Tervehdys,

kovasti voimia teille IL, JJ, Karmale ja Suupaltti . Kyllä olette kovilla, miehistänne puhumattakaan. 
Olette kaikki mielessä. 

Meille ei mitään ihmeellistä kuulu. Käväistiin aika pikaisesti kaupunkikodissa pyykkiä pesemässä ja vanhempiani tapaamassa. Perjantaina lähdimme täältä ja ajoimme suoraan äitiäni katsomaan. Ihan säikähdin, kun oli niin huonossa kunnossa. Osittain varmasti johtui väsymyksestä, kun oli ollut pesupäivä. Sunnuntaina olimme sitten isän ja äidin kotona, jonne äiti pääsi kotikäynnille. Haimme tyttäreltä hauvavauvan mukaan, kun sen näkeminen ilahduttaa äitiä niin kovasti. Siippani korjasi (sääti) samalla isäni vesipumppua ja kärräsi pihalle tuodusta puukuormasta reilut 10 kottikärryllistä tavaraa puuvajaan. 

Maanantaina kävimme sitten IL :n luona. Kokeilin vaatteita tulevia häitä varten ja sieltä löytyi aivan ihana juhlapuku, joka valitettavasti oli vähän liian iso. Pitää vielä katsoa, löytyisikö joku, joka pienentäisi sitä. 

Sieltä lähdimme vielä ystäväpariskunnan luokse synttärikahveille. Siippani oli vielä illalla bilistä pelaamassa entisten työkavereiden kanssa. 

Tiistaina suuntasimme sitten takaisin tänne. Useampi tunti meni minulta taas tavaroita laittaessa. Pyykkiä oli paljon. 

Kaupunkikodissa huomasimme vesimittarissamme ihmeellisen asian. Olimme yli kuukauden pois sieltä ja sillä aikaa vesimittarin mukaan kuumaa vettä oli kulutettu noin 350 l Ollessamme sunnuntaina ja maanantaina poissa kotoota joitakin tunteja, niin sillä aikaa kuumaa vettä oli taas kulunut joitakin litroja. Meillehän tuli huoneistokohtaiset vesimittarit ison rempan yhteydessä ja laskutus otettiin käyttöön marraskuussa. Mehän olemme maksaneet monta, monta vuotta aivan "liikaa" vesimaksuja, kun emme paljoa paikalla ole olleet. Nyt täytimme kannuja keittiöön, kylpyhuoneeseen ja Wc:hen, niin että hanoista ei tarvitse laskea lainkaan vettä, kun tätini käy noin kahden viikon välein vähän laskemassa vettä, että hajulukot eivät kuivu. Saapi nähdä paljonko vettä "kuluu" tänä aikana. Pieniä asioita nämä verrattuna monien teidän murheisiin miestenne puolesta.

Toivotan kaikille mukavaa helmikuuta. Ihanaa, kun päivät pitenevät. Ennen kaikkea paranemista sairastaville ja voimia rakkaiden tukemiseen. 🥰

Heipsan!

Mitään en muista mitä aiemmin kirjoitin? Enkä nyt jaksa etsiä. 
Lyhyesti toivon kaikkien miehille nyt paranemista❤️

Omani pääsi eilen Turusta takaisin Poriin sairaalaan. Lääkäri oli sanonut, että pääsee tänään kotiin?
Aamulla oli sydänfilmi ja tänään vielä verisuonten kuvaus.
Ja mitä vielä keksivätkään? Eli ei ihan varmaa kotiin pääsy?

TYKSiin menee kahden viikon päästä läppäleikkaukseen. Avoleikkaus siis tulee. Tulehdus pitäis saada ennen sitä pois!
Mun mielestä bakteeri on tunnistettu joksikin tosi harvinaiseksi?
Saa antibioottia suoneen joka päivä.
Jos nyt tulee kotiin, niin kerran päivässä sitten terkkarissa tiputus.

Laitan nyt ruoan valmiiksi uuniin ja vaihdan petivaatteet ja tuuletan makkarin.
Tosin itselläkin heikko olo, mutta luulen että puolentoistaviikon tai muutaman kuukauden jännitykset vähän laukeaa.
Toki leikkaus pelottaa ja miten toipuu siitä?
Monenlaisia mietteitä.

Päivä olis aurinkoinen, mutta piha liukas, enkä nyt ehdi uloskaan.

Voikaahan hyvin. Olette mielessä, vaikka olen nyt vähän hajamielinen.

Vieläkö jaksatte sairauskertomuksia? Justus on sekaisin vahvoista opiaateista. Oli soittanut viime yönä hädissään hätänumeroon, että ei pääse pois sängystä eikä tiedä missä on. Onneksi sieltä osattiin rauhoitella, että näemme teidän olevan sairaalassa, ei mitään hätää. Hän myös ihmetteli minulle, miksi potilashuoneessa katto on tapetoitu sellaisella tapetilla, jossa kuviot juoksevat. Ja tänään kertoi näkevänsä suden juoksentelevan potilashuoneessa.

Juttelin pitkään hoitajan kanssa. Sanoi Justukselle, että siellä osastolla ollaan välillä kuin eläintarhassa, kun vahvat lääkkeet saavat näkemään apinoita ja vaikka mitä. Että pitää kertoa hänelle, niin vaihdetaan lääkitystä. Kertoi myös, minkälaisilla teräslevyillä ruuveineen lonkkamalja on nyt korjattu ja että oli ollut hilkulla, ettei luu työntynyt sisäelimiin, jolloin tilanne olisi ollut tosi paha.

Justus oli ollut tänään suihkussa sellaisen muovitetun pedin päällä. Fyssari oli käynyt ja tulee joka päivä, mies oli hetkeksi nostettu ylös. Hän oli aivan poikki ja torkahteli vähän väliä. Minä ajoin hänen partansa, ei siitä kovin siistiä tullut. Hoitaja kehotti syömään niin paljon kuin ikinä voi, että vahvistuisi. Justus valitti minulle, kun kaikki ruoat ovat nestemäisiä ja maistuvat kamalalle. Heti kun suoli alkaa toimia, saa normaaliruokaa. Minä sitten houkuttelin ottamaan vielä yhden ja vielä yhden lusikallisen.

Tässä nyt yritetään päivä kerrallaan. Nukun huonosti ja kun nukahdan, näen kamalia painajaisia.

IL, ikäviä nuo lääkkeet kun tekee kaikenlaista.
Meillä varmaan tulee sama olemaan edessä. Isäntä saa kovia lääkkeitä kun rinta leikataan auki.
Huh sentään. 
Toivottavasti Justus toipuu nopeasti❤️

Veli sai silloin pahasti sairastuttuaan sairaalan lääkkeistä kaikenlaista. Naureskellen kertoili jälkeenpäin.
Sanoi että lääkäri kysyi että tiedätkö missä olet? Hän oli ollut mielestään kierä ja vastanneensa
Että on terkkarin vuodeosastolla, vaikka oli kuulemma oikeasti Korkeaojan koululla😁
Ja kaikkea muuta hassua.
Ne menee onneksi ohitse.

Isäntä ilmestyi neljän maissa? kotiin kelataksilla.
Huomenaamulla tulee hoitsu tiputtaan antibiootin suoneen.
Ensviikkoon meni verisuonikuvaus ja kurkkulääkäri.

Valitettavasti sairauskertomukset jatkuu täällä vielä tovin.

Voikaahan hyvin💕

Kiitos Merelle, mä yritän pitää itsestäni huolta, että jaksaisin huolehtia Justuksesta. Hänet on siirretty kuntoutuslaitokseen, joka oli tosi viihtyisä ja mikä parasta: siellä viisi kokkia huolehtii ruokien valmistuksesta ja jopa Justus kehui! No on sekin hienoa, että siellä on uusimmat laitteet ja kuntoutusohjelma laaditaan palaverissa, jossa on itse potilas, lääkäri, fyssari ja oliko se nyt Kelan vai sossun tms. edustaja.

Tänään Justus käveli muutaman metrin sähköisellä "Eevalla" sekä pyöritteli itsensä pyörätuolilla kahvilaan. Hassua on se, että potilaat ovat ilman maskia, mutta vieraiden täytyy pitää maskia koko ajan, eli ei kakkukestejä sunnuntaina. Ja huonekaveriksi sattui meidän lähellä asuva, samanikäinen mies ja löysivät jopa yhteisiä tuttujakin. Juttelimme pitkään lääkärin kanssa ja sain tietää mm., että Justus oli menettänyt niin paljon verta leikkauksessa, että hemoglobiini on vieläkin alle sata.

Eilen aamulla luin netistä, että Seela Sella on kuollut. Menin kynsihoitoon ja samalla oven avauksella sinne tuli myös Seela Sella. Kun istuimme odottamaan vuoroamme, en malttanut olla sanomatta, että kiva nähdä sinut melko elävänä siinä. Seela purskahti nauruun ja kertoi aika lailla hämmästyneensä uutista lukiessaan. Oli soittanut lehteen, joka ensimmäisenä uutisen julkaisi. Oli painottanut, että kerroitte mun olevan 91, mutta mä olen vasta 88. Ja kertokaa nyt, onko mun ruumiinavaus tehty ja mihin mä kuolin?

Kun minä olin valmiina kynsineni, hän huikkasi, että tuu näyttään ja esitteli omat kyntensä sanoen, että mun täytyy töiden takia laitattaa aina vaan luonnollisen näköiset. Hei mimmit, tässä meille mallia, miten vanhetaan tyylillä!

Huomenna taas sairaalaan ja sen jälkeen tyttärelle syömään. Hän aikoo näköjään huolehtia, etten mä onneton keittiötunari kuole nälkään!

Heippa pitkästä aikaa. Mahtuuko mukaan vielä yksi ”omaishoitaja”. Niitä, joita sairaskertomus ei kiinnosta, jättäkää väliin. 

Mieheltäni poistettiin maanantaina virtsarakko ja laitettiin virtsa-avanne. Leikkaus oli iso, suurin mitä urologian puolella tehdään. Jäi tosin toiseksi Justuksen leikkaukselle. Miehenihän on IL vanha luokkakaveri, niin kerroin mitä Justukselle kävi. Mies jaksoi surra, että Justukselle aivan turha tapahtuma, hänelle sen sijaan yritetään parantaa elämänlaatua. Kyllä minua leikkaus jännitti, suorastaan pelotti. Kaiken kukkuraksi lähtiessäni pois sairaalasta, radiosta tuli ekana Kirkan ” Surun pyyhin silmistäni”. Kaikki meni hyvin ja hän pääsee kotiin todennäköisesti ensi tiistaina. Sitten kuusi viikkoa ”sairaslomaa” eläkeläiselle. Kaksi maitopurkkia on max. mitä saa kantaa.

Miehelläni on ollut yli 18 vuotta eturauhassyöpä ja hoitojen yhteydessä virtsarakko on vaurioitunut.
Pikku hiljaa kimmoisuus on hävinnyt ja veti enää noin 1,5 desiä. Vessassa piti loppuaikana käydä vuorokauden ympäri puolentoista tunnin välein, niin päädyttiin avanne ratkaisuun.

Meillähän on ollut kohta kaksi vuotta kaksi kotia, toista tyhjennämme ja laitamme myyntiin, kun sähkön hinta asettuu. Ja sitten on tämä uusi koti, jossa viihdymme tosi hyvin. Minä olen viettänyt tämän vuoden puolella aikaa pääasiassa täällä ja mies pitkiä viikonloppuja. Koko ”sairasloman” ajattelimme viettää täällä kerrostalo kodissa. Käymme vaan tsekkaamassa joskus, että omakotitalossa kaikki hyvin. Onneksi tytär asuu siellä lähellä ja pitää myös huolta. Haluan mielummin olla täällä kerrostalossa, ettei ainakaan minun tarvitse tehdä lumitöitä.

JAPENA olet usein ollut mielessäni muuton aikana.

Olen kyllä lukenut koko ”hiljaisuuteni” ajan teidän juttuja eli tiedän mitä teille kuuluu.

Mukavaa viikonloppua!

Tervehdys pitkästä aikaa muinaisilta ajoilta ja hyvin säilynelltä kiloiltani.. Joku minut muistaakin ja on fb-kaverini. Laiska kirjoittaja olen nykyään sielläkin. Nyt kyllä on pakko lähettää myötätuntoa teille, jotka jotka joutuvat murehtimaan.
Olen seuraillut aika ajoin tekstejänne sydänala herkkänä teidän puolisoidenne kohtaloiden puolesta.

Itse pelkään kaatumista hysteerisesti, sillä lähialueemme on kuin luistinrata ja onnistun kaatumaan jopa paljaalla asfaltillakin, kun en muista nostella askellustani. Lukuisat vanhat polvitraumat elävät nyt tätäkin päivää. Keppi on turvani.
Muuten on elämämme tasapaksuunut sen jälkeen kun äitiwanhani kuoli noin puolitoista vuotta sitten.
Meni viisitoista vuotta humps tosta vaan aikamoiseen pyöritykseen.. ei äiti, vaan hänen yksi lapsukaisensa  jatkoi uhmaikäänsä itkupotkuraivareillaan.
Ihme että selvisin edes tämän kuntoisena. Ei ole ollut vieläkään koronaa, eikä edes nuhaa. Ei edes talomiehellä.
Satavuotiaskaan ei saanut koronaa, vaan ” kuoli vanhuuteen”.
Sain perinnöksi suuren läjän äitini jäämistöstä sota-aikaa ja viiskymmentälukua kuvaavia tekstejä, joita työstän lähisuvulle omalla laillani. On tullut oivalluksia ja ymmärrystä myös omaan elämänkaareen.
Siihen kun alan kirjoittaa itsestäni jotain, niin kaivan esiin tallennukseni kaikista niistä viesteistä, joita lähetin tänne klubiin. En juurikaan muista niistä ajoista..
Olitte henkireikäni, kiitos. Mallis, huhuu!

Olipa ihana viikonloppu kun kävimme tapaamassa pikkuisia. Eilinen päivä meni Murusen kanssa leikkiessä ja välillä vauvaakin heijatessa. Kyllä minä niin nautin tästä mummuilusta. ❤️

Murunen on niin energinen, että ihan hengästyttää kun leikit vaihtuu lennosta. Hän tykkää katsella kirjoja ja etsiä niistä kaikenlaista. Viime reissulla vein hänelle sellaisen tarrakirjan, josta tarroja voi uudelleen ja uudelleen kiinnittää ja ne kestävät hyvin irroitusta. Aika monta tarroista oli jo hävinnyt, mutta vielä leikki onnistui ja huomasin hänen kehittyneen kovasti tunnistamaan kaikenlaista. Jopa numeroita ja värejä. Olin hämmästynyt. Keittiöleikit kiinnostivat kovasti ja aamulla tehtiin smuuthieta legopalikoista. 😄 Tänään olin jo ilmeisesti leikeissä ollut sellaisissa asennoissa, että selkä meinasi taas tehdä topin. Nappasin lihasrelaksantin ja menin sitten lattialle rentoutumaan jalat 90 asteen kulmassa. Murusen täytyi päästä myös rentoutumaan, joten siinä me sitten tovin makoiltiin vierekkäin, hänelläkin jalat tyynyn päällä. Ihanaa. 

Pikku vauva on aika rauhallinen. En kuullut yöllä mitään ääniä, vaikka äitinsä sanoi vauvan kyllä aterioineen muutaman kerran yöllä. Hän oli kasvanut jo paljon. Ensi viikolla tulee kuukauden. Kamalaa kun aika menee niin nopeasti. 

Ennen lähtöä laitoin Murusen päiväunille ja sanoin hänelle heippa. Lupasin laulaa hänelle vielä ja kysyin mitä lauletaan. Hän sanoi, että varsalaulu. Mietin ensin, että mikähän se on, mutta se olikin vanha tuutulaulu, mitä olen hänelle ennenkin laulanut: Pium paum papinkello jne... Meni siinä muutama muukin laulu. 🥰

Kun sitten tulimme kotiin, lähetti miniä niin ihanan viestin. Murunen oli herättyään tuumannut, että minä rakastan mummua ja R*****. Eikä hänelle kukaan ollut mitään "ohjaavaa" sanonut tai kysynyt. Itkuhan siinä meikäläiselle tuli. 

Nyt sitten taas paluu tähän meidän hiljaiseen arkeen. Huomenna piti olla hammaslääkärissä uniapneakiskon sovitus, mutta perjantaina soittivat, että joku osa puuttuu. Siispä odottelen uutta aikaa, jonka lupasivat ilmoittaa. 
Tiistaina on auton katsastus lähikaupungissa ja keskiviikkona tulee nuohooja. Keskiviikko onkin kiirus päivä kun olisi aamu-uinti, nuohooja, vesijumppa ja pilates 😄 Täytyy nyt kuullostella tuota selkää, että mihin kaikkeen uskaltaa taas mennä. 

Pikku vauvan nimiäiset on kuun lopussa ja lupasin leipoa avuksi sinne vähän suolaista ja makeaa. Miniältä tuli jo toiveita resepteineen, joten siitäpä on helppo tehdä, jos vaan onnistuvat. 😄 Yhtä piirakkaa on pakko harjoitella, oli niin oudon sorttinen minulle. 

Nyt on saunottu ja vähän jo väsyttääkin. Takassa on kuitenkin vielä tuli, joten pitää vartoa sitä.
Mukavaa tulevaa viikkoa ja kaikille potilaille toipumista ja läheisille voimia. ❤️

Kivikasa, mummuna onkin ihanaa olla! Ei ole enää niitä stressejä, mitä oli omien lasten kanssa, kun oli työelämä ja tuhat kiirettä. Mulla on kaksi ihan omaa ja 11 bonuslastenlasta, kaikki rakkaita, joiden elämässä saan olla mukana. Ja tässä kuussa pitäisi syntyä ensimmäinen bonuslapsenlapsenlapsi!

Eilen juhlistimme Justuksen 80-vuotispäivää. Kokoonnuimme sairaalaan hänen lastensa perheiden kanssa ja linnoittauduimme aulan ehkä kauneimpaan tilaan. Sohvia, kolme orkideaa isossa tinamaljassa sohvapöydällä, sähkötakka ja vielä suihkulähdekin solisemassa. Justus jaksaa olla reilun tunnin pyörätuolissa, sitten nilkka alkaa turvota ja mies väsyy ja haluaa pitkälleen. Meidän vieraidenhan piti käyttää koko ajan maskia, joten emme voineet nauttia mitään, mutta Justus sai kahvit ja sairaala tarjosi hänelle konjakinkin. Mies ilahtui silmin nähden.

Tyttären perhe lahjoitti melkoisen runsaan Woltin lahjakortin ja lapsenlapsi latasi sen arvon jo puhelimeen. Voimme sitten tilailla valmiita ruokia, kun Justus on kotona ja lisäksi lupasivat tulla muutamana sunnuntaina kokkaamaan meille. Se lapsenlapsi, jonka ainoa joululahjatoive oli imuri, sanoi minulle tulevansa mun avuksi siivoamaan vaarin kodin ennen kuin vaari kotiutuu!

Pojan perhe antoi ihmekuulokkeet, jollaisia en ole tiennyt olevan olemassakaan. Niihin tulee tekstiviestitkin puhuttuna, voi puhua puheluita mukavasti sängyssä maaten, kuunnella Hesaria, musiikkia, ymmärtääkseni ne tekevät kaiken muun kuin eivät ehkä pese pyykkiä. Sitten kun vielä opittaisiin käyttämään sitä!

Minä annoin lahjakortin italialaiseen vaatturinliikkeeseen. Justus tarvitsee kevyemmän kesäpuvun, vävy 60, poika 50, pojanpojan ylppärit, Juniorin rippijuhlat, paljon kesäajan juhlia!

Ja lopuksi koirajuttu! Tytär oli loikoillut lauantaiaamuna Juniorin kanssa sängyssä aamukahvia odotellen. Zappa oli hypännyt sekaan ja tyytyväisenä kiertynyt kerälle. Tytär tomerasti komentamaan, että mene omalle patjallesi. Koira hypähti sängyltä, tarttui isolla kidallaan patjaansa, raahasi sen sänkyyn Juniorin viereen ja kiertyi kerälle: mä tottelin! Mitähän tuosta pennusta vielä tulee, kun pystyy järkeilemään jo nyt tuollaisia!

Mä menin lauantaina sairaalasta tyttären luo syömään ja Zappa oli kuin iso pehmolelu, koko ajan selällään rapsutuksia toivoen. Huomasin, että sen rintakehä on alkanut kehittyä ja haukku oli mahtava, kun Juniori tuli kavereineen kotiin. Heviteini luki tenttiin ja  tuskaisena totesi minulle, että tää lukio vie kaiken mun yksityisajan. Hän ei edelleenkään ole innostunut lukuaineista eikä oikein ole sisäistänyt, että tentteihin kannattaa lukea joka päivä vähän, ettei ole koko kirjaa kahlattavana tenttiä edeltävänä iltana. Tarvitsee aika lailla vanhempiensa tukea tässä.

Vävy laittoi mun virustorjunnat kuntoon ja nyt kaikki salasanat ovat yhden salasanan takana ja ihmeekseni osasin kirjautua tänä aamuna läppärille.

Tulee kaunis päivä. Ensin allasjumppaan ja sitten Justusta katsomaan.

Likka47, olipas kiva lukea sinunkin kuulumisiasi pitkästä aikaa. Olen kyllä satunnaisesti nähnyt sinut facessa, mikä on hyvä juttu, kun "naama" pysyy kirjaimellisesti muistissa 😁

Kivikasa, sinä saatkin nauttia mummuilusta koko rahan edestä! Vaikka en itse välitä lapsista, niin on hauska lukea mummouden ihanuudesta. Muistan kun IL joskus selitti miten ihanalta vauvat tuoksuvat ja minä sitten proosallisesti sanoin, että mielestäni vauvat haisevat happamalle maidolle 🙄 Olen kyllä yhä samaa mieltä, mutta toisaalta on sanottava, että mitä vanhemmaksi tulen, sen suopeammin ympäristössä näkemiini lapsiin suhtaudun - siis silloin kun ne eivät häiritse minua! Saatan joskus jollekin taaperolle kaupassa hymyilläkin ja ilmeisesti hymy on sen verran uskottava, etä saan jopa hymyjä takaisinkin. En kuitenkaan saa ihan samanlaisia reaktioita kuin meirämmiäs pienten tyttöjen taholta. Se on todella erikoista, miten hän saa nimenomaan tyttölasten huomion ilman, että hän tekee itse mitään aloitetta. Hymyt ovat todella leveitä ja välillä he ojentelevat käsiäänkin. Ettei vaan kyseessä olisi ilmiö nimeltään "hauska mies, suorastaan naurettava" 😂

IL, olen iloinen, kun Justus alkaa kertomustesi perusteella selvästi vaikuttaa paremmalta, vaikka vielä helposti väsyykin. Sehän ei ole mikään ihme, kun leikkaus oli iso ja vertakin meni. Onko hän saanut verensiirtoa?
Zappa vaikuttaa todella tomeralta ja älykkäältä koiralta. On hyvä, että olette tottuneita kouluttamaan koiria, sillä muuten siitä saattaisi tulla melkoinen pirttihirmu! Viimeksi kun menimme bussilla, minulle tuli kummallinen tunne, että joku tuijottaa ja kun katsoin käytävän toiselle puolelle, näin penkkien jalkatilassa kassin takana pienen koiran, jonka kirkkaat silmät tuijottivat minua herkeämättä. Harmitti kun en ylettänyt rapsuttamaan.

Karmale, joko miehesi tulehdus alkaa osoittaa paranemisen merkkejä? Tuollainen harvinainen bakteeri tuntuu todella oudolta. Mistähän sekin on tullut, kun ettehän te kai ole missään eksoottisessa maassakaan käyneet! Tsemppiä teille molemmille.

Olimme perjantaina Helsingissä katsomassa Priscilla-musikaalia ja se oli todella mahtava esitys. Vauhtia, värejä ja kimallusta oli yllinkyllin ja teatterisali täyttyi vanhoista tutuista discohiteistä. Miehiä satoi, selviydyttiin eikä rakkaudella ollut mitään tekemistä asiassa eli "It's Raining Men", "I Will Survive" ja "What's Love Got To Do With It" sekä paljon, paljon muita. Katsomo oli ihan täynnä ja yleistö eli innokkaasti mukana. Kerrassaan nautittava kokemus, jota suosittelen kaikille.

Viime päivinä on ollut erityisen kaunis talvisää. Pakkasta muutama aste ja kirkas auringonpaiste. Ikkunatkin ovat vielä tarpeeksi puhtaan näköiset, joten paisteellakin näkyy hyvin läpi 😄 Säästä huolimatta emme ole pahemmin ulkoilleet, mitä nyt meirämmiäs käy hakemassa sanomalehden! Pitäis varmaan alkaa tehrä jotain 🙃

Aurinkoista uutta alkanutta viikkoa teille kaikille, paranemisia ja kaikkea hyvää 😃