Kivikasa, arvhan jotta Länsi-Pohojasta oot. Eikö siellä meänkieltä puhutha? (mulla tahthoo nuo hoot mennä joskus väärhän paikhan).

Ja IL:lle tahtoisin sanoa että äläpä yhtään vähättele keljuntuntuisia tuntemuksias. Asiat kun on just niin kuin ne koetaan.

Juttelin tässä aamupäivällä muutaman ex-työkaverin kanssa verkossa. Ovat olleet maaliskuun puolestavälistä etätöissä, ja tuntemukset olivat kovin erilaisia.

Joku jakoi muulle porukalla jostain lehdestä sieppaamansa Angela Merkelin (siinä muuten viisas nainen!) toteamuksen: "Jokainen tapaaminen, joka ei toteudu, on tärkeä." Sanoi, että ihmisten puute rasittaa eniten. Ja se, että on ikäänkuin "ikuinen tiistai" - päivät ovat tasapaksuja.

(Luulen, että tästä on kysymys monen muunkin kohdalla. Ei ole tarpeeksi vaihtelua, ei meinaa keksiä kivaa uutta tekemistä, ei voi vapaasti tavata muita ihmisiä.)

Toinen ihmetteli, miten enää osaa kulkea konttorille sitten kun korona on ohi, ja mahtuvatko vaatteet päälle kun on syönyt niin paljon lohtusuklaata collarihousut jalassa läppärin ääressä istuskellessaan. Ja että ovatko entiset työvaatteet silloin enää edes muodikkaita vai ovatko jo naurettavan vanhanaikaisia?

Kolmas sanoi pelkäävänsä, että muuttuu lopullisesti erakoksi. Ettei enää osaa puhua muille kuin videopuheluissa tai läppärin mikrofonin välityksellä.

Huultakin siis heitettiin, mutta keskustelussa oli silti vakava pohjavire: Kauanko poikkeustilaa kestää, ja mitä sen jälkeen? Onko tämä ns. uusi normaali?

Mua lohduttaa se, että asiat voisivat olla helkutin paljon huonommin (kuten ne meitä edeltäneillä sukupolvilla ovat olleet; suunnilleen sadan vuoden takaisten tapahtumien tarkastelu, jota tässä parhaillaan teen, antaa ns. perspektiiviä).

Mutta myöntää täytyy, että marraskuinen Stadin sää ei liene kenellekään mitään mielialalääkettä. Ei mullekaan, vaikka äsken sain kuin sainkin itseni kiskotuksi pikku lenkille. Jopa ilman UK:ta, joka tavallisesti toimii uloshätistelijänä; nyt on jossakin omissa menoissaan.

Keväällä koronarajoituksia kesti jotenkin paremmin, kun odotti kesää. Ehkä nyt pitää kiinnittää katse tavallistakin tiukemmin jouluun, joka lähestyy. Pienin askelin, mutta silti!

Ajattelin torjua tylsyyttä sytyttämällä kynttilöitä. Illalla kuoroharkat ja joululauluja!

Murteet on kyllä kivoja. Mulla varmaan alunperin porin murretta? Vaikka sanoin isännälle kerran että oon kateellinen kun hällä on murre, mutta mulla ei? Väitti että kyllä on sullakin.
Kerran tuli sitten telkusta ohjelma jostain porilaisesta. Sanoin isännälle, että varmaan joku porilainen Tunnistin kumminkin murteesta

Nyt kun ollaan mökillä paljon, niin mökkipaikan murre on soluttautunut mun puheeseen. Nyt se onkin sellaista sekamurretta.
Isäntäkin selvästi vaihtaa "kieltä" kun mökille mennään. On hänen synnyinpaikkansa.
Alussa piti kysyä isännältä suomennosta kun vanhempien ihmisten kanssa jutteli. Joku oli vaikka kävellyt pisin tietä ym.
Nyt jo pysyn kartalla.

Pojallakin oli hauska tilanne kerran lääkärissä Tampereella kun lääkäri oli heti kättelyssä kysynyt oliko viikonloppuna Ässien peliä katltomassa?
Lääkäri oli porista ja tunnisti heti että poika on sieltäpäin kotoisin.

Toinen hauska juttu hänellä nuoruudessa työpaikalta. Savolainen kuski mennyt raumalle purkamaan kuormaa, mutta kumpikaan miehistä ei ymmärtänyt mitä puhuivat? Oli soitettu pojalle, joka oli suomentanut vuorotellen kummallekin asian, porilaisten murteella

Miniä sanoo aina, että poitsu puhuu lyhyttä kun mökiltä kotio tulee!
Kippiä ja kappia

Eilen tuli vuosia taas lisää ja sen kyllä huomaa. Lonkka tai selkä vetelee viimeisiään.
Huomasin jotain positiivistakin tässä makoilussa. Nyt voi keskittyä laihduttamiseen. Ei tarvii edes syödä niin paljoa kun ei liiku.
Makeathan jätin jo vuosia sitten, mitä nyt joskus joku satunnainen pulla tms.

Ei kestä lonkat näköjään tätä painoa. Ehkä on viimeinen tilaisuus saada paino laskemaan, tai sitten mahdollisuus on jo menetetty?
Ei voi tietää ennenkuin nähdään?

Taas viiden litran hernekeitto tuloillaan. Taidan joka toinen viikko tehdä sitä? Tarkoitus on, että on kiva ottaa pakkasesta, jos ei viitsi tehdä/pysty.
Jotenkin se keitto kuitenkin aina päätyy muiden pakkaseen.
Viimeksi pojalle ja poitsulle.
Miniällä vielä kuukauden verran pestiä ulkomailla.

Voikaahan hyvin kaikki

Onnittelut synttärisankarille! Kyllä on kurjaa, kun ei kivut yhtään helpota.

Meilläkin keitellään niitä isoja kattilallisia jemmaan, toinen pakastesoppa on kaalikeitto, siitä on tullut oikea kestosuosikki, mutta harmittaa, kun koko huusholli haisee sille kaalille aina kun ulkoa sisälle tulee. Nyt ei kylläole viimeaikoina kukaan muu kuin oma väki ovensaranoita kuluttanut, niin mitäpä se haittaisi. Tänään en kokkaa, toinen kokki keittelee Kivikasan syntymäseudun(?) perunoita, sellasia pieniä pitkulaisia, ja kalakastiketta näyttäisi olevan myös tulossa. Mnä paistelen uunissa hapanjuurileipää, mutta se taitaa mennä pilalle, kun olin liian pitkään lenkillä, ja se ehti nousta liikaa ja repeili jo päältä No, opinpahan taas uutta ja korppujauhoja ei meillä ollutkaan.

Murteet on kyllä kiinnostavia. mitenkähän ne tulevaisuudessa säilyvät, kun liikkuminen ja yhteydenpito on niin helppoa ja puhutaan arjessa muidenkin kuin kotokylän väen kanssa.

Tiinuliinu En oo Länsi-Pohojasta. Ei sieltä päinkä. Kyllä ne hoot menee oikiihan paikhan muuhallaki

Ootko Kivikasa Keski-Pohjanmaalta?

memmilä Joo, Keski-Pohojanmaalta olen lähtösin. Hyvin tunnistit.

Heippa

Nuha jäi lyhyeksi. Kesti tasan lauantain. Siitä lähtien olen taas käynyt lenkillä. Onneksi nuha loppui, kun huomenna on silmälääkäri. Sinne on pitkät jonot, joten ois ollut kurja siirtää aikaa. Sama yritys, jossa olen käynyt kaupunkikodista käsin silmälääkärillä, joten tiedot näkynevät koneella.

Olkapää edelleen kipeä. Muistan, kun ensimmäisen kerran sain helmikuussa sen piikin, niin fyssari sanoi, että yleensä auttaa kahden viikon jälkeen. Melkein viikko vielä odotettavana.....

Lihaskipuja jaloissa ja pakaroissa ?? Pakaralihasten kipu taitaa johtua liiasta istumisesta ja notkumisesta netin äärellä. Normaalisti seison työheessa läppärin ääressä ollessani (paitsi aamiaisella, kun luen samalla Hesaria), mutta nyt käsi on saanut paremmin "levätä", kun olen istualleni. Eihän selkänikään kestä liikaa istumista. En nyt ole mielestänii niiiin kovasti lenkkeillyt, että siitä voisi johtua. Siipallanikin kesti muuten nuha viimeksi tasan päivän, oli päivää ennen minua ja alkoi kesken kauppareissun. Sen jälkeen ei enää tullutkaan autosta ulos. Alkoi muuten juuri äskettäin aivastelemaan, joten toivon, että ei enteile minulle mitään huomiseksi

Suurkiitokset kirjoituksistanne. Oli mukava lukea niitä. Kättä (olkapäätä) en nyt viitsi kauheasti rasittaa, kun pitäisi vielä saada murkinaakin pöytään, joten jätän suosiolla enimmät kommentit. Murreasiaan aion kyllä vielä palata.

Karmale myöhästyneet synttärionnittelut. Toivottavasti kivut helpottavat, toivoo kohtalotoveri.

IL oli pakko lukea rakkaalle siipalleni Heviteinin kysymys Mielessäni on vieläkin kertomus kun teidän pojat ja Motskun pojat olivat yhdessä saunassa ja löysivät yhteisen sävelen

Toivotan kaikille mukavaa viikon jatketta. Tyhjä kauppalappu odottaa kirjoittajaa ja suunnittelijaa ja sitä murkinaakin pitäisi saada pöytään.

Moi mimmit, lunta maassa, ihanaa! Eilen tultiin mökillä hämärissä ja myrskyssä, aamulla herättiin valkoisuuteen. Eilen juuri lumilingon korjaaja soitti, että vehje on niin vanha, ettei siihen saa enää varaosia. Sanoin, etten varmaankaan osta heti uutta, kun ei ole luntakaan. No kai me mennään huomenna katselemaan uusia.

Aamiaisen jälkeen rynnättiin pihalle kuin pikkulapset. Kolattiin terassit kilpaa. Justus kokeili lehtipuhallinta Mustin kattoon ja kauniisti pöllysi lumi. Minä yritin pitkävartisella harjalla ja totesin, että vaikka makaan mahallani melkein konepellillä, en minä yletä kuin sivuille. Justuksen on hoidettava homma tai rakennettava minulle jakkara!

Tein viime viikonloppuna kaadetuista männynhavuista asetelman vanhaan pataan kuistille ja otin sulamaan muutaman oksan sisälle maljakkoon, tuoksun takia. Justus alkoi puhua glögistä ja minä mokoma tein lumipallon, tähtäsin miehen kylkeen ja osuin - apua - takaraivoon! Lähdin karkuun, mies perään, sai kiinni ja työnsi jääkylmän kätensä verkkarin kauluksesta pakaraan. Ei tainnut olla naapureita, kun ketään ei ilmaantunut katsomaan, mitä se muori kiljuu. Pakenin sisälle, Justus perässä ja voi että me naurettiin! Nyt on glögit nautittu ja suunnittelen vakavasti imuroivani kaikki Ikerin karvat pois lattioilta liitelemästä.

Aiomme evakoitua mökille kolmen seuraavan viikon ajaksi ainakin, mitä nyt labrassa ja lääkärissä joudun käymään. Tiistaina käytimme viimeisen lahjakorttimme, neljän ruokalajin päivällisen viineineen, oli lahja Justuksen lapsilta. Ratikkaan tepastellessa totesin, miten hyvä on iso mies ja tukeva käsivarsi niiden viinilasillisten jälkeen.

Olo on riemullinen, lähdenpä vinttiin etsimään joulutavaroita!

Harmillista, ensi helmikuussa piti olla Tampereen-oopperan Lentävä hollantilainen, johon me olimme jo ostaneet liputkin. Juuri tuli tieto, että esitys on siirretty vuodelle 2023! Ostetut liput käyvät sellaisinaan, mutta liput voi vaihtaa myös lahjakorttiin tai hakea rahoja takaisin. Perusteluna oli se, että oopperaesitykset ovat erityisen kalliita toteuttaa ja kun 1800 katsojaa vetävään katsomoon saa ottaa vain 800, niin siitä tulee liikaa persnettoa. Ymmärrettäväähän se on, mutta siltikin harmillista. Edellinen samanlainen tilanne oli sen miesbaletin Joutsenlammen kanssa, joka ensin siirrettiin vuodella ja lopulta peruttiin kokonaan. Olimme varautuneet menemään siirrettyyn ajankohtaan, mutta saimme kyllä lippujen hinnan takaisin. Silloin ei syynä vielä ollut korona, vaan ensin "aikatauluongelmat" ja lopulta "tuotannolliset syyt". Olen ollut huomaavinani, että ulkomaalaisten artistien yhteydessä tulee yllättävän usein melko viimetipankin peruutuksia. Muistan vuosia sitten, kun olimme hankkineet liput Dolly Partonin konserttiin Helsinkiin. Ennen Helsinkiä hän esiintyi Tukholmassa ja sai siellä niin suuren menestyksen, että järjestettiin ylimääräinen konsertti, jonka jalkoihin Helsinki sitten jäi. Ei kovinkaan mukavaa suomalaisten fanien kannalta. Tuli vähän sellainen olo, että mitä noista suomalaisista. Eihän niin pienestä porukasta tarvitse välittää. Konsertti oli kuitenkin loppuunmyyty.

Nyt meillä sitten on uudet matot sekä eteiseen että viihdehuoneeseen. Loppujen lopuksi kaikki kävi hyvinkin kivuttomasti eikä meirämmiäs vastustellut lainkaan! Eteisen mattoja piti hieman muokata, mutta ilmoitus mattojen noutovalmiudesta tuli jo seuraavan päivänä. Kävimme ne hakemassa eilen ja nyt vain pitäisi sitten siivota, jotta uudet matot voi laittaa lattialle. Siitä aikataulusta en osaa sanoa mitään varmaa, mutta eiköhän se jouluun mennessä onnistu Eteiseen tuli kivat beiget vaihteluksi entisille vihreille ja viihdehuoneeseen vihreä plyyshimatto, joka sopii vihreään kulmasohvaan. Aikaisempi oli punainen, joten sinnekin saatiin vaihtelua. Edelliset mattokaupat olimme tehneet n. 20 vuotta sitten ja lähtiessämme eilen samaisesta mattoliikkeestä, toivotimme hyvää joulua ja totesimme tulevamme sitten parinkymmenen vuoden kuluttua taas Mitäs myyvät niin hyviä mattoja. Asiakkaan kannalta se on tietenkin hyvä juttu, mutta bisneksen kannalta vähemmän hyvä!

Pääkaupunkiseudulle luettiin melkoisia madonlukuja koronatilanteen johdosta. Odotan mielenkiinnolla, koska ja minkälaisia tänne Pirkanmaalle tulee, sillä me olemme "hyvässä" kiihtymisvaiheessa. Luin eilen lehdestä, että 200 suomalaista oli lentänyt Kanariansaarille talven viettoon ja kirjoitin siitä postauksen faceen. Jokainenhan saa toki omalla terveydellään leikkiä miten haluaa, mutta kyllä minä ainakin sairastuttuani mieluimmin sairastaisin kotona kuin Kanariansaarilla tai ulkomailla yleensäkään. Jotenkin niskavillani nousivat, kun artikkelissa sanottiin sen olevan aivan turvallista, kun siellä on pienemmät sairastumisluvut kuin Suomessa ja sitäpaitsi suomalaisillahan on perustuslaillinen oikeus matkustaa!

Keskeytyi tämä kirjoittamiseni hetkeksi kun sain mielenkiintoisen puhelun. Tampereen kaupunki, Tampereen Teatteri, Kulttuuritalo Laikku, G Livelab Tampere, Tampereen Vanha kirkko ja Tampereen hiippakunta ovat junailemassa keskustelutilaisuutta Keskustorin kehittämisestä. Kukin järjestäjistä hankkii mukaan eri ikäisiä tavallisia kansalaisia omista piireistään. Minulle soitti Tampereen Teatterin projektikoordinaattori. Hän oli halunnut mukaan kanta-asiakkaiden joukosta "hevijuuserin" ja kun hän oli kysynyt myynnin tytöiltä sopivaa, niin minun nimeni oli noussut heti esiin Menen siis 30.11. Tampereen raatihuoneelle, jossa keskustelua johtaa apulaispormestari Jaakko Stenhäll (valitettavasti vihreä!). TIlaisuudessa on kahvia sekä pikkupurtavaa ja kaikki hoidetaan koronaturvallisesti. Kaikkeen sitä pääseekin huvittelemalla

Meirämmiäs huhuili kuorimaan perunoita, jotta hän voi alkaa paistaa meille lohipäivällistä, joten täytyy tästä mennä. Mukavaa viikonloppua kaikille

Ah, joulupuuhia! Melkeinpä tunsin nenässäni männynhavujen tuoksun kun luin IL:n päivitystä. Mennaa komppaan sikäli että meilläkin peruuntui yksi Kansallisen näytäntö: piti mennä joulukuun alussa katsomaan Dosentit, mutta nythän se ei pääse edes ensi-iltaan.

Näyttää kyllä siltä, että pk-seudulla on otettu nopeasti viranomaisten neuvot varteen. Kun päivällä piipahdin tuossa lähiostarilla eli Triplassa, näytti siltä että noin kahdeksan asiakasta kymmenestä käytti maskia. Selvästi enemmän kuin esimerkiksi alkuviikon aikana! Prismassa, mistä tavallisesti teen ostokset, on myyjillä ja kassoilla ollut maskit tai visiirit jo hyvän aikaa.

Muistakaa, tästä selvitään (sanoi toimittaja Markus Liimatainen aina viime keväänä YLEn päivittäisten koronaerikoislähetysten päätteeksi). Vetäytyminen on tietysti ihan viisasta silloin kun siihen on tilaisuus, ja kyllä mekin UK:n kanssa yritämme olla omissa oloissamme niin paljon kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää, kieltääkö tyttäreni, joka tietänee terveydenhuollosta yhtä sun toista, minulta viikottaiset isoäiti-iltapäivät. Nähtäväksi jää myös, päästäänkö itsenäisyyspäiväviikonloppuna Turkuun katsomaan sikäläisen kaupunginteatterin Cabaretia ja joulutoreja sekä tervehtimään Turun-sukulaisia.

Mutta niistä joulupuuhistahan mun piti: eilen käytin koko päivän värkkäämällä eräänlaista joulukalenteria. Olen jo parina vuonna julkaissut Facebookissa päivittäin erilaisia jouluisia kuvia; Costa del Solilta niitä sai pienellä vaivalla yli tarpeenkin. Nyt kun ollaan kotinurkilla, piti keksiä toisenlainen projekti, ja reilun viikon päästä pääsen toteuttamaan sitä.

Kokopäiväinen koneella notkuminen paljasti myös entisen työkaverin toteuttaman jouluisen askarteluidean. Kyseinen näppäräsorminen nainen oli ostanut jouluvalonauhaa (siis sellaista missä on pienin välein ihan pieniä ledituikkuja) ja neulonut siitä seinäkoristeen. Arvaatte varmaan, että mulla on nyt samanlainen odottamassa pääsyä parvekkeen seinälle (ei sitä pimeässä voi sinne naulata).

Mitä mä keksisin seuraavaksi? Pipareita ei ehkä voi vielä leipoa, voi olla että tulevat syödyksi ennen aikojaan?

Viikonloppuja!