut pari kertaa lisää, mutta en tarkkaan muista, kuinka kauan on kestänyt ennen kuin vaikutus kunnolla alkaa. Tällä kertaa taisin muuten saada allergisen reaktion kortisonin mukana olevasta puuduteaineesta. Minulla on EpiPen-kynä täällä varmuuden vuoksi. Ilmoitin asiasta perjantaina sinne lääkärikeskukseenkin, että kirjaavat ylös, kun todennäköisesti joudun siellä aina "silloin tällöin" . Olen niiiiiin totaalisen kyllästynyt lääkärissä juoksemiseen. Niitä hammaslääkärikäyntejäkin oli niin monta. Ja tuntuu, että eläke menee kokonaan lääkäri- ja lääkekuluihin. 

Se reumalääkärihän minulla oli myös viikko sitten maanantaina - tällä kertaa Mikkelin keskussairaalassa, johon sain Vantaalta maksusitoumuksen. Täällä ei taida yksityisellä puolella löytyä reumalääkäreitä lainkaan. Lääkäri vaikutti tosi pätevältä ja asiansa osaavalta. Ikääkin oli sen verran, että varmasti on kokemusta kertynyt matkan varrella. Hän kyllä tuli lopulta siihen tulokseen, että kyseessä ei olisi polymyalgia, mikä tietysti on hyvä uutinen. Paras uutinen olisi kuitenkin sellainen, että saisi vaivalle oikean diagnosin ja kivut helpottaisivat. Nyt sitten alkoi kortisonin puolitus. Onneksi olin jo noin viikon verran vähentänyt annoksen viiteen milliin ja nyt yritän kuukauden mennä puolella siitä. Painon suhteen vaan on hiukan epätoivoinen olo. Nyt on jalkaan vielä mahtunut sellaiset siistit - vähän niin kuin kevyttoppahousut  kauppa- ja lääkärireissuille. Farkkuja kokeilin yhtenä päivänä ja sain ne kyllä ängettyä päälleni, kun ovat sellaista jotain joustavaa ainetta, mutta puristavat vatsan lisäksi reisistä niin, että en niitä kyllä tässä vaiheessa pysty pitämään. Eipä tässä onneksi kovin usein "ihmisten ilmoille" tarvitse lähteä. Ensi keskiviikoksi suunniteltu kauppareissukin on viileänä päivänä, joten housut sille reissulle löytyy. Ei taida paino itsekseen alkaa laskea, vaikka kortisoni jääkin sitten pois. En tiedä, mistä saisin voimia ja sisua siihen, että alkaisin merkata ja punnita taas syömisiäni. Olen suunnilleen siinä painossa, jossa olen ollut korkeimmillani, kun aikanaan aloitin KK:ssa. 

Jäät lähtivät torstaina. Ainoastaan meitä vastapäätä pohjoiseen avautuvalla rannalla on pieni kaistale - näin on joka vuosi. Toissapäivänä siippani laski verkot - oli aivan tyyntä, niin pärjäsi yksinään. Saimme eilen kaksi pienehköä haukea, joista tehdyt fileet pääsevät tänään pannulle. Tänään verkoista tuli sitten neljä haukea ja yksi ahven. Siitä jouti jo osa pakkaseen. Verkot on nyt otettu pois. Tästä meidän vakiopaikalta ei ole tullut koskaan aiemmin tällä tavoin haukea. Hyvä niitä on sieltä nyt nyhtää pois, että eivät popsi suihinsa kalastuskuntamme istuttamia siian- ja lohenpoikasia. Kunpa tarttuisi niitäkin verkkoihimme (ei poikasina , vaan ihan kunnolla kasvaneina😍).
Leppoisaa oloa - ei ole kiirettä minnekään. Vasta vähän aikaa sitten lopetin Hesarin lukemisen ja taas osui silmiin kuolinilmoituksista vanhempieni "nuoruuden ajan" ystävän kuolinilmoitus. Juuri juttelin isäni kanssa, että ei taida heidä ystävisäpariskunnista enää olla muita, joissa molemmat olisivat vielä hengissä. Äiti oli onneksi muutamana päivänä menneellä viikolla taas paljon pirteämpi puhelimessa ja sai sanottua muutaman lauseenkin. Selvästi tekee hyvää, kun siellä käy paikan päällä. Isäni käy lähes päivittäin. Tänään ei mene, kun veljeni ja kälyni menevät päivällä ja illasta sitten poikamme, joka taas on menossa isäni luokse joiksikin päiviksi. Vapuksi kyllä meinaa palata stadiin. 

Meillä on tarkoitus käydä äidin luona äitienpäiväviikonloppuna, jolloin olisi tarkoitus tulla seuraavan kerran käymään pk-seudulla. Meillä on silloin peräkärry mukana ja meinikinä tuoda tyttärelle ja vävylle vanhaan mökkiin parempi sänky sekä yhdeltä ystävältä saatavia parvekelaseja. Iloksi kuulin myös, että gynegologini ottaa vielä muutamana päivänä viikossa potilaita vastaan ja sain ajan heti maanantaiaamuksi äitienpäivän jälkeen. Olen käynyt samalla gynellä noin 40 vuotta ja olin jo aivan varma, että ei enää palaisi koronatilanteen vuoksi töihin.... Mietin jo gynelle menoa täällä, kun jäi tavallaan yksi vuositarkastus väliin. Rakas siippani sai vielä samaksi aamuksi hammaslääkärilleen ajan (implanttihomma kesken), niin pääsisimme sitten heti maanantaina toivottavasti takaisin tänne. Säästä riippuen olisi tarkoitus syödä äitienpäivä päivällinen tyttären luona ja toivottavasti joko lauantaina tai sunnuntaina olisi niin lämmintä, että voisi jo terassilla syödä. Vielä en kovin mielelläni sisätiloissa oleskelisi samanaikaisesti nuorten kanssa. Poikamme tulee myös sinne. Äitiä käymme sitten tervehtimässä jompana kumpana päivänä ja en tiedä, onnistuisiko siihen samaan syssyyn vielä änkeämään siippani homman kaataa isän ja äidin pihalta pari koivua ja pätkiä ne.... 

Kyllä nautin näystä, kun järvi on auki ja jäät lähteneet. Se taitaa olla minun mielestäni yksi maailman rentouttavimmista näkymistä, kun katselen järven pintaa - oli sitten peilityyntä, hiukan liplattelevaa laineikkoa tai kovempaakin tuulta. Kuikan olemme nähneet, mutta sen ääntä  ei ole vielä korviimme kantautunut. 

Juuri vilkaisin, onko kone "heittänyt" minut ulos netistä, kun on tupannut tänään niin tekemään kesken Hesarin lukemisen parisen kertaa.... Samalla näin otsikon, että kepu pitää tiedostustilaisuuden. Vaikka hallituksessa ei olekaan "omaa" puoluettani, en kyllä missään nimessä toivoisi tässä vaiheessa hallituksen kaatumista. Toivottavasti ovat pääseet sopuun ja löytäneet kompromisseja itse kukin. 

Koronan kanssa ja exit-strategian suhteen huolettaa eniten nuo rajat - ettei vaan niin kävisi, että neljännen kerran sitä kautta koronan joku uusi virusmuunnos saisi jalansijaa maassamme, kun näyttää taas suunta tällä hetkellä hyvältä. 

Nyt astianpesukoneen tyhjennykseen ja ilmeisesti, jos ei sade ole ihan kauheaksi yltynyt, niin pitäisi lähteä tekemään päivän lenkki. 

PS. Muori, jos sattuisimme saamaan kunnon lottovoiton, laitan infrapunasaunan listalle 😍🥰

Kevään jatketta kaikille ja hyvää mieltä vähän ankeasta kelistä huolimatta. 😊😇

Heips!

Meirämmiähelle tuli sitten eilen 75 vuotta matkamittariin! Heräsin vähän ennen kymmentä ja onneksi muistin päivän heti ja onnittelin häntä lämpimästi. Lahjaa en nyt antanut, mutta olin n. kuukausi takaperin tilannut postimyynnistä muiden "tarpeellisten" tavaroiden mukana värikkään kesäpaidan (edullisesti 😆) ja ilmoitin silloin, että se on synttärilahja. Kävimme juhlan kunniaksi saunassa ja päivänsankari paistoi meille päivälliseksi muhkeat naudan sisäfileepihvit, jotka syötiin paistetun sipulin sekä Lidlin DeLux-valikoimaan kuuluvien broccoliperunoiden kera ja palanpainikkeena oli tietenkin punaviiniä 😋 Pari vanhaa kaveria soitteli ja onnitteli häntä, mutta muuten ei päivä juuri tavallisesta poikennut!

Meirämmiähen selkä alkaa olla jo ihan kunnossa, mitä vähän jäykkä on vielä. Tosin hänhän on ollut ikänsä sangen jäykkä, mutta muita vaivoja ei siitä huolimatta ole ollut. Odotin mielenkiinnolla saunan vaikutusta, kun olen kokemuksesta oppinut, että lihasvaivoissa kylmä auttaa paremmin kuin kuuma, mutta ilmeisesti siitä ei haittaa ollut. Useinhan kysymyksessä on tulehdustila, johon kuuma ei sovi. Esim. äitini ei voinut lainkaan käydä saunassa, kun hänellä oli tulehdusreuma, joka paheni aina saunassa. Kesti vain aika kauan ennen kuin hän sen hoksasi, hän kun tykkäsi käydä saunassa.

Bongasin eilen facebookista UKK-instituutin eläkeläisille ja senioreille lanseeraaman neljän viikon maksuttoman Elokuntoon-ohjelman (Elokuntoon.fi). Se sisältää harjoitteita tasapainoon, liikkuvuuteen, työntöön, poimintaan sekä kyykkäykseen ja niihin liittyviä ohjevideoita, joissa annetaan myös helpotettuja vaihtoehtoja niille, joilla on liikunnallisia rajoituksia. Harjoitteet tehdään ma, ke sekä pe ja välipäivinä voi sitten suorittaa kestävyysliikuntaa esim. kävelemällä reippaasti (!) tai pyöräilemällä. No, me emme pyöräile, joten täytynee alkaa käydä kävelemässä. Reippaudesta en mene takuuseen 🙄 Liikkeille on tietty määrä toistoja, jotka lisääntyvät viikko viikolta. Juttu vaikutti sen verran kiinnostavalta, että rekisteröidyin mukaan ja tänään pitäisi aloittaa.

Koronahommelista sen verran, että mielestäni nyt ollaan tekemässä samaa virhettä kuin vuosi sitten. Tartunnat ovat selkeässä laskusuunnassa, vaikka esim. Pirkanmaalla on ollut aika korkeita päivittäisiä tartuntamääriä ja me olemmekin vielä leviämisvaiheessa. Myös rokotukset etenevät hyvää vauhtia, mutta siltikään ei pitäisi rajoituksia alkaa purkaa vauhdilla. Vuosi sittenhän kesäksi poistuivat kaikki rajoitukset ja sitten syyskesällä tartunnat alkoivat jälleen lisääntyä ja loppuvuosi sekä tämän vuoden alku ovatkin olleet sitten paljon pahempia kuin epidemian ensimmäisen aallon aika. Kommentoin facessa johonkin uutiseen, että kyllähän toinen koronajoulu menee jo rutiinilla, mutten totisesti toivoisi tämän ihan niin pitkään kestävän!

Kävimme molemmat perjantaina leikkauttamassa hiuksemme. Minä olin kuin mikäkin tarhapöllö ja meirämmiäs kompasteli etutukkaansa, joten oli jo aikakin. Samalla reissulla kävimme kaupassakin enkä tosiaan muista, milloin olisin viimeksi fyysisesti kaupassa käynyt! Meirämmiäs on käynyt tietty viikoittain kaljaansa hakemassa, mutta minä olen tehnyt kaikki ruokatilaukset verkossa. Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta väkeä oli yllättävän vähän ja pääsääntöisesti kaikilla oli maskit. Koko tämän pandemian ajan olen desinfioinut marketissa kärryjen kädensijan ja olen huomannut, että siihen on tullut jo selkeä rutiini. Otettuani kärryt kurvaan suoraan sinne, mihin on laitettu desinfiointiainepulloja ja käsipyyhepaperia ja kädensijan jälkeen desinfioin vielä kädetkin. Luulen, että tulen jatkamaan sitä sitten taudin hellitettyäkin, mikäli siihen on vielä sitten mahdollisuus. Kotona en ole pintoja tai ovenkahvoja desinfioinut koko aikana ja muutenkin olemme olleet siivouksen suhteen yhtä leväperäisiä kuin ennenkin, mutta ulkoa tullessa kädet pitää tietenkin pestä heti kunnolla. Tosin olemme kumpikin tehneet niin pienestä pitäen, mikä varmaan osaltaan selittää sen, ettemme ole kausi-influenssojakaan sairastaneet.

Olen seurannut kuntosalimme nettisivuja ja vaikka se on ollut koko ajan auki,  ohjattuja ryhmätunteja on ollut vain pari päivässä ja nekin varausten perusteella kulloistenkin rajoitusmääräysten mukaisesti. Senioreiden ohjattuja tunteja ei ole ollut lainkaan, mutten tietenkään tiedä, missä määrin heitä on käynyt itsenäisesti laitteilla. Mehän olemme olleet virallisesti tauolla helmikuun alusta, mutta aiomme kyllä taas palata "hommiin" heti, kun tautitilanne sen sallii. Mitään riskejä emme aio kuitenkaan ottaa.

Sää on pilvinen ja viileä. Eilen illalla satoi lunta, joka pieneksi hetkeksi jopa teki maan valkeaksi, mutta aamulla se oli kyllä sulanut pois. Tosin ei pitäisi puhua aamusta, kun minä heräsin klo 10.54 ja huomasin yllätyksekseni, ettei meirämmiäskään ollut vielä noussut, vaikka hän yleensä nousee viimeistään yhdeksän kieppeillä. Ehkä sauna väsytti pitkästä aikaa ja minä katsoin sellaista uutta rikossarjaa kuin Verta Wienissä, joka olikin puolitoistatuntinen ja kun en osaa nukkua lukematta vähän aikaa, niin kello oli liki kaksi ennen kuin kävin nukkumaan 😲  Siis käytännössä nukuin normaalit 9 tuntia! Heräsin vain kerran, kun meirämmiäs oli onnistunut taas siirtämään maskiaan sivuun ja se vuosi äänekkäästi. On jotenkin huvittavaa, kun usein kohentelen hänen maskiaan yöllä eikä hän välttämättä edes herää siihen! Silloin jos maskin magneetilla kiinni oleva remmi sattuu irtoamaan, hän kyllä on herännyt siinä vaiheessa, kun yritän saada remmiä kiinni, sillä sitä joutuu yleensä kaivamaan jostain hänen päänsä alta. Hyvin hän on kuitenkin maskiin tottunut ja on taas pienen kapinavaiheen jälkeen käyttänyt sitä koko yön eli 7-8 tuntia. Välillä hän on valittanut, että iho kostuu ja alkaa kutista, joten hän on saattanut ottaa maskin pois jo parin tunnin jälkeen. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut usein.

Toivottelen kaikille mukavaa alkanutta uutta viikkoa 😃

Moi mimmit! Pari päivää on kulunut raataessa pihalla ja kohta lähden jatkamaan. Ostin perjantaina Stihlin akkuoksasahan, jonka ristin rakkaan ystäväni Moottorisahan mukaan Minimotskuksi. Se on niin mainio vehje, ettei sitä malta laskea käsistään ennen kuin akku on loppu ja pitää odotella latautumista. Olen raivannut yläpihalta kaikki halkaisijaltaan 10 senttiä pienemmät puut, roudannut ne silppurin lähelle, lajitellut paksut osat Justuksen pienittäviksi ja valmistellut muut haketettaviksi. Eilen vielä illalla innostuin "käymään vähän pihalla", josta Justus pakotti puolentoista tunnin jälkeen sisälle, oli tehnyt maukasta kaalipataa.

Justus on tehnyt klapeja ja me molemmat ähkitään sohvalta noustessa, hitaasti oiotaan varttamme kävelyasentoon. Jokaikistä lihasta särkee, mutta sehän on tervettä särkyä.

Sain suruviestin, lukionaikainen äidinkielen lehtorini oli lähtenyt tuonpuoleisiin. Mehän olimme tekemisissä kaikki nämä 50 vuotta, kyläiltiin, meilailtiin ja käytiin teatterissa pari kertaa vuodessa. Muutama vuosi sitten hän kertoi, että sanat häviävät päästä. Vuosi sitten oli teatteriliput tilattu, mutta koronan takia se reissu jäi tekemättä. Kesällä järjestetään muistelutilaisuus, johon aiomme osallistua Kesäheinän ja hänen miehensä (entinen luokkatoverini) kanssa.

Iker on ollut taas tutkimuksissa, kun se ei halua kävellä. Selkärangan loppupäässä selkärankaan ja nikamien väliin on kasvanut rustoa ja luupiikejä, joten pitkäaikainen kävely ei tunnu siitä hyvältä. Selvisi sekin, miksi se ei halua uida, kahlailee vaan. Nyt on uusi lääkitys ja ellei se tunnu auttavan, otetaan magneettikuvat, jos röntgenissä ei vaikka näkynyt jokin mahdollinen välilevyn pullistuma. Tällainen ei ole kuulemma harvinainen juttu isoilla roduilla, oikealla lääkityksellä kivut pysyvät poissa ja tehdään vain pieniä lenkkejä.

Jaa-a, nyt on mentävä jatkamaan puushowta!

Jättiroduilla nuo luupiikit on enemmin sääntö kuin poikkeus. Niiden takia jouduttiin meidän vanhempi jätti lopettaa.  Kipulääke ei oikein tehonnut ja tuli vieraille agressiiviseksi. Kun vieras tuli niin kroppa jännittyi ja silloin ilmeisesti sattui ja näin yhdisti kivun vieraisiin. Tämä on keittiöpsykologiaa mutta tosin eläinlääkäri li sanaa mieltä kanssani. 

Tosin nyt tällä nuoremmalla nätillä joka on jo yli kahdeksan ei ole luupiikit kiusanneet, ehkä se on se poikkeus.

Meillä oltiin viime viikko vatsataudissa ja tämä viikko sitten niiskutellaan.  

Voi Iker-parkaa! Toivottavasti tarkempi syy kipuihin löytyy ja sopiva lääkitys!

Jos olisin yksin eläjä, niin nyt ei naurattaisi. Kävin tässä taannoin silmälääkärillä ja joudun hankkimaan uudet lasit. Perjantaina pistäydyin Instruun ja innostuin ostamaan kolmet silmälasit: yhdet moniteho, yhdet lähi-(mm. tietokonetta varten) ja aurinkolasit, joita minulla ei ole ollut vuosikymmeniin. Hinta oli tälle eläkkeelle suolainen, vaikka olikin hyvä tarjous. Muistelen kuitenkin, että männävuosina yhdet lasit maksoivat enemmän kuin nämä kolmet yhteensä.

Tänään sitten käväisin gynekologilla, ja sain nuhteita, kun en ollut neljään vuoteen näyttäytynyt. Minulla on vuodesta 2004 asti ollut munasarjakysta, jota on seurattu. Se ei onneksi ollut kasvanut. Lupasin tulla 2 vuoden päästä kiltisti uudelleen. Koska 7 vuotta sitten putosin julkisesta mammografiaseulonnasta, oli sekin nyt tehtävä. Siis mammografiaröntgen ja ultraäänitutkimus lausuntoineen. Näihin menoihin lääkkeet lisäksi, niin kuukauden eläke meni että humahti. Onneksi ei ole päässyt matkustamaan, niin on tullut hiukan säästöjä.

Ja kun kerran 5 kuukauden jälkeen keskustaan jouduin/pääsin, ja tutkimusten välissä oli pari tuntia aikaa, niin ei kun Stockalle kahvilaan ja sitten villahousuostoksille (nyt kun sukkahousuja ei enää viitsi pitää ja kylmässä pissattaa). Ja pakkohan sitä oli Sokoksellakin pistäytyä, mistä sieltäkin tarttui jotain mukaan.

Mutta arvatkaas mitä: kävelykilometrejä tuli 4,5 ja muutama kerros nousua lisäksi! Tämä se vasta oli hyötyliikuntaa.

Täytyy vielä vähän kehaista jälkikasvuaan: 14-vuotias pojantytär kaivoi esiin vanhan saumurin, jota kukaan meistä ei ole osannut käyttää. Teini puhdisti sen ja opetteli sisukkaasti ohjekirjasta sen toiminnot. Sitten hän kävi ostamassa kangasta, ja nyt on uusi college-paita valmis!

Mukavaa viikon jatkoa - ja hauskaa Vappua!

Valitin lääkärille, että valvon aamupuolelle yötä, kun en millään tahdo saada unta illalla. Lääkärin mukaan se johtuu ihmisen perimästä, jota on turha yrittää muuttaa. Toiset nukahtavat illalla aikaisin ja heräävät jo klo 4, torkkuvat ehkä vielä hetken. Toiset taas nukahtavat vasta aamuyöstä. Kivikaudella kaltaiseni vanhat naiset valvoivat nuotiota öisin, kunnes joku aikaisin nukkumaan mennyt heräsi jatkamaan. 

Niin että minkäs tässä perimälleen mahtaa! Lääkäri suositteli suussa liukenevaa melatoniinia, joka vaikuttaa nopeasti. Ostin, mutta en ole vielä kokeillut.

Pikseli, tuohan oli helpottava tieto. Istutaan sitten aamut nuotiolla.
Minulla on kielen alle suihkutettavaa melatoniinia. Hätävaraksi myös kunnon unilääkettä. Olen vielä työelämässä niin kovin monta huonoa yötä ei kestä peräkkäin.