Jes! Paino tippui tällä viikolla 1,1 kg. Mä olen niin onnellinen. Aloitin sen nettivalmennuksen ja sain tsempin päälle. Paljon kasviksia, aamupuuro,lounaalla ja päivällisellä lihaa/kalaa/kanaa +pieni määrä hiilareita, vähän rasvaa, kunnon välipala ja pieni iltapala. Ei siis mitään uutta, mutta nyt mä jopa noudatan...
Salilla 3 krt ja pari muuta liikuntakertaa päälle. Tällä mennään nyt 2 kk. Katsotaan, saisinko tavan päälle.
Leipää vaan 1 siivu päivässä. Se tosiaan helposti tuo lisää päällisineen. Mielitekoja ei ole nyt ollut eikä illan jatkuvaa nälkää. Kai se syömisen tasaisuus ja kunnon aamupala auttaa.
Katsotaan, miten tämä tästä. Ainakin sain hyvän kuntosaliohjelman. Alkoi se vanha jo kyllästyttää.

Mukavaa sunnuntaita!

Pääsin alle 90 kiloon nyt sunnuntain illan mittauksessa. Oli paino 88 kiloa. Nyt vaan jos syyskuuksi asettaisi ensimmäistä kertaa kilotavoitteen ja se olisi 3 kg. Se tarkoittaisi, että puolessa vuodessa olisi tippunut 30 kiloa. Jää senkin jälkeen vielä 10 kg matkaa, mutta pikkuhiljaa voisi olla jo ylpeä tekemisistään. Tuo on ihan saavutettavissa, vaikka pieni nousu tämän neljän viikon kuurin jälkeen aivan varmasti tulee... Mutta silti, se on alle kilo viikossa.

Huh huh Löysälägski... puolessa vuodessa -30 kg... huima vauhti sulla, hienoa! Miten sä oot ton tehny?
Mä olisin niiin onnellinen jos saisin jouluun mennessä sen -10 kg ja sitte seuraavassa puoles vuodes toisen -10 kg...ja siltikin jäis vielä pudotettavaa, mutta tossa noin niinko ekat tavoitteet.

Löysäläsgi ja Keiju -75 MAHTAVAA, hienoja tuloksia kerta kaikkiaan! Ja ennen kaikkea nostan minäkin tuolle puolen vuoden -30 kg pudotukselle hattua! Jos itse edes puolessatoista vuodessa pääsisi samaan, niin oisin onnellinen.

Kiitos onnitteluista. Vaakan lukema muuttui positiiviseksi aamulla. Ensin kun olin hieman pettynyt. Olisi pitänyt muka tippua enemmän.

Omppis kysyi miten olen tehnyt tuon. Kerrottakoon, että taustalla on vuosien varrelta myös huonoja yrityksiä ja sitten yksi hyvä tämän lisäksi. Ja samaa kaavaa noudatan. Eli pistin pääni kuntoon ensin. Keväällä join liikaa viiniä, stressin lieventämiseen ja se lisäsi stressiä ja höttösyömistä. Päätin lopettaa viinin ja tehdä elämälle jotain, enkä vaan stressata sitä. Pieni juttu kerrallaan ratkaisin stressin aiheuttajia ja sitten paino putosi kanssa. Joskus aiemmin laitoinkin viestiin, että mun kortisolit oli varmaan katossa... Aluksi tippui nestettä kropasta ja pikkuhiljaa elimistö päästi stressistä irti ja sitten tämä on ollut helppoa. Ensimmäiset 4 kk söin normaalia ruokaa kalorirajoituksella. Ainoastaan punainen liha oli pannassa ja on edelleen. Mahtui siihen karkki ja pitsa päiviä myös. Pääasia oli kunnossa.

Seuraavaksi ongelmaksi tuli ravintoaineet. Elimistö muuttuu ja tarvitsee kaikkea enemmän ja sitä en ruoasta saanut. Löysin mehustamisen ihmeellisen maailman. Nyt menee päivä 15/28 mehustushaastetta. Eli olen neljä viikkoa mehuilla. Kaloreita tulee noin 1500 päivään, eli mikään paasto tämä ei ole. Nyt tuntuu, että elimistö pääsee paremmin stressistä pois. Kahden viikon päästä sitten takaisin normaaliin ruokaan, mutta vihermehut tulee aivan varmasti osaksi mun elämää. Nyt tiedän miten saan tarpeeksi vihreää elimistöön helposti.

Mun ajatus tähän siis on, että laihdutus ei onnistu, ellei ensin ole ajatus mukana. Eli jostain syystä on lihonnut ja onneton. Laihdutus ei ole pysyvää ellei ratkaise ensin ongelmia. Suurimmalla osalla ne on henkisiä, toki joillain on mukana fyysinen juttu myös lääkitykseen.

En tiedä olenko ainoa joka täällä noin ajattelee, mutta se on mun resepti. Patistan itseä kohtaamaan haasteet ja samalla elämästä tulee kevyempää. Ja olen todella paljon onnellisempi kuin ennen... Ei se ilmaiseksi ole tullut, mutta itse painonpudotus on ollut se helppo osuus.

Toivottavasti joki saa tästä viestistä tsemppiä.

Olet oikeassa, Löysälägski! Eihän se tosiaan niin ole, että kun kroppa on kunnossa, huolet häviää, vaan just noin, että ensin on pistettävä asiat järjestykseen ja pää kuntoon, ja vasta sitten jää energiaa laihduttamiseenkin. Tuo sinun taktiikkasi kuulostaa niin terveeltä!

Mun jojoilu tulee jo uniinkin. Heräsin onnettomana, sillä olin unessa käynyt vaa'alla ja paino oli taas 113. Oli pakko käydä tarkistamassa, eikä se niin ole. En nyt juhli kuitenkaan etukäteen, sillä vasta huomenna on virallinen punnituspäivä ja mistäs sitä tietää, vaikka tuo painajainen olisikin ollut enneuni.

Viikon päästä olen laihduttanut yhdeksän kuukautta, enkä ole edes urakkani puolivälissä. Alusta asti on ollut selvää, että aikaa tulee kulumaan vähintään pari vuotta, mutta nyt se jotenkin tuntuu niin niin pitkältä ajalta! Koko ajan olen hokenut itselleni, että ajasta viis, ja kun syön oikein, paino laskee sitä tahtia kuin laskee, mutta kärsimättömyys iskee aina välillä. Pitää saada muuta ajateltavaa.

Hyvä yhteenveto, Löysis! Monta hyvää ajatusta.
Ihminen turruttaa itseään huonolla ruualla ja alkoholilla. Ei se yleensä oikein auta, vaikka hetkellisenä ja satunnaisena konstina ei haittaa. Toistuessaan siitä tulee huonontava kierre.

Hienoja pudotuksia Löysälägski ja omppis! Allekirjoitan ajatuksesi, Löysälägski, minustakin ylipaino on pikemminkin merkki ongelmista kuin ongelmien ydin (vaikka toki tuokin muassaan terveyshaittoja). Itsellä on se tilanne että periaatteessa tavoitteellinen laihduttaminen on minulta kielletty, mutta toisaalta veriarvot vihjaavat että painon olisi syytä olla laskusuunnassa edes hissukseen, muuten on ongelmia luvassa siltäkin suunnalta.

Näissä olosuhteissa etenen vähän toista tahtia: tavoitteena on painaa lokakuun 1. maanantaina, Kiloklubin vuosipäivänä, alle 96.5kg. Kolmessa viikossa painoa on lähtenyt 0.5 kg, aikaa on 5 viikkoa ja matkaa reilu kilo, joten jännäksi menee. Jotta homma ei olisi liian helppoa, joudun ensi viikon vaihteesta alkaen kolmeksi viikoksi remonttievakkoon sukulaisten kämpille. Ei voi muuta sanoa kuin että voitavani teen, ja koitan olla tyytyväinen siihen että tässä elämäntilassa edes yritän.
Viime viikolla onnistuin kuitenkin kuittaamaan edellisen viikon plussat ja sata grammaa edistystä päälle, paino kehittyi 98.1 => 97.6. Tyytyväinen!

Se mihin en ole tyytyväinen on, ettei paino pudonnut terveellisten elämäntapojen ansiosta vaan huonovointisuuden ja ruokahaluttomuuden siivittämänä. Sairaanhoitaja jopa komensi minut syömään suklaata, ja siitä olikin se hyöty etten yhtenäkään päivänä jäänyt ainakaan paljon 1500kcal:n alle. Alkavasta viikosta on onneksi tulossa helpompi, tavoitteena on saada aikaan pudotus edellisviikkoa terveellisemmin.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Voi Pikkumanaatti, toivottavasti syömisongelma on väliaikaista, kuten se evakkoreissukin. Suklaa ei voi olla oikea ratkaisu, veriarvot tuskin korjaantuvat sillä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja sopivia määriä kunnollista ruokaa!

Nukun huonosti. On liian kylmä, ja kun lisään vaatetta, tulee kuuma. Heitän pitkähihaisen pois. Heitän sukat pois. Varpaat alkaa palella, nousen etsimään sukat. Taas peiton alle. Pissahätä. Vessaan. Tulee kylmä ja rumba alkaa alusta.

Ja tajuan nyt keskellä yötä, että olenkin laihduttanut jo melkein KYMMENEN kuukautta, siis melkein vuoden, ja menee vielä ainakin kaksi vuotta ennen kuin voin edes haaveilla normaalipainosta. Varmaan tämän oivalluksen jäljeen uni tuleekin helposti. Hah hah.

Ei hätää, Hopeapeili, ruokahalu on jo palannut ja nyt olisi koko ajan nälkä. Ruokahaluttomuus/äklöolo johtui uupumuksesta, kun se on pahimmillaan en tahdo saada syödyksi yhtään mitään. Suklaa on ainoa yhtään energiaa sisältävä syötävä mitä menee pieni määrä jotenkuten alas. Sitä piti syödä koska alhainen verensokeri ja energiavaje alkavat nopeasti heikentää vointia entisestään.Ei terveellistä, mutta terveellisempi vaihtoehto kuin paastoaminen.Tällä viikolla taas veriarvojen kimppuun!

Muut arvot ovat itse asiassa varsin hyvät monivuotisen KK:lla roikkumisen ansiosta, mutta verensokeri oli taas sellainen että sana "sokerirasitus" tuli mainituksi. Epäilen senkin liittyvän tavalla tai toisella siihen ettei kuntoilu ole onnistunut koko kesänä. Mutta sama se: pienikin painon pudotus auttaa asiaan, ja siinä ruokavalion merkitys on suurempi kuin kuntoilun.

Tsemppiä nukkumisongelmiin, Hopeapeili. Tuokin on niin tutun kuuloista touhua. Tiedätkö yhtään, mistä tuo voisi johtua?

Mää en ole ihan varma siitä kuinka kauan olen KK:lla roikkunut. Varmaan jonkun neljä vuotta. Ja paino on viitisen kiloa pienempi kuin aloittaessa...
MUTTA olen roikkunut maisemissa niin kauan että olen nähnyt monen vauhdikkaasti painoa alas paahtavan joko keränneen laihdutetut kilot takaisin korkoineen tai jättäneen leikin kesken kun laihduttamaan on lähdetty tiukalla kitukuurilla. Se että paino ei ole laskenut tämän enempää ei ole tietenkään ideaalitulos, mutta se että olen yhä miinuksella ja elämäntaparemontissa kiinni, on vähän niin kuin hopeasija. En enää myöskään jaksa laskeskella kuukausia tai ressata siitä kuinka kauan tässä kestää. Kestää minkä kestää. Terveellisemmät elämäntavat ja niiden mukanaan tuoma hyvinvointi ovat jo itsessään hienoja "palkintoja".
Ja se että ajattelen oikeasti näin on myös edistystä- alkuvaiheessa ajattelin että laihduttaminen vaan pitää lusia läpi jos tahtoo päästä kiinni "palkintoon" eli normaalipainoon. Olen kuitenkin huomannut että pitkäkestoiseen projektiin ja pysyvään elämäntapamuutokseen on syytä suhtautua vähän toisin...