Puumerkki täältä. 
Synttärin etkot alkamassa. Odottelen naapureita päiväkahville.
Kai sitä voisi harjoitella skoolaamista näin aattonakin?

Tervehdys 🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne. Ei niitä kauheasti ole, mutta en voi moittiakaan - omastani näyttää olevan viikko ja kaksi päivää. 

Aika menee vilisemällä. Osa oikein helteisistä päivistä kului paljon sisätiloissa, jossa ilmalämpöpumppu viilensi mukavasti kotia. Tosin rakas siippani valitti välillä, että on liian viileää..... ja minulta hiki valui heti, kun jotain tein. Ruuanlaittokin on joko terassin levyllä tai kesäkeittiössä, jotta ei tulisi liikaa lämpöä sisälle. Kalaa olemme saaneet mukavasti. Muutama päivä sitten tuli neljä siikaa verkoilla. Tein siikakeittoa (nami, mun herkkua), graavisiikaa, siikafileitä paistetaan pannulla. Tänään oli verkoissa yli 500 g:n painoinen ahven pienen siian lisäksi. Siippani oli juuri kanootilla melomassa virveli mukanaan ja nappasi 6 kg:n hauen. On jääkaapissa kyllä lohifileekin, jonka ostin tiiistaina, kun olimme kaupoilla. 

Pahin yskä näyttää olevan ohi. Sitkeästi yskitti enkä taida ihan entisessä vedossa vielä olla. Keljuttaa kyllä ajoittain nämä tapaturmat sekä tämä tooosi sitkeä flunssa. Liikuntaa hankaloittavia vaivoja on jo entuudestaan ihan riittävästi. Menna , olen täysin samaa mieltä kanssa kahdessa kerroksessa asumisesta. Emme missään nimessä sitä haluneet juurikin tapaturmariskien vuoksi. Tämä "uusi" talo on kohtuullisen korkea ja moni kyselikin meiltä rakentamisen aikana ja talon valmistuttua, että miksi emme tehneet "yläkertaan" makuutiloja. Meillä on korkeaa osaa puolet talosta - olkkari ja tupakeittiöpuoli - eteinen, kylppäri, makkari ja työhuone ovat "matalampia. Niiden ylle olisi hyvin saanut nukkumatilaa, jos olisi ollut tarvetta. Jo rakentamisen vaiheessa otimme huomioon sen, että emme tässä enää nuorene, joten jo tilojen siivous olisi ollut oma urakkansa. Sitäpaitsi meillä on nukkumatilaa tarpeeksi, kun on vanha mökki ja vielä erillinen nukkumamökki kalliolla korkealla. 

Minun porrasaskelmani ovat terassilta alaspäin kolme porrasta. Kaikki askelmat leveitä joka suuntaan. Tämä varmaan vaan sattui, kun varoin tuota osittain revennyttä hamstringiä. Se on edelleen ihan sikakipee.... Olin tiistaina omt-fyssarilla ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että osa saamastani hoidosta ei todellakaan minulle sopinut, kun kipu vaan yltyi. Sääli tietty sen kannalta että kipu lisääntyi, mutta myös sen kannalta, että tuo fysioterapia on kallista. Ei olisi siihen varaa, mutta ei ole oikein vaihtoehtoja. Menna, vaikka ei nyt niin kauheasti tapahtuisi, niin voihan sitä avata keskusteluja mielenkiintoisista aiheista, kuten Motsku aikanaan teki. Esim. Sanna Marin ?? Ehkä kukaan ei tuosta enää jaksa vääntää, mutta onhan niitä muitakin aiheita. Niin ja meillä alkoi kaupunkikodissa muovin keräys paljon ennen koronaa. Nopeammin tuli muoviroskis täyteen kuin sekajätepussi. Olen keränyt muovit omaan pussiin ihan jo käytännöllisyyden vuoksi. En sulje pussia tiiviisti. Nykyään erottelemme täällä vapaa-ajan kodissammekin muovin, kun tuli keräyspiste kylälle. Hyvä homma. 

Täällä on ollut tosi kuivaa. Nyt kahtena viime yönä yöt ovat olleet edes kosteita. Sadetta tuli meille tosi vähän. Koivut tiputtavat keltaisia lehtiä, osa pienistä on kuivunut pystyyn, niin että niissä on ruskeat lehdet. Pihlajat ovat kuivuneet lähes kaikki. Pensaat nuokkuvat...Olemme kastelleet lähinnä marjapensaita ja perennoja sekä kesäkukkia. 

Pikseli, oli kiva kuulla sinusta. Voimia päiviisi, vaikka toisaalta kun noin ahkerasti jaksat liikkua, niin luulisi voimia olevan. Ihmettelin vähän sitä, että iäkkään miehesi piti matkustaa moinen matka kälysi luokse vain tilatakseen ambulanssi.... Jos vain yksi päivä viikosta on apea mieli, niin ehkä ei syytä huoleen. Ihanaa, että saatte olla niin lähellä mukana lasten ja lastenlasten elämässä.

Kivikasa, on teillä takana aikamoinen urakka talon maalauksen kanssa. Ihanaa, että välillä on keitaita Murusen kanssa. 

IL:n tyttären perheen koirakuvat herättävät hauvakuumeen. 

Tiinuliinulle ja tyttärelle ihanaa Tallinnan reissua. Upeita ahvensaaliita teillä ollut veneeltä käsin. 

Karmale, nyt pian on sieltä teiltäkin helteet ilmeisesti ohi ja jaksat taas paremmin touhuta pihalla.

Japena, ilmeisesti oli hauskaa Pertunmaalla. Näin naamakirjassa kuvia.

Suupaltti,  kiitän minäkin täällä nauruista.

Olen kirjoittanut tämän kahdessa pätkässä. Toivottavasti tulee perille. Valitettavasti en nyt näe Mustikkaposken kirjoitusta enkä uskalla siirtää omaani, jotta ei katoa. 

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja rutkasti terveyttä, iloa ja hyvää mieltä. 😇🥰

Nyt aion kirjoittaa vähän pidempään kun on 7 naapuria, pari ylläriystävää ja etämies kahvitettu ja testattu skumppaa porukalla.

Tosiaan on jäänyt kirjoittelematta viime aikoina. Päivät on karanneet käsistä pikavauhtia. 
Mitään kummoista ei ole tapahtunut. Tasaista matalalentoa milloin vapaaehtoistyössä tai marjametsässä ja illalla en ole enää jaksanut avata konetta. Ranne ja polvi kipuilevat edelleen.
Kumma kun metsässä kävely ei koske polveen muuten kuin oksien ja kaatuneiden runkojen yli kompuroidessa. Sateita ei täällä ole paljon näkynyt eikä sienisatoa ole odotettavissa.

Viime lauantaina ajelin rankan markkinakahvituksen jälkeen savoon. Ehdin vielä etämiehen seuraksi nauttumaan saunan löylyistä ja saimaan syleilystä. Sunnuntai meni mökkiaskareissa ja maanantaina saatiin verkosta seitsemän ahventa joista suurin painoi 800g ja lisäksi pieniä lahnoja, jotka menivät ravun syötiksi lapsenlapselle. 

Täällä on kyselty mielipiteitä Loirista. Minä en pidä hänen lauluistaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Minulle varsinkin Leinon runojen laulaminen nostaa niskavillat pystyyn. On liian taiteellista tällaisen maatiaisen ymmärrykselle. Näyttelijänä oli taitava. Tosin Turhapuro elokuvat alkoivat toistaa itseään eikä niiden uusintoja ole jaksanut katsoa vuosikymmeniin.
Muitakin galluppeja oli mutta en lähde nyt niitä kaivelemaan, sillä ei minun mielipiteillä ole suurta merkitystä.

Huomenna lähdemme paikallisen yhdistyksen reissulle Hankoniemen suuntaan pääasiassa eri sotilaskohteisiin.
Ilta ja yö vietetään Lohjalla kylpylähotellissa. Katsoin netistä että siellä on Venetsialaiset huomenna, joten siinä siivellä voi juhlia omia synttäreitä. Sunnuntaina mennään Suomenlinnaan ja vietetään päivä siellä. Illalla ajellaan kotiin.
Jälkikasvulle lupasin tarjota päiviä alkuviikolla. Meillä on tiedossa perhejuhlia lähes joka viikonlopulle joten täytyy ottaa arki-illatkin käyttöön.
Olin jo mielessäni suunnitellut IL:n tavoin järjestäväni isommat juhlat mutta sitten meni pupu pöksyyn kun maaliskuun lopun jälkeen olen lähes koko ajan ollut joko potilas tai toipilas.
Toivottavasti tästä vielä kivuton ilon päivä koittaa.

Hyvää viikonloppua ja alkavaa syksyä.





 

Tere, siin meeleoluosakond, ja siis veel tervitusi Tallinnast!
Eli mielialaosastolta moi, ja terveisiä Tallinnasta!

Matka oli justiinsa niin kiva ja ihana kuin tyttären kanssa oli etukäteen ajateltukin. Käytiin muutama museo, yksi taidemuseo (Kumu, tietysti) ja iso valokuvagalleria (Fotografiska). Tarkasteltiin sadonkorjuuajan hedelmä- ja vihannesrunsautta Balti jaama torilla, missä tavalliset tallinnalaiset tekevät ruokaostoksensa ja kaikenlaista pikkuherkkua Kaubamajan elintarvikeosastolla, jonka valikoimat ovat suuremmat kuin koti-Stockan.

Varsinaista shoppailua ei harrastettu, mutta molemmat löysivät soman italialaisen laukun vanhankaupungin pikkukujalta (naisellahan ei voi koskaan olla liikaa käsilaukkuja) eikä hintakaan ollut paha. 

Ehkä parasta reissussa oli kuitenkin se, että kerrankin oli aikaa jutella kaikessa rauhassa pienistä ja isoista, uusista ja vanhoista asoista. Kummallakaan ei ollut kiirettä mihinkään, ruoka ei jäähtynyt eikä ollut vaarassa palaa pohjaan, eikä ympärillä pyörinyt huomiota hakevia teinejä tai aviomiehiä eikä koiraakaan tarvinnut viedä kävelylle. Itse kyllä käveltiin ihan hirmuisia määriä; kaikkina kolmena päivänä yli 10 km kunakin, vaikka välillä ajettiin myös ratikalla.

Tallinna, jonka keskeiset osat eli vanhankaupungin ja sataman alueen tunnen kohtalaisen hyvin noin neljännesvuosisadan ajalta, uusiutuu jatkuvasti. Vanhankaupungin taloille keksitään uusiokäyttöä; hotellimme jonka yksikään huone ei ole toisensa kaltainen, oli 600-vuotiaassa talossa ja kapeiden portaiden kiipeilemisen vaiva kyllä kompensoitui sillä, että huone oli ihan ihana. Sen ikkunoista saattoi kurkkia kapealle kujaselle jota jo hansakauppiaat, heidän emäntänsä ja piikansa olivat kulkeneet. Aamiaista syötiin aittojen ympäröimällä pihalla, ja lounasravintoloiksi valikoitui pari TripAdvisor-suositusta. Toisella yksi Michelin-tähtikin (hinnassa sitä ei havainnut, mutta ruoan maussa ja ulkonäössä kyllä). Nuoret iloiset tarjoiljat puhuivat loistavaa englantia. Teki mieli kysyä, missä päin olivat olleet opiskelijavaihdossa. Mielelläni kerron paikkojen nimet ja osoitteet, jos joku sattuu olemaan lähiaikoina menossa Tallinnaan.

Elokuun viimeinen viikonloppu eli kesäkauden päättäjäiset on siis ohi. Muinaistulten yötä olisi Virossakin lauantaina päässyt viettämään, mutta se olisi edellyttänyt retkeä kaupungin ulkopuolelle, eikä kumpikaan oikein jaksanut lähteä kun oli siis jo päivällä kävelty se peninkulma. Loikoiltiin hotellissa, juotiin piccolo-kuohuviinit. Tytär valmisteli parin viikon päästä pidettävää kongressiesitelmää, mä lueskelin jotain puolitarpeellista.

Mutta nyt on palattava luvattujen puuhien äärelle. Tallinnaan palataan kai joulutorien aikaan.

Kivaa syksyistä (sää on juuri muuttunut tai muuttumassa) viikkoa kaikille!

PS. Mustikkaposkelle myöhästyneet, mutta sitäkin lämpöisemmät syntymäpäiväonnittelut!

Se on niin tänäön syksyinen keli. Kauppaan piti kaivaa farkut ja kotona pitää pitkälahkeisia legginssejä. Olisi kesä saanut vielä jatkua. 

Kiitos Tiinuliinulle Tallinnan kuvista. Minä mielellään ottaisin yhden hyvän illallispaikan nimen ja osoitteen. Josko pöytä pitää varata. 
Lähdetään Tallinnaan ystäväpariskunnan kanssa lokakuun ekana päivänä yhdeksi yöksi. Aikaa ei valitettavasti ole kuin se lauantai päivä, sunnuntaina lähtee laiva niin aikaisin.
Ystäväpariskunta ei vuosiin ole siellä käynyt, eivätkä ole shoppailioita. 

Siitä viikon päästä lähden Mallorcalle viikoksi. Mies lähtee nyt lauantaina vilperin kanssa. Vanhin tytär tulee vauvelin kanssa meille seurakseni. 

Huomenna lähden yhden klubilaisen luo yökylään. Ei olla muutamaan vuoteen nähtykkään. Kiva, kiva. 

Minulla onkin nyt tähän syksyyn paljon menoja varattuna. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen omia juttuja. Tosin sisällytän mieheni niihin mielellään silloin kun se on mahdollista. 

Muksuilla hieman köhää, toivottavasti ei sen pahemmaksi muutu. Nyt ei joutaisi sairastamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa 

Moi taas,

vastaan tässä Japenalle niin että muutkin mahdolliset tarvitsevat näkevät:

Se yhden Michelin-tähden paikka on nimeltään Rado, Vene-kadulla eli vanhankaupungin laidalla. Tässä linkki heidän sivuilleen. Pöytävarauksista en osaa sanoa, voi olla että illaksi hyvä tehdä. Meillä ei ollut, mutta mentiin sunnuntaina sopivasti lounas- ja illallisajan välissä, eli noin klo 15. Oli siellä kyllä silloinkin ihan riittävästi väkeä. Eiköhän noiden sivuilta kaikki selviä?

https://radorestoran.ee/frontpage/

Ja se toinen, hyvä sekin. Vanha talo, pari ruokasalia ja terassi viehättävän aukion (tosin yksi talo remontointipaketissa) laidalla. Jaa mutta terassi voi olla lokakuussa vähän viilee 😁 Näilläkin hyväntuntuiset nettisivut. Jopa suomeksi, mikä ei näinä aikoina ole itsestäänselvyys. Suomen televisiosta taitonsa 1970-1990-luvuilla ammentanut virolaisväki kun on siirtynyt jo eläkkeelle. Mutta englanniksi palvelu pelaa, ja on kaikkialla tosi sujuvaa.

https://rataskaevu16.ee/fi/

Hyvää matkaa teille jos en myöhemmin muista toivotella!

Hei Ihanaiset,

Mustikkaposkelle myöhäiset onnittelut ❣️

Pikseli, toivottavasti masennuksen tunne helpottaa. Minä pääsen kyllä ylös sängystä, kun aamupala motivoi mutta sitten iskee saamattomuus eikä oikein mikään huvita. Pientä piristymistä on kuitenkin viimeaikoina tapahtunut.

Viimeiset kaksi viikkoa onkin ollut mukavaa aikaa, kun on käynyt vieraita.  Ensin piipahti nuorin systeri miehineen. Kävivät viemässä tyttärensä ja toistaiseksi ainokaisen lapsenlapsensa lentokentälle ja kotimatkalla tekivät pienen mutkan tänne mökille. Olisin pitänyt heitä kauemminkin mutta heppoja piti mennä hoitamaan. Toinen tytär oli kyllä hakenut pollet laitumelta mutta ei enää ison vatsansa kanssa elukoita pysty hoitamaan.

Seuraavaksi tulivat isännän täti miehineen ja setä vaimoineen, me olemme kummankin luona käyneet useasti joten olikin aika saada heidät tänne. Kummallakin on kesäpaikan tässä lähellä. Isännän suku on kyllä puheliaasta sakkia 🤭 me puolisot emme pahemmin suunvuoroa saaneet mutta mukavaa silti kaikilla tuntui olevan.

Lauantaina järjestettiin rapukekkerit osalle isännän serkuista, niitä on ainakin tusinan verran mulla kokonaista neljä joista kolme Suomessa ja vain yhden kanssa olen säännöllisesti tekemisissä 😖.
Kekkerit onnistuivat loistavasti vaikka tietysti stressasin ennakkoon ja ihan turhaan. Sää oli mitä parhain lämmin mutta ei liian kuuma eikä tuulikaan haitannut. Yhtään ei laulettu mutta muuten kyllä pidettiin meteliä, puhetta riitti ja nauru raikasi. Kamalasti vieraat toivat tuliaisia, ihania kukkakimppuja, skumppaa, viiniä ja venetsialaiset kunniaksi isäntä sai komian kynttilälyhdyn jonne oli laitettu kynttilän lisäksi kimppu tuijan oksia joista isäntä kysyi onko ne syötäviä 😋🤣. Sunnuntaina olikin sitten suuri tiski odottamassa, jaettiin se isännän kanssa puoliksi. Minä tiskasin kaikki lasit 🍸🥂🍻ja isäntä loput 🍴🍽🫖🥣🥄🍵☕️. Minusta se meni tasan. Muisteltiin mukavaa iltaa ja jotesin, että taisi vieraat viihtyä, kun ilta pimeällä vasta lähtivät johon isäntä tuumasi, että taidettiin me nauttia vieraista enemmän mutta ei meidän tarvitse sitä heille kertoa 🤭🤣😂. Jälleen kerran päätin, että hyviä ystäviä pitää kutsua kylään useammin ja nauttia mukavasta seurasta.

Moi mimmit! Mustikkaposki on selvinnyt juhlimisesta, facessa jo onnittelin, mutta tulkoon tässäkin isot halaukset! Suupaltin rapukekkereistä lueskelin suu hymyssä, ihanaa, kun voi viettää mukavia hetkiä ystävien kanssa. Me herkuttelimme ihan kaksin rapuja Justuksen kanssa. Voi olla, että vielä toistekin nautiskellaan, mikäli rapumertoihin jotain saadaan.

Yksi serkuistani oli viikko sitten saaressa kolmen pomeranian kanssa. Pienet karvakerät olivat mainioita, vilistivät sinne tänne ulkona ja hienosti tottelivat emäntäänsä. Kaksi niistä on kiertänyt ympäri Eurooppaa näyttelyissä (hienoin tuloksin) ja serkku esitteli, miten hienosti ne osaavat asettautua erilaisiin näyttelyasentoihin.

Lauantaina mä leivoin neljä feta-tomaattipiirakkaa, koska sunnuntaina tyttären luona oli pikkupennun nimiäiset. Meillä on ollut jo lapsuudestani asti pitää pieni nimenantojuhla jokaiselle koiralle. Kai se on sitä karjalaisuutta, että juhlahetkiä on hauska järjestää ihan mistä syystä tahansa. Sisareni tuli jo lauantaina mun kotiini yökylään ja toi kassillisen omien koiriensa tavaroita pennulle.

Sunnuntaina mentiin auttamaan järjestelyissä, vaikka suurimman osan aamupäivästä leikittiin Zappan kanssa. Justuksen lapset perheineen sekä tyttären sydänystävä ja vävyn liikekumppanibestis saapuivat, koolla reilut parikymmentä. Vävy oli tehnyt laserilla nimikyltin, joka ripustettiin juhlakalun kaulaan hetkeksi. Justuksen pojan perheen koiratyttö Sysi, Suomenlapinkoira, oli kutsuttu mukaan ja kuinka kärsivällisesti se jaksoikaan antaa Zappan hyppiä päälleen, puraista häntääkin. Koirat riehuivat sopivasti koko iltapäivän, joten kun formulat alkoivat, kokoonnuimme kisaa katsomaan. Zappa meni nojatuolin taakse ja oli pian umpiunessa.

Maanantaina alkoi vesijumppa. Ensi viikosta alan käydä jumpassa kolmesti viikossa, se kun on ainoa liikuntamuoto, josta mä todella nautin.

Illan suussa haettiin Justuksen vävyn edesmenneen äidin puutarhasta omenoita. Tieltä katseli nainen, joka arasti kyseli, mitä lajikkeita siellä on. Kutsuin hänet maistelemaan ja keräsin kasan hänen reppuunsa. Nainen kiitteli ja toivotteli hyvää illan jatkoa, huonolla suomenkielellä, mutta miten hänen kasvonsa tapahtuneesta loistivatkaan. Venäläisiä ei ehkä moni kohtele kovinkaan ystävällisesti, mutta minä ajattelin, ettei hänellä todennäköisesti ole mitään tekemistä sodan kanssa.

Tänään tultiin Justuksen saareen. Omenoita on jo kuivurissa kuivumassa lastuiksi, joita sitten mutustelemme talvella. Huomenna teen omenapiirakkaa ja pohdin hillontekoakin.

Hiljalleen valmistellaan syksyn tuloa ja saaren sulkemista. 

Moikkelis!

En muista onnittelinko Mustikkaposkea, mutta vaikka olisinkin, niin eihän sanat kulu eli lämpimät myöhäisonnittelut 🌹

Luin mielenkiinnolla Tiinuliinun Tallinnan kuulumiset, aivan kuten olen lukenut teidän muidenkin. Olen tainnut kertoakin, että ainoat Tallinnan-kokemukseni rajoittuvat meno-paluu läpiajoon Viron kartanokierroksella sekä toinen samanmoinen silloin, kun kävimme Riiassa, joten Tallinnaan en ole lainkaan tutustunut. Oletan sen pääasiassa johtuvan siitä, kun neuvostoaikaan suomalaiset hyppäsivät siellä ryyppäämässä ja vaikka heidän rahansa kyllä kelpasi, niin ihan avoimestikin suomalaisia siellä pilkattiin. Sitten kun Viro sai takaisin itsenäisyytensä, kesti luonnollisesti aika pitkään ennen kuin siellä oli saatu elämä edes jotensakin mallilleen ja suomalaisten viinaralli senkun jatkuu! Olen kuitenkin nyt vähitellen alkanut kiinnostua ajatuksesta lähteä tutustumaan sikäläiseen menoon, kun olen lukenut niin paljon, en ainoastaan teidän kirjoituksianne, vaan muutenkin ja todennut, että siellä(kin) on paljon nähtävää. Shoppailu ei minua kiinnosta (käsilaukkuja on tarpeeksi muutamankin eliniän verran!) eikä viinaakaan ole tarve roudata, mutta museot sekä muut nähtävyydet ja ruoka (tietenkin) kiinnostavat! Saa nähdä jos vaikka joulutorille lähtisi 🙂

IL, kuvat tyttäresi uudesta pennusta olivat aivan hurmaavia 😍  Kun se hieman kasvaa, siitä tulee se sellainen söpöliini, jolla on hieman liian iso korvat ja tassut muuhun kokoonsa nähden, mikä tekee siitä aivan syötävän suloisen! Toivottavasti se tulee olemaan luonteeltaankin yhtä hyvä kuin Iker vaikutti olevan. En tiedä mikä on nimivalinnan taustalla, mutta jos se on Frank Zappa, niin hullumminkin olisi voinut valita 😄

Me olimme viime viikolla tiistaista perjantaihin Helsingissä meirämmiähen keskiviikkoisen opiskelukaveritapaamisen vuoksi. Olimme yötä serkkulikkani asunnossa, jossa oli halvatun kuuma! Hänellä oli pöytätuuletin, jonka laitoimme avonaisen ikkunan eteen, mutta se oli niin kovaääninen, ettei telkkarin ääntä tahtonut kuulla ja yöksi sitä ei melun takia voinut ajatellakaan. Hän oli kyllä siitä etukäteen jo varoitellutkin, muttemme osanneet edes kuvitella moista meteliä! Meillä on sellaisia kaksi ja kumpikin vain hiljaa humisee, joten tulimme siihen tulokseen, että siinä oli jotain vikaa, mutta kun se oli ostettu jo aikaa sitten, niin asialle ei enää mitään voinut. Keskiviikkona meidän ollessamme tapaamisessa Suomenlinnassa, serkkulikka kävi Stokkalla ostamassa kanta-asiakastarjouksessa olleen tornituulettimen ja se pelasti tilanteen.

Söimme Suomenlinnassa Bistro Bastionissa erinomaisen maukkaan aterian, jonka jälkeen meillä oli opastetut kierrokset ensin Suomenlinnan museossa ja sitten Ehrensvärd-museossa sekä lopuksi pieni saarikierros. Sää suosi sikäli, että aterioinnin aikana satoi aika reippaasti, mutta muuten oli kaunista. Tosin minulle oli liian lämmintä ja sade aiheutti melkoisen kosteuden, joten olo oli vähän kuin turkkilaisessa saunassa, mikä tarkoitti sitä, että pääni hikosi, hikeä valui pitkin niskaa ja muutenkin oli sangen nihkeä olo. Muuten kyllä oli hauskaa tavata kavereita pitkästä aikaa, kun koronan takia kahden edellisen vuoden tapaamiset peruuntuivat.

Torstaina ajoimme ratikalla ensin Etelärantaan ja huomasimme, että siellä oli Itämeri-päivän kunniaksi mahdollisuus päästä tutustumaan merentutkimusalus Arandaan, mikä oli erittäin mielenkiintoista. Satama-alueella oli myös monenmoista esittelytelttaa kierrätyksestä, ravintotietoudesta, metsänhoidosta ja monesta muusta asiasta. Väittelin innokkaasti mm. siitä, kumpi on parempaa, liha- vai kasvisproteiini ja heitin sekaan myös muita lihansyönnin etuja varsinkin ikäihmisille!

Satamasta kävelimme Kaupunginmuseon Katariinankadulla sijaitsevaan osaan ja kävimme tutustumassa 1970-luvun mummolaan, kouluosastoon, jossa oli pulpetteja eri ajoilta ja vanhanajan ruokabaariin. Siellä olisi syönyt ja juonut melko edullisesti, kun viskipaukkukin maksoi alle 3 markkaa! Sen jälkeen kävelimme (taas!) rautatieasemalle ja kävimme syömässä saksalais-italialaisessa ravintola Hausmanissa, joka oli tullut tutuksi Hans Välimäen Kuppilat kuntoon-ohjelmasta. Söimme alkupaloiksi etanat (tietenkin!) ja pääruoaksi meirämmiäs otti paistettua kuhaa, minä valitsin vasikanmaksaa, kun sitä ei juuri mistään saa ja serkkuni söi kampasimpukkapastaa. Kaikki vakuuttivat ruoan maistuvan erinomaisen hyvälle, minkä jälkeen olikin kiva ottaa jälkkäriksi Heisse Liebe-annokset, jossa oli vaniljajäätelöä ja lämmintä vadelmakastiketta 😋  Meirämmiäs ei jaksanut jälkkäriä, vaan otti kahvin ja konjakin. Jäi sellainen tunne, että vaikka käynti oli ensimmäinen, niin se ei suinkaan ollut viimeinen, vaikkakin Helsingissä kyllä ruokapaikkoja riittää.

Ravintolaa vastapäätä oli Oodi-kirjasto, joten olihan sekin pakko käydä katsastamassa. Kirjojen lisäksi siellä oli vaikka mitä aktiviteettia aina ompelukoneista 3D-tulostimiin eli juurikin niin hieno, minkä käsityksen on puheista ja kirjoituksista saanutkin. Kaiken tämän jälkeen olimme ihan sippejä, joten ajoimme ratikalla "kotiin", minä riisuin itseni yöpaitasilleni ja heitin pitkäkseni. Meirämmiäs nukahti nojatuoliin ja kuorsasi antaumuksella ja minäkin torkahdin, vaikka tarkoitukseni oli vain hieman levätä ja lukea. Perjantaina lähdimme sitten kolmen kieppeissä kotiin ja oli pakko todeta perille tullessamme, että oli ollut todella kiva reissu.

Ai niin, piti vielä kertoa, kun tulopäivänä tiistaina lähdimme iltakävelylle Kaivopuistoon ja päätimme syödä jäätelöt. Siellä on lähellä Cafe Carusellea Helsingin Jäätelötehtaan kioski ja otimme kaikki yhden pallon annoksen eri makuja pikariin. Yllätys vain oli se, että "yhden pallon" annokseen myyjäneitokainen raapi ainakin 6 kauhallista jäätelöä 😲 ja se olisi ollut käytännössä mahdoton syödä vohvelista, jollaiseen sen olisi kyllä saanutkin. Nytkin serkkulikkani onnistui sottaamaan hameensa, vaikka hän oli syönyt sellaisen annoksen aiemminkin. Me meirämmiähen kanssa saimme pidettyä itsemme puhtaina, vaikka meirämmiähen naama olikin välillä sottainen kuin pienillä lapsille 😂  Meikäläiselläkin melkein (!) meinasi tulla jäätelökiintiö täyteen! Kioskilla oli jatkuvasti jono ja kuulemma kesän ensimmäisinä aukiolopäivinä jono on todella pitkä, kun kaikki tulevat nauttimaan lämmöstä jäätelön merkeissä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja vaikka jotkut ovatkin pahoillaan kesän loppumisesta, niin toivotan silti nautinnollista syksyn alkua viileydestä huolimatta. Minä ainakin nautin, kun jaksaa olla ulkonakin ja makuuhuoneen lämpötila on jo laskenut 20 asteeseen 🙂

Kiitos onnitteluista ystävät.

En arvannut etukäteen että juhlat jatkuvat ainakin neljä päivää. 
Jälkeenpäin mietin että olisinko selvinnyt helpommalla jos olisin kutsunut kaikki kerralla johonkin juhlatilaan ja tilannut pitopalvelulta tarjoilun, sen sijaan että väkersin kakkuja ja muita leivonnaisia useana päivänä. Minulla ei ole kyllä IL:n taitoja juhlien suunnittelussa joten siinä hommassa olisi varmaan tullut lisää harmaata hiuksiin.
Maanantaina oli onneksi aikaa toipua reissusta ja hoitaa järjestöjuttuja. Tiistaina tuli jälkikasvu juhlimaan. Kaikki muut pääsivät paikalle mutta yksi vävy oli töissä ja varusmies oli niin "tärkeä" henkilö puolustusvoimissa että hänelle ei päivän lomaa myönnetty. Olisi saanut reilun kahden tunnin iltaloman mutta ei olisi ehtinyt olla perillä kuin kymmenisen minuuttia. 
Eilen kävi vielä kaksi ystävää tuomassa yhden järjestön tervehdyksen.

Kiersimme lauantain aikana monta museota ja muuta kohdetta Hankoniemen ja Porkkalan alueelta jotka olivat olleet Neuvostoliiton vuokra-alueina joko välirauhan aikaan tai jatkosodan jälkeen. Kirkkonummella saimme kuulla paikallisilta ja seurakunnan papilta miten koville rakennukset mm. kirkko joutuivat neuvostoliittolaisten sotilastukikohtana. Illalla juhlimme Lohjalla syöden, juoden kokkoa katsellen ja tanssien aina aamuyöhön asti. Vielä jaksaa vanhakin tanssia. Aamulla suuntasimme kohti Helsinkiä ja Suomenlinnaa jossa oli myös opastettu sotamuseossa käynti ja kävimme myös katsomassa kuninkaanlaiturin viereistä meidän kyliltä siirrettyä tykkiä. Kaikki kohteet olivat minulle ennestään kokematta joten on siinä reissussa nyt muistelemista pitkäksi aikaa.

Nyt ei tarvitse enää helteestä valittaa. Sunnuntaina oli kyllä semmoinen paahde Suomenlinnassa että sitä muistellessa ei nämä kelit harmita yhtään. Saarella kulkeminen vei mehut vanhuksesta, tuskin edellisen illan juhlinnalla oli mitään osuutta asiaan. 🤔 Onneksi ehdimme lähteä kotiin päin ennen raesadetta.
Meillä ei ollut satanut yhtään sunnuntaina, mutta viikolla on tullut vettä useaan otteeseen. Kova tuuli kuitenkin kuivattaa nopeasti joten sienisaalista jouduttaneen vielä odottamaan.
Annoin periksi mukavuudenhalulle ja laitoin ilmalämpöpumpun lämmittämään. 
En muista olenko aikaisemmin aloittanut lämmittämistä syyskuun alussa, tuskin.

Kiitos Tiinuliinulle Tallinan ruokapaikkojen vinkeistä. Usein menee aikaa pähkäillessä missä kannattaisi syödä kun ei ole kertynyt hyviä kokemuksia. Joitakin paikkoja vuosien takaa kyllä tiedän mihin ei kannata mennä.

Nyt en ole suunnitellut mitään erikoista tälle ja huomiselle päivälle. Järjestöhommissa meni kyllä tämäkin aamupäivä ja jos pouta jatkuu niin voisin käydä vähän reippailemassa metsässä katsellen samalla joko sienet alkavat nousta. 
Lauantaina on lapsenlapsen ammattikorkeasta valmistujaiset, joten etämiehen luo en ehdi ainakaan ennen sunnuntaita jos silloinkaan. Miten ihmeessä eläkeläisellä voi olla näin täysi kalenteri.

Kipalle ja muille vaivaisille toivon kivuttomampia päiviä.

Hyvää syksyn alkua koko jengille.