En löytänyt täysin sopivaa ketjua niin aloitanpa uuden...

Olen viime kesästä alkaen kärsinyt jalkaongelmista: olen ollut melko aktiivinen jumppari ja lenkkeilijä, mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja aiemmin - olen vähän sellasta syttyy ja sammuu- tyyppiä, vaikka perusaktiivisuus onkin säilynyt koko ajan, eli ei ihan nollasta ole koskaan tarvinnut puristaa - ja lihashuolto ei varsinaisesti ole kuulunut favoritseihini... Keväällä 2008 menin sitten juoksukouluun, jonka hyvin maltillinen alku oli sittenkin kenties liian raju, ja kun vielä ostin uudet lenkkarit kehitin itselleni lihasaihio-oireyhtymän (työterveyslääkärin diagnoosi). Sitä hoidatin fyssalla, ja jumppasin itse ohjeiden mukaan & venyttelin.

No, ongelma pieneni ja yritin uutta juoksualkua, mutta ehkä sitten liian nopeasti, koska edelleen samanmoiset ja uudet ongelmat vaivaavat. Viime vuonna aloin kärsiä myös jalkojen turpoamisesta, eli jos töissä istun koko päivän (onneks on moottoripöydät, siis että voi seisoa myös jos haluaa) on pohkeet iltapäivällä ihan kivikovat. Muita päivittäisiä vaivoja ovat pohkeiden kipu (myös lepokipu), iskiastyylinen hermosärky (etenkin pitkien istumisten jälkeen) ja nyt viimeisimpänä lisäyksenä akillesjänteen kipuilu, alapohkeen turvotus ja kipu jopa vesijuoksun jälkeen ja jalkapohjan kipu. Etusääri myös edelleen sekä sisä- että ulkosyrjältä. Krampit, vihlominen, you name it.

Olen miettinyt että onko tuo kantapääkipu seurausta siitä seisomisen lisäämisestä... Mutta kun istumistakin pitäisi välttää! Selkärankalähtöinen iskias on suljettu pois taivutustestein.

MITÄ MÄ TEEN? Olen käynyt hieronnassa, fysioterapeutilla, kiropraktikolla (nyt on ainakin liikkuva lantio ) ja akupunktiossa. Parin viikon päästä on fysiatrille aika, odotuksen hieman korkealla. Venyttelen päivittäin ja olen jättänyt pois rajut jumpat ja juoksemisen, lähinnä harrastelen nyt uintia, vesijuoksua, pyöräilyä (keväälle kiitos) ja kävelyä. Laitan kylmää lähes päivittäin.

Ajattelin että jos jossain on joku, jolla on vastaavia ongelmia ollut ja löytänyt viisasten kiven... t. Nimim. Epätoivoinen

Kantsii käydä lääkärillä eikä odotella täällä maallikkokommentteja. Toivon sinulle paranemista!!

Samaa mieltä Hennen kanssa, mutta muutama juttu tuli mieleeni.

Juokseminen on aika rankkaa liikuntaa ja täytyy kyllä käsi sydämmellä myöntää, että ellei joku paikka ole melkein aina kipeenä, niin vähän alan itsekin ihmettelemään.

Kun aloitin juoksuharrastuksen, mieli oli korkealla. Miten ihanaa on juosta ja viilettää katuja!

Mutta kehoni (olin 37-vuotias aloittaessani) oli hieman eri mieltä. Tuli kaikenlaista vaivaa ja särkyä, jalat oli ihan kovat, kipuilivat jne.

Juoksuharjoittelussa on tärkeää, että aloittelijalla on hyvin monenlaisia lajeja joita harrastaa. Ei siis pelkkää juoksua vaan oikeanlaista venyttelyä (tästä kohta lisää), lihaskuntoa eli kuntopiiriä, huom myös jalkalihakset, uintia, pyöräilyä jne jne jne.

Venyttely ei ole ihan niin yksikertainen asia, miltä se kuulostaa. Itse opin venyttelemään oikein vasta kun olin iskiaskivun vuoksi joutunut lääkärin kautta fysioterapeutille. Hän opetti oikeat venyttelytavat ja sen, miten lihaskireyden erottaa hermosäikeen jumituksesta.

Pyydä opastusta perusteellisesta venyttelystä ja testauta lihaskunto ja pyydä ohjeet lihaskunnon ylläpitoon.

Aika aktiivinen itse saa olla, että paranee, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja kantapään kautta kun asiat oppii, niin oppii kunnolla (tarkoitan tässä itseäni).

Tsemppiä!!

Joo unohdin mainita, että olen myös käynyt parillakin eri lääkärillä. Yhtenä ohjeena oli että mene spinningiin. Minähän menin ja ei sen pahempaa jumia ole oikeestaan ollutkaan vielä, jalkojen lisäksi myös alaselkä. Jeppajee, meinaan vältellä työterveyslääkäreitä jatkossa.

Odotan juurikin tuolta fysiatrilta jumppaohjeita ja muuta opastusta. Minkä kuvan itse olen saanut kun tätä asiaa olen tutkiskellut eri foorumeilla (siis ei netissä vaan ylipäätään ) niin oma aktiivisuus nimenomaan kuntoutuksessa on se avainjuttu. Tuntuu tosin olevan myös sillä tavalla, että mulla on sellanen olo, etten ole osannut kysyä oikeita asioita lääkärillä, joten ratkaisua ei ole löytynyt. Jotenkin tuntuu, että kukaan ei ole ollut oikeasti kiinnostunut ongelman ratkaisusta... Tai että olen osallinen jossain ihme arvausleikissä, että kysy oikea kysymys niin kerromme vastauksen! Ainoa valopilkku oli se yks Terveystalon lääkäri, joka teki tuon taivutustestin ja sanoi että ei sulla ainakaan rangassa mitään vikaa ole. Miten vaikeaa olis ollut tehdä se aiemmin? Luulis olevan sellanen perusjuttu mikä tehtäisiin poissulkumielessä heti kun joku valittaa iskiastyylistä särkyä. Senhän takia olen vähän himmaillut myös venyttelyn kanssa kun joku sanoi että jos rangassa on vikaa venyttely voi jopa pahentaa... Toi sanoi vaan että höpönpöpön, venyttely ei ole koskaan pahaksi, että se kyllä tuntuu jos tekee väärässä kohdin! Jotenkin tuntuu että ihme nettilääkäreitä pyörii tuolla meidän terveydenhuollossa.... Saiskohan itelleki tilattua sellasen plakaatin seinälle, vois alkaa antaa hyviä neuvoja.

"kiva" kuulla että jollakin muullakin on ollut ongelmia, jos tiedät mitä tarkoitan. Jotenkin tuntuu myös, että olen ihan yksin tämän kanssa ja että kaikki tahot vaan kohauttelee olkapäitään ja on että voi voi mitäs tehtäis emmä vaan tiiä mä oon vaan töissä täällä ja sitten ne arvostelee toisen alan henkilöiden kommentteja. Että ota siitä sitten selvä!

Saat sympatiani AnnaR!

Samanlaisia kokemuksia lääkärillä käymisistä. Yhden kerran lääkäri jopa googlasi kesken käynnin ja katsoi lisätietoja... ei oikein antanut asiantuntevaa kuvaa.

Sitten on lääkäreitä, jonka mielestä juokseminen on hyvin hyvin vaarallista ja on hyvä osata erottaa jyvät akanoista.

Kun muutaman helmen olen nyt löytänyt (lääkäri + fysioterapeutti + hieroja) niin niistä pidän kiinni.

Mutta olen myös rahani tuhlannut lääkäreihin, joiden asiantuntemus on tuntunut olevan todella huono.

Olisi hyvä tietää, että jos tulee noita iskiasvaivoja, että mikä on puristuksissa ja miksi. Eli kaikki mitä voi tehdä (eli ei aiheuta kipua), niin saa tehdä.

Itselläni vatsa- ja selkälihakset olivat huonossa kunnossa, vaikka olin vatsalihasliikkeitä tehnyt ihan hurjia määriä, mutta kun olin tehnyt väärin ja olin vaan kehittänyt lonkankoukistajiani todella tehokkaasti.

Summa summarum:

Monipuolinen harjoittelu, erittäin hyvä, runsas ja terveellinen ravinto, sopiva venyttely (kaikki lihakset 2 x viikossa), niin näillä pääsee jo pitkälle. Ja sitten vaan harjoittelemaan.

Itselläni oli vuosia sitten samantyyppisiä oireita. Monella lääkärillä käytyäni pääsin vihdoin urheilulääkärille joka ohjasi fysioterapeutille juurikin oppimaan venyttelemän.

Toinen (kullanarvoinen) ohje oli siirtyä käyttämään korollisia kenkiä. Ihmistä kun ei ole luotu lenkkarien suurkuluttajaksi. Minulla tuon ohjeen noudattaminen auttoi, ryhti parani ja lihakset myös "venyivät" jälleen oikeaan malliin.


Nykään huomaan heti jos kuljen pidempään esim varvastossuilla

Hah, tänään kuulin hauskan jutun, että eräällä ihmisellä, jolla oli samanlaisia oireita kuin minulla, oli ollut mätää siinä jänteessä, mikä lähtee persiistä alaspäin, noin 10cm matkalla. Että sillä viisiin! Toivon että olen vaan venytellyt väärin... Nyt se jalka särkee koko ajan sillä tavalla tulehtuneesti (siis sen jälkeen kun kuulin tuon jutun).

Jeps... Kiitos kommenteista. MiaMaria, olen miettinyt tota lihasasiaa myös, ja jo kauan hakeutua pilatestunnille yms. Nyt kun vielä pääsis sinne saakka. Ei siitä normaalijumppatuntien nykimisestä tosiaan saa kuin koukistajat kipeiksi. Auttaa muuten, kun tekee perusnostotkin vain varpaat maassa (eli kannat ylhäällä "varpaillaan"). Eipä saa koukistajilla nostettua.

Anna, taivutustesti ei sulje pois välilevypohjaista vaivaa. Minulla on oireistasi kivikova pohje, jalkojen turpoaminen, jalkaan alaspäin säteilevä kipu sekä vesijuoksun jälkeinen kipu. Näistä oli tosin vasta ensimmäinen, kun kävin kesällä tk:ssa 3 kertaa. Olen sen verran notkea, että kun siinä vaiheessa taivuin vielä kivutta joka suuntaan, yksikään lääkäreistä ei osannut tehdä diagnoosia. Sain diagnoosin vasta sitten, kun välilevyn pullistuma oli vahingoittanut viitoshermoa. Silloin oireet olivat niin selkeät, että Töölön sairaalassa osattiin diagnostisoida ilman kuvaamista.

Jalkojen isojen lihasten venytteleminen on tärkeää, jos on välilevyvaivoja. On se kyllä tärkeää muutenkin. Oman kokemukseni mukaan kipu tosiaan kertoo heti, jos on jokin suunta, johon ei saa taivuttaa. Jos venytellessä tulee sellainen tunne, ettei lihas veny, vaikka olisi kuinka pitkään, kyseessä voi olla, että ärtynyt hermo siellä venyy. Sitä EI SAA venyttää. Sen sijaan voi tehdä rauhallista pumppaavaa liikettä.

Tarkennus: en väitä, että vaivasi olisi välttämättä selkäperäistä, mutta jos et ole vielä käynyt ortopedillä, se voisi olla hyvä vaihtoehto tässä vaiheessa.

Tää ei nyt varsinaisesti liity pohkeisiin, mutta kaveri oli saanut selkävaivoihin apua akupunktiosta, vai joko olet sitäkin kokeillut?

Olen käynyt akussa... Mutta ei se oikein auta. Käynyt myös kiropraktikolla. Ei auttanut muuten kuin että lompsa keveni.

Täytyypi haastatella oikein pitkän kaavan mukaan sitä fysiatria kun menen. Kyllä tämä täytyy nyt selvittää, olis kiva kun yhtenä päivänä ei sattuis... Jos hänellä ei ole mitään annettavaa niin ortopedi on kai sitten se seuraava. On se nyt perkule ettei kukaan osaa auttaa!

Tota hermon venytysasiaa oon kans miettinyt mut esim takareidet venytän aina polvi koukussa ettei mene hermoon. Ja hieroja antoi sellaisen vinkin että kun venytyksessä nyökäyttää päätä niin jos tuntuu niskassa ja vetää alaspäin niin todennäköisesti venyttää hermoa.

Toisaalta tässä herää sellanen kiukku että prkl minähän tämän selvitän! Just eilen puhuin yhden tätösen kanssa, joka oli itse asiassa vuotta paria aiemmin ollut samassa juoksukoulussa, kuin missä minä viime vuonna olin, ja heidän ryhmässään 25 naisesta 22:lle oli tullut jalkavaivoja. Eli pikkasen kova meno siellä vissiin. Se ohjaaja tosin on kans sellanen duracell, että mahtaako sekään ihan pelkän kaurapuuron voimalla liikkua.