Tulirumpu, oli kyllä kamalia kohtauksia. Muistan joskus pahassa flunssassa nähneeni unta tulipalosta ja hengityksen salpautumisesta, silloin heräsin ja happi ei oikeastikaan kiertänyt ennen kuin käännyin kyljelleni. Nuo tuntuivat osin samalta. Onneksi otin vain puolikkaan annoksen, tiesin olevani herkkä saamaan inhottavia sivuoireita. Joskus leikkauksen jälkeen sain sairaalassa muistaakseni tramalia, silloin heräsin seuraavana yönä varmaan 15 kertaa siihen, että luulin jonkun huutaneen korvaani täysillä "HEI!", vaikka eihän siellä ketään ollut. Päätin siitä lähtien pärjätä buranalla ja panadolilla. 😅

Nyt on 1,5 tunnin lenkki sekä lounas takana, eikä mitään suunnitelmia loppupäivälle, ihanaa!

Tänään otin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloin taas ruokapäiväkirjan täytön. Jos nyt saisin sitä käytettyä. Yleensä se jo automaattisesti vähentää hiljalleen ahmimista, kun pitää rehellisesti tilittää itselleen kaikki ylimääräiset syödyt herkut ja muut. Nyt vain pitää olla tiukkana!

Koitin nimittäin tuossa yksiä tavoitehousujani, jotka eivät helmikuussa olleet kovin kaukana siitä, että olisivat jo jollain yläosalla voineet olla käytössä. No, nyt on kyllä huomattavasti pidempi matka siihen . Muistan olleeni toiveikas, että maaliskuussa jos jossain vaiheessa tulisivat käyttöön. Nyt ollaan yli huhtikuun puolivälin ja voin ehkä toivoa taas, että josko kesäkuussa....

Pakko näin iltapäivällä täydentää... Huomaa, että ei ole tullut merkkailtua aikoihin ja siis syötyä vapaasti mitä sattuu. Nimittäin nyt jo päivän kalorit pompsahti plussan puolelle! Kääks. Ehkä tosiaan pitää opetella hillitympää syömistä taasen.

maanantaina, 19. huhtikuuta 2021 klo 09:24 Tulirumpu kirjoitti:

 neljän kuukauden jaksossa työtä saa olla enintään keskimäärin 48 tuntia viikossa. Tietysti jos työtä tehdään hiljaisesti kertomatta kenellekään, eihän se näy missään. Jos sattuu työsuojelutarkastus, pitäisi olla viideltä vuodelta suunnitellut ja totetutuneet työajat tallessa.

Auts, työnantajani taitaa olla pulassa!

Piti vielä sanoa, että arvostan huolenpitoanne ja oikeassahan olette; ei kannattaisi hajottaa itseään eikä vaarantaa avioliittoaan (kuten olen tehnyt) työn takia. Tiedostan tämän, ja olen hiljalleen alkanut tehdä asialle jotain. Olen vuosia (ellei vuosikymmeniä) tehnyt pitkää päivää, ja päälle vielä vapaaehtoishommia. Nyt tilanne on kuitenkin viime kesän jälkeen alkanut menemään taas hankalaan suuntaan. Siinä mielessä on kuitenkin suunta oikea, että olen itse alkanut ottaa tilanteen vakavasti. En enää juurikaan ole tehnyt vuorokauden ympäri työtä (aikaisemmin ei siis ollut kovin harvinaista, että tulin kotiin perjantai-illan duunista lauantai-aamuna samaan aikaan kun mies vei lapsen harrastuksiin). Univaje on eräs liiasta työmäärästä aiheutuva oire, kun jään ylivirittyneeseen tilaan. Olenkin pyytänyt ja saanut työterveydestä univajeeseen apua ja tukea. Ja otan aina työnteon rajoittamisen esille kehityskeskusteluissa, ja olen alkanut vaatia, että työntekoa kompensoidaan.

Hankalaa tässä tosiaan on se, että eihän totta kai ole työnantajan intressissä, että teen pitkää päivää, mutta sen sijaan tuloksia halutaan saada.

Mutta siis hiljalleen pyrin oppimaan pois huonoista työtavoista ja huolehtia omasta jaksamisestani. Mutta se on vähän samanlaista kuin tämä laihdutusprojekti; välillä menee paremmin, välillä huonommin. Ja valitettavasti nämä kaksi ongelmaani liittyvät yhteen.

maanantaina, 19. huhtikuuta 2021 klo 13:27 Tutka kirjoitti:
Tänään otin itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloin taas ruokapäiväkirjan täytön. Jos nyt saisin sitä käytettyä. Yleensä se jo automaattisesti vähentää hiljalleen ahmimista, kun pitää rehellisesti tilittää itselleen kaikki ylimääräiset syödyt herkut ja muut. Nyt vain pitää olla tiukkana!

Juuri näin, Tutka! Ja hyvä, ettet anna periksi!

maanantaina, 19. huhtikuuta 2021 klo 17:43 Tutka kirjoitti:
Pakko näin iltapäivällä täydentää... Huomaa, että ei ole tullut merkkailtua aikoihin ja siis syötyä vapaasti mitä sattuu. Nimittäin nyt jo päivän kalorit pompsahti plussan puolelle! Kääks. Ehkä tosiaan pitää opetella hillitympää syömistä taasen.

Samat sanat. Minulta jäi merkkaamatta pääsiäisen aikaan, ja nyt on taas vaikeaa. Tänään heräsin jo puoli viideltä, 4 tunnin yöunen jälkeen. Yllätys, yllätys tänään ei juuri vajetta. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, etten sortunut karkkeihin kaupassa käydessäni, vaikka karkkihyllyt kovasti kutsui... Onneksi merkkasin ruoat ennen kauppaan lähtöä, se taisi autta kaitaalla tiellä pysymisessä...

Kiitos Muksuliina. Tänään taas uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Merkkailin iltaan asti eilen, vaikka pahalta tuntui ja näytti. Katsotaan, pääsisikö jo tänään miinuksille. Mahtavaa, että onnistuit olemaan sortumatta karkkeihin! Siitä tulee aina hyvä fiilis👍

Ja tsemppiä työtilanteeseen. Tuo vaikuttaa kyllä aivan kohtuuttomalta. Ja haittaa kyllä kokonaisvaltaisesti elämää, ei kyllä saisi olla työnantajankaan intresseissa moinen. Kalliiksi tulee burnout lomat ja muut, joihin se väistämättä heijastuu. Näin sivusta on hyvä huudella, mutta pitäisi kyllä vain osata sanoa ei ja todeta, että jossain vaiheessa riittää. Uusia työntekijöitä kenties..? Mutta kuten sanottu, eipä täältä sivusta kukaan voi tulla sanomaan, mitä pitäisi tehdä, kun ei itse tilanteessa ole. Mutta on tämä kyllä kummallista noin yleisestikin, ne ketkä on töissä, joutuu painamaan niska limassa ja kuitenkin osaajiakin varmasti ainakin joihinkin paikkoihin löytyisi lisää. Mutta kun ei "ole varaa" palkata. Mutta on tosiaan varaa uuvuttaa ne olemassa olevat tekijät

No, nyt kuitenkin tämän päivän haasteita kohti. Aurinkoista päivää kaikille!

Hyvä Muksuliina, että olet saanut edes hieman parannusta asioihin. Omalla työpaikalla tuntuu asiat olevan suht hyvin, vaikka osalla (kuten minulla ennen) välillä ylitöitä tulee.  Mutta kun tulee muutoksia, kuten uusi työaikalaki, käymme ne yhdessä läpi luottamusmiesten kanssa ja sovimme käytännöistä. Eilen lähti muistutus kolmelle esimiehelle, ja kaikki lupasivat kiinnittää huomiota asiaan.
Sehän on nimittäin esimies, joka istuu syytettynä jos niin pitkälle mennään. Eikä ne sakot ole ihan pieniä. Vertaan aina siihen, että 60-kympin rajoitusalueella ei saa ajaa satasta vaikka olisi kuinka kiire.

Mutta asiaan, paino seilaa muutama sata grammaa eestaas. Alkuvuodesta en arvannut että tämä on edelleen niin vaikeaa. Elien lenkin sijasta söin jäätelön auringossa, ja heti oli + 200g. 

Tänään BMI on 30,90, kolmenkympin alitus häämöttää miltei käden ulottuvilla!

Laitoin neljä litraa simaa tulemaan, aion leipoa suolaisia herkkuja ja paistaa munkkeja vapuksi, joten ensi viikolla saattaa tulla hiukan plussaa. 😄 No, onneksi kahden päivän herkuttelulla ei liho, vaikka turvotusta olisikin. Taifan siis herkutella vappuna oikein kaloreita laskematta. 

Reducio, ihanaa kuulla, että välietappi häämöttää! 

Pitäisi varmasti laittaa simaa tulemaan. Ajattelin, jos ehtisi viikonloppuna? Eikö sima valmistu n. 4-5 päivässä?

Tänään tein aivan liian suolaisen munakoisovuoan. Saa nähdä, mitä vaaka näyttää huomenna. 🤔