Jumbojet sinulle voimia ja halaus.

Jumbojet, minultakin lähti voimavirta sinnepäin ❤️ 

Kiitos jokaisesta kannustavasta sanastanne. Niistä tuli lämmin ja hyvä mieli.

Mieheni puhelu lopulta tuli ja mieskin tuli kotiin vielä samana iltana. Hänelle oli tehty pallolaajennus. Lääkärit olivat aika pitkään miettineet miten olisi hyvä edetä ja olivat päätyneet siihen, että tekevät asteittaisen pallolaajennuksen merkittävän munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Eli yksi tukos kerrallaan hoidetaan kuntoon.

Nyt sitten rauhallista kävelyä päivittäin, mitään raskasta ei saa tehdä eikä reissuja saa toistaiseksi tehdä. Elokuun lopulla tehdään uusi pallolaajennus ja sen jälkeen arvioidaan tilannetta uudelleen. Jossain välissä pitää selvitellä miten munuaisarvoja saisi lasketuksi. Sehän meillä on tiedossa, että suolaa pitää vähentää, tosin sitä ei kauheasti nytkään käytetä. Lääkärinlausunto oli melkoista lääkärikieltä, mutta onneksi ystävämme on lääkäri, joten hän suomensi lausunnon meille.

Nyt iloitsen siitä, että mies on kotona. Hipaisen ohimennen hänen poskeaan ja kun näen hänen silmissään pelkoa, vakuutan että kaikki sujuu hyvin eikä meillä ole mitään tarvetta matkustella mihinkään, ollaan rauhassa kotona, kävellään metsässä, lueskellaan ja iloitaan siitä, että olemme yhdessä.

Ei elämä tähän lopu eikä rakkaus. Jokainen päivä on yllätyksiä täynnä. Joskus kyyneliä, joskus naurua eikä koskaan tiedä kumman vuoro milloinkin on. On iloittava, kun on ilon aika ja surtava sitten taas, kun on surun aika.

Juuri nyt olen hiljaisen iloinen, silmissäni hymy ja sydämessä syvä kiitollisuus tästä hetkestä.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Hienoa kuulla sinusta, Jumbojet! Jos nyt yhtään ymmärrän, niin tilanne ei ole mitenkään paha. Potilaan pelonkin ymmärrän - jos mies ei muutamaan vuosikymmeneen ole käynyt terveydenhuollossa muuta kuin rokottautumassa, valkotakkikammo varmaan laukeaa.

Rauhallinen kävely lienee parasta. Tai oikeastaan vielä parempaa on se, mitä kerroitkin tekeväsi päivittäin. Siis että kertoo rakkaalleen, kuinka paljon tästä välittää.

Ihania myöhäiskesän päiviä teille molemmille! Kuten myös muille forumin kirjoittajille!

JJ, lämpöisiä ajatuksia täältä. Kuvaruutu on vähän huonosti nähtävissä, kun kyyneleet edelleen valuvat silmistä. Rukoilen puolestanne <3 Ihanaa, että sait miehesi kotiin ja hoito on aloitettu. Meillä on ollut täällä porukkaa nyt lähes taukoamatta, niin vasta nyt ehdin KK:n sivuille, kun odottelen että vastaavat puheluuni äitini hoivalaitoksesta ja saavat yhdistettyä puhelun. Voimia teille molemmille ja tyttärelle ja lapsenlapsille. Hiljalleen yhdessä eteenpäin. Rakkaus on kaikista suurin. Tuo hetkessä elämisen taito on tärkeää. Yritän koko ajan opetella sitä. 

Kiitos, että jaoit tämän kipeän asian meidän kanssamme. Yhdessä eteenpäin. Vaikka hiljalleen. 🥰😇

Tervehdys savosta. Tulin tänään etämiehen mökille kahden viikon tauon jälkeen.
Aikaan on mahtunut talkootyötä kulttuuritapahtuman järjestelyn ja maalaustyön parissa. Hommia on hankaloittanut särky kädessä joka valvottaa öisinkin. Päivällä vauhtia hidastaa polven sisäsyrjässä pistävä kipu joka hidastaa menoa melkoisesti. Kylmägeeliä ja hevosbalsamia olen levittänyt jalkaan pitkin päivää. Kävin labrassa keskiviikkona ja samana päivänä tuikattiin neljäs koronapiikki. Tänään kävin valittelemassa vaivojani lääkärille, joka ei löytänyt labrakokeista syytä vaivoihin. Tutkimuksessa tuli siihen tulokseen että käsivaivan aiheuttaa rannekanavan ahtauma johon laittoi kortisonia. Polven, jonka viaksi epäili kulumaa kävin kuvauttamassa samalla tk reissulla. Kuvauksen tuloksista lääkäri lupasi soittaa keskiviikkona.
Alkaa ottamaan päähän nämä koko ajan lisääntyvät ”ikälisät”.
Ymmärrän hyvin Kipan harmituksen omien kipujen haitatessa kotitöitä ja muita menoja.

Mustikoita olisi metsät sinisenään mutta hankala on tällä koivella mennä poimimaan.
Eilen kävin sen verran metsässä että sain piirakkamustikat ja vähän vattuja pakkaseen. 
Mökillä on kanttarellit osittain kuivaneet. Odottelen huomiseksi luvattua sadetta jotta sienet saavat uuden kasvuvauhdin. Tänään kerättiin mökkitontilta vokkiin sieniä, tulipa maittava ruoka.

Nyt en jaksa kommentoida juttujanne vaikka olen silloin tällöin niitä lueskellutkin.
Kirjoittelen lisää kun saan aikaiseksi.

JJ, huojentavaa kuulla miehestäsi. Nyt vaan jatkatte yhdessä kulkemista, mutta hieman hitaammin.

En ole viikkoon ehtinyt ottaa läppäriä esille. Eilen vietiin pojat ja tyttö koteihinsa, yövyttiin kaupungissa ja kohta lähdetään mun mökille. Mieleni on niin onnellinen tuosta poikaleiristä, nautin täysin siemauksin nuorten seurasta. Tämä oli seitsemäs leiri, kesällä 2019 aloitettiin, kesät Justuksen saaressa ja talvileirit mun mökillä. Ja haluavat jatkaa edelleen, Heviteinin sanoin: "Miks me ei haluttais tulla?" Vuosi vuodelta käytännön asiat sujuvat paremmin, kun pojat auttavat. Tällä kertaa mun ei tarvinnut yhtään karjua pää punaisena heitä siivoamaan karkkipapereitaan ja sotkujaan, riitti kun kerran sanoin.

Me vanhat kellistyimme päikkäreille, kun veljentyttö hoiti tiskin, pojat kantoivat astioita. Ilmat suosivat, suppailtiin, soudeltiin, uitiin ja saunottiin. Yhtenä iltana pojat menivät keskellä yötä saunaan ja järveen, heistä oli jännittävää uida jo melko pimeässä. Ja sen jälkeen meillä oli vielä pitsakestit. Toisena iltana Justus kantoi tulisijan laiturille, istuimme ringissä ja paistoimme makkaraa, lihapullia ja mitä tahansa keksivätkään. Veljentyttökin vapautui nauramaan poikien jutuille, ei niitä voi ujoinkaan hihittämättä kuunnella.

Pojat valmistivat yhden kerran jälkiruoan l. jäätelöä annosmaljoihin, mansikoita ja karamellikastiketta. Vaan siitäkin tekivät taidetta, joka nauratti kaikkia. Kerran Justuksen vanhin ja Juniori tekivät kahden litran muurinpohjalettutaikinan ja minä paistoin kaksi tuntia, valtavasta pinosta ei jäänyt muruakaan jäljelle.

Kun veljentyttö touhusi taloushommissa, minä ehdin maalata kahteen kertaan yhden saunan ikkunaritilöistä ja eilen Heviteini ja Justus saivat sen paikoilleen, on kamalan raskas. Kun Justus antoi pojille veneenohjausopetusta ja olimme kahden veljentytön kanssa, hän alkoikin avautua elämästään. On muuttanut pari kuukautta sitten veljeni luo pysyvästi asumaan ja kertoi, että eka kertaa tuntee olevansa oikeassa perheessä. On rauhallinen tunnelma eikä tarvitse pelätä äidin pahoinpitelyjä. Kuuntelin kauhuissani, olin kyllä tiennyt, että hänellä on vaikeaa äitinsä luona, mutta en tiennyt äidin hakkaavan milloin mistäkin syystä niin lujaa, että tyttöön jää jäljet. Tyttö on pitkä ja kaunis, mutta itsetunto ihan nollassa. Nostaa esim. käden aina suunsa eteen, kun nauraa. Kyselin tähän syytä, niin äitinsä pilkkaa, kun oikomishoidon jälkeen yksi hammas on edelleen hieman vinossa. Sanoin, että kuule, sun ihana hymy ja kauniit hampaat on yksi sun valttikorteista, opettele jättämään se käsi pois ja hymyile, niin muutkin hymyilevät sinulle.

Totesin, että kaikki nuoret auttavat mielellään, kun heiltä pyytää selkeästi aina homman kerrallaan. Mutta eivät edelleenkään älyä itse, että saunapuita voisi kantaa tai huussiin viedä kuiviketta lisää. Eilen muistelin hymyillen mun viime kesän ärinää, kun piti siivota. Koskapa nyt Heviteini imuroi lasitalon ja oman huoneensa, Juniori poikien huoneen ja keräsi tavarat ja kantoi veneelle, veljentyttö hoiti lopputiskauksen. Justus häipyi kantarellipaikkaansa, josta hieman hänelle murisin, kysyin vaaniko hän huussin takana siihen asti, kun saimme lähtötouhut tehtyä, kun tuli takaisin niin pienen saaliin kanssa. Pojilla oli hauskaa.

Kolme lähti Justuksen pojan autossa, kolme meidän. Veimme Heviteinin ja Juniorin Pispalaan, pääsevät tänään Kaanaan karting-radalle ajamaan. Mummu tarjosi lohisoppaa, ei tarvinnut pysähtyä matkan varrelle syömään. Vietiin veljentyttö kotiinsa ja istahdettiin hetki. Seuraavaksi vietiin tyttären luo poikien suppilauta ja istahdettiin taas. Joten olimme kotona vasta myöhään.

Mun sydän riemuitsee noista nuorista, olen onnenmamma, kun saan olla mukana heidän elämässään ja tiedän, että olen kaikille rakas.

IL, hauskan leirin järjestitte taas kerran!
Mistä ihmeestä teillä riittää virtaa näihin tempauksiin vai johtuuko siitä että saatte sitä lisäenergiaa juuri nuorten kanssa touhuamisesta.

JJ, ompa huojentavaa kuulla että miehesi on kotona hyvässä huomassasi. Osaatte tukea toisianne ja kun kirjoitit tässä tilanteessa elämisestä se antoi minullekkin ajattelemisen aihetta.

Täällä ukkosti äsken oikein kunnolla ja vettä tuli niin rankasti että lahden yli ei näkynyt edes läheistä niemeä vaikka matkaa on vain puolisen kilometriä. Saatiin sopivasti tärkeimmät ulkohommat tehtyä just ennen sadetta. Verkosta tuli hauki ja ahven sekä katiskasta vielä toinen hauki joten omega 3 tarve tullee tyydytettyä niillä. Laitettiin kuitenkin verkot pyytämään lisää, kun ei tiedä milloin seuraavan kerran ehditään kalastamaan. 
Seuraavana viikonloppuna meidät on kutsuttu naapurin hautajaisiin. Vainaja on 97-vuotias sotaveteraani joka eli pari viimeistä vuotta muistisairaana hoitokodissa.

Viime yönä en herännyt yhtään kertaa sormien puutumiseen joten taisi siitä kortisonipistoksesta olla apua. Polvi oikuttelee edelleen enkä kärsi kannella painavia tavaroita. Jotenkin pitäisi saada tukilihaksia polven ympärillä vahvistettua.

Nyt alkaa jo aurinko pilkistelemään joten taidetaan lähteä ulos jotain touhuamaan.
Kirjoittelen puhelimella ja korjoitusvirheitä on varmasti paljonkin, näillä nakkisormilla en parempaan pysty enkä uskalla selata kirjoittamaani jottei teksti taas katoa. Kiitos ja anteeksi.

Meillä on hurmaava nuorimies tämän viikon kesävieraana! Hän on yksivuotias Caro, kääpiösnautseri. Pirteä vieteriukko, aina valmis leikkimään. Ensimmäinen yö meni nukkumalla, ei minkäänlaista ikävöintiä. Tosin Caro tuntee meidät jo ennestään. Me keräilemme sukkia piiloon, koskapa Caro pomppii korkealle löytämään niitä ja juoksee karkuun sukka suussa. On tässä taas opettelemista tulevankin pennun kanssa, että mitä kaikkea niiden suuhun voikaan mennä.

Nyt on lähdettävä marjapensaisiin. Caron laitan liekaan lähelleni, se ei voi olla vapana, kun lähtee lipettiin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Huomenta!

Onneks mä oon niin allerginen eläimille. Täällä olis vaikka mitä mielenkiintoista pienelle pennulle😁

Viime päivät on mennyt marjapuskissa. Kohta pitää taas mennä. Mustat ei oo ihan kaikki vielä kypsiä.
Punaiset pitää kerätä pojalle pakkaseen.
Olis vähän jo kiire saada herukat pois pensaista. Tyrnit nimittäin alkaa uhkaavasti kypsyä ja niitä on taas paljon. 

Voikaahan hyvin❤️