Vohveli, mulla on aika syvälle iskostunut se ajatus, että koko ajan täytyy tehdä jotain työtä - koti tai firman. Ja sitten tajuaa, että liikkuminen on jäänyt.

Keväällä kipsi jalassa oli helppoa: kotitöitä ei voinut tehdä, joten aikaa saattoi käyttää useampaan jumppaan päivässä.

Mun täytyy jotenkin saada toi ukkolauma tekemään osansa. Toimeliain on lähdössä armeijaan 4.1. Mitäs sitten seuraa

Minä yritän nyt olla stressaamatta painosta ja työttömyydestä. Vähän motivaatio hukassa painonpudotuksen suhteen, mutta en silti todellakaan luovuta ja tavoitteet pysyvät.

Lenkkeilyä tulee kohtuullisesti ja usein, loppuaika päivästä neulomista sohvannurkassa ja nurkkien ja kaappien siivoamista.

Koronatilanteen takia ei voi miestä enää ajaa toimistolle edes satunnaisesti. Masentavaa kaikki

Adalmiina, mitä jos tekisit uuden vuoden lupauksen ja kirjaat kalenteriin ylös liikkumiset? Tee päätös, että tämä on minun omaa aikaani, enkä siitä luovu minkään muun asian vuoksi. Teet sen itsellesi.

Memmu, koita jaksaa. Työttömyys on todella ikävää ja toivon, että löydät itsellesi mukavan työn.

Minulla on iskenyt liikuntakärpänen todella lujaa. Oikein odotan, että pääsen taas illalla jumppaan. ja nyt teen sen, mitä tein joskus hoikkana tyttönä; menen ensin jumppaan ja sitten vielä venyttelyyn. Kaksi tuntia salilla. Ihanaa!

Tuo kuulostaa hyvältä, Vohveli <3
Työstän asiaa kirjan Hyvinvointia mielelläsi -kanssa. Olen jo sisäistänyt liikunnan tärkeyden osana omaa hyvinvointiani, nyt se täytyy vielä viedä käytäntöön.

Eilen vatsa jumitti. Paino 75,6 kg. Kohta tunnin koiralenkki = kalenteriin merkitty liikunta

Adalmiina, minä itse teen siten, että tällä viikolla suunnittelen ensi viikon liikunnat. Jos minulla on töitä illalla, niin merkitsen aamulle vaikka tunnin kävelyn. Suunnittelu on tärkeää, kun on vastuullinen työ ja perhekin siinä vieressä. Toki muutoksia aina tulee, mutta ilman suunnittelua en pysyisi niin hyvin kartalla kuin nyt.

Joulukuussa on paljon menoja ja tapahtumia; herkkuja saisi syödä monimäärin... onneksi ei tee enää mieli. Tiistaina söin joulutortun ja se oli tämän joulun ensimmäinen ja viimeinen. Kyllä niin jäi kiinni vatsaan ja huono olo tuli. Hyi.

Kaikki eivät varmaan tiedä, mutta minä siis sain työkalukseni syksyllä julkisella puolella tehdyn lihavuusleikkauksen. Se on auttanut minua tällä matkalla ihan käsittämättömän paljon. Työn joudun tietysti tekemään itse, mutta tämä työkalu auttaa työn tekemisessä.

Eilen taas hyvä liikumispäivä. Juoksumatolla kevyttä hölkää 4 km ja sen päälle pump. (Tosin ihan minimaalisilla painoilla). Illalla olikin todella iloinen mieli, että lähdin salille. Vähän tämä korona pelottaa, mutta menin silti... huolehdin kyllä hyvin käsihygieniasta sekä turvaväleistä.

Syömiset on ihan ok. Kasvisten määrää voisi lisätä, mutta nyt tulee noin 400 gr päivässä ja olen siihen ihan tyytyväinen. Toki tuo ikuinen proteiini... sen määrän lisääminen on vaikeaa kun mitkään valmiit tuottet eivät oikein uppoa.

Hienot liikunnat, Vohveli!
Minä en ole käynyt salilla sitten maaliskuun alun (silloin kävin New Yorkin työmatkalla hotellin salilla). En vain ole uskaltanut koronan vuoksi. Ehkä se on ylihysteeristä, mutta ei vain tee mieli.

Sain eilen olkapään kipeäksi, kun tein olkapään kuntoutusliikkeitä liian jäykällä jumppakuminauhalla. Voi minua!

Eilen koiralenkkiä liki tunti, siihen päälle vatsat. Tänäänkin tavallista aamua hiukan pidempi lenkki. Yritän pikku hiljaa lisäillä liikuntaa arkeen.

Paino 75,3 kiloa, ja vasta punnituksen jälkeen alkoi vatsa toimia Toivottavasti pääsisin taas vihdoin takaisin 75:n alle!

Hei kaikki ihanat upeat naiset. !!!!
Oikein hävettää,kun luen kirjaamisianne.
Olen ollut jo vuosia eläkkeellä,vaikka ehdinkin tehdä melkein 40v valtiolle,kunnalle ja reumaliitolle. Kotona olin 10 vuotta,kun lapset oli pieniä. Perhepäivähoito pilotissa tosin,kun mannerheiminlastensuojeluliitto aloitti kokeilut.
Ai niin asiaan. Hävetys tulee siitä, kun jotain poikkeavaa tulee arkirytmiin niin heti liikunnat jää, vaikka se on kropalleni ja kivun hallintaan välttämätöntä.Useinmiten jätän itseni viimeiseksi.Muille kyllä olen luennoinnut aikanani isensä rakastamisesta
.Nostan hattua teille kuinka jaksatte kaiken puurtamisen keskellä huolehtia itsestänne. Minullahan ei ole muuta kuin aikaa.Olen toki vähän edistynyt. Aikaisemmin,jos liikunta keskeytyi niin korvasin sen puputtamisella. Siihen en onneksi ole enää sortunut.

Tällä viikolla kuvattiin vielä olkapää ,kun epäiltiin ettei nivel ole paikoillaan kaatumisen seurauksena ja salillakin innostuin vähän liikaa.Kaikki oli ok, vaikka jostain syystä armoton särky olkavaressa.Fysioterapiasta ei apua. Ellei helpota niin otan yhteyttä leikanneeseen lääkäriin.

Ai niin painon suunta on alas. Mikkoset jäi vähiin näiden rajoitusten vuoksi. Kuntosali toimii toistaiseksi eikä siellä montaa henkeä ole kerallaan,mutta kun halli on suljettu niin ei oikein ole vetoa ja vähän muutenkin epäilyttää.

Ihanaa,kun lukemat näyttävät pysyvän alle sen 75en.Eli 74,4

Saatiin sinne keriatriklinikalle vihdoin se aika,kun tuohtuneena soitin. Ystävällinen hoitaja pahoitteli,kun lääkäri on pannut ajan ensi vuodelle. Vähän siinä perustelin niin kummasti löytyi aika vielä joulukuulle. On niillä rankkaa terveydenhuollossa,kun tyhjästä pitäisi nyhjäistä.

Jaaritukseni sikseen kaikille hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää. Lippu korkealle.

Sorjaksi, ei häpeää <3
Jo se kertoo tsempistä ja asenteesta, että käy täällä keskustelua. Tarve terveempään elämään alkaa johtaa sitä kohti <3

Paino viimein taas alle 75 kiloa: 74,7 kg.
Katselin hiukan käyriä:
- pudotus 3 kk:n aikana 1,5 kg
- pudotus 2 kk:n aikana 1,4 kg
- pudotus 1 kk:n aikana 0 kg

Käyrät myös näyttävät, että paino putosi lopulta aika nopeasti suoraan 74,7:ään eli nyt olen sitten 2 kk ollut näissä samoissa.

Yritän nyt tosiaan keskittyä liikunnan lisäämiseen. Lähden kohta tavallista pidemmälle koiralenkille. Leikattu jalka tosin hiukan kipuilee, mutta nappaan särkylääkettä.

Liikkumisista: minun ongelmani on se, että muuta hommaa on niin paljon ja liikunta menee prioriteettilistalla noiden velvollisuuksien jälkeen. Vaikka miten aikatauluttaisin. Kyse on muustakin kuin vain siitä, onko liikunta kalenterissa vai ei. Tätä täytyy työstää.

Paino 74,5 kg. Olen tyytyväinen.

Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille! <3