Mä mokasin eilen, kun tein treenini aikana muut sarjat tuttujen treenikavereiden varmistamana, mutta viimeiseen sarjaan pyysin varmistajaksi jonkun naamalta tutun tyypin. Se mies on itse treenannut aika paljon ja ajattelin, että ei sitä nyt tarvitse kädestä pitäen opastaa varmistamaan, joten huikkasin vain sarjapituuden ja aloin nostamaan ja vasta siinä vaiheessa tajusin, että se varmistaja on kyllä aivan kujalla siitä, mitä sen pitäisi tehdä. Oma mokani siis, kun en esittänyt toiveita kunnolla. Se viimeinenkin sarja tuli kyllä tehtyä ja se sujui ihan hyvin, mutta kun kyse on sarjan varmistamisesta eikä maksimin etsimisestä, niin parin viimeisen toiston ollessa ilman mitään pakkotoistojakin todella tiukkoja varmistajan rooli on tärkeä. Varmistaja ei ole vain tyyppi, joka katsoo, ettei tangon alle litistytä, vaan varmistaja mahdollistaa sarjan loppuun suorittamisen ja omalta osaltaan huolehtii siitä, ettei hermosto kuormitu tarpeettomasti, eli kun tangon liike säilyy koko ajan silloinkin, kun nosto on todella tiukka, niin hermosto ei kuormitu niin pahasti kuin failista ja siitä, että niistä viimeisistä tulisi pakkotoistoja.

Noh, ehkä mä ensi kerralla muistan taas opastaa vieraamman ihmisen varmistamaan tai pyydän jatkossakin apua enemmän tutuilta ihmisiltä. Itselläni on tapana kysyä aina, että haluaako suorittaja että autan tangon telineestä ja otetaanko pakkotoistoja vai sarja loppuun tai onko muita toiveita, koska suorituksen aikana ei voi puhua.

Katselen tässä just eri liikkeiden valikoimia futon-patjoista. Tekisi mieli ja pitäisi ostaa uusi patja ja jotenkin houkuttaisi ajatus futonista, jonka voisi tarpeen tullen vaikka rullatakin.

Tällainen tuli vastaan:

https://yle.fi/uutiset/kuntoilubuumilla_retostellaan_mutta_suomalaiset_ovat_yha_loysaa_ja_lihavaa_kansaa/7768218

Ei yllätä. Mietin myös, että ne liikkumattomat, huonokuntoiset ylipainoiset (joko jotain tai kaikkia edellä mainituista) ihmiset, jotka eivät tästä kuntoilubuumista ole saaneet kipinää liikkumiseen (ja laihtumiseen ja terveydentilan kohentamiseen jne jne), ovat ehkä pikemminkin saattaneet jonkinlaisena vastareaktiona koko buumin hehkuttamisesta entistä jyrkemmin pysyä valitsemallaan tiellä. Tai ainakin osalla on siis voinut käydä näin. Tyyliin "pitäkää parsakaalinne ja punttisalinne, minä ainakin mussutan nyt vielä enemmän suklaata tässä sohvalla".

Tuopa se onkin dilemma kaiken terveysvalistuksen kanssa: miten saada aikaan käyttäytymisen muutosta ryhmissä, jotka sitä eniten kaipaavat. Tietoa on saatavilla, mutta mikä on se juju joka oikeasti muuttaa käyttäytymistä? Liian moni tekee muutoksia vasta pakon edessä, kun eri terveysmarkkerit osoittavat romahtamisen merkkejä. Auttaahan muutos silloinkin, mutta pitkä tie on kuljettavana, jos esim. ylipainoa on kertynyt useita kymmeniä kiloja.

Olen varmaan tästä kirjoittanut aiemminkin... Yhteen aikaan olin työssä, jossa näin päivittäin satojen ihmisten kulkevan ohi. Surullista oli katsella etenkin nuoria tyttöjä napapaidoissaan, kun keskivartalon fläsät pursuilivat Ei varmaan kunnossakaan ollut hurraamista.

Mä kuulostan nyt ihan kauhealta, mutta totean silti, että koska tietoa on saatavilla ja aikuisten ihmisten ollessa kyseessä kyse on omista valinnoista, niin en mä lähtisi ihan kauheasti myöskään minkään nykyistä tarmokkaamman valistuksen suuntaan. Ihan jokainen saa kyllä infoa ja tarvittaessa myös apuja ihan pelkästään aistinsa avaamalla ja salimaksun hinnalla, joten minusta on aika tarpeetonta puhua mistään elitistitreenaajista, joilla on varaa palkata pt. Kantani valistukseen noin muutenkin on vähän sellainen, että ihan loputtomiin ihmisiä ei kannata suojella niiden omalta typeryydeltä. Eri asia sitten on lasten säilyttäminen liikkumattomina ja syöttäminen porsaiksi, mikä mun mielestä on rinnastettavissa jotakuinkin lasten pahoinpitelyyn ja mua kyllä kylmää joka kerta, kun näen huonokuntoisen lapsen.

Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä kuin tuo Ylen uutinenkin, eli ei ole minkäänlaista kuntoilubuumia, vaan liikunnan harrastamistavat ovat vain ehkä hieman muuttuneet ja somen myötä tietyn tyyppiset ihmiset ovat sit raportoineet arkielämästään enemmän kuin ennen. Nykyiset instagram-treenaajat ovat niitä, joiden harrastaminen menee pinnalla olevien ilmiöiden mukaan, eli ne tykkääävät zumbata, treenata triathlonia tai crossfitia tms. sen hetken ilmiötä. Ja ihan samoin niitä ilmiöitä on ollut ennenkin - Anne Sällylän telkkarijumpat, Jane Fonda ja aerobicit ovat olleet oman aikansa bikinifitness.

Mä en yleensä seuraa tuntemattomien tekemisiä ja elämäntapoja, mutta nykyään kyllä tulee tapaamieni ihmisten kanssa enemmän kiinnitettyä huomiota niihin ja juteltua liikunnasta ja terveellisestä syömisestä.
Työpaikalla on vähentynyt kannustus liikuntaan ja TyKy-toiminnassa on tullut muutoksia huonompaan suuntaan, eli niiden päivien ohjelmaan on liitetty teemoja, jotka pönkittävät enemmänkin laitoksen yleisilmettä kuin työntekijöiden hyvinvointia.

Mutta omat salitreenit kylläkin sujuvat todella hyvin verrattuna treeneihin viime vuonna samaan aikaan. Taas nousi vastukset vähän ja jaksamista olis riittänyt pitempäänkin Täytyy kuitenkin huolehtia, että muutamat lempiliikkeet eivät liikaa innosta nostamaan vastuksia ohi muiden, koska tähänastisissa lihasvoiman mittauksissa on balanssi koko kehon osalta on ollut viitearvojen mukaan hyvä.

Tuo on tietysti huono juttu, jos tyky-toiminnassa painopiste siirtyy muuhun kuin pitäisi. Vaikuttaiskohan tämä huono taloustilanne satsauksiin?

Mutta hienoa Zardi, että treenit sujuu Itse en tähän aikaan viime vuodesta ollut kunnolla edes aloittanut Sama homma, painotan itselle haasteellisia liikkeitä niin, etten keskity lemppareihini, kulmasoutuun ja ylätaljaan. Hartia/olka/käsipainotteisesti treenaan ja tulostakin huomaan. Ojentajat on aika tiukat jo ja rasvaprosentin pienennysoperaatio sujuu hyvin!

Nuo tyky- ja tyhytoiminnat ovat meilläkin kokeneet aikamoisen mahalaskun. Vaikuttaa siltä, että työkyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen eivät ole tärkeitä ja samaan hengenvetoon kuitenkin valitetaan lisääntyvistä sairauspoissaoloista. Ergonomiakaan ei vaikuta kovin tärkeältä. Työni on sellaista, että joskus se on fyysisesti raskaampaa ja joskus kevyempää, mutta omalle kohdalle on osunut viime vuotta lukuunottamatta niitä raskaita vuosia. On aika herättelevää huomata, kun aika moni itseä vanhempi työntekijä on näissä hommissa satuttanut selkänsä ja se ei vaivaa vain töissä vaan koko elämässä.

Työhyvinvointijuttuihin mä en ole kauheasti meillä ottanut kantaa, mutta työkyvyn ylläpitoon liittyviin seikkoihin senkin edestä. Duuni on kuitenkin ajoittain fyysistä ja etenkin henkinen kuormitus voi olla kovaa ja myös fyysisen suorituskyvyn tulisi olla kaikilla sellainen, että työssä ensinnäkin jaksaaa, mutta myös sellainen, ettei duuni käy kuormittavaksi, vaan siitä palautuu kunnolla. Ammattitaitoisesti ja pitkäjänteisesti toteutettu työkykyä ylläpitävä tai tarvittaessa kehittävä toiminta tukee kyllä ihan hyvin työssä jaksamista ja työkyvyn säilymistä, mutta se että istutaan ryhmässä ja heitetään jumppapalloa ei ole ammattitaitoista, pitkäjänteistä eikä edes työkykyä ylläpitävää toimintaa.

Meillä tehtiin joskus sellainen hieman kattavampi työterveyskysely, missä rasittuneisuuden tuntemukset oli eritelty erikseen kaikkien raajojen osalta oikea ja vasen puoli huomioiden ja silmät, pää, niska jne. eritellen. Muistan sieltä sen, että enemmän (kolmesti tai useammin per viikko) voimaharjoittelua tai kuntopiiri-tyyppistä treeniä ihmiset (sekä sisä- että ulkotyössä olleet, sekä miehet että naiset) olivat tehneet, sitä vähemmän rasittuneita ne kaikenkaikkiaan fyysisesti olivat kuin vähemmän, eli kahdesti tai harvemmin per viikko tuon tyyppistä treeniä tehneet.

Toinen hyvin mieleen jäänyt juttu tuosta kyselystä oli se, että liki kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että ammattikunnan kuntoa ja toimintakykyä on syytä seurata säännöllisillä kuntotesteillä ja tästä testaamisesta hyötyvät sekä työnantaja että henkilöstö. Näitä kuntotestejä ja niihin liittyvää ohjeistusta mä itse suosittelisin monille muillekin aloille, samoin kuin jotain kohtuullisen toimivaa bioimpedanssimittausta työterveyshuoltoon painoindeksin tuijottelun korvaajaksi. Varsinkin isoille miehille se bmi:n tuijottaminen antaa järjestään tulokseksi merkittävän ylipainon, jos testattavalla henkilöllä on edes keskinkertainen lihasmassa.

Nuo teidän kyselyn tulokset ovat varmasti aika paikkansa pitäviä. Samoja huomioita näkyy myös omassa työyhteisössä. Sellaiset ihmiset, jotka liikkuvat vähemmän vapaa-ajalla, ovat myös usein niitä ketkä ovat eniten rasittuneita työssään. Ja kyllä ne terveelliset elämäntavat näkyy muutenkin arjessa jaksamisena ja vähäisempinä poissaoloina. Lisäksi liikkuva ihminen myös tunnistaa, koska kyseessä on tavallinen rasituksesta johtuva kipu ja koska on kyse sitten jostain pahemmasta. Tai näin ainakin luulisin.

En voi kuitenkaan olla sysäämättä vähän lisävastuuta työnantajille: ihan ensin pitäisi niistä työolosuhteista tehdä sellaiset, että riski loukkaantua olisi mahdollisimman pieni. Tämä siis toki koskee omaa työtäni, koska en voi tietää, kuinka asiat hoidetaan muualla. Olisi myös tosi mukavaa, jos työnantaja tukisi työntekijää liikkumaan siellä vapaa-ajallakin. Liikuntasetelit yms. olisivat oikein mieleisiä. Ja sitten niiden tyhy- ja tyky-päivien pitäminen... Ne tulisi nähdä tärkeinä ja oikeasti pohtia toteutusta ja mikä on sellaista toimintaa, mikä lisää työkyvyn ylläpitoa ja kehitystä sekä auttaa jaksamaan työssä. Ihan liikaa on sellaista, että sutaistaan nyt sitten jotain kasaan, kun on pakko ja se koko ajatus on kadonnut jonnekin ihan muualle kuin työkyvyn ylläpitoon.

Tämä oli nyt tällainen avautuminen, koska asia koskettaa henkilökohtaisesti.

sunnuntaina, 8. helmikuuta 2015 klo 12:46 mar-ka kirjoitti::
Tuo on tietysti huono juttu, jos tyky-toiminnassa painopiste siirtyy muuhun kuin pitäisi. Vaikuttaiskohan tämä huono taloustilanne satsauksiin?

Aina raha ja ulospäin näkyvä imago vaikuttaa ainakin meillä, vaikka laitos pyörii 50-prosenttisesti valtion ja kaupungin tuella. Mutta kyllä useammassakin asiassa olis liitolla sanomista, jos vaan joku viitsisi noita lähteä viemään eteenpäin. Itse olen vähän jäävi puhumaan keskivertoperusterveiden puolesta, koska useampi diagnoosi on jo paperilla. Mutta sairauspoissaolojen osalta olen kyllä työpaikkani puhtaimmalla puolella, vuoden sisällä ainoastaan yksi sairaslomapäivä

Mutta kuntosalitreenejä haittaavaa häiriötä tuli eilisestä kaatumisesta jäälle, kun vasen olkapää ja kyynerpää sai tällin. Ei tullut mustelmaa eikä turvotusta, mutta kyynernivel ja joku kohta olkapäästä kipeytyi sen verran, että tangon kanssa kyykkääminen ei tänään kyllä onnistunut. Eikä olis onnistunut oikein mitkään yläkropan liikkeetkään, mutta onneksi sentään oli
alakroppapäivä. Jalkaprässi siis korvasi kyykyn.
Muuten on kyllä lemppariliikkeet vaihtuneet suurelta osalta yläkropan puolelle. Viime vuonnahan tähän aikaan oli juuri päin vastoin, alakropan liikkeet tuntuivat huomattavasti vahvemmilta ja siksi innostavimmilta.