Aivan mahtava tulos kyllä! Minun suurimpia ongelmia elämässä on se, että en ole yhtään pitkäjänteinen. Se minun elämäntapa muutoksessakin on suurin uhka. Liikunta ei ole minullekaan nautinto, laissakin olen vielä kaiken lisäksi. Siksi olen tavattoman ylpeä itsestäni, että olen kuluneen viikon aikana kävellyt sen 6.5h matolla. Ei suuri saavutus monellekaan, mutta tälle sohvaperunalle kyllä! Liikkumallahan tälläistä läski määrää ei tiputa vaan ruokavalio sen tekee, joten parempi se on syödä oikein ja olla liikkumatta, kuin toisinpäin.

Suunta on jälleen oikea 2,7 kg tultiin viime viikosta alaspäin ja kokonaispudotus nyt 16 kg ja risat. Pudotus syksyn 2015 lähtötilanteesta onkin sitten jo vähän enemmän eli reilut 50 kg. Ja sulateltavaa viime kesän alimpaan lukemaan 7 kg.

Viime kesänä kun kesäloma alkoi jäin "lomalle" myös laihdutuksesta, alku meni aika hyvin ja liikuin paljon. Mutta pikku hiljaa syksyn myötä homma levis käsiin aivan totaalisesti ja niitä kiloja tässä nyt sulatellaan. Hyvä kuitenkin huomata ettei ne hyvät elämäntavat ole vielä jääneet takaraivoon, joten tarkkuutta vaaditaan koko ajan. Nyt olen kuitenkin ollut hieman sallivampi itselle ja toivon että se auttaa jaksamaan

Aivan mahtavia tuloksia teillä! 50kg jo tuntuu varmasti merkittävästi liikkumisessa ja kaikessa. Vaatteissa menty jo useita kokoja pienemmäksi?

Lääkäri soitti tänään tulokset verikokeesta ja ekg.stä. Pelkäämäni 2.tyypin diabetesta ei vielä ollut, eikä kolesteroolitkaan olleet korkeat! Sydänkin kuuleman, kuin nuorella. Lääkäri kysyi halukkuutta lihavuusleikkaukseen. Olen niin sairaala kummoinen, että törmäsin heti. Mä niin haluan tällä kertaa onnistua. ärsyttävintä on se, kun itse kuitenkin ajattelen päässäni, että no kohta taas alan lipsua jne. Miksi en vain osaa olla ylpeä alusta ja uskoa itseeni?

Leikkaus ei kyllä houkuttele yhtään, olkoon se myös sellainen pelottelu motivaattori itsellä, että se odottaa jos en saa itseäni pidettyä ruodussa. Tänään lähdin 7 aamulla ystävän kanssa vesijuoksuun, huomaamatta meni tunti altaassa juosten. No ei siinä sykkeet kovin korkealle nousseet, mutta hei mä lähdin liikkumaan, täysin vapaaehtoisesti. Se fiilis jälkeenpäin on aina niin mukava Ja liikunnanohjaaja ystäväni sanoikin, että se ongelma usein ihmisillä on kun lähtevät liikkumaan, että heti liian kovaa ja usein, tulee väsymys sitten nopeammin vastaan. tahdon oppia taas nauttimaan liikunnasta, on se sitten vain kevyttä löntystelyä kadulla tai altaassa, kunhan liikun!

Viikko taas takana ja huomenna punnitus... Jotenkin tuntuu, että pudotusta ei ole odotettavissa vaikka liikkunutkin olen jopa kaksinkertaisen määrän, mitä terveysliikkujalle asetin tavoitteeksi. Ruokailu on pysynyt aisoissa, mutta edelleen on päiviä kun saan syötyä vain 1000kaloria jonka tiedän olevan ihan liian vähän ja sit taas toisena voin helposti syödä 1500.. Ehkä sitä jonain päivänä vielä oppii tämän oikein syömisen. Tänään kävin jopa elokuvissa, enkä ottanut suurinta herkkuani leffapopcorneja. Hyvin pystyi elokuvan näköjään katsomaan ilman niitäkin
Mitenkäs teillä muilla on mennyt?

Vau Kamppura, onnittelut vesijuoksusta ja muusta liikkumisesta! Hieno neuvo tuo, ettei kannata aloittaa liian kovaa, ettei into ja kunto lopahda.

Mullakin on huomenna punnitus, ja veikkaan ettei paino ole ainakaan laskenut. Joku virus varmaan nakertaa, koska jäsenet ja nivelet särkevät ja väsyttää jo neljättä päivää. Päiväunia ja särkylääkettäkin olen joutunut ottamaan, vaikken tee kumpaakaan normaalioloissa. Olen myös syönyt tällä viikolla selvästi enemmän kuin aikaisemmin. En ole repsahtanut herkkuihin enkä ihan hirveisiin kalorimääriin, mutta kai tämä jotain lohtusyömistä on, kun tuntuu ettei nälkä lähde lainkaan.

Olin salaa toivonut, että nyt napsahtaisi toinen kymppi rikki, mutta sitä pitää taas ottaa järki ja maltti käyttöön ja odotella vielä tovi. Pari edellistä viikkoa menivätkin ihan yli odotusten. Elämä on kummallista.

Niinhän siinä kävi niin, kuin ounastelinkin ja pudotusta 100g... No Asennoiduttava, että ei ole ainakaan tullut nousua ja jatkettava sitkeästi ruokailun tarkkailua.

Hopeapeili, tuntuu nyt olevan liikkeellä viruksia jos millaisia. Toivottavasti menee nopeasti ohi. Meilläkin tyttö on käheä ja yskii yöt läpeensä

Olen lihonut 200 grammaa. Kyllähän sitä aavistelinkin, oli nälkäviikko ja söin enemmän kuin suunnittelin, mutta silti harmittaa. 120 on puolen kilon päässä, mutta tuntuu että sen saavuttamiseen kuluu kohtuuttoman paljon aikaa. Järjellä ajatellen mitä väliä, viikko tai pari sinne tai tänne, mutta kyllä tekisi sielulle hyvää alittaa tuo raja. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi...

Hopeapeili, sulla menee hienosti pienestä noususta huolimatta! Jos on kova nälkä niin on pakko syödä, siinä taatusti elimistö vaan vaati pientä lisätankkausta ja uskon että seuraavalla punnituksella onkin sitten luvassa isompi pudotus, kenties jopa se seuraavaan kerhoon siirtyminen Muistan itse miten viime kesänä kun vaaka näytti 119,9 niin se oli niin upeeta... Ainoo vaan että siitä jäin sitten lomalle ja alamäki alkoi mutta nytpä tiedän paremmin Tsemppiä!


Kamppura, alaspäin menee niin hyvin menee! Tsemppiä sinullekin

Kiitos lohdutuksesta, Smile77. Periksi ei anneta, lomia ei pidetä, eteenpäin vaan jyrätään kuin panssarivaunu! Tästä päivästä tuntuu syömisten suhteen tulevan ihan hyvä.

Hyvää päivää kaikille!