Heippa,

Kivikasa luin tuon iltapäivälehden jutun. Hienoa "työtä" teette, kun majoitatte matkaajia tuolla lailla. Hyvää mainosta Suomelle ja varmaan itsekin siitä saa paljon.

Altean helteisiin terveisiä. Kuten Merelle tuossa sanoi, niin noista helteistähän oli eilen uutisissakin. Muistakaapa nesteyttää itseänne tarpeeksi Turvallista kotimatkaa teille

Menna nauroin, kun luin Heinävesitaudistanne Nauroin myös Altean tyttöjen voimasanojen käytöstä Minulla on tapana keksiä "korvikesanoja" rumien tilalle. Joskus (Nordea-tapaus) niitä pääsee ihan oikeitakin, mutta tiettyjä sanoja en kyllä käytä koskaan.

Kotona olemme nyt. Pyykkikone jyllää, pyöri jo eilen illallakin. Tulomatkalla poikkesimme siis tupareissa. Tarjoilu oli viedä kielen mennessään. Aivan mahtava kalavoittoinen pöytä ja seura mitä parhainta. Juuri laskin, että 6 tuntia vierähti "ihan huomaamatta". Nauraakin sai välillä kyyneleet silmissä. Meitä oli useampi pariskunta ja olemme tunteneet toisemme jo toooosi pitkään. Ystävyys on aivan mahtava lahja. En voisi kuvitella elämääni ilman hyviä ystäviä.

Kohta rupean touhuamaan.... hitaasti pitäisi muistaa mennä. Voimat edelleen hukassa. Käväisen vielä sitten pikaisesti lähimmässä kauppakeskuksessakin. Jo eilen illalla hoidin vähän paperiasioita. Onneksi ehdin kuitenkin seuraamaan kokonaan viimeisen erän jännästä lätkämatsista. Hyvä Suomi

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja muuten ihanaa päivää teille kaikille muille.

Iloista äitienpäivää kaikille täältä aurinkoisesta Alteasta! Nautimme aamukaffeet terassilla, ensin olimme polskineet Tiinuliinun kanssa altaassa.

Eilen kävimme vihdoin lempiravintolassani tavallaan lähtijäisruokailemassa. Tiinuliinu laittoi ruokapäivityksen faceen. Sen verran paljon söimme, ettei koko iltana syöty mitään, kuohuvat maljat vaan katsottiin aiheelliseksi nostaa, kun luettiin Ilkka Kanervan menneen vihille.

Tänään varovasti alamme pakkailla laukkujamme. Pesukone hyrisee viimeisiä pyykkejä, jotka kuivahtanevat alaterassilla nopeasti.

Minulla on jo ikävä monia juttuja: huomenna rutistelen Naapurinmiehen, tiistaina on kiljukaulojen vuoro ja keskiviikkona vihdoin mökille, aaaah mökkisaunaan!

Tosin tuossa aamukahvilla todettiin, että tämä kolmen kimppa on edelleen toiminut hienosti! Rapsuttelimme Tiinuliinun kanssa kintuistamme ihonriekaleita pois ja hän keksi, että tehdään niistä kolikkokukkaroita. Minä ideoin heti mainoslauseen, että "aitoa ihmisennahkaa"! Ehkä idea kaipaa vielä pientä hiomista ja voisi tulla materiaalipulakin?

Äitienpäivä. Meillä pakkauspäivä. Iloinen yllätys koettiin, kun sekä IL:n että mun kaikki vastahankitut raita- ym. paidat mahtuivat laukkuihin eivätkä kilomäärät ylittyneet. UK puolestaan huomasi laukkunsa painavan puoli kiloa vähemmän kuin tullessa eikä voinut ymmärtää, mistä moinen johtui.

Pientä haikeutta ilmassa, kun loma loppuu. Ja myös pientä hajamielisyyttä. Äsken tyhjennettiin keittiön ruokavarastoja ja löydettiin tarjoilukulhosta kolme omenaa ynnä yksi pieni kiwi ja keskikokoinen sitruuna. Tuijotin niitä kiinteästi kolmen minuutin ajan miettien, saisiko niistä tehtyä päivän jälkiruoan, jolloin IL tiedusti: ”Aiotko hypnotisoida hedelmät?”

Koska olen retkikunnan ruokavastaava, edessäni on tänään melkoinen kokkisota. Älkää käsittäkö väärin, en ole riidoissa sen enempää IL:n kuin UK:nkaan kanssa ja hyvin hekin näyttävät pärjäävän. Etenkin sen toissapäiväisen ison suklaajäätelöannoksen jälkeen.

Kokkisotahan oli se tv-ohjelma, jossa ruoka-alan ammattilaiset saivat eteensä kopallisen kaikenlaisia elintarvikkeita ja joutuivat nopeasti kehittelemään niistä kolmen ruokalajin menun.

Mitäpä tekisitte, jos teillä olisi marinoituja oliiveja, serranonkinkkua ja suklaata? Porsasta ruskeassa kastikkeessa?

Parasta ehkä siirtyä keittiöön.

No eipä ollutkaan porsasta, vaan

- alkusalaatti johon sain piilotetuksi vappua varten valkosipulimarinoidut oliivit, loput kirsikkatomaatit, kurkut ja lehtisalaatinjämät. Miksei Suomessa myydä sellaisia ihania pieniä lehtisalaatinkeriä jotka näyttävät ihan sikurilta mutta eivät maistu yhtään kitkeriltä?

- pääruokana kinkku-herkkusienipasta josta kenelläkään ei ollut pahaa sanomista. No en minäkään valittaisi ruoasta jos olisin ollut iltapuolelle syömättä ja sitten vasta pastalautasen eteeni saisin ;-)

- jälkiruokana juustoa, hedelmiä ja purkinpohjalta kaavitut tomaattimarmeladin loput. Tomaattimarmeladia opin ihailemaan (suorastaan jumaloimaan) viimetalvisella Kanarian-matkalla. Ei sitäkään Suomessa myydä.

Kun se suklaa olisi ehkä sulanut alkukesän helteisiin, teemme parhaillaan voitavaamme asiassa.

Kotihengettäremme Hulda (Tiinuliinu) taikoi tosiaan sellaisen herkkuaterian, että nyt meillä on masut somasti sylissämme. Ja illan mittaan aikamoinen homma edessä, kun jääkaapissa on vielä monta pulloa virkistysjuomia. Kohta nautitaan kaffeet ja limongelloa sen kanssa.

Ukkokullan kuulo on heikentynyt, tosin luulen sen olevan hieman valikoivan. Puhuin eksoottisesta jostakin ja hän kuuli seksoottinen. Mitähän se nyt muka tarkoittaa? Minä parahdin, että huomenna saatte jo olla kahden kesken. Johon nämä yhteen ääneen, että niin tekin!

Joo, Naapurinmies on graavannut huomisillaksi lohta ja kertoi säästäneensä Bauhausin mainokset, mikäli haluaisin käyttää huomisillan niitä tutkimalla. Ja on hänellä uusin K-kaupan ruokalehtikin, ellei muuta tekemistä keksitä. Minä kyllä luulen, että saattaa muutakin tulla mieleen?

Terveisiä Tukholman reissulta! Tyttäreni oli saanut ystävältään risteilylahjakortin. Keijuli ja minä pääsimme mukaan reissuun. Juhlistimme samalla tyttären syntymäpäivää ja äitienpäivää. En ole matkustanut Vikingin laivoilla vuosikausiin, ja saamamme ikkunaton hytti oli vähän ankea, mutta parempaa ei ollut tarjolla. Päättelimme, että lahjakortin antaneella Matkapojilla oli tietty kiintiö hyttejä. Muut matkustajat hyttikäytävän varrrella näyttivät olevan venäläisiä.

Menomatkalla meillä oli buffet, ja se oli paras, mitä muilla laivoilla olimme viime aikoina kokeneet. Paluumatkalla söimme a la cartessa, ja myös sen ruoka oli todella herkullista. (Piti ottaa kuva facebookiin, mutta olimme niin nälkäisiä, että kävimme oitis annokseen käsiksi.)

Keijuli oli kiinnostunut karaokesta, joten pitihän sitä päästä katsomaan. Saimme kuulla tosi hyviä laulajia. Vain yksi, se innokkain, ei oikein pysynyt nuotissa. Keijuli halusi myös laulaa jotain ja löysi listalta Paula Vesalan biisin " Älä tuu dissaan mun tunnelmaa". Meitä kaikkia vähän jännitti, mutta olimme tyttären kanssa ihan äimän käkinä, kun Keijuli nousi lavalle laulamaan. Milloin meidän 10-vuotiaamme on oppinut laulamaan noin? Taputusten jälkeen risteilyemäntä toi Keijulille drinkkilipun, ja tyttö kävi itse tilaamassa "jotain alkoholitonta". (Sillä linjalla pysyimme itsekin, viinilasillista lukuunottamatta).

Yö sujui hiljaisesti ja nukuimme todella hyvin. Tukholmassa menimme metrolla Globenille ja nousimme pyöreässä lasihytissä suuren pyöreän kupolin ylle maisemia katselemaan. Kevyen lounaan jälkeen kiersimme hiukan kauppoja, mutta emme ostaneet juuri mitään. Yllätys oli, että useimmissa kaupoissa ei voinut maksaa käteisellä . Olin vaihtanut laivassa vähän kruunuja, jotka sitten käytin illalla laivan taxfreessa.
Kaiken kaikkiaan olin yllättynyt, miten rauhallista laivalla oli. Takavuosien örveltäjiä emme nähneet.

Tänään sitten juhlimme äitienpäivää lasten perheiden kanssa. Poika grillasi liha-kasvisvartaita ja kanan fileleikkeitä. Nam!

Espanjan kävijät, tervetuloa kotiin. On ollut hauska seurata päivityksiänne.

Toivotan kaikille teille terveyttä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Heippa ja terveiset mökiltä

Naamakirjassa oli todisteet Huldan loistavasta kokkaustaidosta. Teillä oli ylipäätään aivan uskomattoman herkullisia ruokakuvia reissulta. Välillä kuolasin niitä katsoessani . Nyt olet sitten IL päässyt Naapurinmiehen turvalliseen syliin. Mahtoi olla ihanaa nähdä pienen tauon jälkeen.

Pikseli Tukholman risteilynne kuulostaa onnistuneelta. Vai on nuori neiti myös lahjakas laulaja .

Äitienpäivänä olimme sitten vanhempieni luona. Matkalla kävimme katsomassa tyttären ja avokkinsa mahdollista uutta kotia ulkoapäin. Välittäjä ei onnistunut saamaan avaimia käsiinsä, joten sisälle taloon emme päässeet. Siippani ja poikamme kyllä kiipesivät jopa talon katolle (löysivät seinästä haljenneen tiilen !!), tutkivat salaojakaivoja (joissa ainakin kahdessa oli vikaa) jne... Pihalla kivetys oli notkolla yhdestä kohtaan, johtui varmaankin lähellä olevan salaojakaivon ositaisesta tukkeutumisesta. Hyvä, että kävimme edes näin. Tietävät kuntotarkastuksen yhteydessä ottaa esille nuo epäkohdat ja salaojaputkethan pitää sitten ehdottomasti kuvata. Nuoret yrittivät kovasti saada kuntotarkastusta tälle viikolle, mutta eivät onnistuneet. Olisi ollut toiveena, että siippani (joka oikeasti ymmärtää rakentamisen päälle - huh mikä sanonta) olisi ollut paikalla. Näillä näkymin hän on tulsossa mökille perjantaina.

Veljeni perhe oli myös vanhempieni luona. "Ruokajärjestys"sitten muuttui niin, että joimme ensin kahvit ja ruokailimme vasta sen jälkeen. Veljeni perhe ei jäänyt ruokailemaan. Tytär oli tehnyt salaatin valmiiksi, minä puuhastelin sitten tyttären kanssa muuten keittiössä, isäni grillasi, siippani ja poikamme olivat rannassa ja saivat kuin saivatkin isän vanhan veneen raijattua meidän peräkärryymme. Siitä on tulossa siippani kalastusvene. Vähän on kyllä kunnostamista ensin.

Äitini siirrettiin useamman henkilön avustuksella pyörätuoliin, jossa hän sitten istui koko siellä olo aikamme. Tänään siippani menee vanhempieni luokse ja yrittävät saada isäni kanssa äitini jotenkin siirrettyä autoon, kun pitäisi päästä sairaalaan tiettyihin kokeisiin. Siippani jää sinne kaatamaan jättikoivun ja tekemään muitakin hommia. Huomenna sitten kotiutuu. Tarkoitus hänellä on mennä taas sitten torstaina sinne yöksi ja lähteä aikaisin perjantai aamusta tänne päin. Meillähän on Mikkelissä iltapäivällä perjantaina aika pankkiin (tyttären lainaan liittyen) ellei heidän pankkinsa edustaja onnistu hoitamaan asiaa allekirjoittamallamme valtakirjalla.

Eilen tulin sitten mökille iltapäivästä yhdessä iäkkään mökkinaapurin kanssa (täyttää ensi vuoden alussa 90 v) sukulaistensa kyydissä. Aika viileää oli ulkona - vain 9 astetta. Sadetta täällä oli ollut - lauantain lähtömme jälkeen oli tullut 26 milliä. Luonto tykkää. En edes lämmittänyt saunaa eilen. Touhuilin pientä, kävin vielä illan suussa tsekkaamassa, että mökkinaapurilla oli kaikki kunnossa ja uudessa puhelimessaan minun oikea varanumeroni (puhelin, joka on öisin "auki"), käytössä oleva puhelimeni on yöllä äänettömällä. Istuin illalla hetken terassin nurkalla korkealla baarijakkaralla ja ihailin tyyntä järvenpintaa ja kuuntelin lintujen upeaa konserttia.

Rakastan siippaani valtavasti, mutta kyllä on ihanaa olla muutama päivä yksin täällä. Varmaan hänkin nauttii kotona yksin olostaan. Aamupäiväksi olisi suunnitteilla öljytä tammiset ruoka- ja sohvapöydät - mahdollisesti myös vitriini ja tv-taso (jos jaksan ). Iltapäivälle on sitten luvassa sosiaalista kanssakäymistä. Meillä vappuaattona ollut naapurin rouva tuli myös eilen mökille ja on suunnitellut, että tapaisimme iltapäivällä iäkkään naapurin luona ja viettäisimme "tyttöjen iltapäivää".

Katiska pitää käydä tsekkaamassa. Jos siellä on kalaa, tarvitsen ehkä tämän nuoremman naapurin apua. Voimat ovat vielä melkoisen hukassa. Pikkuhiljaa varmasti palaavat.

Oikein mukavaa viikon jatketta kaikille

Halitulijallaa, kotona ollaan!

Kiitokset mukavan matkan toivotuksista; mukavastihan se meni vaikka Alicanten lentokentän jonot hieman hätkähdyttivät lähtiessä.

Ei siinä kyllin, että omatekoisen check-inin jälkeen piti jonottaa laukkujen jättöön. Turvatarkastusjono oli kymmenien metrien mittainen ja lentokenttävirkailija sulki luukkuja komentaen ihmisiä jonosta toiseen ja vielä kolmanteenkin. Mutta siitä selvittiin, samoin siitä että samantapainen joskin eri lailla etenevä ja jotenkin oudosti järjestetty jonotus toistui vielä lähtöportilla koneeseen mentäessä.

UK joka istui ikkunapaikalla, sai hienon lentokuvan Altean rannasta. Lumihuippuiset Alpit pilkistivät pilvien lomasta, ja saksalaiset maanviljelijät varmaan puuhasivat pelloillaan, joissa rypsi kukki kirkkaankeltaisena.

Naapurinmies oli IL:ää vastassa, jälleennäkeminen oli sydämellinen, ja me saimme kyydin kotiin pariskunnan autossa. Kiittelimme, halasimme. Pihatuomi oli puhjennut kukkimaan, pari runsaaseen veteen upotettua ruukkukasvia hengissä.

Tytär yllätti illalla pyrähtämällä pikavisiitille. Sanoi miettineensä pitäisikö kukkakauppiaalle sanoa "ei, en ole unohtanut äitienpäivää mutta äitini on ollut matkoilla joten voin ojentaa kukkakimpun vasta tänään". Jätti kuitenkin selitykset sikseen. Olin tosi onnellinen, vaikka olin jo sunnuntaina saanut asiaankuuluvat toivotukset nykytekniikan eli FB:n välityksellä.

Tänä aamuna olo oli hieman hölmöhkö, kun ei voinutkaan loikata uima-altaaseen merinäkymää ihailemaan, vaan piti tyytyä kylmään suihkuun ja kylpyhuoneen kaakeleiden katseluun. Eikä mistään kuulu IL:n iloista naurua ja puhetta, vaan UK:n repliikit "joo, tehdään näin" ja "käviskö sulle" kun kundi suunnittelee seuraavan parin viikon viettoa.

Mullakin tällä viikolla pari suurehkoa tilaisuutta tiedossa, osin järjesteltävänä, joten lienee viisainta tarttua toimiin. Palstaviljelijät ehkä tarttuvat taimiin? Kivaa kevätviikkoa kaikille!

PS. Parveketarhurinkin kevät on jo pitkällä. Viikon ohjelmaan on siis soviteltava myös pelargonien metsästys. Joinakin keväinä se on onnistunut ensiyrittämällä, toisina taas vaatinut pitkiä ajoja pitkin pk-seudun puutarhakauppoja. Pitäkää peukkuja!

Kirjoitin sunnuntaina pitkän tekstin pakollisine äitienpäiväonnitteluineen. Kirjoitus jäi sitten "roikkumaan", kun meirämmiäs kutsui syömään ja sen jälkeen katselimme vielä formulakisan, joten keskeneräinen teksti "roikkui" nelisen tuntia. Ei tosin ensimmäistä kertaa. Aina ennen kaikki on sujunut hyvin sitten, kun olen viimein saanut tekstin valmiiksi ja lähetettyä foorumille. Nyt kuitenkin lähetys-napin painamisen jälkeen siirryin ketjun ensimmäiselle sivulle ja teksti vilahti bittiavaruuteen Arvatkaapas pääsikö suustani pari valittua sanaa enkä edes enää muista, mitä olin kirjoittanut.

Siitä ainakin kirjoitin, kun Koshkoi mainitsi tämän ryhmän olevan harvinaisen fiksun eikä joukossa ole yhtään ilkimystä. Se on ihan totta. Tämä ryhmä on ystävällinen, hauska, kannustava ja tukea antava. Tietenkin olemme erilaisia ja kaikilla on omat mielipiteensä asioista, mutta sehän on normaalia. Eihän sitä muuten synny keskustelua. Toinen yhtä hyvähenkinen ryhmä on facebookissa Länsi-Ylämaan valkoinen terrieri-ryhmä. Sieltä löytyy myös hyviä kirjoittajia eikä kukaan molli toisten koiria tai vastaa ilkeästi, jos joku kyselee ruokavalioista tai jotain muuta neuvoa. Varsinkin fb:ssa esiintyy niin paljon huonoa käytöstä sekä huutelua ja suoranaista kiusaamista. Pitää oikein ihmetellä, kun sitä tehdään omalla nimellä . Onhan siellä tietenkin joitakin, jotka ovat keksineet sellaisen nimen, joka vaikuttaa oikealta eikä fb osaa tulkita sitä valenimeksi, mutta valtaosa käyttää omaa nimeä. Kyllä minäkin usein sanon melko kärkevästikin mielipiteitäni, mutta teen sen perustellen enkä tietenkään hauku ketään tyhmäksi, vaikka, näin meidän kesken, joskus saatan niin ajatellakin

Nyt on enää kolme yötä matkan alkuun. Tai oikeastaan vain kaksi, sillä kuljetuksemme lentokentälle lähtee Tampereelta perjantaina aamuyöstä klo 03.00, joten olemme sitten samoilla silmillä torstaiaamusta perjantai-iltaan eikä silloin taatusti tarvitse kauaa unta houkutella! Olen hieman huolestuneena seurannut Sveitsin säätilaa, sillä sinne on ennustettu sadekuuroja, joskin suht lämmintä. Se aina hankaloittaa vaatevalintoja etenkin kun meidän täytyy ottaa korkealla Jungfraulla käymistä varten lämpimiäkin vaatteita, sillä siellä on pakkasta. Meitä kehotettiin myös ottamaan sellaiset jalkineet, jotka pitävät lumella ja jäällä, mutta en minä nyt nastakenkiä viitsi mukana raahata. Sitä paitsi meirämmiähellä ei sellaisia olekaan. Yleensä käytämme retkillä lenkkitossuja ja niiden pohjat ovat kyllä hieman kuvioidut, mutten tiedä niiden pitävyydestä jäällä. Pitäisikö sitä varmuuden vuoksi hankkia sellaiset kenkien päälle laitettavat liukuesteet? No, ehkä me emme kuitenkaan minnekään jäätiköille lähde kiipeämään.

Espanjasta palanneetkin ovat nyt ehtineet jo kotiutua ja IL päässyt taas armastettunsa hellittäväksi. Alteassa ruokavastaavana näytti toimivan Hulda, mutta kyllähän Naapurinmiehestä on iloa muutenkin kuin vain ruokapöydässä Olen kuolannut facebookissa ihanille ruokakuville ja kaikki muutkin kuvat ovat olleet mielenkiintoisia. Minua hieman hymyilytti, kun IL ja Tiinuliinu olivat monissa kuvissa sangen yhdenmukaisesti pukeutuneet raitapaitoihin. Kirjoittajina te kummatkin olette kyllä maanmainioita!

Sinulla oli, Pikseli, kaikesta päätellen mukava Ruotsin risteily tyttären ja Keijulin kanssa. Molemmat tyttöset ovat näköjään taitavia aika laajasti taiteenalalla. Taitavat tulla isoäitiinsä. Laulaminen on kyllä ihanaa sekä erittäin terapeuttista ja karaoke on siinä mielessä helppo juttu, että kuulijat ovat vieraita eikä heitä jälkeenpäin todennäköisesti enää koskaan tapaa! Itse olen jo alkanut kaivata pientä karaokesessiota, kun edellisestä on aikaa vapusta kaksi vuotta. Pitäisiköhän ehdottaa meirämmiähelle visiittiä Ale pupiin? Se on satavarmaa, että hän on valmis kuin lukkari sotaan eikä pahemmin laulamisestani traumatisoidu, kunhan vain saa kaljaa

Eilen olimme hammaslääkärissä ja minulla oli muuten kaikki kunnossa, vain yksi vanha paikka kaipasi uudistamista. Matkan jälkeen on sitten toinen käynti, jolloin suoritetaan perusteellinen puhdistus. Sitten tämän vuotisista lääkärikäynneistä on jäljellä enää gynekologi ja sitä ennen minun pitäisi käydä mammografiassa. Nythän ei enää tule kutsuja seulontoihin, joten se täytyy maksaa itse. Olen netissä hieman katsellut hintoja ja todennut, että halvimman ja kalleimman välissä on aika suuri hintaero, mutta keskikastista löytyy ihan siedettäviä hintoja. Toisaalta olisi helpointa käydä Koskiklinikalla, sillä silloin minun ei tarvitsisi kanniskella mukanani kuvia, kun lääkärinikin on Koskiklinikalla. Hinta on jokusen kympin kalliimpi kuin halvin, mutta kun sitten ei taas muutamaan vuoteen tarvitse käydä, niin eipä se konkurssiin vie. Täytyy sitä miettiä sitten matkan jälkeen.

Matkasta tuli mieleen tapaaminen 27. päivä. Junani on Helsingissä (aikataulun mukaan) klo 12.54, joten ehdin aika mukavasti klo 13 kieppeillä Belgeen. Laitan sitten tekstaria, jos juna on paljon myöhässä, niin voitte sitten (ehkä) ystävällisesti tutkia ruokalistoja hieman pidempään Odotan tapaamista innolla!

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille.

Moi mimmit, kotona ollaan! Siis ihan omassa kaksiossani, jonne vaan heitin maanantai-iltana matkalaukut ja siirryin naapuriin.

Naapurinmies oli tosiaan vastassa kentällä ja sulki syliin ja suuteli niin vimmatusti. Ja hän on sentään mies, joka ei halannut vaimoaankaan lastensa nähden. Kyllä vanhankin ukon koulutus kannattaa! Faceen ei antanut suukkokuvaa laittaa, vaikka Tiinuliinu niin kauniita kuvia ottikin.

Vaan kaikki ei aina ole niin romanttista kuin voisi kuvitella. Eka yönä minua vaivasi mitä kamalimmat suonenvedot, pompin ja kävelin lattialla, mies hieroi pohjetta. Aina kun menin pitkäkseni, jalassa kamalat tuskat. Eilen lähdettiin kaupungille ostamaan magnesiumia, joka auttoi niin, että viime yönä vain yhden kerran jouduin kävelemään suonenvedon pois. Naapurinmies osti Bugattin farkut, mielimerkkiään, minä vahdin, ettei osta liian isoja, kun on kerran kapeapeppuinen ja pitkäraajainen. Osti myös Bugattin paidan, jota minä suosittelin.

Ja sitten oli tulla ryppy rakkauteen, kun mies etsi jotain tiettyä kalakastiketta. Ei löytynyt Stockalta, ei Postitalon K-Supermarketista, ei Kampin kaupoista. Oli suunnistamassa Sokokselle, kun minä karjuin, että on se nyt kumma, jos ei joku muu merkki kelpaa ja ihan saat mennä keskenäsi, minä menen kotiin. Jos tässä meidän suhteessa joku asia alkaa rasittaa, niin se on nämä ruoka-asiat. Miten ihminen VOI metsästää innokkaasti jotain tiettyä raaka-ainetta ja jaaritella tuntitolkulla resepteistä. Hän sai neuvoteltua yhdessä kaupassa kalamestarin tilaamaan sitä tiettyä kalakastiketta ja suostui sen jälkeen kotimatkalle.

Syötiin ja se varalle ostettu kalakastikekin maistui ihan hyvälle. Ajettiin Saunalahteen, jossa sain vihdoin halia ja rutistella kiljukaulat perin pohjin. Menin vessaan ja Iker karjui ja huusi koko ajan vessan oven takana, luuli varmaan, että sukellan pöntön kautta pois. Pojat saivat tuliaisensa ja Iker nakkeja. Juniorilla oli sylinikävä, hän pysytteli tiukasti kainalossani ja jakeli suukkoja poskille. Tytär ja vävy olivat töissään, pöydälle oli jätetty organzarusetein koristeltu kuori, jossa oli tunnin hieronta Stockalle äitienpäivälahjana. En ollut osannut odottaa mitään.

Jo poikien luona mahani oli alkanut reistailla. Kotiin päästiin ja vietettiin "romanttista iltaa" niin, että minä istuin pöntöllä ja mies etsi lääkettä. Iltamyöhällä hän syötti minulle pari mansikkaa (siis oikeesti syötti suuhun, eiks oo söpsöä?) ja eiväthän nekään sisällä pysyneet. Minä pahoittelin, että ei tästä nyt oikein tullut romanttista jälleennäkemistä, niin mies lohduttelee, että rakkaani ripuli ei ole koskaan romanttista, mutta kyllä se joskus paranee.

Olin tuskaantua tänä aamuna, kun ruvettiin suunnittelemaan loppuviikon mökkiruokia. Mahani vielä velloi, joten parahdin, että tee mitä haluat, kaikki ne hyviä kuitenkin. Lähti johonkin neuvotteluun Tapiolaan ja uhkasi käydä yksin Lidlissä. Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, sitä vastoin yllätin itseni keräämällä hänen likavaatelaatikostaan kaikki tummat pyykit, menevät samalla kun pesen omiani. (ja minä olen se nainen, joka on aina vannonut, että jos miehen löytäisinkin, niin omat pyykkinsä se saisi pestä..)

Kai mun nyt täytyy purkaa nuo matkalaukut, vaan mihin kaikki ne ostamani raitapaidat mahtuvat? Pitäisikö lainata Naapurinmiehen komeroita?