namihiiri: en ole tarkistanut askellusta, sen voisi kyllä tehdä.

Johanna021: Tsempit puolimaratonille ja toivottavasti nuha ei tartu. Hienosti on paino pudonnut

Tervehdys kaikille! En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua Kiloklubiin, koska sairastuin yllättäen. Kirjoittaminen on edelleen vähän hankalaa, joten lyhyesti vain kuulumiset: Paino on suunnilleen samoissa, heitellyt välillä 61,1kg - 62,8kg. En ole jaksanut kovin hyvin seurata, enkä ole merkinnyt ruokia päiväkirjaan. En ole myöskään voinut ollenkaan harrastaa liikuntaa, ehkä parin viikon kuluttua voin aloittaa. Toisaalta ruokahalukin on ollut vähän niin ja näin, olen joutunut syömään sitä mikä milloinkin on maistunut ja välillä ihan nestelinjalla.

Mutta parempaan päin tässä syksyä kohden, tsemppiä muillekin!

edit: virhetietojen korjaus...

Heippa Kielo* ja tervetuloa takaisin! Kuulostaapa vakavalta tuo sinun sairastuminen, huhhuh. Tsemppiä eteenpäin, toivottavasti olo kohenee!

Mites Johanna021:n puolimaraton kulki?

Kiitti kysymästä Namihiiri, mä kirjoittelinkin jo tuonne juoksupuolelle ja omaan päikkyyn, mutta tässä vielä raporttia tänne:

Lauantaina tosiaan oli puolimaraton ja aika haasteellisessa säässä. Lapsenvahti juuttui ruuhkaan ja mä myöhästyin alkulämmittelystä. Kastuin ennen lähtöä jo läpimäräksi kaatosateessa (lenkkareita ja sukkia myöten) ja jouduin lähtemään siis ihan kylmiltään matkaan. Lähdin tietty liian lujaa ja tulin 10,5 km puoliväliin 58 minuutissa. Loppu olikin sitten aika tuskaa, kun kylmä tuuli ja sade vihmoi säärille. Maaliin pääsin lopulta 2:02 ajassa, johon olen pienen alkupettymyksen jälkeen oikein tyytyväinen. Meillä valvottiin pikkuneidin kanssa pe-la -yö, joten jouduin lähtemään aika väsyneenä matkaan. Miehen neljän viikon työmatka antoi omat haasteensa harjoittelulle, joten kyllä tässä saa itseään taputtaa olkapäälle. Maalissa oli kyllä voittajafiilis! Oma ennätys parani muutaman minuutin, se mun eka ja ennen lauantaita ainoa puolikas meni silloin neljä vuotta sitten 2:06 aikaan, eli neljä minuuttia sain rypistettyä siitä pois.

Nyt vaan innolla kohti sitä kahden tunnin alitusta . Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Vau, ihan mieletön suoritus ja vielä ns. kylmiltään ja jalat kastuneina, onnea!

Mä olen kerran juossut (lönkötellyt) puolimaran, joskus viisi kuusi vuotta sitten. Lähdin liian kovaa ja viimeinen 8 km navakassa vastatuulessa vei mehut täysin. Haaveilemani 2:15 oli täyttä utopiaa, lopputulos taisi olla jotain 2:24 paikkeilla. Olin niin pettynyt itseeni että koko juokseminen jäi hetkeksi. Nyt kun ajattelen tuota saavutusta niin melkein hävettää oma reaktioni lopputulokseen. Kymmenen vuotta sitten kun en kyennyt juoksemaan edes kolmea kilometriä putkeen, ja kun siitä neljä vuotta myöhemmin juoksin puolimaran niin piti kyyneleitä niellä kun oma suoritus ei mennytkään niin kuin oli ajatellut.

Vaikka vähän jo haaveilenkin että juoksisin puoikkaan uudestaan (tai jopa maratonin), en tiedä uskallanko lähteä tavoittelemaan sitä tosissani vielä, ettei lähde treenaaminen ja tulosten asettaminen lapasesta. Kai mua jotenkin ärsyttää oma hitaus.

Kiitos Namihiiri! Kyllä tässä alkupettymyksen jälkeen itsekin on ihan tyytyväinen. En tiedä mikä pakkomielle mulla on tuon kahden tunnin alitukseen, kuitenkin tää oli vasta elämäni toka puolikas ja ekasta aikaa se nelisen vuotta. Olisi kannattanut lähteä nautiskellen matkaan, mutta mitä vielä... Tunnistan niin itseni tuosta treenaamisen ja tavoitteiden asettamisen käsistä lähtemisestä. Ihan turhaa ja typerää, kun tässä nyt ainoa oikea tavoite on pitää itsestä huolta ja nauttia juoksemisesta. Huomasin, että pystyin tosi hyvin pitämään vauhtia yllä sinne puoleen väliin, eli nyt jos lähtis koittaan kymppiä, niin uskoisin pääseväni lähelle 50 minuuttia. Haasteeksi tuli tosiaan se vauhdin ylläpito jälkimmäisellä puoliskolla matkaa. Nyt en osaa päättää lähdenkö kevääksi tavoittelemaan (selkeää) kahden tunnin alitusta puolikkalla vai hidasta (4:45 ajattelin tavoitteeksi) kokonaista.

Sitten itse ketjun aiheeseen. Laihis ollu vähän sivussa viime viikkoisen pastatankkauksen aikana. Nyt taas palattu jotakuinkin ruotuun. Kolme kiloa olisi tosiaan matkaa sinne 60 kiloon. Holittomuus ja herkuttomuus jatkukoon kuukauden-kaks, katotaan mitä tuloksia saadaan aikaan.

johanna021, Suosittelen ehdottomasti tavoittelemaan puolikkaan ajan parannusta! Mielestäni nopea vauhti on paljon kunnioitettavampaa kuin vain pitkä matka. Vauhtikestävyys on siisti juttu ja harjoittelu silloin paljon monipuolisempaa ja mielekkäämpää! Sitäpaitsi vauhtia kannattaa kehittää ensin, koska mitä nuorempi, sen paremmin se kehittyy

Omalla kohdallani paino pyörii yhä tuossa 61-62 välillä ja vyötärö 66cm:n tienoilla. Uskoisin, että olen tällä hetkellä melko lailla sellaisessa painossa, joka on mun keholle luontainen ja helppo ylläpitää. Vähän houkuttelisi nuo muutama kilo vielä tiristellä, kiristellä, mutta katsotaan. Terveys edellä tietenkin

Heti ensimmäiseksi tsempit Kielolle, rankalta kuulostaa.

Täällä paino tippunut pikku hiljaa alaspäin, paino tänään 53.1kg eli plussaa 700g alimpaan (ennen lomaa).

Oon tehnyt nyt päätöksen, etten yritä enää tiputtaa painoa. Tippukoot iteksiään sen mitä tippuu, missä ajassa sitten tippuukaan. Ja jos ei tipu niin tässäkin painossa on hyvä olla. Nyt näyttää siltä että alaspäin menee tasaisesti.

Ajattelin silti käydä täällä edelleen kirjoittelemassa ja päivittämässä painon liikehdintää ja elämän menoa.

1v ja 2v taas kipeänä. 4v vielä terve, mutta eiköhän sairastu parin päivän sisään hänkin.. 2v ihan ok kunnossa, mutta 1v ollut riepu ja itkuinen tänään. Saas nähdä selviääkö itse ilman tartuntaa

Mitä tänne kuuluu?
Mulle kuuluu painonhallintamielessä aika hyvää. Paino pysyy samana, pääasiassa 58 ja 59 kilon välillä, ilman kummempaa vaivannäköä. Tai jopa niin, että se kestää aika hyvin lipsumistakin.

Sain käteen rasitusvamman, joka (toivottavasti) ei ole kovin paha tai pitkäikäinen. Oikeastaan sen vaikein oire ei edes ole kipu, vaan se huoli ja pelko, että mitä jos se ei paranekaan nopeasti – koko viime syksy meni erilaisten käsivaivojen merkeissä, en haluaisi toista samanlaista. Olen saattanut väittää että en ole erityinen tunnesyöjä, mutta kummasti tuntui oikeutetulta ostaa karkkipussi siihen synkkään oloon, kun vaiva oli ollut kiusana jo melkein viikon eikä osoittanut mitään paranemisen merkkejä. Ja toki ostettu pussi syötyä tuli Ei onneksi kerralla, vaan parin päivän aikana. Ja jäi siihen yhteen pussiin, joten ehkä en ole viittä kiloa lihavampi ja ankarassa sokerikoukussa siinä vaiheessa kun vamma on parantunut

Kiva kuulla Pienen karhun kuulumisia pitkästä aikaa.

tiistaina, 26. syyskuuta 2017 klo 21:49 Pieni karhu kirjoitti::

Olen saattanut väittää että en ole erityinen tunnesyöjä, mutta kummasti tuntui oikeutetulta ostaa karkkipussi siihen synkkään oloon, kun vaiva oli ollut kiusana jo melkein viikon eikä osoittanut mitään paranemisen merkkejä. Ja toki ostettu pussi syötyä tuli Ei onneksi kerralla, vaan parin päivän aikana. Ja jäi siihen yhteen pussiin, joten ehkä en ole viittä kiloa lihavampi ja ankarassa sokerikoukussa siinä vaiheessa kun vamma on parantunut

Minä tunnustan olevani tunnesyöjä, aina jos tulee paha mieli jostakin niin ensimmäinen ajatus on heti karkkihyllyn lohdutuspalkinnot... Tosin nykyään olen pysynyt aika hyvin ruodussa karkkipäivän ansiosta, ja repsahduksia tapahtuu aika harvoin. Paitsi eilen, kun saatiin anopilta laivatuliaiset. Mä olisin pysynyt kurissa, mutta flunssaileva mies totesi että nyt pistetään ranttaliksi ja pidetään karkkipäivä keskellä viikkoa! Olisiko mun tarvinnut lähteä mukaan? Ei. Tekikö edes kauheasti mieli niit namuja? Ei. Söinkö mä ne kaikki silti? No todellakin! Mieli on heikko... Mutta yritän ajatella samalla lailla kuin sinä, että ehkei se maailma nyt tuohon kertaan kaadu. Vaikka jälkikäteen tunsin kyllä armotonta syyllisyyttä ja ärsytystä siitä, että lankesin niin helpolla.

Eilisen herkuttelun jälkeen en kyllä ihmettele vaikka tulisi plussaviikko, mutta sitä se sitten on. Syksy on kyllä minulle vaikein aika vuodesta, pimeys ja märkyys ei oo mun juttu. Lisäksi mulle tulee kauhea tarve tankata ruokaa. Mut on varmaan oikeasti tarkoitettu syntymään karhuksi, syksyisin vatsa täyteen että voi hyvillä mielin nukkua talven.