Jonsku, kun paino lähtee nousuun, syömisessä on jotain vialla. Mieti, mikä se on sinulla; mitä lopulliseen painonpudotukseen liittyvää muutosta et ole vielä valmis tekemään.

Syömistä rajoittava asenne on myös erittäin tehokas lihottaja. Tästä puhutaan esim. Patrikin artikkelin Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää loppupuolella.

Jonsku-811: Mullakin aina jokin napsahtaa päässä tavoitteeseen saavuttua. Jostain mielen syövereistä tulee se ajatus että nyt taas saa syödä...ja muutaman kuukauden kuluttua saattaa paino olla taas noussut muutamalla kilolla. Pitäis opetella skarppaamaan noiden ajatusten yli...ajatella että ne herkut ei katoa sieltä kaupasta ja kaapeista mihinkään vaikka niitä ei joka päivä napsikkaan. Tsemppiä sulle kilojen kadotukseen ja muista että ottamalla niskasta kiinni NYT voit vielä hyvinkin mahtua heinäkuun helteillä vanhoihin hamosiin ja kesävaatteisiin. Kevyttä kesää sulle!

Lueskelin ketjua mielenkiinnolla. Itselleni on ollut suuri helpotus se miten kiloklubissa saa pienet repsahdukset anteeksi... pullansiivu, lonkero tms kohtuullinen herkku ei kaada päivää, vaan herkkupallukan saa silti vihreäksi. Eli rajoitukset ovat kuitenkin siedettäviä omasta näkökulmastani

Mä oon syönyt koko pääsiäisen ihan tarkoituksella oikeastaan vaan kaikkea mitä oon halunnut syödä monta kuukautta. Oli tyttären 7 vuotis synttärit =) mascarponevadelmamariannetummasuklaakakkua ja lohipiirakkaa ja tummasta suklaasta tehtyjä muffineita.

Tiistaina alkaa paluu arkeen ja seuraavan kerran herkutellaan tuossa mittakaavassa joskus kesällä. Siihen saakka normalisoidaan taas syömistä ja eletään vähän vajeilla ja liikutaan paljon.

Laitoin tänään päivän syömiset ylös eikä napsahtanut kuin n.2200 kcal. Ei ollenkaan paha saldo mättöpäivistä

Rasittavaa. Tunnen kyllä, että olen täysi, en missään nimessä enää nälkäinen. Saatan olla niin täynnä että melkein jo kurkusta alkaa pursuta, mutta siltikään en ole tyytyväinen. Jään aina vielä kaipaamaan lisää.

Olen jo kuulemma lapsena valitellut, että mistään ruoasta ei lähde nälkä. En tiedä, onko kyse ollut oikeasti nälästä vai tästä samasta ongelmasta. Muistan, että jo pienenä olen kokenut jonkinlaisia pettymyksiä, kun kaverini on ottanut vain yhden karjalanpiirakan ja minunkin on täytynyt sitten tyytyä vain yhteen, vaikka olisin halunnut syödä useamman. Ja tällöin olen ollut ihan normaalipainoinen.

Tänään on tullut kaloreita 1507 kcal, joista rasvaa 42 %, proteiinia 24 % ja hiilareita 34 %. Yhä kaipaisin jotain lisää syötävää, vaikkei ole nälkä. Olo on masentunut, kun tuntuu etten ole saanut syödä niin paljon kuin olisin halunnut. Kuituja tarvitsen vielä lisää, joten yritän nyt jo ennalta rakentaa huomiselle sellaisen suunnitelman, että kaikki pallot vihertäisivät tai vähintäänkin kellertäisivät. Mutta entä jos sekään ei auta?


Mitä voin tehdä, miten tällaisesta olosta pääsee eroon, kun se on ilmeisesti jatkunut koko elämän (olen 19-vuotias)? Matkaan on mahtunut niin syömisen kitsastelua kuin liikasyömistä, jälkimmäinen on vahvempi puoli minusta (normaalipainoinen olen kuitenkin nytkin). Olen siis onnistunut elämään hyvinkin vähällä, mutta aina lopulta itsekuri ratkeaa - ja sitä se nimenomaan on, jatkuvaa taistelemista omien syömisten kanssa. Pitääkö tällaista kestää koko elämä? En jaksaisi yrittää saada syöminen oikeille raiteilleen kun tunne on tämä, mutten myöskään jaksa elää housujen yli pursuavan itseni kanssa, kun tätä syömistapaa jatkaessani varmasti lihoisin kuten 70 % suvustani, sairaalloisen lihavaksi.

Jassoo eipäs ollutkaan vihreiden pallojen tavoite niin helppoa kuin ajattelin. Ensimmäistä kertaa alkaa iskeä oikein kunnon epätoivo: tuntuu, että joudun karsimaan pois kaiken mistä pidän ja lisäämään vain noita terveellisiä aineksia. Kun lisään yhden ruisleivän tavoitteena saada kuituja, energiapallukka heilahtaakin yhtäkkiä vihreästä kirkuvan punaiseksi, tai jos molemmat nämä olisivat kunnossa, kaloreita tulee jo liikaa.

Pitää mennä nukkumaan, josko aamun valjetessa olisi taas parempi mieli. Pitää myös muistaa, etten pystynyt päivällistä vielä merkitsemään, kun isäni sen tekee ja se on siis vielä yllätys.

mäkin ihmettelen noin alhaista kalorimäärää.

Kuinka pitkä olet ja mitä painat nyt?

Mun mitat noin 167 cm / 57 kg (ikää jo 47 v). Liikun paljon ja olen vain satunnaisesti täyttänyt ruokapäiväkirjaa.

En selviä yhtään päivää tyytyväisenä alle 2000 kcal. Tarkistahan uudelleen sun suosituskalorit ja liikunnat!

Hei Mirmu. Oma veikkaukseni on, että jutun juuri on juurikin lauseessasi:

"Olen siis onnistunut elämään hyvinkin vähällä, mutta aina lopulta itsekuri ratkeaa"

Normaalipainon sisällä laihduttaminen on hankalampaa ja usein monet lähtevät siksi "elämään hyvin vähällä", jotta saisivat muutaman kilon pois. Aina se ei kuitenkaan mene kuten Strömsössä vaan tuloksena saattaa olla kertynyttä nälkää, joka sitten saattaa putkahtaa esiin yllättävänkin vaativana ja pitkään. Eli minun amatööri -veikkaukseni on, että vaikka yli 1500 kalorit olisivatkin ne mitkä sinulle suositellaan saattaa historiasi "onnistuneena" kieltäytyjänä vaikuttaa siihen, että suhteesi ruokaan vaatii sallivuuden opettelua - johon kiloklubin periaatteista ja Patrikin artikkeleista on paljon apua.

Sattuisiko sinulla olemaan kotona äiti, joka on huomautellut syömisistäsi tai painostasi? "joko sä taas syöt jotain?" Ei sulla nyt enää voi olla nälkä?". Tällaiset viestit saattavat tehdä syömisestä syyllistävää ja lopulta hankaloittaa normaalin ruokasuhteen syntymistä. Tuli vain mieleen, että syömistäsi olisi jotenkin yritetty rajoittaa lapsena, kun olet osannut puolustautua, että kun nälkä ei lähde. Eli olet ehkä kantanut syyllisyyttä syömisestä jo aika pitkään ja tarvisit siis ihan uuden sallivan suhteen ruokaan. Sori, jos kotikutoisella analysoinnilla loukkasin kotikasvatustasi - voin siis ihan hyvin olla täysin metsässä.

Komppaan Slankia ja Kaisa64:ää. Olen Kaisa 64:n kanssa suurinpiirtein saman ikäinen, 157 cm ja 66 kg. Eli lyhyt ja lievästi ylipainoinen. Jopa laihdutuskalorini pienellä aktiivisuustasolla merkittynä ovat lähes 1700 kcal. Liikunta nostaa niitä.
Jos olet normaalipainoinen, turha laihduttaa. Pidä vain huoli, etteivät kilot ala kertyä vuosien kuluessa. Liiku ja nauti elämästäsi.
Myös minulla oli ennen iltapäivällä jatkuva nälkä/ ruuan tarve.
Minulla syömisiin auttoi se, etten syönyt koko aikaa, vaan söin kolme oikeaa ateriaa (aamupala, lounas ja päivällinen) + pienen välipalan ja iltapalan. Aterioilla söin enemmän (kiinnittäen huomiota laatuun) ja tulin kylläiseksi. Välipalana hedelmä ja iltapalana pieni annos puuroa ja marjoja.
Kun aloitin hyvällä aamiaisella ja lounaalla päivän, loppupäivän jatkuva nälkä katosi, eikä ruokaa tarvinnut ajatella koko ajan. Aamupäivän liian vähäinen kalorimäärä saa minun elimistöni luulemaan, että ollaaan nälänhädän partaalla ja täytyy ahmia kaikki mahdollinen energia varastoon.
Tsemppiä opetteluusi.

kyllä mulla ainakin normaalipainossa on laihdutussuositus 1500 kaloria :/ Ja siltikin vajetta vaivaiset 400 kaloria. Aktiivisuustaso 1 ja paino ei putoa ei niin millään.