Sorjaksi, onneksi diagnoosi viimein tuli - ja voimia <3 <3 <3 
Tuo on rankka juttu. 

Upeaa, että olet nyt taas muistuttanut itsellesi, että oma hyvinvointisi, johon myös painoprojekti kuuluu, on todella tärkeää! 

Kaikkea hyvää! Pysytään täällä kuulolla ja toisiamme tsemppaamassa. 

Minulla oli pieni flunssa, joka on nyt onneksi häipymässä. Paino tänään 74,2 kg (eilen oli jo / taas 73,8 kg, mutta tämä on niin tätä....) 

Sorjaksi, voimia sinulle ja miehellesi ❤️❤️. Ottakaa apua ja ja tukea, mistä ikinä saatte vaan 🙏🏼. Ja älkää luovuttako, kaikki voi mennä pitkäänkin samalla tavalla kuin nytkin on. Koskaan ei voi tietää etukäteen. 

Ja myös kiitos Sorjaksi. Eka työpäivä ohi, paljon tulee uutta opeteltavaa ja toivottavasti vielä kykenen oppimaan.

Tsemppiä kaikille! Kevät tulee ja huomiseksi ennustettu +10 astetta. Taidan mennä pyörällä töihin! 

Sorjaksi, olen pahoillani puolestanne. Voimia sinulle ja muista hoitaa itseäsi.

Itsekin koin vähän alakuloa. Täytin viikonloppuna 50 vuotta ja äitini ei vaivautunut kahville eikä edes onnitellut. Hän on tosi erikoinen ihminen, on katkaissut välinsä kaikkiin lapsiinsa (syytä en oikeastaan tiedä) ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki solmia rauha. Mutta ei. Ei edes vastannut viestiini, mieheni laittoi vielä itsekin viestin, että äiti tulisi kahville, että se merkitsisi minulle paljon. Mutta ei, ei hän tullut. Vaikka olenkin aikuinen, silti tämä satuttaa ja olen alakuloinen. Hän on alkoholisti, välillä on selviä kausia. Ehkä siitä johtuu tämä? Hän ei häpeä juomistaan, pikemmin on siitä oudolla tavalla ylpeä?

Alakulo saa minut apaattiseksi, vaivun omiin ajatuksiini sohvannurkaan. En pääse ylös enkä ulos ja se kestää pari päivää. Nyt taas yritän liikkua ja ulkoilla ja hyväksyä sen, että äitini ei minusta välitä vaikka tekisin mitä.

Voi Vohveli ❤   Kuulostaa todella surulliselta. 
Voimia - ja onnittelut! 😁

Voi Vohveli,  olen pahoillani 😥. Vaikket ole vastuussa aikuisen ihmisen käyttäytymisestä millään tavalla, niin hän on sinun äitisi ja taatusti koskettaa mieltä ja sydäntä kaikki tuo. Jaksamista sinulle ❤️
Ja syntymäpäiväonnittelut 💐🤗

Kiitos sekä onnitteluista että pahoitteluista, sellaista se elämä oikeastaan onkin, iloa ja surua.
Pari päivää meni alakuloisena sohvalla, sitten päätin, että se on juurikin niin, että minä en voi muuttaa toisen ihmisen käytöstä vaikka kuinka haluaisin. Joskus on vain pakko päästää irti...

Olen tehnyt monipuolista liikuntaa, tänään olisi edessä pitkä kävelylenkki, koska on luvattu kauniin keväistä säätä.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Vohveli, olet niin asian ytimessä! 
Aurinkoista viikonloppua kaikille 🧡

Hyvää alkavaa viikkoa ystäväiset täällä Kiloklubissa!

Kevät on tulossa ja oma mielikin on jo parempi. Viime viikolla alakulo meinasi ottaa vallan, mutta nyt taas elämässä kiinni. Pohdinkin sitä, että miten meillä kaikilla on ne omat vaikeudet,  jotka helposti saavat tukeutumaan ruokaan lohdutuskeinona.

Liikunta sujuu minulla hyvin, polvi kipuilee välillä, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Nyt olisi varmaankin hyvä aika ryhtyä vahvistamaan lihaksia... ehkä sitten huhtikuussa enemmän salitreeniä? Nyt teen sen 1 kertaa viikosssa, mutta enemmän olisi parempi. Huomaan paikkojen vähän roikkuvan, koska olen laihtunut jo aika paljon. Enemmän on takana kuin edessä.

Lämpimät,lämpimät onnittelut Vohveli ja oikein lujat rutistukset.
Suru on suuri äiti on aina äiti. Äitisi käytös  menee varmasti tuon viheliäisen sairauden piiikkiin.Alkoholi  muuttaa kongnitiivisiä kykyjä,vaikka kyseessä on omat lapset. Siellä pohjalla on häpeä jota ei näytetä tai jotain sen tapaista. Minulla on vähän vanhempi miniä ja olen vierellä seurannut hänen tuskaansa alkoholisti äidin tyttärenä. ..Järki tietää ja sanoo,että älä välitä antaa olla,mutta tunteet aina antavat toivoa ja uskoa kunnes jälleen pettymys on entistä suurempi.
Ihanaa,että olet noussut sohvalta ja selättänyt tunne syömiset ja ollaan onnellisia,että kohdalamme tuo riippuvuus on kohdistunut ruokaan eikä alkoholiin.

Sori taas alan mietiskelemään näitä syntyja syviä,mutta tosihan se on,että usein ylen syömiseen ja juomiseen ym on syynä käsittelemättömät traumat ja tunteet.

Täällä kaikilla on matka kohti valoisampaa tulevaisuutta on voiton puolella työkalut ovat hyviä monipuolinen ravitseva ruoka,kohtuullinen liikunta,vertaistuki....itselläni tähän listaan kuuluu vielä Taivaan Isä ja rukous.

Oikein oikein valoisaa mieltä kohti pääsiäistä. Yksi mämmituokkonen on jo syöty siksi kai paino jumittaa siinä 75:ssä. Otan tämän viikon tosi kevyellä,että sitten pääsiäisenä olisi varaa vähän herkutella.

Tsemppiä ja voimia 😘

Sorjaksi, kiitos rutistuksista.

Kyllä itsekin mietin paljon sitä, että riippuvuuksien taustalla on usein selvittämättömiä traumoja. Usein niitä ei myönnä edes itselleen ja kuitenkin eteenpäin päästäkseen, on löydettävä syy, miksi syön, juon, pelaan...

Minun traumani on äidittömyys. Kun olen pohtinut asiaa, niin silloinkin kun olimme vielä väleissä, niin ei äiti kovin äidillinen tyyppi ollut. Jotenkin vain lapsena sitä ei edes huomannut, vaan piti kaikkea ihan normaalina. Nyt jälkikäteen tajuan, että ei se ihan normaalia ollut. Äiti ei välttämättä edes huolehtinut meidän sisarusten perustarpeista, ruuasta tai vaatteista. Minulla oli lapsena niin huonot vaatteet, että jo niiden ajattelu on vaikeaa. Siskoni kanssa jouduimme ihan lapsesta asti iltaisin itse pesemään housut käsin, koska äiti ei jaksanut pestä pyykkiä (laittaa pesukonetta päälle.) Minulla oli vain yhdet housut ja jos halusin puhdasta päälle, niin pesin ne juuriharjalla pesuhuoneen latialla  ja  laitoin patterille kuivumaan. Ja olin alle 10 v.
Ruoka taas... usein koulun jälkeen meillä ei ollut mitään ruokaa. Söin kaurahitaleita, sokeria ja maitoa sekaisin. isä teki jossain vaiheessa päiväruokaa, mutta äiti ei. Joskus kävin koulun jälkeen kavereilla ja siellä sain leipää ja kaakaota, se oli ihan huippua.

Olen yrittänyt luoda illuusion hyvästä äidistä, koska sellaisen olisin tarvinnut. Niin kipeästi, että kuvittelin äitini sellaiseksi. Ja toivon muutosta. Nyt ymmärrän, että ihminen joka ei koskaan ole ollut äidillinen, ei muutu sellaiseksi 70 vuotiaana.

No miten tämä liittyy laihtumiseen? No siten, että syömällä olen poistanut sitä tuhannen tuskaa.