Totta on, että tämä korona-aika on opettanut olemaan onnellinen ihan pienistäkin asioista, jotka tuovat hieman vaihtelua jokapäiväiseen arkeen. Miniältä saamassani syntymäpäiväkortissa oli osuva aforismi:

Onneen johtaa yksinkertainen polku: anna arvoa tälle hetkelle ja iloitse siitä, mikä on hyvää elämässä.

Mukavaa viikonloppua ja hyviä ulkoiluilmoja!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne. Nyt ei varmaan tule niin yksityiskohtaista kommentointiviestiä, kun haluaisin tehdä. Olisi vielä tarkoitus päästä sohvan päälle katsomaan jotain tallennettua ohjelmaa, jotta voisi rentoutua sen parissa ja todennäköisesti nukahtaa sohvalle. Ongelma on vaan se, että vaikka kaikki on valmiina: peti odottaa, hampaat pesty (pissalla on aina varmuuden vuoksi käytävä ), niin sitten kun kömpii sänkyyn, niin uni onkin karannut ?

Pikseli olipa osuva tie onneen Pitäsi muistaa elää hetkessä murehtimatta huomista ja katumatta eilistä. Eilistä ei enää takaisin saa ja huominen pitää huolen itsestään. Ihanaa, että olet saanut käveltyä niin paljon ja näin tutustuttua uuteen kotiseutuun siinä samalla. Kyllä ne kuoroharkat taas jossain vaiheessa alkaa.

Tiinuliinu juuri juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten sitä ennen (koronaa) piti niiiiin monia asioita itsestään selvyytenä ja nyt ne kuulostavat aivan mahdottomilta toteuttaa (ainakin näin koronaa karttavilta kuin me). Lopulta onni tulee pienistä arjen asioista. Hyvä terveys ei tietty ole haitta matkalla.

Menna sulla oli hyvä juttu Iltalehdestä Naamakirjassa. Kommentoinkin sitä aika pitkästi. Pitää myöntää, että vielä vähän aikaa sitten oli levollisempi olo rokotusten suhteen kuin nyt on. Me 55 v - (ilmeisesti) 70 v (jossain 69 v), olemme vähän väliinputoajia, kun nyt myyntilupaa odottava "massarokote" soveltuu 18 - 55 vuotiaille ja nykyistä pistettävää ei näillä näkymin kovin aikaisessa vaiheessa meikeläisille riitä (ikä 62). Olin jo niin haaveillut, että olisimme jonkinlaisen rokotussuojan saaneet pääsiäiseen mennessä, niin että olisimme voineet viettää perinteisen pääsiäisen täällä tyttären ja vävyn sekä hauvavauvan kanssa. Taisi olla toiveajattelua Jos minusta on kiinni, niin täällä pysyn lopunkin aikaa, kunnes on kaksi piikkiä saatu. Ei sitä turhan takia olla kohta jo vuotta täällä evakossa oltu.

Hiihtänyt en ole muutamiin vuosiin. Viimeiset hiihtokerrat on täällä mökillä järven jäällä. Aikanaan on kyllä hiihdetty ja lasketeltu paljonkin, Lapissa ja Pitkäkoskella pääosin. Nyt olen muutamia kertoja testannut sauvakävelyä ja tuo vuosi sitten sijoiltaan mennyt olkapää kyllä yrittää vakuuttaa, että ei ihan vielä, ei ainakaan peräkkäisinä päivinä.....

Normaalisti minulle tulee kyllä askeleita päivän mittaan vähintään se 10 000, usein paljon enemmänkin. TiinuliinuMinulla on kännykässä appi, joka antaa aika tarkan matkankin. Voin verrata sitä samanaikaisesti Sport Trackerin kanssa - viimeksi loppuosa lenkistä (noin1,6 km) ero matkassa kännysovelluksen ja Sport Trackerin kohdalla oli noin 40 m. Aikanaan se oli paljon enemmänkin, mutta säädin askelmittaa pidemmäksi (vaikka ei ole mun oikea askelmitta) niin kohtalaisen "normaalilla" kävelyvauhdilla myös matkan tulos on aika luotettava. Olen aikanaan verrannut sitä myös Garminin rannekkeen lukuihin ja todennut suurin piirtein saman. Jos kävelyvauhti on "liian nopea" 6,5 km - 7,5 km/h - esim. kun vielä ennen muinoin kävelin kuntosalin juoksumatolla, niin siinä saattoi kännyn sovellus antaa tunnin kävelyreissulta jopa kilometrin lyhyemmän matkan kuin kuntosalin juoksumatto, jonka mittaamaan matkaan tässä tapauksessa luotin enemmän. Yksinkertaisuudessaan känny ei vaan ehdi heilahdella tarpeeksi nopeasti, jos vauhti liian kova. Luonnossa en tuollaista vauhtia pysty kävelemään. Siitähän ei nyt ole harmainta hajua, milloin sitä mahdollisesti hamassa tulevaisuudessa kuntosalille taas menee. Hyvässä lykyssä asustetaan täällä ensi talvikin, jos putkiremontin ajankohta osuu "kohdilleen" -

Mustikkaposki toivottavasti toivut pian pärstänlennoltasi. Siis toivon, että lonkka- ja olkapääkipu hellittää pian. Onneksi lumi on pehmeää , vaikka olen kyllä siinäkin hommassa muutaman kerran polven kierukan onnistunut saamaan leikkauskuntoon (ihan murtsikkahiihdossa), laskettelussa on sitten tapahtunut isompi polvitapaturma, jonka vuoksi kerrottiin jo varsin "nuorena", että siihen polveen tulee tavallista aiemmin nivelrikko. Silloin en onneksi osannut vielä murehtia nivelrikon tuloa.

Merelle olen harkinnut caminoketjuun liittymistä. Tämän vuoden lukemat varmaan ovat vielä puhelimessa. Muuten hölmöyksissäni poistin varmasti useamman tuhat kilometriä tyhmän moka vuoksi. Joka päivä en näillä sivuilla käy, mutta sitähän voi sitten kerralla laskea useamman päivän saldon. Jossain vaiheessa joitakin vuosia sitten olinkin hetken kanssanne caminoimassa.

Karmale tsemppiä kilojen pudotukseen. Sinähän olet onnistunut niin hyvin pysymään erossa makeasta, että luulisi väkisinkin kilojen tippuvan.

IL voimia sinne. Tiedän, kuinka surullinen olet Fraun tilanteesta. Ja voin kuvitella turhautumisesi, kun haluaisit olla konkreettisesti auttamassa. Sekin on iso apu, kun tietää sinun olevan puhelinsoiton päässä .

Onneksi ei käynyt kiipeilyssä tyttärellesi pahemmin. Suojelusenkeli taas kerran mukana matkalla. Varmasti levollinen olo, kun ovat nyt kotimaassa - varsinkin sitten sen toisen koronatestin jälkeen....

Sinähän minut aikanaan houkuttelin Naamakirjaan. Mulla oli profiili suljetun facebook-ryhmän vuoksi, mutta kun olin seurannut siippani puhelimen käyttöä ja kuullut muutamalta ystävältä, kuinka oli stressiä, kun sitä piti päivittää lähes päivittäin, ajattelin, että en mokomaa ala käyttämään. Onhan siitä kuitenkin ollut paljon iloa. Päätökseni on kyllä sen suhteen pitänyt, että luen/selaan sitä vain läppäriltä - en kännyltä, joten kiusaus liikakäyttöön on vähäisempi. Silloin kun laitan kuvia, käytän kännyä. Tänä vuonna en ole juurikaan kuvia laittanut - sorry viime vuonna Se on kuitenkin hyvä asia, että Justusta kännykän selailusi ei haittaa.

Kivikasa nauti onnestasi, kun saat hullaantua lapsenlapseesi. Minusta ei kyllä aikanaan (jos se autuus joskus koittaa) ole käsitöitä tekemään. Olenkin säilönyt hyvin omilta lapsilta ihan pienenä käytettyjä sukulaisten kutomia villasukkia ym. ihan kaiken varalta. Toivossa on hyvä elää. Toivottavasti saat pian selvyyden sydän- ja verenpainevaihteluiden syihin. Kurjaa, kun pitää olla huolissaan. Nimimerkki kokemusta on

Muori oli varmaan mukavaa päästä näkemään lapsenlapsen uusi koti. Terveyttä ja tsemppiä sinulle.

Eilen oli kauppapäivä. Lähdimme liikkeelle tavallista myöhemmin, kun edellisyönä roikuimme CNN:n kanavilla seuraamassa järkyttävää näytelmää. Ei kauheasti tullut mitään sen kummempaa tehtyä, vaikka kyllä pitää sanoa, että jo kauppakassien tyhjennys ja tavaroiden paikoilleen laitto vie aikaa. Ruoka oli onneksi valmiina edelliseltä päivältä. Olen aika aktiivisesti seurannut uutisia rapakon takaa. Kohta en enää voi, kun yhden ihmisen naama ja ääni sekä valheelliset ylimieliset puheet saavat minut kiehumaan.....

Loppiaisena " riisuin" mökkijoulun. Pienen joulukuusen, muutaman jouluisen koristeen ja kortin sekä ison kasan enkeleitä. Yksi niistä oli ikkunassa - tyttären nuorena tekemä, joka on ollut kotonakin ison olohuoneen päätyikkunassa jo varmaan 25 vuotta. Pikkuvaloja ja led-kynttilöitä minulla on täällä vielä vaikka kuinka paljon. Ne ilahduttavat mieltäni, joten nautin niistä pimeällä. Samoin on vielä muutamia aivan ihania jouluistutuksia. Niistä aioin nauttia niin kauan, kun pysyvät "hengissä" .Minullahan on aina - sekä kaupunki kodissa että täällä, sohvapöydällä leikkokukkakimppu. Nyt pidän taukoa niiden ostamisessa, kun tuo jouluasetelma on niin kaunis. Sen ympärillä vielä sellaisia pikkuvaloja ja led-kynttilöitä, jotka eivät siinä "normaalioloissa" ole. Ruokapöytäänkin jätin vielä hopeiset kimeltävät joulutabletit. Vähän samaa sävyä, mutta tylsemmän harmaat siinä ovat normaalisti.

Eilen ja varsinkin tänään olen "viettänyt" aikaa puhelimessa. Olen ollut yhteydessä sellaiseen kuulonhuoltoliikkeeseen Lohjalla, äidin sairaalaan (puhunut eilen hoitajan kanssa, tänään osaston hoitajan ja lääkärin kanssa ja vielä myöhemmin yhden hoitajan kanssa) . Lisäksi jonotin ehkä 40 minuuttia Telian asiakaspalvelussa, kun piti varmistaa, että olisiko ollut mitään keinoa saada DOT-liittymän sim-korttia muutoin kuin postin kautta. Lopulta Helsingistä olisi löytynyt kaksi paikkaa, mutta en voisi usuttaa isääni ajamaan sinne (pääosin koronan vuoksi)- edes niin, että poikamme olisi kuskina , joten nyt sitten odotetaan jospa Suomen posti yllättäisi ja sim-kortti saapuisi pikana. Isä haki äidille tänään uuden kuulolaitteen, joka yhdistettiin vanhaan "sisuskaluun". Puhuin jo alkuillasta äidin kanssa ja kuuli selvästi paremmin. Tuollaisenaan se ainakin auttaa äitiä kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa paljon paremmin. Isäni osti siihen myös sellaisen lisälaitteen, joka laitetaan sitten roikkumaan äidin kaulalle ja siitä on yhteys bluutuutin kautta puhelimeen. Näin äidin ei tarvitse pitää puhelinta nivelrikon kivistämässä kädessä eikä oikeastaan koskaan oppinut pitämään kännykkää oikeassa kohtaa kuulolaitteen suhteen. Nyt puhelin voi olla vaikka pöydällä ja äidin tarvitsee vain puhua ja kuunnella. Äidillähän on vanhanaikainen puhelin ja poikamme menee nyt huomenna taas isäni luokse ja käyvät ostamassa älykännykän, Hoitajat ovat luvanneet auttaa sitten, kun ensin soittaa heidän puhelimeen, niin menevät vastaamaan äidin uuteen luuriin, niin että voimme paremmin puhua ja kuulla toisiamme. Uusi sim-kortti piti tilata uutta puhelinta varten. Äidin "oma" vanha puhelin pitää jättää hänelle, kun kokee saavansa siitä jotain turvaa.

On tämä tietotekniikka vaan ihmeellistä. Rakas siippani teki täältä käsin isäni nimiin uuden liittyäsopimuksen ja isäni antoi puhelimen välityksellä oikeat tunnusluvut ja salasanat, kun tässä nimenomaisessa liittymässä on halpa kuukausimaksu, jos ei itse sillä soita tai selaa nettiä. Uuden älykännykän avulla voimme sitten lähettää äidille myös valokuvia nähtäväksi. Pidämme huolen siitä, että emme soita samana päivänä kuin yksi henkilö, että emme "kuormita" hoitohenkilökuntaa sillä hommalla liikaa. Poikamme tekee puhelimen ostettuaan ja sim-kortin saatuaan parituksen ja yhdessä väsäämme sairaalaan karvahattuohjeet hoitajille, niin että pystyvät auttamaan tässä asiassa. Siitä on varmasti paljon iloa äidille ja lohtua myös meille muille - varsinkin isälleni. Nyt kun tämä vierailukielto on kestänyt niin kauan ja puhelimessa puhuminen on ollut lähes mahdotonta, niin minulla on herännut pelko, että kohta ei osaa äiti sanoa enää edes omaa nimeään. Toivon kovasti, että tämä homma helpottaa yhteydenpitoa äitiin. Tänään hänen viimeiset sanansa olivat, että toivottavasti nähdään vielä. Yritin pidätellä itkua ja sanoin, että varmasti näemme. Onneksi hänellä on järki vielä sen verran tallella päässä, että ymmärtää tämän tilanteen johtuvan koronasta.

Päivän kysymys/ tai yön: miten voi olla niin, että kaksi eläkeläistä keskellä "erämaata" saavat päivät kulumaan niin, että monta suunniteltua "juttua" jää tekemättä. Aika karkaa käsistä, vaikka eihän sitä pitäisi olla kiire minnekään. Luettavaankin olisi vaikka kuinka ja miten paljon kaiken sorttista, mutta yhtäkkiä päivä on illassa ja usein ei ole ehtinyt edes pikku päikkäreitä ottaa.

Suurin osa teistä on varmaan jo unten mailla, mutta toivotan kuitenkin levollisia unia Kivoja tulevia pakkaspäiviä.

Tulipahan tekstille taas pituutta . Enpä ihmette, jos et jaksanut lukea loppuun

Luin loppuun, Kipa. Ihanaa, kun olette niin kekseliäitä ja viitseliäitä äitisi suhteen. Monet ovat todella yksin sairaalassa ja kotonaankin näinä aikoina.

Kommentoin nyt vain sitä osaa, että miten päivät sujahtavat ohi niin nopeasti, ettei mitään ehdi. Sama juttu. Mökin vierashuoneessa on joululahjojen pakettikoristeet, narut ja nauhat edelleen, vaikka joka päivä päätän "huomenna lajitella ne omiin laatikoihinsa". Me nukumme aamuisin melko pitkään ja juomme aamukahvia ainakin tunnin. Sitten siistin kodin l. pöyhin sohvatyynyt, tarkistan kukka-asetelmat, lataan tiskikoneen, tyhjennän vaatteiden kuivatuskaapin, petaan petit (Justus ei osaa asetella tyynyjä ja torkkupeittoa haluamallani tavalla, hih). Sitten mennään ulkoilemaan, siinä menee pari tuntia. Vaihdan palaneet kynttilät pois ja uudet tilalle lyhtyihin.

Seuraavaksi syödään ja vaivutaan koomassa päikkäreille, joskus pariksikin tunniksi. Herättyämme on jo pimeää, juodaan kaffeet ja lueskellaan ja katsellaan telkkaria. Ja suunnitellaan seuraavan päivän töitä, joita ei kuitenkaan tehdä. Vanhemmiten hidastuu, mutta että näin paljon?

Tänään haemme Bulevardilta Kakkugalleriasta kaksi täytekakkua, jotka vien huomenna Kotkaan. Rakas Keinoemoni täyttää 90 vuotta. Toisen kakun hän saa tarjota "tyttökavereilleen", jotka asuvat samassa talossa. Keinoemon kanssa on vähän sama tilanne kuin Kipalla isänsä: "ei täällä kukaan maskeja pidä eikä mullakaan ole ikinä sellaista kaupassa ollut". Olen ommellut sekä ostanut hänelle maskeja, mutta ei tajua, miksi niitä pitäisi käyttää. Minä otan joululahjaksi saamani paljettimaskin ja käytän sitä. Ruokailen kaukana Keinoemostani turvaetäisyyden päässä.

Eilen kävin vihdoin kynsihoidossa, kynnet olivat kuin kotkalla. Justus vei ja haki, ei anna mennä ratikkaan. Nyt sujuu taas läppärillä kirjoittaminen, ylipitkien kynsien kanssa tuli usein pari kirjainta kerrallaan.
'
Aurinko paistaa, ihmeellistä! Nautitaan viikonlopusta.

Sitä linkittämääni Iltalehden artikkelia ihmettelin ja ihmettelen vieläkin. Eilen luin lisäksi, että kun ensin oli päätetty rokottaa hoitohenkilökunta, niin sekään ei ole onnistunut, kun rokotettavat ovat olleet lomalla Siihen olisi minulla parikin ratkaisua. 1) Rokotusvuorossa olevat piipahtavat työpaikalla pistettävänä, kun eihän siihen muutamaa minuuttia kauempaa mene. Vai pitäisikö heille maksaa siitä erityiskorvaus 2) Otetaan jonossa seuraava työssä oleva ja siirretään lomailija vaikka jonon hännille! Joku ihmetteli kommenteissa, jotta hoitajathan ovat valittaneet joutuneensa olemaan töissä 24/7, joten nytkö he sitten ovatkin lomalla! Rokotushenkilöstö on valitellut, ettei millään jaksa suunniteltua rokotustahtia. Miten hirveän raskasta on tuikata piikki jonkun käsivarteen? Ihmettelen myös sitä, ettei yksityisiä terveyskeskuksia sekä työterveyttä ole valjastettu auttamaan rokotuksissa. Mikäli pelätään sitä, että esim. työterveyden kulukatto nousee liian korkealle, niin ellei tartuntatautilaista löydy sopivaa velvoittavaa pykälää osallistua kriisinhoitoon ilman erillisiä korvauksia, niin hallitus ja eduskuntahan ovat sitä varten, että tällaiset asiat saadaan hoidetuksi.

Yksi seli-seli on ollut se, ettei rokotuksia ehditä viemään rokotustietokantaan. Naisenlogiikalla otetaan kaksi työntekijää, joista toinen on kelvollinen pistämään ja toinen kirjaa tietoja ylös. Mitenkähän ne ovat selvinneet esim. Tanskassa, joka on saanut yhtä paljon rokotteita ja kaikki on pistetty ihmisiin. Kaiken lisäksi useammatkin maat ovat ehtineet jo tilata itsenäisesti lisää rokotteita, mutta me Suomessa pähkäilemme vain nöyrästi osallistumista yhteiseen sopimukseen EU:n kanssa!

Vaikka me kuulumme meirämmiähen kanssa ikämme puolesta jonkinlaiseen eturyhmään, niin itse en usko kuitenkaan saavani rokotusta hyvä jos juhannukseen mennessä. Meirämmiäs saattaa saada aiemmin, kun hän on ns. syöpäpotilas, vaikka ko. syövästä jo katsotaankin parantuneeksi. Kuinkahan skeptinen sitä oikeastaan osaisi olla? Onkohan revohka ohi jo ensi jouluun mennessä

Tulipahan taas meuhkattua koronasta! No, minulla on pakastin sulamassa, tiskikone on tyhjennetty, kaikki jouluun viittaavakin ( = punainen pöytäliina ja sähkökynttelikkö) raivattu pois, vaikkakin joulutähti kukoistaa vielä ruokapöydällä ja vihdoinkin saimme käärityksi ötökkäverhon pois pihaoven edestä Tämän päivän tärkeimmät on siis tehty, jahka saan pakastimen pyyhityksi ja tavarat takaisin kaappiin, joten loppupäivän voikin ottaa lungisti

Otin käyttöön uuden printterin ja sain sen kaikin puolin oivallisesti asennetuksi, mutta se tekee huono jälkeä! Joka viides rivi on vain puolikas Meidän vanha printteri tuotti sellaista jälkeä pitkään, mutta siinä auttoi aina ns. tulostinpäiden puhdistus. Uuden koneen päiden luulisi olevan vielä puhtaat, mutta tein siltikin puhdistuksen - ilman tulosta. Otin yhteyttä Epsonin tukeen ja sieltä neuvottiin puhdistamaan päät useamman kerran! Yritin kysyä, jotta mikä ne päät olisi tukkinut, kun kone on paketista juuri otettu ja väritkin vasta laitettu, mutten ole saanut vastausta. Hyvähän heidän on neuvoa puhdistamaan tulostuspäitä, kun se kuluttaa valtavasti väriäkin. Sitä en tosin tiedä, mihin se kaikki menee, mutta kalliiksi tulee

Pakastin näyttää olevan sulanut, joten eikun pyyhkimään ja laittamaan taas käyntiin. Toivotan kaikille leppoisaa viikonloppua

Merelle, tassuttelu Helsinkiin ja takaisin saattaisi juuri ja juuri onnistua Tuo askelmittari rintsikassa onkin oiva keino, paitsi että minä en käytä rintsikoita kotioloissa! Lököhousujen vyötärö ei sekään tunnu turvalliselta paikalta, kun mittari saattaisi lipsahtaa vaikkapa vessanpönttöön. Taskussa se varmaan toimisi vähintäänkin tyydyttävästi eli nyt siis täytyy lähteä penkomaan laatikoita, jotta löytäisin vanhan askelmittarini. Tassuttelupäätöstä harkitsen vielä vähän

Meillä on eilen ja tänään esiintynyt omituinen ja ärsyttävä vika televisiossa. Vähän väliä kuvassa esiintyy pikselöintiä, sitten kuva katoaa hetkeksi ja palaa takaisin. Kuvan katoaa vain silloin, kun katsomme suoraan televisiosta, mutta jos katsomme Elisa Viihteen kautta esiintyy pikselöintiä. Tutkiskelin Elisan häiriötiedotteitakin, mutta niiden mukaan täällä ei mitään häiriöitä ole. Täytynee seurata tilannetta vähän aikaa ja ellei vika poistu, soitan asiakaspalveluun.

Minäkin vastustelin aika pitkään älykännykän hankkimista, mutten ole yhtään katunut, nyt kun minulla sellainen on. Kaikenlaisten elämää helpottavien ominaisuuksien lisäksi sillä tulee erittäin hyviä valokuvia. Paljon parempia kuin varsinaisella digikamerallani, joka tosin on hankittu jo kauan aikaa sitten. Meirämmiähellä on myöhemmin hankittu ja se on paljon parempi. Sillä esim. saa tosi hyviä kuvia ilman salamaa, kun minun kamerallani tulee epätarkkoja ja pimeitä. Puhelimen kameralla tulee sellaisissakin paikoissa, joissa ei salamaa saa käyttää, erinomaisia kuvia.

Mobiilipankki on myös erinomainen sovellus, jossa on mm. mahdollisuus maksaa paperinen lasku viivakoodinlukijan avulla. Ei meille usein paperilaskuja tule, mutta nimenomaan satunnaisissa laskuissa se palvelee hyvin. Muutenhan meidän kaikki vakiolaskumme tulevat e-laskuina, joiden hyväksyntä sujuu myös näppärästi mobiilipankissa.

Ostimme joulun alla kauppahallissa olevasta pienestä, kahden miehen pitämästä leipomosta saaristolaisleivän ja olin vallan unohtanut sen jääkaappiin. Olemme nyt parina päivänä sitä syöneet ja se on tosi hyvää ihan sellaisenaan ja varsinkin juuston kanssa. Olen pitkään suunnitellut tekeväni saaristolaisleipää itse Tiinuliinun ohjeella, mutten ole saanut aikaiseksi. Me molemmat pidämme siitä kovasti, joten ehkäpä kokeilen jossain vaiheessa itsekin sen tekemistä. Hallissa leipä maksoi vitosen, joten siitä ei konkurssiin mennyt, mutta voi olla, ettei sitä sieltä säännöllisesti saa, vaikkei se mitenkään jouluun sidottua olekaan.

Leppoisaa pakkassunnuntain jatkoa

Heippa

Huomasin juuri, että viimeinen kirjoitukseni oli tullut lauantain puolelle. Oli siis tarkoitus kirjoittaa perjantaina.... eli kauppapäivä oli torstai.

Perjantaina iso työ äidin uuteen puhelimeen liittyen on kadonnut jonnekin bittiavaruuteen. Siippani padillä se kyllä näkyy vielä, mutta ei missään Telia Dotin tietokannassa?? Poikamme on kieli pitkällä odottanut eilen ja tänään postissa uutta simmiä, jota ei sitten ole lähetettykään. Saa nähdä, miten etenee. Poikamme on vielä huomiseen isäni luona ja yrittää tänään tehdä uuden tilauksen. Meillä on sitten ensi maanantaina tarkoitus mennä sinne isäni luokse ja äitiä lasin läpi sairaalaan tervehtimään. Olisi nyt hyvä, jos siihen mennessä olisi bluutuutti toiminnassa. Onneksi uusi kuulokoje toimii vähän paremmin kuin vanha, niin että tänään sain taas puhuttua äidin kanssa ihan järkeviä.

Tässä vaan sattui viikonloppuna ikäviä asioita. Uudesta kuulolaitteesta oli kadonnut yksi osa (äiti ei ole voinut kadottaa, kun ei mihinkään pysty liikkumaan), äidin puhelimesta oli akku loppu, vanhan ja uuden kuulolaitteen osia oli sotkettu keskenään..... Isälläni oli onneksi "varaosaa" kotona ja kävivät sairaalan ovella, johon hoitajat toivat tarjottimella kaikki mahdolliset uuden ja vanhan kuulolaitteen osat ja äidin puhelimen, joka nyt oli pyynnöstäni ladattu, mutta eivät saaneet sitä auki. Kävin kyllä kieltämättä aika kuumana asian kanssa. Isäni oli vielä huolissaan, että äiti puhui ihan sekavia... no tottakai puhui, kun ei kuullut mitään eikä edes tiennyt kenen kanssa puhui.... eikä isäni edes heti kertonut siitä minulle, kun oli niin paljon hommia tehtävänä.... Sanoin varovaisesti isälleni, että jos et ole tilaamassa itsellesi ambulanssia, niin mikään homma ei ole niin kiireinen, ettet ehtisi soittamaan minulle, jos tuntuu, että äidillä ei ole kaikki kunnossa. Huh ja oli pieni yhteenotto poikammekin kanssa tähän hässäkkään liittyen. Se onneksi sovittiin nopeasti. En osaisi mennä nukkumaan, jos olisi jotain hampaankolossa. Poika (mielestäni oikeutetusti) soitti ja pyysi anteeksi.

Kaikilla kova huoli äidistä ja myös isästäni ja pinna vielä kireällä mm koronankin vuoksi.

Menna mielestäni rokotuksista pauhaaminen on ihan aiheellista. Varsinkin tässä tilanteessa, kun on pelkona tuo paljon helpomman viruskannan leviäminen keskuudessamme. Toivottavasti rokotukset lähtevät pian etenemään ja vauhdilla. Nyt onneksi tämä varsinainen "kansanrokete" tuli EMAn käsiteltäväksi. Ymmärtääkseni siis sopii alle 55 vuotiaille. Ehkä meille siitä ylöspäin jäisi sitten tarpeeksi tätä jo Pfizerin ja Modernan rokotetta, jotka molemmat ymmärtääkseni ovat testattuja ikäisillämme.

Muori koita kestää. Tuo tilojen sulkeminen on tarkoitettu kaikkien parhaaksi, jotta säästyisimme pahemmalta. Ajattele vaikka Ruotsin tilannetta. Siellä on aivan kauheat oltavat tiedotettujen lukujen valossa.

IL oletan, että teillä oli mukavat kemut keinoemon luona ja kakku maistui Kelikin taisi olla vielä kohtalainen ajettavaksi.

Merelle kurkin tänään vähän caminoketjua. Katsotaan ehdinkö huomenna ilmoittautua joukkoon mukaan. Aluksi varmaan vaan laitan kilometrit ja sitten joku päivä tarkemman reitin Olen kyllä lenkkeillyt kiitettävästi. Eilen tai oliko toissapäivänä olin jopa kaksi kertaa lenkillä. Taisi olla toissapäivänä..., koska eilen illasta otsalampun kera rakas siippani teki tosi hikisen lumikenkälenkin. Päivät menevät sekaisin - ei riitä yksi kauppapäivä viikossa pitämään allakkaa päässä ihan skarppina

Tänään olimme taas Mikkelissä. Uusi puhelimeni oli saapunut Giganttiin. Pitää laittaa yöksi lataukseen ja huomenna aloittaa sitten tietojen siirto. Se on nykyään helppoa, kun on samanmerkkinen puhelin kuin entinen. Puhelimet vaan vastakkain ja jollain ohjelmalla (en muista millä, yli 5 vuotta edelliestä kerrasta) ne tiedot siirtyvät itsestään.

Eilen sain sentään aikaiseksi siivota vähän työhuoneen paperikasoja. Äklöä hommaa Huomenna pitäisi vielä jatkaa.

Siellä etelässä ja lännessä on tullut lunta oikein kunnolla. Toivottavasti ei satu enenpää pahoja liikenneonnettomuuksia. Täälläkin on sadellut hiljalleen, mutta tuuli on aivan kauhea. Eilen oli jo lyhyitä sähkökatkoksia ja yölläkin. Samoin on ollut nyt päivällä. Toivon, että seuraavaa katkosta ei tule ennen kuin tiskikone on tehnyt hommansa loppuun.

Tämän päivän lenkki tuli lähinnä kolmessa isossa tavaratalossa. Askeleita kuitenkin noin viiden kilsan verran kokonaisuudessaan.

Nyt lähden soffalle uutisia katselemaan, siippani odottaa. Ne on tallennettu digiboxiin. Tuosta digiboxi ja tv-kuvasta jatkan sitten seuraavassa viestissäni.

Toivotan kaikille oikein mukavaa viikon jatketta. Älkää rehkikö liikaa lumitöiden parissa. Voimia itse kullekin päivän haasteissa ja toivottavasti myös ilon hetkiä mahtuu siihen väliin.

Hyvää uutukaisen vuoden jatkoa Ihanaiset!

Ihanat säät viimepäivinä täällä pk-seudulla, aurinkokin paistoi yhtenä päivänä ja lunta on tullut enemmän kuin tarpeeksi 😊, tykkään. Eilen tein polut takapihalle terassille ja leikkimökkiin, tänä aamuna niistä oli näkyvillä aavistus. Ei muuta, kuin lapio kouraan ja uudestaan lumen luontiin, käy kuntoilusta, onneksi oli kevyttä pakkaslunta silti selkä vähän valittaa mut mitä välii kipeytyy se liiasta istumisestakin.

Tiinuliinun kysely/ haaste vuodenvaihteessa tuli kyllä kreivin aikaan. Minulla oli sama ensireaktio kuin Japenallakin, että mitä hyvää muka korona vuodessa muka voisi olla Mutta kun luin teidän muiden listauksia rupesi minullakin löytymään ilon aiheita ja jopa onnistumisen tunteita uuden oppimisesta. Sama tunne on usein syksyllä, kesä on hurahtanut ja mitä ollaan mökillä saatu aikaiseksi ..... ei mitään. Kipa ehdotti mökkipäiväkirjaa, en ole saanut aikaiseksi, olisi kannattanut.

Minua on viime aikoina kuvattu oikein urakalla . Röngtenissä polvi, käsi ja leuka, luutiheysmittaus tehty, sitä jännitin, kun edellisestä kerrasta oli jo 6 vuotta, onneksi oli vielä osteopeniaa eikä osteoporoosia. Mammografia otettu ja ultrattu. Muuta ei ole löytynyt kuin lisää nivelrikkoa, onneksi.

Muorille onnittelut painon pudotuksesta ja vielä haastavassa elämän tilanteessa. Kyllä sitä saa tuulettaa ja siitä iloita. Olet esikuva, jaksat olla mukana monessa omista kivuista ja vaivoista huolimatta. Ota nyt rennosti ja hoida itseäsi välillä.

Oli olevinaan kamalasti kaikkea kirjoitettavaa ja kommentoitavaa mutta nyt muisti pätkii pahasti . Taidan poistua suihkuun jospa puhdas olo piristäisi ja vilkastuttaisi aivonystyröitä. Kirjoitelkaa te minä luen kyllä mielelläni kaiken .

IL, kiitos viimeyön kestitsemisestä Pöytä oli hienosti katettu. Tyttäreskin oli syömässä ja miehesi.
Istuin pöytään ja katsoin lautaselle siinä oli kiinankaalin lehti, missä tyviosassa jonkinlainen kukinnon jäänne. Ihmetystä herätti pitääkö se syödä vai leikata pois? Tyttäresi vahti vieressä.
Yritin katsoa miten miehesi asian ratkaisee? Hänellä olikin lautasella ihan muuta kuin minulla, kukkakaalilta näyttäviä pieniä kasoja?
Hän kysyikin, missä järjestyksessä niitä syödään?
Mies söi siis selkä pöytään päin lautanen sylissään
Ajattelin, että mä en kyllä osaa syödä näin hienoja ruokia näin hienosti.

Kivaa päivää kaikille💕

Karmale, Justus sanoi, että jos meidän pöydässä istut, saat varmasti muutakin kuin salaatinlehden! Anteeksi, kun yritettiin sillä sua ruokkia. Tule ensi yönä, niin saat carbonaraa, jota Justus valmisti tänään ja jota söin massuni pulleaksi. Huomenna hän tekee possupataa, jota pitää hauduttaa pitkin päivää.

Ollaan pari päivää tehty lumitöitä ja mitään muuta ei sitten jaksetakaan. Olen iloinnut, kun raaskin ostaa lumilingon, se on ollut nyt tosi tarpeeseen. Tosin en jaksa sitä itse käyttää, muttaa Justus työntää ja minä viimeistelen portaat ja vaikeat kohdat. Maanviljelijä auraa pihani ison autotien samalla, kun hoitaa yleisen mökkitien.

Tänään oli pakko lähteä ruokaostoksille. Etsin toppahousuja, mutta en löytänyt. Mökillä on viidet, jotka kaikki putoavat päältä. Ja silti uusia katsellessani totesin, että vyötäröni on liian paksu ja sääret liian lyhyet.

En ole saanut Frauta yli viikkoon kiinni ja pelkään pahaa. Huonotkin uutiset olisivat parempia kuin epätietoisuus.

Aloin tänään imuroida, mutta keskusimuri ei vetänyt. Joten tyhjentämään säiliötä. Se oli niin täynnä koirankarvoja, että suodattimen ympärillä oleva paperisuodatinkin oli hävinnyt. Häpesin huonoa taloudenhoitoani ainakin kokonaiset 20 sekuntia. Kun ei voinut imuroida, keräsin joulukoristeita yläkertaan, ehkä ne jollain kumman konstilla menevät laatikoihinsa ja vintin puolelle. Vaan tulppaanikausi on alkanut, rakastan tulppaaneja!

Ellei pakkanen huomenna kovasti pure, meillä on tarkoitus kokeilla hiihtämistä sekä lumikenkiä. Saa nähdä!

Surullisena kerron, että Frau on menehtynyt. Sain eilen illalla tiedon Saksasta. Sen enempää en vielä tiedäkään.

Yö meni muistellessa yhteistä aikaamme, josta olen iloinen ja kiitollinen. Meillä oli kaikenlaista hauskaa yli kymmenen vuoden ajan. Espanjassa teimme sitä sun tätä yhdessä, toisinaan jompikumpi pakkasi peittonsa autoon ja muutti pariksi päiväksi toisen luo. Matkustelimme paljon. Kerran lensimme Frankfurtista Bilbaoon, jatkoimme paikallisbussilla seikkailuihin, vuokrasimme auton ja yövyimme milloin missäkin. Lanzarotelta tuli kiire Saksaan, kun hänen talonsa oli löytänyt ostajat, mikäli saisimme talon tyhjäksi kahdessa viikossa. Se oli melkoinen rutistus, mutta onnistui hyvin yhdeltä syöpäjalkaiseslta ja toiselta selkävaivaiselta naiselta, olkoonkin, että talo oli rinteessä ja portaita varmaan miljoona.
,,
Pidimme Justuksen mökillä rapujuhlat, reissasimme Tallinnassa, tapasimme monia ystäviäni Suomessa ja hänen ystäviään Saksassa.
Loppuun asti puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä. Frau ei sietänyt hymistelyä. Hänellä oli valtava tarve järjestää asiansa kuntoon ennen lähtöään ja niinpä testementti tehtiin suuri osa tavaroista jaettiin, Tyttärentytär sai ohjeet Fraun poismenon jälkeen.

En tiedä ihan tarkkaan loppuhetkiä, oletan hänen vaipuneen pois vahvojen lääkitysten ansiosta ehkä melko tuskattomasti. Olen niin onnellinen, kun hän pääsi sairaalasta joulun ajaksi pois ja sai viettää joulun omassa kodissaan. Uutena vuotena syöpä yletti aivoihin ja hän alkoi nähdä harhoja ja hahmoja, jotka yrittivät tehdä hänelle pahaa. Se olikin ainoa hetki koko monivuotisen sairastamisen aikana, kun hän kertoi tunteneensa ihan todellista, isoa pelkoa.

Soitin hänelle joka päivä, hän ei osannut enää käyttää puhelinta itse. Ymmärsi täysin lähtönsä lähenevän ja oli valmis siihen. Nyt hänen tuskansa on poissa.

Oloni on tyhjä ja surullinen. Mutta minulla on iso kasa muistoja.