Kylläpä täällä on ahkeria raivaajia! Vanhoja lakanoita löytyisi minultakin, vaikka olen keräillyt jokaiselle bonuslapsenlapselle oman "kapiokassin" nuoren muuttaessa omilleen.

Eilen oli hauska päivä. Mies(vainajani) keskimmäinen poika oli soittanut ja pyytänyt, saisiko tulla käymään, kun olisi "kasvotusten" juteltavaa. Lupasin lounaan ja päätimme naapurinmiehen kanssa tehdä pasta carbonaraa. Pari tuntia myöhemmin pojantytär kyseli, saisiko hänkin tulla, no totta kai. Kävelimme aamuupäivällä Munkkiniemeen hakemaan Kanniston Leipomosta Runebergin torttuja (Mies oli lukenut tuon leipomon päässeen testivoittajaksi, joten mikään muu ei kelvannut). Oltiin jo kotona, kun pojanpoika kyseli, riittääkö pastaa hänellekin.

Joten ruokapöydässä oli viisi iloista ihmistä päivittämässä. Olin salaa toivonut, että se poika ilmoittaisi löytäneensä mukavan naisihmisen, mutta uutinen olikin se, että hän 57-vuotiaana oli päättänyt hypätä pois oravanpyörästä, oli pyrkinyt ja päässyt puutarhurikouluun! Minä riemastuin, että mökillä on lähes hehtaari huonosti hoidettua puutarhaa, johon voipi tehdä opinnäytteitä niin paljon kuin haluaa.

Pojanpoika tarvitsi apua, kun etsii keskustasta vuokra-asuntoa ja tehtiin yhdessä hakemus, joka oli jätettävä vuokraajalle. Ehdotin, että laitetaan alalaitaan suositus mammalta, ei mennyt läpi.

Minä aina iloitsen näistä bonusnuorista ja olen kovin otettu, kun kyselevät minulta mielipiteitä asioista, jotka tajuavat itse paremmin.

Tänään on Naapurinmiehen syntymäpäivä. Eilen salakuljetin jääkaappiin perunapussin alle piccolopullon, jonka avasin tänään aamiaisella. Lahjan olin hankkinut samalla reissulla, kun tapasin Tiinuliinun, Mies sai hopeana hohtavan Eton-solmion ja valkoiset olkaimet. Kaukonäköisesti olin tarkistanut hänen krakavarastonsa tyttären ja vävyn toukokuisia isoja juhlia varten, nyt on juhlasolmio valmiina. Illalla menemme ravintola Muruun, jonne saimme joululahjakortin tyttäreltä ja vävyltä, alkuun sampanjaa, neljän ruokalajin kanssa omat viininsä.

Lapsiltaan Mies sai lahjakortin Lucy in the Sky -ravintolaan, se on Keilaniemessä korkealla ja joka suuntaan upeat maisemat. Minä ihmettelin 78 euron summaa, että eiks ne muista, paljonko sä täytät? Mutta selitys tulikin myöhemmin, että tuo summa kattaa juuri kahden ihmisen brunssin sunnuntaisin!

Perjantaina mennään Venemessuille, onko muita tulossa? Tapaamme siellä Tiinuliinun ja Ukkokullan, sekä vävyn vanhemmat. Mies kysyi, että milloin niitä veneitä katsellaan, kun sulla on treffejä tasatunnein? No hän ei aio vaihtaa venettä, joten ei kai niitä niin tarkkaan tarvitse syynätä? Tiinuliinu vihjaisi, että pientavarapuolella ehkä olisi raitapaitoja. . .

Heipsan. Onpas täällä kirjoituksia. Kiva lukea kuulumisia.

Hautajaiset ohi. Siunaustilaisuus oli koskettava, muistotilaisuus lämminhenkinen. Ihana oli saada läheiset ja suku ympärilleen. En pysty siitä sen enempää kertomaan.

Koronapakolaiset olleet tässä viikon verran, tulivat koko perhe viime torstaina. Aikamoista hulinaa kun 7 pientä lasta. Ruokaa on saanut vääntää.
Pieni 3 v poika, kesänlapsi on ollut hieman hämillään tästä valkoisesta maisemasta, missä ei ole mitään tuttua.
Isoveli rakensi lumiukon mistä pieni oli iloinen mutta kohta se vaihtui suruun kun ei herännytkään henkiin, Frozenin kun oli just nähnyt.
Eilen halusi piimää ja kun mies sen lasin antoi hälle oli pojan ilme aikamoinen. Isälleen kertoi että maito on rikki

Nyt ovat pääkaupunkiseudulla kun vesselillä oli kansainvälisen koulun englannintesti.
Joutuvat nyt ilmeisesti kevääksi Suomeen jäädä kun tilanne Kiinassa on mikä on. Poikakin on lomautettu. Kuukausi kuulemma ok, mutta sitten alkaa käydä talouteen. Koti kuitenkin Kiinassakin ja siellä kuluja.
Miniä kuitenkin sitä mieltä että koulut kiinnin 2kk kuten sarssin aikaan ja tämähän on pahemmin levinnyt, että riittääkö.
Huomenna lähtevät miniän vanhemmille muutamaksi päiväksi.

Minä olen siivonnut muksujen vaatekaappeja. Täytyy tarkistaa kesävaatteet. 17 päivää reissuun. Lenkkarit joudun kaikille ostamaan, sandaalit ehkä pikkutytölle lisäksi.
Eilen kävin vaatekaupoissa miniän ja kuopuksen kanssa. Pikkutytölle ostin ihania kesähepeniä, vaikka kaapit pursuaa hällä kun aina löydän jotain ihanaa.

Teinilikka muutti pääkaupunkiseudulle maanantaina omaan asuntoon. Niin se 11 vuotta hänen kanssaan meni. Haikeaa mutta toisaalta ihanaa. Uskon, että siivet kantavat.

Kiirettä pitää niin ettei talvimasennus ole vielä saanut minua kiinni. Jospa kykenisin pitämään sen loitolla minusta.

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt tämän kipeän käden vuoksi kommentoi niitä erikseen.

Tulimme viime viikon perjantaina mökille. Täällä on noin 15 cm lunta. Useampi päivä oli aika harmaata, mutta toissapäivänä oli ihana auringonpaiste ja teimme ensimmäisen "jääkävelyn" tänä vuonna. Siippani pelasi hieman golfia, mutta paikoin oli hiukan liian paksu lumikerros golffaamiseen .

Eilinen menikin melkein kaupoilla. Ihanaa, kun pääsin valmiiseen ruokapöytään.

Tiinuliinu tuolla kirjoitti vanhasta sanonnasta, että ennen aina sattui ja tapahtui, nyt vaan sattuu.... Meillä kylllä tapahtuukin, silloin, kun olemme kaupunkikodissa, mutta tällä hetkellä sattuu niin, että eteenpäin meno on tuskaa. Yöt ovat pahimmat. Yksi, kaksi muutaman tunnin pätkää nukahtamislääkkeen avulla menee. Pää on jo aivan pyörällä, kun tätä on jatkunut niin kauan. Kammottaa jo siirtyä sohvalta sänkyyn ja valvoa kipuineen ja ajatuksineen siellä. Viime yönä ajattelin, että oikea puoli vissiin pitäisi laittaa vaihtoon Tämä sijoiltaan mennyt olkapään kipu ei ole rauhoittunut yhtään. Yritän pitää kättä mahdollisimman paljon levossa - eilenkin oli kauppamatkoilla autossa tyyny, jonka päällä käsi sai levätä. Särky lähtee olkapäästä alaspäin ja välillä kipu tulee ihan ranteeseen asti. Oikea polvi on nyt sitten varmaan tullut tiensä päähän, kun leposärkykin on niin kovaa. Senhän on todettu magneettikuvissa jo vuonna 2016 olevan siinä pisteessä, että voisi lähettää suoraan tekonivelleikkaukseen (vanhat vammat ja leikkaukset taustalla) Siinä välissä on sitten lonkka, josta tuntuu kivun säteilyn lähtevän sekä ylös että alaspäin. Ei kauheasti naurata. Tänään pitäisi tulla lääkäriltä soitto lonkan osalta.

Siippani osallistuu ruuan laittoon tavallista enemmän ja koettaa auttaa kaikessa muussakin. Ei vaan koko ajan kehtaa pyytää apua....

Anteeksi valitusvirsi

Koskakohan kunto sallisi sen, että pääsisi kaupunkikodissa tuohon raivausvaiheeseen. Pois laitettavaa kaapeissa riittää....

Mukavaa aurinkoista päivän jatkoa itse kullekin.

Kipa, toivottavasti saat pian jotain helpotusta kipuihisi. Kipu on niin säälimätön kaveri. Se valtaa tilaa eikä millään halua irrottaa otettaan. Vaikka kuinka haluaa ja yrittää tehdä ja ajatella muuta- kipu pitää huolen siitä, että joka käänteessä se on mukana eikä sitä pysty unohtamaan. Säälimätön tyyppi!

Eilen illalla näillä lakeuksilla oli upeat revontulet - punaista, keltaista vihreää. Ne liikkuivat taivaalla tuultakin nopeammin, kulkivat ristiin rastiin, ylös ja alas, hävisivät hetkeksi ja tulivat taas esiin. Seisoimme mieheni kanssa pakkasessa (- 15) lumisella pihallamme, toinen toisiimme nojaten ja hiljaisina tuijotimme tähtikirkasta taivasta, jonka revontulet välillä valtasivat.

Mahdotonta kuvailla tuota näkyä. Olen nähnyt revontulia usein, mutta en kertaakaan niin upeita kuin eilen. Oli kuin luonto olisi halunnut juhlia hetken meidän ihmisten kanssa. Ojentaa katsojille kätensä, pyytää mukaan revontulien tanssiin jokaisen, nekin jotka eivät tanssia osaa tai joiden jalkoja kipu haluaisi pitää tiiviisti maassa. Nekin, jotka harvoin kohottavat katseensa taivaisiin ja jotka eivät taivaan ihmeisiin usko. Hetken kuluttua revontulet katosivat jonnekin. Ihan kuin olisimme vain nähneet yhteistä unta väreistä, liikkeestä, taivaan ihmeestä.

Tänään sain sairaalasta kutsun päiväkäynnille, jossa kerrotaan tulevasta lonkkaleikkauksesta ja tarkistetaan olenko "leikkauskunnossa". Hieman jännittää tuleva leikkaus, joka alustavan arvion mukaan on huhti-toukokuussa. Yleiskuntoni ei ole järin hyvä, kun en ole pystynyt kunnolla liikkumaan ( mitä nyt kuntopyörää poljen), mutta periksi ei anneta.

Ainut toiveeni on, että leikkauksen jälkeen pystyisin yhä ajamaan autoa (miehenihän ei aja) Niin, että vielä voisimme ajella eri puolelle lappia tuntureita moikkaamaan, Norjan vuonoja ihailemaan ja etelä-Suomessakin piipahtamaan.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin.

JJ, melkein näin ne revontulet, kuvailet niin hienosti! Ja hyvä jos pääset leikkaukseen, ehkä sitten toimivilla kintuilla joskus tulet tänne eteläänkin? Kipalle kivunlievitystoivotuksia. Tulit mieleeni tänään, kun kuljeskeltiin Venemessuilla kuutisen tuntia. Nivelrikkoinen ristiselkä äityi niin, että oli pakko välillä istahtaa mihin milloinkin, joskus se auttaa kipuun.

Venemessuilla oli kivaa! Tosin minä olin eniten kiinnostunut ökyveneistä, hipsuttelin sukkasillani tutkimassa kodinhoitohuonetta, lukuisia makuusoppia ja täydellistä keittiötä viinikaappeineen. Mies jäi vahtimaan kenkiäni ja mutisi, ettei häntä paljon kahden miljoonan euron paatit kiinnosta. Näytti happamalta. kun kerroin yhden herran kysyneen minulta sen paatin sisällä, lähtisinkö hänen kanssaan ajelulle, jos se vene olisi hänen!

Mies sen sijaan neuvotteli soutuveneestä, jollainen pitäisi hankkia saareen ikivanhan tilalle. Ja katselimme me hieman moottoriveneitäkin, vaan eihän se Mies raaski Silver Foxiaan mihinkään vaihtaa. Treffasimme Tiinuliinun ja Ukkokullan ja kuinka ollakaan, ostimme samanlaiset raitapaidat, niitähän ei voi koskaan olla liikaa.

Aina silloin tällöin kyselen Mieheltä, mitä hän ajattelee, kun näyttää niin keskittyneeltä. Yleensä pohtii jotain ruokareseptiä ja ostoslistaa. No eilen loikoili niin tyytyväisenä päikkäreilä, että taas kujersin kainalosta, että mitä mietit. "Syötäiskö blinejä viikonloppuna?" Minä hieman tiukemmin, että "Ajatteletsä ikinä mitään muuta kuin ruokaa?" "Kyllä mä joskus ajattelen seksiäkin."
Meni kikatukseksi päikkärihetki. Ehkei sitä niin syvällisen sielukkaita tarvitsekaan aina keskustella.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Voi kauhea! Katsoin edistymistäni jäsenyyden alusta eli v. 2009 (tällä nimimerkillä) enkä ole kertaakaan päässyt tavoitteeseeni, joka on sama edelleen Kerran olen päässyt kolmen kilon päähän ja sitten on TAAS tapahtunut jotain lässähdystä ja paino on noussut. Siis oikea jojoilija olen
Ei olisi pitänyt katsoakaan, nyt tuntuu, että en varmaan tälläkään kertaa pääse tavoitteeseen.

Kyllä Kivikasa saat painos putoamaan., uskon niin

2009 minäkin olen liittynyt. Sain helposkohti viitisentoista kiloa pois, mutta yhtä helposti kymmenen takaisin.

Jojoillut sitten senjälkeen sinne tänne Nyt ei saa päästää enään nousemaan terveyden takia. Viime keväänähän paino pompsahti taas ylöspäin. Nyt syksyn jälkeen vihdoin eilen vaaka näytti 102,5 kg. Paino pudonnut 5,2 kiloa. Noin kuukausi/kilo vauhtia.
Tästä ei nyt ole suunta kuin alaspäin.

Rasvasin just jalkani ja sukkia jalkaan vetäessä jokin iso hermo sähkötti selässä, iiks.

Vaari lähti eilen poitsua kaitsemaan. Voivat tulla yöksi tänne? Jos viittivät ajella? Muutenhan vaari tulee sitten maanantaina kotiin.

Voikaahan hyvin.

Voi Muori kun sinunkin kivut hellittäisivät, kun haluaisit niin kovasti touhuta kaikenlaista!

Tytär oli esikoisensa koulukeskustelussa. Poika on kielissä tosi hyvä ja näillä näkymin haluaa sellaiseen lukioon, jossa opitaan arabiaa. Oli itse mukana palaverissa ja sanoi, että matikka on tylsää. Opettaja valaisi äitiään, että se on pojan mielestä liian helppoa ja tämä tylsistyy. Haastetta on siinä, että ei viitsi panostaa mielestään epäkiinnostaviin lukuaineisiin. Ja siinä, ettei pue ulkovaatteita välitunnille. Poika on aina ollut lämminverinen, ei palele ikinä ja oli melko hyödytöntä perustella takin tarpeellisuutta sillä, että sairastuu. Ei ole nimittäin ikinä sairas. Sitten oli keksitty, että näyttää huonoa esimerkkiä pienemmille ja se toimi, poika kun haluaa aina parasta pienemmilleen!

Ollaan pidetty sadetta mökillä. Tehtiin blinitaikina ja blineja on paistettu kahtena päivänä. Päälle siianmätiä, punasipulia ja smetanaa. En uskalla ajatellakaan kaloreita. No en mä syönyt kuin yhden kerrallaan ja nyt on vuoden kiintiö täynnä.

Sateessa on tauko ja Mies imuroi tyytyväisenä autoaan. Luulee, että minä siivoan mökkiä lähtökuntoon. Joulutähti kukkii vielä upeana ja pari joulukukka-asetelmaa on niin nättejä, ettei niitä voi pois heittää. Jos tuunaisin niihin pääsiäisjuttuja?

Pikaheipat!

Piti kylläkin kirjoittaa jo aiemmin, sillä Jumbojetin revontulikuvailu herätti taas henkiin yhden haaveistani: haluaisin vielä kerran (ainakin kerran!) nähdä kunnon revontulet ihan livenä. Lapsuudessa niitä näki Kuopion seudullakin pakkasöinä; muistan vieläkin miten jonakin yönä revontulet olivat niin punaiset että hangelle kuvastui punaista valoa. Mummoni herätti minut ihmettä katsomaan; hiukan pelottavaakin se oli mutta silti näkemisen arvoista. (En oo nähny unta, kyllä tää on ihan oikea muisto!)

Haaveilen myös siitä, että jonakin pilvettömänä kuutamoyönä menisin Ursan tähtitorniin katselemaan kuuta ihan kaukoputken läpi. Merellähän se näyttäytyy joskus elokuun iltoina tosi muhkeana, ja usein oranssin värisenä. Kyllä siinäkin ihminen itsensä pieneksi mutta onnelliseksi tuntee!

Viikonloppu vilahti sillai kivasti, että perjantaina seikkailtiin venemessuilla IL:n ja NM:n kanssa. Ko. pariskunta oli ilmeisesti nähnyt veneitäkin ihan jonkin verran; mä olin delegoinut tapahtuman tämän osion UK:lle ja keskityin raitapaitoihin. Ostin yhden, ja vielä lisäksi punaisen hupparinkin.

Yhden tyylikkäitä vaatteita myyvän yrityksen omistajarouva suositteli lilaa pellavahupparia. Sattumalta vaan lila on just se ainoa väri, jota en suostu pukemaan päälleni vaikka se myyjärouvan mukaan pukisi mua mainiosti.

Lauantaina oltiin Mikkelissä, ja sunnuntaina vain pidettiin sadetta kotona. Raivausurakka edistyi eilen, sillä ryhdyin etsimään erästä sukuarkiston aarretta josta veljen kanssa oli ollut puhetta. Ei löytynyt, mutta tulipahan siivotuksi kaikki viisi kirjoituspöydän laatikkoa ja löydetyksi enemmän kuin puoli tusinaa tyhjää muistikirjaa (ne ovat mun heikkouteni. Aina kun osun museokauppoihin, löydän ihanan kirjan. Mutta en mä ikinä ehdi tehdä niin paljon muistiinpanoja että kaikki nuo kirjat täyttyisivät!)

Arkiston aarretta ei löytynyt, eikä ihme, sillä olin joitakin vuosia sitten luovuttanut sen veljelleni. Kumpikaan ei vaan jutustellessa tuota muistanut.

Palstan varsinaisesta aiheesta sen verran, että keventymisen ihanassa toivossa olen julistanut tämän viikon kansalliseksi keittoviikoksi. En tiedä, vietetäänkö sitä muualla kuin meidän perheessä, mutta tällä viikolla on tarjolla lohisoppaa, vihannes- ja sienikeittoja, ehkä myös jotain linssi- tai papupohjaista.

En ole mikään masterchef, mutta muuten melko kekseliäs mitä ruokaresepteihin tulee. Keittoon on tosi helppo piilottaa parhaat päivänsä nähnyt paprika, tiskipöydällä lojuva kesäkurpitsan puolikas ja mitä noita juureksia ja vihanneksia nyt onkaan. Lihakeitto taas on oivallinen loppusijoituspaikka sille sikanautapurkille, joka on kai kolmena kesänä seilannut kanssamme Suomenlahtea pitkin poikin.

Keventymiseen ajattelen palata sitten, kun/jos sitä kevään mittaan tapahtuu. Siihen asti iloisiin kuulemiin! Kipuiset ja kipeät saakoot lievitystä, muille muuten vaan mukavia asioita matkan varrelle!

Heippa ja kiitoksia ihanista kirjoituksistanne. Ihania kuvauksia. Kiitos myös tsemppitoivotuksista Tulevat tarpeeseen. Käden vuoksi pakko kirjoittaa lyhyesti.

Tänään tulimme kotiin. Pyykkikone pyörii. Tullessamme aurinko paistoi ja pölyä näkyi kaikkialla Nyt on onneksi pimeää, niin ei pölyt näy

Tässä tuli muutamaan otteeseen nälkä, kun luin kirjoituksianne. Ihan siis vesi kielelle

Tiinuliinu, vai Mikkelissä olitte. Olisit soittanut ja poikenneet kahvilla Tosin ne viimeiset 30 km ei näillä keleilllä ole mitenkään mukava ajeltava.

Siippani juuri lähti hakemaan yhtä lipastoa, jonka tilasimme verkkokaupasta. Lipasto tulee mökille. Yritin muuttaa toimitusosoitteen Mikkelin liikkeeseen, mutta olin liian myöhään liikkeellä. Täältä lähtiessä on aina niin paljon tavaraa, että haastellista saada se mahtumaan autoon .

Muori sinulle paljon toivotuksia kipujen helpotukseen. Kyllä jaksat taas mennä. Ihana lukea aamunavauksiasi.

Vähän kauhistuttaa tuo korona-viruksen leviäminen. Tuntuu pelottavalta, että siinä näyttää olevan niin pitkä itämisaika ja näyttää siltä, että voi tartuttaa eteenpäin ennen omaa oireilua. Viittaan tässä brittimieheen, josta puhuttiin supertartuttajana.

Mukavaa viikon jatketta kaikille - terveyttä, rakkautta ja hyvää mieltä