Lämmin osanottoni Jumbojetille .

Lämmin osanottoni Jumbojet

Silmät kyynelistä kosteina lähetän minäkin osanottoni Jumbojet Sinulle. Annoit taas kerran paljon ajattelemisen aihetta elämästä, ystävyydestä, rakkaudesta... Kiitos.

Hei Ihanaiset,

vielä luukadosta, minua hirvittää se, että jos joudun/pääsen lonkkanivelleillaukseen niin sitä ei voida tehdä jos reisiluu on kovin hauras ja sen vuoksi istun sitten pyörätuolisssa. Minulla lonkat, polvien lisäksi, särkevät aina silloin tällöin. Jumppa ei niitä juurikaan kipeytä mutta mäkisessä maastossa sauvakävely kylläkin . Minä lopetin maidon juonnin n. 17 vuotiaana, kun siitä jäi paha maku suuhun , piimää pystyin pitkään juomaan, oli jo valmiiksi happamen makuista . Nykyään juon sitä laktoosittomana. Lisäksi nuorena dieetit olivat aina kamalia kitukuureja jotka söivät lihasta ja varmaan luustoakin. Luurankostaan kannattaa pitää huolta ja olkaa onnellisia jos teillä on vahvat luut, niitä ei joka kaupasta saakkaan!

Menna, vuoden vanha luumu-rusinasoppa on kyllä huippu, vai ymmärsinkö väärin. Me syömme leikkeitä -50% viikonkin yli viimeisen käyttöpäivän emmekä ole saaneet mitään vatsavaivoja. Usein ruuat jäähtyvät liedellä tai uunissa yön yli ja aamulla laitetaan jääkaappiin, hyvin toimii .
Tänään oltiin pitkästä aikaa sauvakävelemässä, oli rankkaa kun tarvottiin joko lumimuhjussa tai sitten luistinradoiksi autaruilla väylillä. Olen kaivannut sellaista disney lumisadetta jossa isoja hiutaleita leijailee taivaan täydeltä hiljakseen maahan ja tänään ikkunasta katsottuna näytti ihan siltä mutta, kun päästiin ulos lunta tulikin viistoon naamalle ja osa pisteli ikävästi. Nyt muuten tulee isoa hiutaletta, pitääköhän lähteä pihalle seisomaan .

Lämmin osanottoni Jumbojetille. Kirjoitit jälleen niin kauniisti ystävyydestä. Virtuaalihalaus ja sydän.

JJ, on todella surullista menettää ystäviä, ikätovereita, joiden kuolema tavallaan aina luo rajoja omallekin elämälle. Onneksi ikääntyessä yleensä vanhat asiat muistaa parhaiten, joten nuoruusaikojen ystävät sekä heihin liittyvät nuoruusmuistot säilyvät mielessä pisimpään.

Suupaltti, ymmärsit aivan oikein, keitto todella on vuoden vanhaa ja Valio jopa väittää, ettei siinä ole säilöntäaineita! Ainoita tuotteita, joita olen heittänyt pois, ovat olleet sellaiset, jotka on joskus tullut ostaneeksi, mutta niistä ei olekaan pitänyt. Sitten ne ovat roikkuneet jääkaapissa piiiiitkään, kunnes jonkin siivouksen yhteydessä raaskii lopulta heittää ne pois. Viimeisin oli Lidlistä ostettu hummus, jonka eräs ystäväni suostutteli ostamaan, mutta joka parin yrityksen jälkeen jäi kaappiin kuivumaan. Hummus ei ole minun juttuni! Onneksi teen harvoin impulssiostoksia, joten poisheitettävääkään ei juuri synny.

Pakkanen on mennyt pyllylleen ja nyt odotellaan ennustettua "karmeaa lumimyräkkää". Ei se viimeksikään täällä mikään varsinainen myräkkä ollut, vaikka lunta aika paljon tulikin. Kurjinta tässä on se, että kun lumi tulee märemmäksi ja jos sitten pakastaa, niin keli muuttuu todella liukkaaksi. Sitten sitä mennään taas pingviiniaskelin varpaat harallaan. Kaunis mielikuva

Jännittää, josko auto lähtisi käyntiin. Eilen se ei vielä lähtenyt. Meirämmiäs tilasi huollon ensi viikolle ja olisi suotavaa saada auto liikkeelle, ettei tarvitse tilata hinausta! Jos auto lähtee liikkeelle, teemme huollon neuvon mukaisesti tunnin ajelun, jotta akku kunnolla latautuu ja käymme sitten ostamassa meirämmiähelle kaljaa. Hän onkin joutunut olemaan ilman kaksi päivää, mikä minun mielestäni on pelkästään hyvä asia

Muuten emme aio kauppaan mennä, kun tein verkosta tilauksen huomiselle aamupäivälle. Tarkoitus oli saada tilaus jo tänään, mutten saanut virheellisesti merkityn osoitteen vuoksi tilausta läpi. Kyselin asiakaspalvelusta syytä ja kuulemma talon numero pitää olla omalla rivillään ja rappu sekä asunto seuraavalla Olen aikoinaan antanut osoitteen järjestelmään siten kuin se oli pyydettykin, mutta ilmeisesti tässä välissä on ollut jokin ohjelmistopäivitys, jossa osoitteen merkintä on muutettu. Eihän tuollaistakaan voi mitenkään ymmärtää, kun homma on aikaisemmin onnistunut hyvin. No, vastaisuudessa osaan tarkistaa yhteystiedot aika-ajoin.

Mukavaa pikkulauantain jatkoa kaikille

Jumbojet, olen kovin pahoillani surullisista uutisistasi. Sinä osaat pukea sanoiksi tunteet, joita minäkin parhaillaan tunnen.

Fraun kuoleman jälkeen olen saanut kolme suruviestiä, joista juuri äsken viimeisimmän. Eilen kuulin ystävästäni, joka oli naimisissa parhaan lapsuudenystäväni kanssa. Tämä kuoli jo 40-vuotiaana ja mies oli uusissa naimisissa. Tänä aamuna sitten se syvästi koskettava viesti tuli naapuristani, jonka kanssa oltiin aika usein tekemisissä. Muutettiin taloon yhtäaikaa 14 vuotta sitten. Hän oli löytynyt nukkumasta rauhallisen näköisenä, joten lähtötavasta voi kai olla kiitollinen.

Pääni on ihan sumuinen ja tuntuu kamalalta joka päivä sytyttää kynttilä jonkun poislähteneen muistoksi.

Olin eilisestäkin viestistä jo sen verran allapäin, että keksimällä keksittiin jotain piristävää. Otettiin potkukelkka ja mentiin laskemaan mäkeä. Ja illalla vietettiin nimipäiviä, joskaan eilisen nimeä ei meistä kummallakaan sellaisenaan ole. Parasta lähteä nytkin ulkoilemaan, jos raitis ilma poistaisi alkavan migreenin.

Vaan saisi nämä suruviestit jo loppua.

Autoista vielä. Täällä etelän pakkasilla kotikadun varrella seisoi pari päivää uusi sähköauto. Ei kuulema lähtenyt käyntiin. Meidän automme oli määräaikaishuollossa, joten mies lainasi ajokortti-ikää odottelevan pojanpojan autokatoksessa seisovaa, isotädiltä perittyä 14-vuotiasta VW Poloa. Niin vain lähti käyntiin!

Jumbojet osanottoni.

JJ lämmin osanotto <3 <3 Kuten tuossa edellä on jo sanottu, niin kirjoitit tosi kauniisti (sinullahan on tuo taito pukea sanat upeiksi lauseiksi), surusta, ikävästä, ystävyydestä, tästä hetkestä ja tulevaisuudesta.

Voimia sinulle. Onneksi sinulla on siellä miehesi ja pikkumies piristämässä päivääsi. Vanha tylsä viisaus: aika parantaa haavat, pitää kyllä paikkansa. Huomenna sää on ehkä hiukan vähemmän harmaa kuin tänään. Saatat ylihuomenna jopa huomata auringon pilkahduksen. Kynttilän liekki luo valoa ja toivoa. Ja yhdessä kaikki luomme muistoja - itsellemme, kummpanillemme, lapsillemme, lapsenlapsillemme, ystäville ja virtuaaliystäville. Usein jopa ventovieraille. Tämä viimeinen tuli mieleeni, kun olen äitini asioista jutellut niin monen eri hoitajan kanssa. Tänään illalla puhelimessa oli äänenpainosta päätellen alkuperältään virolainen todella ihanan ja sympaattisen tuntuinen hoitaja. Hän odottaa ensimmäistä lastaan ja jää pian äityislomalle.

Äidin asioiden hoitamisessa onkin mennyt aikaa ja energiaa. Maanantaina olimme ensin äidin ja isän kotona odottamassa kieli pitkällä postin saapumista, jotta saisimme sen puuttuvan sim-kortin äidin uuteen älykännyyn. Onneksi tuli ja siippani vielä asensi muutamia juttuja ennen kuin lähdimme sairaalaan. Hoitaja toi meille ensin äidin kuulokojeen, että pystyimme siippani kanssa testaamaan kaikkien laitteiden yhteensopivuutta. Ja ne toimivat. Sitten menimme ulkona sellaiseen paikkaan, jossa on matalalla ikkuna, niin että äiti näkisi meidät. Mukana oli myös isäni ja äidin sisko. Äiti ei sitten meinannut millään tajuta, että voi puhua meille, kun hänellä ei ollut puhelinta kädessä. Kun kysyin jotain, hän vaan nyökkäsi ja ihmetteli, mistä ääni tulee. Jotain pystyimme siinä puhumaan ja ainakin toteamaan, että laite toimi. Sitten puhui vielä isäni ja tätini äidin kanssa. Sen jälkeen ovat "puhelinlangat" käyneet kuumina, kun olemme yrittäneet luoda jonkinlaisen käytännön, miten puhelut onnistuisivat. Tänään päivällä eilisen viestittelyn jälkeen puhuin osastonhoitajan kanssa ja huomenna testaamme systeemiä vielä hänen kanssaan, niin että minulla on yhdellä puhelimella yhteys hoitajan puhelimeen ja toisella puhelimella yhteys äidin puhelimeen. Veljeni yritti tänään puhua äidin kanssa ja koki tilanteen todella hankalaksi. Oli kiukkuinen kuin talviunilta herätetty karhu, kun soitti sitten minulle.... Uskon, että saamme homman toimimaan. Pakko saada, kun koronan suhteen ei varmaankaan ainakaan helpotuksia tapaamisiin tule olemaan.

Tänään olin aamupäivällä vielä aivan hermona, kun en saanut isääni kiinni. Lopulta soitin pojallemme ja yritimme vielä hetken tavoittaa isääni. Sitten poika soitti naapuriin, joka meni käymään isän luona. Isä oli kunnossa. Puhelin oli yöpöydällä makuuhuoneessa ja isä toisessa päässä taloa ja tietty radio tai televisio volyymit täysillä. Lopulta illan suussa kävi ilmi, että isä oli jotenkin onnistunut saamaan puhelimensa äänettömälle. Ja ihmeen kaupalla sai siihen näpräämällä vielä illaksi äänet päälle. Isän kanssa juttelen joka aamupäivä ja joka ilta. Pakko varmistaa, että kaikki on kunnossa, kun on nyt yksin siellä. Poikamme menee taas ilmeisesti sunnuntaina sinne ja on isän seurana joitakin päiviä. Sitten ei tarvitse soitella useaa kertaa päivässä.

IL etähali ja osanotto myös sinulle useiden peräkkäisten menetysten johdosta. Potkukelkkailu on varmasti hyvää terapiaa Justuksen kainalon lisäksi. Voimia myös sinulle

Menna sinun vatsassasi on varmasti joku ihme suojaava kalvo. Minun vatsallani en kyllä uskalla kovin vanhoja tuotteita käyttää - olkoon sitten pakkasessa tai ei. Sienet säilyvät pakkasessa pitkään, sen tiedän kokemuksesta. Tyhjensin kuin tyhjensinkin kaupunkikodissa toisen pakkasen jo tiistai-iltana, kun keskiviikkoaamusta lähdimme ajamaan taas tänne korpeen ykköskotiimme. Osan mustikoista ja mansikoista toin tänne ja osa mahtui hyvin toiseen pakkaseen. Sieltä nappasin vielä mukaani puolivalmiin korvapuustipaketin (joka oli mennyt vanhaksi pari kuukautta sitten ). Tänään paistoin ne uunissa ja maistuivat hyviltä teen kanssa. Minä söin yhden, rakas siippani 3 .

Eilinen päivä meni kyllä minulta kokonaan ruokatavaroiden ja puhtaiden pyykkien laittoon. Vähän muutakin tarttui taas mukaan tänne. Herätys oli aikainen, kun putkiremppaan liittyvä katselmus oli aamusta jo 8.30. Halusin, että autotalliin on siihen mennessä kaikki mukaan tulevat kassit ovat jo siellä. Osan tavaroista siippani vei jo edellisenä iltana. Siivosin kotonakin tiistaina vielä vähän kaappeja ja kauhulla kuvittelin tulevaa urakkaa, sitten kun putkiremppa on ajankohtainen....

Matkalla kävimme kaupassa ja olen ajatellut, että huomenna tekisin alustavasti noutotilauksen ensi viikon perjantaille Mikkelin Citymarkettiin. Jos niin käy, että tuo muuntovirus leviää nopeasti, niin mieluummin teen tilauksen netissä, niin että jää kontaktit mahdollisimman vähille. Viiniäkin on ostettu varalle, kun tipaton tammikuu loppuu. Oluttahan saa nykyisin ruokatilauksen yhteydessä ostettua, kun itse kantaa kopan kynnyksen yli .

Päivällä kävimme postilaatikkokävelyllä ja sain vihdoin panssarilasin uuteen puhelimeeni. Gigantissa on joka tapauskessa seuraavalla Mikkelireissulla käytävä, kun olen jo varannut sieltä itselleni toisen laturin. Vaikka on samanmerkkinen puhelin kuin kaksi edellistä (Sony, jossa nyt huippuhyvä kamera), niin taas ovat mokomat menneet laturia muuttamaan . Pakko olla vähintään kaksi, jos ois yksi ja ainoa, joka sattuisi unohtumaan joko tänne tai kaupunkikotiin. EES-TAAS -listassa on kyllä laturit padin ja läppärin sekä bluetoothin osalta mainittu, puhelimiin on monta sopivaa, joten kaupungissa on aina pari kappaletta, kun asustamme täällä.

Muori olet varmasti helpottunut, kun sait leikkausajan toiselle polvelle. Hienoa.

Suupaltti toivottavasti et saa osteoporoosia. Tanssihan on hyvää liikuntaa luille.

Nyt on lopetettava. Aloitamme vasta illallisen ja tällä kertaa rakas siippani on sen meille lämmittänyt, että minä sain kirjoittaa juttuni loppuun.

Mukavaa viikon jatketta kaikille surujen, huolien ja sairauksienkin keskellä. Kunpa löytäisimme sen hyvän, joka meilä on ja surisimme vähemmän sitä, joka meiltä puuttuu.