Hei vaan,

olen kolmekymppinen yhden kouluikäisen penskan mamma, ja voi pojat että on tullut kokeiltua jos jonkinlaista laihdutuskonstia vuosien varrella.

Ensimmäisen kerran olen ravitsemusterapiassa käynyt yläasteella. Lukiossa jo meni kolminumeroiset lukemat rikki vaa’alla. Kuitenkaan varsinaista laihduttamista en kokeillut kuin vasta parikymppisenä ja sainkin laihdutettua 20 kiloa eneillen. Paino huiteli silti tuonkin jälkeen satasen kieppeissä, vaikka harrastin liikuntaa salilla (spinning, bodypump, zumba ja muut tanssit) jopa 5-6krt/vko. Olin kuitenkin elämäni kunnossa ja pudotettu paino pysyi poissa useamman vuoden. Pidin itsestäni ja kunto oli kohdillaan.

Tulin raskaaksi ja raskauden aikana paino jopa putosi (tai ei ainakaan noussut grammaakaan), sillä kärsin pahasta pahoinvoinnista lähes koko raskauden ajan. Synnytys sujui hyvin ja lapsi oli (ja on) terve - minä itse vaan putosin tässä kohtaa kelkasta… Toisin sanoen, sairastuin vakavasti synnytyksen jälkeen. Siitä seurasi, että _puolessa vuodessa_ kiloja kertyi lisää miltei 50 kg 😱 monen tekijän summa konkretisoitui kiloina… Kun elämä oli jo ennättänyt potkia puoli vuotta putkeen päähän, niin lukemat vaa’alla tuntuivat aivan murskaavilta: kuinka sitä oli käyttänyt ”verta, hikeä ja kyyneleitä”, että viimein oli ollut tyytyväinen itseensä - vain siksi, että matto vedetään yhtäkkiä jalkojen alta?

Tämän jälkeen olen kamppaillut kilojen kanssa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ensiksi kokeilin kallista paikallisen pienen kuntosalin jonkinsorttista ryhmälaihdutusta. No joo, meni ne rahat kankkulan kaivoon… Muut ryhmässä oli minua puolta hoikempia ja nolointa oli, ettei se salin vaaka edes näyttänyt mun lukemia, kun olin niin painava! Työpaikalla kokeilin myös ryhmälaihdutusta missä käytettiin hyödyksi aktiivisuusranneketta ja sai hyvän listan reseptejä, se oli ihan kiva, mutta ajankohta (työssä koettu stressi pahimmillaan) oli paha ja muu perhe ei todellakaan välittänyt resepteistä, niin lyhyt ryhmä sai pientä liikettä painoon, mutta ei ihmeitä tehnyt. Muutama vuosi sitten olin Jorvissa ENE-ryhmässä ja sain painoa alas parissa kuukaudessa 15kg. En kuitenkaan kokenut että olisin saanut tarpeeksi ohjeistusta siihen, mitä enen jälkeen ja jätinkin koko loppupunnituksen välistä, koska ketutti niin paljon.

Kiloja on senkun kertynyt, ei ENE-kilotkaan kauaa pois pysyneet ja korkojen kera ovat tulleet. Ravitsemusterapiassakin kävin ennen koronan alkua, mutta tietty rate jäi äitiyslomalle tokan kerran jälkeen, niin eipä kiinnostanut alkaa käymään läpi elämäkertaa jälleen jonkun uuden kanssa ja jäi se siihen sitten.

Kilojen suhteen korona on ollut todella paha, paino keikkuu aivan omissa sfääreissä. Keventäjiin hakeuduin nyt kun kokeilin viime vuonna yhtä amerikkalaista ”netti-pt”-hommaa joka toimi kivasti, mutta oli vähän liian amerikkalainen välillä (mm. joka päivä piti miettiä että mistä on kiitollinen jne.) - ja suht kallis. Paino on pysynyt jotakuinkin samassa mihin se jäi viime syksynä - mutta eipä ole enää sentään noussut! Josko nyt keventäjistä saisi apua ja tsemppiä - vähän ”suomalaisempaan” makuun  

Ajatuksissa siintää lihavuusleikkaus: HUSin ENE-ryhmässä ollessa ajattelin että ei sellaista minulle, mutta ajatus on kypsynyt vuosien aikana että se voisi olla sopiva kuitenkin. Vaikka painoa on kahden ihmisen verran, niin vielä ei ole tullut mitään lihavuudesta johtuvia sairauksia. Mutta pelko on koko ajan takalistossa, että kielekkeen partaalla liikutaan… ja toki leikkaus on aina riski, mutta tuntuu, että isompi riski on keikkua tämänpainoisena (kun se ”luomuna” laihduttaminen ei tuota tulosta). 

Tulipa aikamoinen elämäkerta tästä!

Heissan,

minäkin uuden alun äärellä jälleen kerran eli 46v. toimistotyötä tekevä nainen,
 
Pituus/paino=162/91

Perheessä mies ja liki aikuiset lapset 18, 17 ja 14-vuotiaat.

Viime vuonna sain kiloja pois reilusti -kymmenen, mutta sitten taas into karkasi ja tässä sitä ollaan.
Vuodenvaihteessa sairastettu korona iski isolla kädellä, tuntuu että peruskuntoni karkasi johonkin ihan uusiin ulottuvuuksiin. Uudelleen aloittamani lempeä jooga tuntuu todella raskaalta ja normaalikävelylenkkiä saan käveltyä vain puolet mitä ennen kerkesin.
Ruokien kanssa en ole vielä oikein saanut varsiaista uutta alkua, jos viikonloppuna tekisi suunnitelman ja alkaisi noudattaa.

Tsemppiä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan,

M.

Moi!

Ihmeellistähän se on, että vuosi vuoden perään, jaksan aina yrittää uusiksi, päästä eroon 42 vuotta kestäneestä ylipainosta. 

En ole ikinä ollut normaalipainoinen, en edes melkein.

Minulla ei ole riippuvuutta sokeriin, alkoholiin tai muihinkaan päihteisiin.
Olen saattanut pilata kehoni tasapainon ihan muuten vain kitudieteillä.
 Kehossani on kaikki sekaisin ja oikeastaan nyt kun keho on selvästi rupsahtaa on alkanut vtuttamaan ulkonäköni. 
En ole koskaan kuulunut itsevihaajiin, sillä siinä lietteessä pötköttely ei palkitse.

Yritän saada viisi kiloa pois kehostani. Tulee olemaan vaikeaa. 

Tsempit kaikille. ❤️

Hei, 
täällä 38-vuotias kahden lapsen äiti!

Minun painojojoilu alkoi oikeastaan kymmenen vuotta sitten kun sain ensimmäisen lapsen, ja sitten toisen heti perään. 2018-2019 innostuin urheilemaan säännöllisesti ja paino laski ja pysyi suht hyvin normaalipainon puolella, ja lihasmassaa tuli reilusti lisää. Olin tosi tyytyväinen ulkonäkööni ja olo oli hyvä.

Sitten tulikin pandemia ja etätyöt, salilla ei enää uskaltanut käydä, ja vuosi sitten sairastuin sairaalahoitoiseen koronaan josta olenkin sitten viimeisen vuoden toipunut. Olen vasta nyt viime aikoina pystynyt aloittamaan liikunnan, hiihtämisen ja reippaamman kävelyn.

Nyt paino on korkeampi kuin koskaan, yli 10 kg normaalipainoon, ja tuntuu tosi haastavalta lähteä sitä pudottamaan. Mutta ei kai se auta muuta kuin yrittää! Pudotin molempien raskauksien jälkeen Keventäjien avulla raskauskiloja, ja tämä tuntuu sopivan minulle. 

Vertaistuki olisi enemmän kuin tarpeen

Tervehdys

40v ja painoa melkein 100 kiloa. Viimeisen viiden vuoden aikana saanut kolme lasta ja 30 lisäkiloa 😑 . Nyt on lapset saatu ja aika tehdä kiloille jotakin. Haasteita tuottaa raudanpuute ja huono uni. Toivotaan silti ihmettä, että jotakin saisin tippumaan tai ainakin energiaa lisää kun ruokavalio siistiytyy 💪🏻. 

Hei,

olen vanhauusi jäsen, pudotin 2011 Keventäjien avulla silloiset raskauskilot mutta toisen raskauden (2015) jälkeen ei sitte enää onnistunutkaan ja vuosien varrella kiloja on kertynyt koko ajan lisää. Nyt haluaisin saada tämän nousujohteisen suunnan käännettyä alaspäin, n. -15kg haaveena. Kaikenlaista yrittäny, paikallinen painonhallintaryhmä jätti henkiset arvet, Keventäjissäkin olen monta kertaa käväissyt mutta siihen on jäänyt. Olen 39v ja jonkinlaisena unelmana on kai se, että vuoden päästä oisin hyvinvoiva, pirteä ja peilikuvaansa tyytyväinen nelikymppinen. Löytyiskö täältä tsemppikaveria? Ihan vaikka vaan sellasta, jota käydä päivittäin tervehtimässä, että täällä ollaan - tulisi siis samalla oikeasti kirjattua niitä syömisiä ja liikkumisia. Ja toki mielelläni jaan aiheeseen liittyviä kuulumisiakin. 

Minun hastagit tähän aiheeseen vois olla #tunnesyöminen #tervesieluterveruumis #poisylisuorittamisesta #henkinenhyvinvointi eli koen, että tämä painonhallinta on osa elämänhallintaa ja mulla se tarkoittaa sitä, että annan mahdollisuuden ilolle ja itsestä huolehtimiselle. Oon nimittäin taipuvainen keskittymään ihan kaikkeen muuhun paitsi näihin ja kun oikein "lujaa" menee, näen elämän pelkkänä sarjana erilaisia velvollisuuksia. EN halua, että tämä painon pudottaminen on yksi niistä, vaan nimenomaan sitä iloa, hauskuutta ja itsestä huolehtimista. Sellaista asennetta toivoisin kaveriltakin.

Jos innostuit, pistä yksityisviesti! 

Moikka!

Täällä kirjoittelee 30v kolmen lapsen äiti. Esikoinen aloittaa pian koulun ja nuorin syntyi alkuvuodesta. 
Aikuisiän olen ajatellut olevani elämäni kunnossa 30v:nä. No, pyöreät tuli mittariin keväällä, eikä elämäni kunto ole läsnä. Mutta onhan tässä vuosi aikaa saavuttaa se 🙂

Pituutta on huimat 160cm ja painoa 85kg, eli ylipainoa on!
Otin samantien jäsenyyden ja latasin sovelluksen. Nyt vaan tarkasti merkataan kaikki syöty ruoka ja pudotetaan painoa 💪
Liikunta on myös tarkoitus saada osaksi välillä hyvinkin hektistä lapsiarkea.

Eli vuoden päästä olen päässyt hyvään vauhtiin painonpudotuksen kanssa ja liikunta on sujuva osa elämää. Olen oppinut syömään kasviksia reilusti, eikä se vaadi enää suurta panostamista. 
Kiva olisi myös, jos pieninkin nukkuisi siihen mennessä hyvin ja saisin myös nukuttua ehjiä öitä.
Sellainen olisi minun elämäni kunto 🙂

Heippa kaikille. 
Täällä kirjoittelee juuri 50-v. täyttänyt nainen ja vähän varovaisella mielellä olen. Laihdutusyrityksiä takana kymmeniä ja painoa 125 kiloa 🙁. Haluaisin päästä 85-90 kg hujakoilla. Miksi? Syyni ovat kahtalaiset. Ensinnäkin nämä kilot tuovat kipuja ja haittaavat elämää. Välttelen jo ystävieni kahvikutsujAkin, koska silloin joutuisi kävelemään ja se sattuu sekä hengästyttää. Toinen syy on pinnallisempi- haluaisin taas olla nätti ☺️. Niinpä päätin vielä kerran yrittää. Tsemppiä meille kaikille!

Hei! Olen 39v Etelä-Pohjanmaalta. Olen lievästi ylipainoinen, 164cm ja 71kg. Tavoite olisi päästä 55 kiloon. Energiajuomien suurkuluttaja mutta nyt sallin itelleni vain yhden aamulla, koska en juo kahvia enkä teetä. Muuten noi juomat vaihtuu Pepsi Maxiin. Olen aina ollut huono syömään ja vihaan keittiössä hääräämistä ylipäätään mutta jostain se on aloitettava. Paha tapa on myös iltatissuttelu mikä saa myös loppua. Tahdon voida paremmin kuin tässä turvonneessa kehossa! 

Käyn töissä jossa ajan autoa ja juoksen pakettien kanssa pitkin kyliä. Kissa on ja koira pitää huolta kävelylenkeistä. 

Kiva tulla mukaan porukkaan! 😊

Heissan!

Olen perheellinen nainen länsi-Suomesta, pian 50v ja mitat 157 ja paino 72,5kg. Pudotettavaa 14kg. Ostin jäsenyyden taas kerran, mutta nyt vain puoleksi vuodeksi. Nyt lomalla koen pitkästä aikaa voimaa ja kyvykkyyttä painon pudottamiselle. Tätä ennen ei voimaa ole kertakaikkiaan ollut viimeisen vuoden aikana ainakaan.

Vanha uusi jäsen olen. Liityin eka kerran keventäjiin joskus 2010 tienoolla ja uuden tuoreena keventäjänä silloin kovalla motivaatiolla pudotin raskaus- ja vähän muitakin kiloja n. -17kg. Pysyttelin isolla liikuntamäärällä normaalipainon puolella useita vuosia ja sitten 2016 aikaan alkoi aivan mahdoton jojoilu valtavan stressisyömisen ja nutrilettkuurien kautta. 
Niin, ponnahduslauta painonnousulle taisi olla hormoonikierukka, joka asennettiin, ja joka nosti viikossa painoa 5kg. Masennuin jotenkin siinä kohtaa aivan täysin ja "annoin mennä hetken aikaa." 

Sieltä lähtien olen lähes koko ajan liittynyt takaisin keventäjiin ja muutaman päivän jälkeen jättäyt päiväkirjan täyttämisen. Olen tuhlaillut näihin yrityksiiin rahaa varmaan satoja euroja ostamalla turhaan vuoden jäsenyyksiä, jotka on jääneet käyttämättä. Stressaavimmat vuodet olivat 2016-2022 jolloin opiskelin työn lisäksi kahta ammattia yhtäaikaa. 2020 lihoin kahden kuukauden aikana 10kg!!!! Se oli vain hengissä pysymistä. Töistä suuntasin kauppaan, ostin mässyä, söin ne autossa pahaan oloon asti hirveellä buustilla. Menin kotiin, tein perheelle ruuan ja menin tv:n eteen makaamaan illaksi. Aamulla töihin, normieväät ja taas sama rumba kaupan kautta illalla. Ahmimishäiriötä, sitä se taas oli. Tuttu juttu vuosien takaa. Stressinsietokyky on aina ollut huono johtuen lapsuuden traumoista. Mutta terapioiden ja itsekasvun myötä resilienssi on kasvanut, enkä esim. enää jää helposti sairauslomille syömis-ahdistus-masennuskausien aikana, vaan ymmärrän, että synkkyys on vain mielensisäistä puhetta, joka menee ohi kun pysyy rutiinissa.  

Kun oli lihonut 2 kk aikana sen 10kg oli pakko tehdä jotain ja nopeasti: valmistujaiset odottivat ja valokuvauskuntoon oli päästävä.  taas nutrikuurille moneksi kuukaudeksi ja pääsinkin ihan kivaan painoon ja olotilaan, sain valmistujaisjuhlat vietettyä ja valokuvat otettua ihan kivan näköisenä, kunnes aivan käsittämätön nälkä alkoi vaivata. HIrveät mieliteot johtuivat varmaan siitä nutrikuurista. Taas paino nousi puolen vuoden aikana 8kg. Vaatteet on nyt L ja Xl-kokoisia. 

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö vain hyväksyä tämä keho ja paino. Enkä minä itseäni vihaakaan, mutten koe itseäni itsekseni ollessani näin isosti ylipainoinen. nyt onelmaksi on vuosien myötä alkanut tulla hengästyminen ja kuorsaaminen, hengityksen vinkuminen keskivartalolihavuuden takia. Pelottaa se, että milloin tämä alkaa näkyä terveydessä. 

Koen olevani sieltultani ja keholtani pieni ja näppärä liikkuja, en raskas ja hidas jättisuuriin vaatteisiin piilottautuja, joka hengästyy pienimmästäkin rappusten noususta. 

Silloin 2010 vertaistuki keventäjissä oli yksi tärkemmistä asioista. Meillä oli vähän sellaista kilvoitteluakin painon pudotuksessa ja se itseäni auttoi. Viime vuosien aikana en ole löytänyt täältä sellaista porukkaa, johon kuulua. Tykkään puhua aika ronskisti ja avoimesti mielensisäisistä asioista, enkä ole jaksanut lukea pitkiä sepostuksia koiran ulkoiluttamisesta, eläkeläistansseissa käymisestä tai lukuisista resepteistä tai seurata jonkun yksittäisen ihmisen päiväohjelman selostusta. Ehkä kuitenkin suurin syy siihen, etten ole päässyt vertaistuen imuun mukaan on ollut oman elämän stressi ja kiire, ei vain ole jaksanut syventyä, eikä vastaanottaa toisten ihmisen asioita. 
Noh, nyt tietysti toivon kanssakeventäjiä matkalleni. Olisiko tämä viimeinen kerta keventäjissä, jonka jälkeen olen oppinut pitämään liikunnan yllä, hyvän ruokarytmin, tasapainoisen ruokavalion sallittuine herkkuineen. wish me luck ja sitä samaa teille muille myös!