Sorjatar, hienoja uutisa, että olet liikkunut reippaasti. Ja todella mukavalta kuullosti teidän äitienpäivävierailut.

Olen harkinnut ostavani sen Ronnie Grandelin itsemyötätunti kirjan. Oliko niin, että sinä luet sitä parhaillaan Adalmiina? Voitko suositella?

Minä olen töistä niin väsynyt, että ajattelen jo siirtymistä helpompiin tehtäviin. Töitä on paljon ja vastuunjakajia on liian vähän. Eilen meinasi käydä huonosti... olin todella väsynyt, stressaantunut ja kiukkuinen. Kotona tuli riitaa mihen kanssa (oma vikani) ja aloin ratkoa ongelmia tutulla tavalla, syömisellä. Söin pari leipää ja kupin teetä. Lopuksi jäätelöä... ja maha tuli niin täyteen, että pelkäsin sen ommeltujen saumojen yksinkertaisesti repeävän. Hohhoijaa. Tämähän onkin vaikeaa, kun ahdistusta ei voi hoitaa samalla tavalla kuin aiemmin. Pitäisi keksiä parempia keinoja. Jumpassa kävin, mutta sekin oli ihan liian haastavaa sen hetkiselle mielentilalle.

Teen ihan liikaa asioita muiden mieliksi. Minussa elää se ikuinen miellyttäjä. Tästä tunsin sitä sielujen sympatiaa myös teitä kohtaan, samasta asiasta tekin olette kirjoittaneet. Haluan päästä eroon siitä, haluan vihdoin, 50 vuotiaana naisena elää elämääni siten, kuin se minusta hyvälle tuntuu. Nyt välillä tuntuu, että kaikki hyväkin asia ja tekeminen on suorittamista. Suoritan, suoritan ja olen muille mieliksi. Kohta kadotan itseni niin kuin muumien Ninni.

Voi Vohveli!
Todellakin suosittelen Grandellin Itsemyötätunto-teosta. Se on jäsennelty, teoreettisesti perusteltu, havainnollinen... Aloin kuunnella myös muutamaa muuta "ole-lempeä-itsellesi" -teosta, mutta ne tuntuvat minusta liian höttöisiltä. Kaipaan perusteluja ratkaisuille  

Vaatteet ovat löysiä (tai trikoomekot sopivia, mutta 10 senttiä pidempiä  ) 

Ihanaa oloa kaikille, kyllä me vielä itsemme löydetään ja opitaan jopa pitämään huolta itsestämme <3 

Huomenta !

Vohveli ennekuin huomaatkaan olet oppinut hoitamaan stressiä ja tunteita muillakin konsteilla.
Olen ennenkin kertonut miten onnellinen olen puolestanne.  Täältä katsottuna olette niin nuoria.

Itse" hoidin" myös itseäni eilen puputtamalla. Olin valvonut yön kai noiden surujen vuoksi joista kerroin. Muuta ei sitten tarvittu heti aamusta piti saada makeaa ja sitähän oli käsillä,vaikka suurimman osan olin pakastanut sunnuntaina. Sokeri humala jatkui iltaan asti auttoihan se nukkumiseen kertaakaan en herännyt ennen kuutta.Aamulla teki vielä pullaa mieli,mutta palan maistettuani mustin kireän housunvyötärön. Avasin koneen ja taas tuntuu,että eteenpäin mennään.

Aion myös hankkia tuon Grandeliinin kirjan. Tuli mieleeni Enneagram aikoinani opiskelin asiaa. Se on ikivanha lähestymistapa oppia tuntemaan omaa ja myös muiden käyttäytymistä. Opin mukaan meidän motiivimme on käyttäytymiseemme on muodostunut lapsena eli yksinkertaisesti käytämme niitä keinoja jotka ovat palvelleet ja palkinneet meitä lapsina.

Tyyppejä on 9. Kirjoissa jokainen persoona esitellään laajasti vahvuuksineen ja heikkouksineen ja jokainen itse määrittelee itsensä ei kukaan toinen.
Löysin itseni heti  auttaja,uhrautuja,mutta motiivi järkytti; odotan saavani vastapalvelua tämän mukaan en aidosti välitä auttaa. Lisäksi kuolemensyntini (eli heikkouteni) on ylpeys. Sen hyvin tunnistan ihmisenä olen nöyrä,mutta ylpeys estää ottamasta apua vastaan jne.
Itkin ltiedostettuani  käytökseni.  Onneksi myös  ohjataan mitä kohti kannattaa kurkotella.
Netissä näkyy olevan pikatestejä asiasta. En testannut olnko tyyppini muutunut. Kirjat ovat tietenkin laajoja ja minipuolisempia. Suomeksikin löytyy monta kirjaa esim Olli Valtoselta. Metodit avaavat ihmisten käyttäytymistä on helpompi ymmärtää toisia,etteivät he niin pahoja ole. Joihinkin työpaikkoihin valitaan tiimit tämän opin mukaan.

Itseäni helpotti,kun selvisi miksi miehenii kerää kaikkea tietoa ja kirjaa  mielöttömät määrät asoita ja kirjasto sitten pursuaa paperia.Kaikki on alkanut ennen tietokoneita. Ihmettelimme aikoinaan koko suku miten tarkkoja luonnehdinnat olivat.
Täytyykin kaivaa esille. Mottonihan on ettei koskaan ole liian myöhäistä ja ikuinen oppiminen jatkuu.

Taas tuli yksin puhelua,mutta olette niin innoittajiani ja edelleen fanitan teitä. Tuntuu ettei tänään tarvitse syödä ollenkaan.

Lähden tästä ulos koulimaan kukkiani vielä on leijonankitojen alkuja koulimatta.

Nyt keksin,että laitan jääkaapin oveen muistutuksen,että kurkkaapa mitä 70 tavoittelijoille kuuluu. Korvaatte moninveroi kaikki kakut ja pullat.

Iloa ja valoa jokaiselle ja seikkailumieltä itsensä löytämiseen ja rakastamiseen😘

Voi miten ihana kirjoitus, Sorjatar <3 

Minä opettelen olemaan normaalipainoinen. Vaatteet kertovat tietenkin totuuden (eilen meinasivat vanhat pihatyöhousut pudota jalasta ilman vyötä, tänään tajusin 18 vuotta sitten ostetun, välillä liian pienenä kaapin pohjalla lojuneen koon 40 shortsihameen olevan hiukan liian iso.) 

Mutta oli ihan pakko äsken kaupungilla käydessäni peilata itseään kaupan ikkunasta juuri, kun joku normaalipainoinen tai hiukan näköinen käveli ohi. Ja minä olin kutakuinkin saman kokoinen! En meinaa tajuta.

Löysää ja löllyä on vielä siellä täällä. Sekin varmaan vaikeuttaa oman koon hahmottamista. Yritinkin päästä maauimalaan kiinteytymään, mutta sinne oli yli 100 metrin jono 😄 

Keveitä askelia kaikille! Minä otan pienen hengitysharjoituksen ja jatkan päivää.

Kiitos Adalmiina ja voi miten upeaa,kun vaatteet roikkuu. Tuota vaatteiden isoksi käymistä ei kyllä korvaa mikään,sen kun muistaisi. Ei pitäisi olla vaikeata meikäläiselle niin monta tavoitteellista, mielikuva rentoutusharjoitusta olen muille pitänyt. Tuo vaatteiden "roikkuminen" ja peilikuva ihmisvilinässä sen tuoma hyvä tunne kannattaa ankkuroida. Eli iloa ja hyväämieltä tuova tunne ankkuroidaan jot.enkin I,tse puristelen käsiä joku laittaa käden rinnan tai vatsan päälle. Jatkossa sen tunteen pitäisi palautua miten sen sitten oletkaan ankkuroinut. Ihanaa aion tämänkin konstin palauttaa elämääni. Nyt vain täytyy löytää tuo iloa tuova tunne juurikin painonpudotukseen liityen.

Joskus mietin enkö ole oikeasti uskaltanut luopua kiloista ?
Voi IHANAISENI kaikella lämmöllä ja rakkaudella muistutan,että älkää päästäkö yhtään kiloa takaisin,minkä olette suurella työllä hävittäneet.

Oltiin eilen "äitienpäivä" lounaalla  kalaravintolassa tuossa lähellä. Suolaisia kaloja meni aikaslailla. Aamulla en sitten vaakalle hypännytkään,vaikka perjantai on virallinen punnituspäivä. Olen tuolla 9 viikon haastessa mukana. Täytynee tänään tasoittaa ja muistaa lipittää vettä niin eiköhän huomenna olla gramman kevyempiä.

Tein Enneagram pikatestin...yllätys ....yllätys  en ollutkaan enää  "uhri" vaan laadunparantaja,perfektionisti, uudistaja.  Pitäneekö yhtään paikkansa eihän tälläinen pikakysely paljoakaan kerro,mutta kyllä tämäkin jotain tietää.

Lähdenkin tästä pihahommiin sisäinen perfektinisti vaatii aikapaljon,mutta kroppa pistää hanttiin. Olen varmaan kertonut kuinka romu olen selästäni kaikkien leikkausten jälkeen,mutta periksi ei anneta.

Mikään muu ei ole tärkeää kuin puutarhan hoito eikä sekään niin kovin tärkeää.

Meinasin toivottaa aurinkoista viikkoa, mutta sehän onkin viikonloppua. Toivon,että olette saaneet vähän huokaista arkipyhän ansiosta.

Haleja kaikkea mahdollista hyvää kaikille 😘

Vielä ei ole Adalmiina valmis <3 
Kävin aamulla maauimalassa, uin pitkästä aikaa kuntouintia 30 min putkeen. Leikattu jalka ei ole vielä oikein tykännyt pitkistä uintopätkistä. 

Ja vertailin itseäni muihin, ihmettelin löysää nahkaa, löysää mahaa, löysää reisien sisäpintaa... 

Ei ole ihminen tyytyväinen vähään, aina täytyy saada lisää. Lisää kiloja pois, lisää kiinteyttä.

Ja aloin heti suunnitella, että otan nyt kuvan bikini-kropasta ja sitten uuden kuvan syksyllä, kun olen käynyt 4 kk säännöllisesti uimassa 😅  Tavoitehakuisuus, suorituspaine... Hohhoijaa. 

En  haluaisi pilata hyvää oloa ja mieltä moisilla paineilla ja pakkoajatuksilla. On tässä vielä opettelemista itselleen lempeänä olemisessa <3

Äitienpäivä oli kauhea. Minua ei edes kutsuttu sinne. Menin kuitenkin ihan tyhmänä, että en vahingossakaan pilaa päivää keneltäkään jäämällä vain pois. Tuntuu, että teen aina väärin, tein kuinka tahansa. Tunsin perheeni keskellä oloni yksinäiseksi, näkymättömäksi, ei-kaivatuksi ja kun olin kotona, aloin itkeä. Itketti jo aamulla, mutta en halunnut tavata perhettäni silmät turvonneena.

Paino ei ole pudonnut, mutta ei ole noussutkaan.

Vohveli: Väsynyt, stressaantunut, kiukkuinen ja ongelmien ratkominen ruoalla kuulostavat tutuilta. Luin jostain joskus, että aivot yrittävät säästää energiaa ja siksi vanha hyvä tapa tulee ensimmäisenä mieleen ja sitä toimii automaattiohjauksella eikä ala ratkoa ongelmia jollain ihan uudella tavalla. Tunnistan tuon suorittamisen itsessäni. Kymmenen vuotta sitten olin näkyvämpi, kuin nyt.

Adalmiina: Juuri näin, minäkin kaipaan perusteluita 😄 Kuuntelen välillä höttöisiä podcasteja, mutta nyt vasta tajusin, miksi en pidä niistä. Onnittelut normaalipainolle! Kerro matkastasi, olisi mielenkiintoista kuulla ja oppia, kun minulta ei ole koskaan sujunut normaalipainon ylläpitäminen ja sen hahmottaminen, että olen oikeasti laihtunut.

Sorjatar: Ihanasti sanottu! Pitääpä vierailla täällä useammin ja kirjoittaa ajatuksiaan. Sitä vain unohtaa itsensä arkeen. Sinulla on niin hyviä ajatuksia, laitan niitä itselleni ylös.

Meillä on täällä kirjakerho 😄 Tilasin Grandellin Itsemyötätunnon juuri äsken. Voimia siskot!

Olenkohan liian pinnallinen tänne 😯. Olen ikionnellinen, että opinnot on ohi ja kiitettävästi suoritettuna loppuun. Työsopimus tehty ja entinen vielä irtisanomatta. Mökillä nyt yksin. Sauna lämpiää ja olen uurastanut päivän perinteisiä mökkihommia ja maalannut. Mies lähti eilen pohjoiseen äitinsä luo, joka on saattohoidossa. Palaa takaisin, kun aika on. Itse sain tällä viikolla negatiiviset tulokset parin viikon takaisista kokeista. Pelkäsin syöpää ihan helvetisti. Mutta kaikki onkin ok.  En kuole ihan kohta. Nyt nautin vaan tästä hetkestä, lokkien huudosta, lämpiävästä saunasta. Auringon laskusta. En murehdi muutamasta ylimääräisestä kilosta juuri nyt ollenkaan. Sitä olen tehnyt elämäni aikana riittävästi. Aion silti pudottaa nuo kilot. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että välitän vaan tästä hetkestä tällaisenaan.

Voi Memmu, upeita uutisia <3  Ja juuri tuo hetki, tuo oma aikasi kuulostaa todella kauniilta ja arvokkaalta. 

Emma, onpa ikävä kuulla. Tässä ei voi muuta kuin yrittää elää omaa elämäänsä niin hyvin kuin taitaa. Askel askeleelta eteenpäin. 

Mun matkaa löytyy 1,5 vuoden verran päikystäni Irti kiloista ja itsekritiikistä. Vanhemman päikyn aloitin vuonna 2009, mutta se on tuhottu, koska siihen ei ilmaantunut kirjoituksia. Tämä lopullisesti normaalipainoon kulku sai alkunsa pari vuotta sitten, sitä ennen siis liki kymmenen vuotta opettelua. 😅

Kiitos viesteistä. Annoitte paljon ajattelemisen aihetta.

Emma ...kylmänväreet menivät,kun luin tekstiäsi. Joku viisas on sanonut jotenkin,että ihmisen koti on siellä missä häntä ymmäretään...missä hän on arvokas omana itsenään.

Memmu... Lämpimät onnittelut ! Sinulle on tapahtunut monta upeaa asiaa...suurimpana varmaan tuo negatiivinen tulos. Mielestäni ei ole ollenkaan pinnallista osata elää hetkessä ja nauttia.

Sinullahan on ollut niin monta brojektia päällekkäin ettei siihen ravinnon seuraaminen mahtuisikaan. TV tohtori Philip aikoinaan opetti,että resurssit pitää olla kunnossa ennenkuin onnistuu. Eli tilaa ja aikaa tähän hommaan. Sinulla on niin upeita tuloksia,etteivät menetetyt kilot tällähetkellä ole mitään sen rinnalla. 

Adalmiina..... Voi miten naisellista. Kyllä se kroppa kiinteytyy joskin hitaasti,mutta siiä hitaudestahan on jo kokemusta kilojen kanssa. Löysän nahkan kanssa on vähän toinen juttu se ei taida hävitä kuin veitsellä. Ystäväni pääsi aikoinaan julkiseen vatsanahkan poistoon,. vaikka ei edes montaa kiloa ollut pudottanut.

Mietin,että jos olisi nuorenpana ollut alipainoinen niin nyt vois nautiskella lihomisesta ja rypyt, löysät pysyisivät tipotiessään.

Ihanaa viikonloppua kaikki ihanaiset 😘