Kiitos Adalmiina, mukava tulla mukaan!

Olen ollut "näin hoikka" viimeksi syksyllä 2016 eli en ole ollut normaalipainoinen melkein viiteen vuoteen. Järkyttävää. Olen unohtanut itseni vuosiksi ja pysähtynyt vasta tänä vuonna itseni äärelle.

Normaalipainoon on vielä noin 3 kg ja sen saavutettuani aion opetella rakastamaan itseäni. Tiedän, että tämän voisi tehdä jo aiemmin, mutta minulla ei ole tällä hetkellä siihen energiaa eikä työkaluja. Olen aina etsinyt rakkautta itseni ulkopuolelta, mutta tänä vuonna aion tehdä muutoksen siihen ja moneen muuhun asiaan ☺️

Tervetuloa EmmaGramms! Saako sen lyhentää Emmaksi?
Tulin surulliseksi kun luin viestistisi, se kosketti minua tosi paljon.  En tiedä lohduttaako yhtään, mutta minäkin olen pohtinut, miksi äitini ei rakasta minua ja miksi hän on julma minua kohtaan? Itselleni se aiheutti tosi kovan vihan itseäni kohtaan, josta nyt opettelen pois. Yritän oppia itse rakastamaan itseäni. Kun sisäinen ääneni yrittää puhua minulle rumasti, niin käännän sen puheen positiiviseksi. Toivoisin Emma, että sinäkin opettelisit rakastamaan itseäsi jo ennen kuin olet normaalipainoinen. Olet kaiken sen rakakuden arvoinen, vaikka painaisit mitä! ❤️

Adalmiina, olen usein pohtinut, että meillä on samankaltainen elämänkaari.

Memmu, ole kiitollinen ihansta ja turvallisesta lapsuudesta, se kantaa läpi koko elämän.

Viime viikko oli minulla liikunnan suhteen kevyt viikko ja pääsiäisenä tuli myös herkuteltua jonkin verran. Mutta kaikki oli tietoista, sekä liikunnan vähentäminen ja syöminen. Omalle päälle tekee hyvää välillä rentoilla, sitten jaksaa taas olla tiukka ja tarkka.

Tällä viikolla tavoitteena liikkua monipuolisesti, syödä hyvin ja täyttää ruokapäiväkirjaa.

Ehdotan meille yhteisesksi tavoitteeksi sitä, että jokainen kehuu itseään heti aamusta. Olemme ihania, viisaita ja suloisia naisia kukin omalla tavallamme.

Kiitos Vohveli! ❤️ Saa lyhentää Emmaksi 🙂 EmmaGrams on Fb-kaverini kehittämä lempinimi, ylimääräiset grammat ovat pikkuisia Emmoja 😊

Viestisi lohdutti minua. Tuntuu, että saan usein todistella sitä, että ei, äitini ei todellakaan rakasta minua ja kertoa esimerkkejä, että minua uskotaan. Olen ns. hyvästä perheestä ja kulissit ovat kohdallaan. Niin kohdallaan, että joskus uskon siihen itsekin, että minulla oli hyvä lapsuus ja minulle ollaan hyviä. Terapiassa olen ymmärtänyt, että olen saanut äidiltäni huomiota ainoastaan silloin, kun olen ollut todella hoikka. "Sinä olet hoikka" on kauneinta, mitä äitini on koskaan sanonut minulle ja siksi olen aina laihduttanut. Kun minulla on stressiä, vedän kaikkea hyvää ja se näkyy kropassa.

Voisin alkaa työstää sisäistä ääntäni. Minulle saa antaa vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan.

Tehdään näin, että kehutaan itseämme heti aamusta ❤️ Voisin kirjoittaa vahvuuteni ylös ja katsoa niitä joka aamu. Haluan oppia rakastamaan itseäni.

Emma, sehän siinä asiassa onkin niin uskomatonta, koska yleensä sanotaan, että äidinrakkaus voittaa kaiken. No, kaikilla ei vaan ole sitä äidinrakkautta! Kulissit voivat olla hienot, mutta eipä se takaa sitä aitoa tunnetta.

Meillä on pitkä tie edessä, mutta uskon, että me voimme ajatella nyt aikuisena olevamme sen pienen hyljeksityn tytön rinnalla. "Minä pidän sinua kädestä... " niin voimme sanoa itsellemme.

Itse olen listannut paperille asioita, joissa olen onnistunut. Esimerkiksi näin:
- sain ylioppilastodistuksen
- opiskelin aikuisena tutkinnon yliopistossa
- lapseni pitävät minusta ja haluavat olla kanssani tekemisissä, joten onnistuin äitinä
- olen hyvä mummo lapsenlapsille
- teen työni ahkerasti
- olen rehellinen
- minulla on kauniit silmät
-jne.
Kun epätoivo iskee, luen tuota listaa. Yritän saada lisättyä siihen uusia asioita. Nyt lisään siihen, että olen opetellut uudestaan juoksemaan. Ja tein Burbeen. Teen hyvää ruokaa. Ihan hassuja asioita, mutta jotka koen olevan totta. Aluksi lista oli lyhyt, mutta se pitenee koko ajan.

Sitten kun minulle tulee ajatus, että vihaan itseäni, niin kysyn; miksi? Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minun pitää itseäni vihata? Minunhan pitää rakastaa itseäni ja vihata heitä, jotka ovat minut rikkoneet.

"Minunhan pitää rakastaa itseäni ja vihata heitä, jotka ovat minut rikkoneet."

Minut rikkoi vanhempani. Kun ajattelen itseäni lapsena, en käsitä, miksi niin ihastuttava pieni tyttö piti rikkoa ja pienentää. Pienestä ihmisestä tuli ujo, arka, hiljainen ja hän oppi varhain, mitä tarkoittaa ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Seuraavaksi minut rikkoi koulukiusaaminen, sen jälkeen huonot valinnat miesten suhteen. Rakastuin rakkauteen, jos joku mies vähänkin piti minusta, kelpuutin hänet.

En minä mitään niin pahaa ole tehnyt...

Olen onnistunut monissa asioissa. Olen hyvä ihminen, yritän olla. Olen aina heikompien puolella, koska tiedän miltä se tuntuu, kun on yksin kaikkia vastaan.

Kiitos Vohveli, oivalsin taas uusia asioita ja uskon ja luotan siihen, että voin alkaa rakastaa itseäni 🙂

Emma, olet uuden elämän kynnyksellä! Onnea sille polulle! 😍

Laihtumisessa on yksi aivan ihana puoli, vanhat vaatteet jäävät isoiksi ja niitä saa laittaa kiertoon. En tiedä miksi, mutta se tuo minulle ihan valtavaa mielihyvää. Olen säkkikaupalla lahjoittanut vaatteitani lapsille, ystäville ja keräykseen. Huonot olen tietysti laittanut suoraan roskiin. Kaapit kumisevat nyt tyhjyyttään enkä edes aio ostaa uusia vielä pitkään aikaan. Koronan vuoksi teen paljon etätöitä ja kotona olen lähinnä verkkarit ja hupparit päällä. Työpaikkalla olen toki pukeutunut paremmin, mutta kevään ajan vaatteet vielä "riittävät ja sopivat".  Eli sen verran on löytynyt pieniä vaatteita kaapista, että kehtaan töihin mennä. Syksyllä sitten uusin vaatevarastoa, mutta teen sen harkitusti. Mietin mitä ostan, ja pyrin ostamaan vaan laatua ja kestäviä, ajattomia vaatteita.

Ruokapäiväkirjaa täyttelen harvakseltaan, välillä tarkistelen, että tulee riittävästi rasvoja ja proteiinia. Vanha Painonvartijat -tausta kummittelee sen rasvapelon muodossa. On ollut tosi vaikea oppia pois siitä ja syödä riittävästi rasvaa. Joskus naurattaa, kun leivän päälle levitän reilusti Beceliä. Aikaisemmin kaavin aina ylimääräiset pois, nyt laitan runsaan kerroksen. Tosin syön nykyään vain sen yhden leivän.

Painan tällä hetkellä alle 70 kg 🥰 Tämä oli ensimmäinen tavoitteeni, että painoni alkaisi numerolla kuusi ja olen itseeni todella tyytyväinen.

Vohveli: Aion käyttää kaikki isot vaatteet loppuun. Jäin työttömäksi koronan vuoksi eikä minulla ole edes varaa hankkia mitään uutta eli oikein hyvä näin 🙂 Laitan joka kuukausi vähän rahaa sivuun ja hankin sitten uutta myöhemmin. Ja vaatekaapeissani on liian pieniä vaatteita, en koskaan luopunut niistä. Voi olla, että jo parin kilon päästä ne alkavat sopia. Minulla myös ajatuksena hankkia laatua ja ajattomuutta.

Tsemppiä kovasti meille kaikille ja onnistumisia!

Emmis, onnittelut 70 kilon alituksesta! Upeaa!

Vohveli, minullakin kummitteli pitkään tuo Painonvartijoiden rasvattomuuden linja, vaikken ehtinyt laskea pisteitä kuin noin 8 kk. Onneksi nykyään uskallan syödä pähkinöitä jne. Toki kohtuudella, mutta kuitenkin. 

Uusista vaatteista: en oikein osaa päättää, mitä tekisin. Osan suosikkimekoista ja -tunikoista haluaisin pienentää. Minulla on muutenkin se kinkkinen tilanne, että yläosat ovat suuria vyötäröltä ja sopivia rintojen kohdalta, joten uusien hankkiminen ei ole niin helppoa. Housuissakin tilanne on se, että osa istuu vielä reisistä, mutta kaikki ovat auttamattoman suuria pepun (lantion) ja vyötärön kohdalta. Liikaa rahaa ei ole, joten vaatevaraston uusiminen edellyttäisi kirpparikierroksia. Ja en oikein viitsisi lähteä mihinkään 😅  Olenkohan mökkihöperöitymässä tämän koronan ansiosta? 

Minun täytyisi vain alkaa käydä läpi vaatteita rauhassa, säästää ja mahdollisesti pienentää suosikit ja pistää loput kirppikselle.

Ps. Tästä vielä inspistä meidän kaikkien lihaskuntotreeneihin 😄

https://www.facebook.com/dw.stories/videos/187278003014226 

Hei ihanat upeat naiset !
Olikin jo teitä kova ikävä. Aika rankkoja juttuja olette täällä pohtineet. Pistää pohtimaan minkälainen äiti olen ollut. Ainakin olen mestari syyllistämään itseäni, vaikka tiedän,että parhaani olen tehnyt ja rakastanut jokaista.
Omaa lapsuuttani on äidin vaikea sairaus varjostanut (jatkuva kuoleman pelko). Isä haki leivän mailmalta eli aina pois. Otin isän paikan 3 vuotiaasta,kun sain pikkuveljen. Minua vaivaa nyt vanhana miksi piti hankkia toinen lapsi joka sitten puudutuksella seitsenkuisena saatettiin mailmaan,kun äidin sydän ei olisi kestänyt kauempaa. Minulle oli kasvatuskoti katsottuna valmiiksi,jos äiti menehtyy.
Olin 19,kun äiti nukkui pois ja isä yllättäen paljon aiemmin.Siinä sitten olin isänä ja äitinä 3 vuotta nuoremalle veljelle.Hyvin kuitenkin kahden selvittiiin minä vauhdilla ammtiin apuhoitajaksi ja veljeni sitten pystyikin opiskelemaan tuellani. Onneksi olen voinut kouluttautua lisää aikuisena.
Se vain vaivaa miksen riittänyt.Minunkin mailmaan saattaminen olisi haluttu keskeyttää miksi henkensä uhalla?

Koen kuitenkin lapsuuteni onnellisena niinkuin veljenikin,mutta onhan se ollut turvatonta jatkuva pelko kuolemasta ja toimeentulosta.

Tällä hetkellä en oikein tiedä missä mennään. Sain taas tuohon operoituun olkapäähän armottomia kipukohtauksia monta päivää en pystynyt muuta kuin tyyny sylissä istumaan "hengittämättä". Perjantaina ensiavussa kipupiiikillä ja päättelivät,että siellä on hermo jossain ärsytyksessä.Nyt on sen verran helpottanut,että pääsin aamusta fysioterapiaan ja pystyn tässä vähän istuskelemaan.

Arvaatte etten ole paljoa pystynyt katsomaan mitä suuhuni laitan. Aamulla oli sen 76 ottaa kyllä pannuun,kun se silloin toissa tammikuussa oli 71 ja jotain. Pitääkö mun mennä takaisin 75en tavoittelijoihin??

Ai niin Vohveli vai kuka se oli siitä rakkauslistasta itseä kohtaan se on hyvä juttu ja toimiii. Kaivoin laatikon pohjalta vastaavan,kun yhden kurssin lopuksi jokainen kirjoitti kaunille pahvilapulle jotakin kurssikaveristaan mikä tulee ensimäisenä mieleen. Laput sitten sidottiin yhteen ja kyllä on ihanaa edelleen lukea kuinka 20 ihmistä ovat olleet meikäläisestä aikalailla samaa mieltä toisistaan tietämättä.
Kuten; olet positiivisuuden perikuva, valoisa,lämmin empaattinen, tulen hyvälle tuulelle jo sinua katsoessa,sinulla on kauniit silmät jne...
Hyvää se vain tekee kuulla muilta vaikka kuinka yrittää olla itseesnsä tyytyväinen.

Otampa taas ruokapäiväkirjan esille päivä kerallaan,vaikka kuinka tekisi mieli  nopeuttaa vaakan lukemia hetkeksi pätkä paastollla.
Aurinkoista jatkoa täältä tullaan perässä joskin kompuroiden.😘

Voi Sorjaksi <3  Miten dramaattinen lapsuus ja nuoruus sinulla on ollut. Kyllä elämä on - no, omituista. Ei ole tasaista, ei. Harvalla on. Senkin usein unohtaa ja ajattelee, että vain itsellä on vaikeaa. 

Ja nyt taas tuo paha kipu, voihan kurjuus. Toivottavasti pian taas helpottaa. Ei ole ihme, ettei jaksa miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Minulla on tavallaan se "etu", että kipuilevat raaja on jalka, ei käsi. Jokainen kivulias askel muistuttaa, että painoa ja syömisiä kannattaa tarkkailla, jos ei halua kivun vielä pahenevan 😁

Minulla on ollut jälleen kerran flunssa.Ja sitten googlasin sanoilla koronan jälkioireet ja tämä tuntuu hyvin tutulta: 
https://yle.fi/uutiset/3-11493924 

Eihän tässä ole mitään tehtävissä. Oli sitten kyse vuosi sitten sairastetusta koronasta jäkikuvioista tai ei, mikään ei auta. Ketuttaa hemmetisti. 

Eilen otin jälleen reilusti sinkkiä, tuoretta inkivääriä, marjoja, hunajaa, pakurikääpähauduketta... Ai niin, ja tuplasti allergialääkettä. Saldo: kuiva yskä ja uupumus vaivaavat edelleen. Tänään tosin piirun verran parempi olo kuin eilen.