Minulla on ongelma makeiden herkkujen kanssa. En osaa syödä niitä sopivaa määrää ja suhtaudun niihin kieltäytyen, vaikka tykkään makeista herkuista eniten.

Tämä ongelma on luultavasti seurausta siitä, että 13-vuotiaana aloin laihduttamaan, joka vääristi suhteeni ruokaan ja omaan kehooni. 9. luokalla laihdutin kuukautiset pois, mutta jo samana vuonna aloin lihoa takaisin entiseen painooni, koska en halunnut joutua terveydenhoitajan tarkkailuun. En enää aktiivisesti laihduta, vaikka mieleni tekisikin, mutta tiedän, mihin se johtaa - painonnousuun. Vaikka en enää laihduta, ovat ajatukset edelleen päässäni, vaikkakin onneksi lievempinä.

Tahtoisin oppia sallivaksi ja siten kohtuulliseksi makeiden herkkujen kanssa. Uskon, että se toimii, koska sama toimi minulla leivänkin kanssa. Kysymys onkin: miten? Syönkö joka päivä jotain pientä herkkua vai aina, kun tekee mieli? Syönkö niin paljon kuin huvittaa vai rajoitanko määrää?

Olen kokeillut nyt kaksi viikkoa joka-päivä-yksii-pieni-herkku -taktiikkaa (esim. keksi, rivi suklaata). Välillä onnistun ja välillä johtaa ahmimiseen, josta seuraa kauhea "läskiahdistus" ja huono omatunto. Tosin täytyy myöntää, että olisi hyvä syödä parempi lounas. Syön aamupalaksi klo 16:30 puuron pähkinävoisilmällä, hedelmällä ja soijamaidolla. Lounaaksi klo 9:25 tai 10:35 leipä levitteellä, kasviksia ja hedelmiä. Klo 14.30 tienoin syön kunnon ruoan. Tömän jälkeen nautin herkkuni. Iltapalalla klo 20 syön leivän ja hedelmiä. Joskus iltapalan ja ruoan välissä välipalan, jos hiukoo tai lähden juoksemaan. Olen 150cm pitkä ja 48-kiloinen, joten ruokamäärät voivat näyttää vähäisiltä enemmän tarvitseville.

Kuinka kauan teillä kesti saavuttaa kohtuus ja sallivuus?

Itse vältän addiktoitumista sokeriherkkuihin niin paljon kuin mahdollista. Jos jätetään pois laskuista sosiaaliset tilanteet hyvien ystävien seurassa, lähden siitä, etten periaatteessa tarvitse niitä ollenkaan ja silloin on varaa napatakin herkku kun tuntuu siltä. En tiedä miksi pitäisi johonkin määrättyyn kellonaikaan syödä joku sokeriherkku.

Ilmeisesti meillä sama tilanne painonhallinnan kanssa, ei kovin suurta tarvetta laihduttaa, mutta tarkoitus kuitenkin pitää syöminen itselle sopivana?
Normaalipainossa laihdutus ja painonhallinta on tarkempaa puuhaa kuin ylipainossa, mutta toisaalta itselläni tavoitteetkin on sitten vähän erilaiset kuin vuosia sitten ylipainon rajoilla ja vähän sen puolellakin. Nyt on tärkeämpää kevyempi liikkuminen, vatsan hyvinvointi ja muukin jäljellä oleva terveys. Myöskään kehonkoostumuksen kannalta ei ole samantekevää mistä kalorit tulee. Vaikka en kiloja laihduttaisikaan, joudun painonhallinnan ja muun terveyden ja hyvinvoinnin takia ajattelemaan mitä syön ja kuinka paljon, mutta mulla on aika pitkälle tottumiskysymys.

Saattaa olla, että sinulla menee nopeita hiilareita sen verran paljon, että herkkujen mieliteko tulee nopeammin, mutta en tiedä minkälaista leipää syöt. Mulla menee marjoja, mutta ei noin paljon hedelmiä, ja niiden tilalla mieluummin enemmän kasviksia. Perunaa, riisiä tai pastaa en käytännössä syö ollenkaan arkisin. Nyt yritän monipuolistaa kasvisten syömistä, koska helposti jämähdän syömään samaa ruokaa joka päivä. En tiedä kuinka paljon sillä on terveille merkitystä, mutta itseäni kiinnostaa kokeilla miten monipuolisemmat suolistobakteerit vaikuttavat terveyteen ja muuhun hyvinvointiin. Kovin tarkka en pysty enkä edes halua olla jokaisen ruoka-aineen kohdalla.
Jos sinulla ei ole mitään perussairauksia, niin aikä paljon varmaan selviää ihan kokeilemalla mikä hyvältä tuntuu. Kuitenkaan minulla ei toimi samat kalorimäärät kuin ylipainoisilla, jos haluan laihduttaa, mutta nälkää pitää kuitenkin välttää.

p.s. olen joutunut vähentämään kaikenlaisten hiilihydraattien kokonaismäärää, jotta saisin riittävästi proteiinia itselleni sopivan kalorimäärän puitteissa, mutta 1-tyypin diabeetikkona en tietenkään ole karppaaja. Riittävä rasvansaanti on monella tavalla tärkeää, mutta itse olen tarkempi rasvojen laadun kanssa kuin KK, mikä johtuu osittain statiinien tuputuksesta nykyään myös 1-tyypin diabeetikoille, jos kolestroli ei pysy matalammassa lukemassa kuin terveillä.

En tiedä mitä tuollaiselle urputukselle pitäisi sanoa, missä kytätään toisen syömisiä. Ehkä seuraavasti. "Olet vähän saatanan oikeassa, oliko muuta?" Jotenkin se on oma asia se lihoaminen, kuten myös laihtuminen, ne eivät saisi olla se ensimmäinen asia, mikä olisi toisille kerottava. Jos ei syö normaaliaikaan normaalisti, niin se johtaa kaikenlaisiin vinoumiin, välipalapuputteluihin, miehillä, miksei naisillakin, oluen juontiin, viiniin ja viinaksiin, moni puolustelee juomisiaan sillä, että on hoikka, se on terve, eikä syytä muutokseen ole. Erilaiset laihdutuslääkkeen saattavat johtaa jopa huumeiden käyttöön, halutaan sitä piristyneisyyden tunnetta, missä vaaransa.

Terveellisintä olisi antaa vähän periksi, jos on ongelmia syömisessä, nauttii normaalisti pääateriat, jättää sitten täysin turhat iltapalat pois, mutta se, että joku haluaa retostella minun ylensyömisellä, tai sillä, ettei se laihtuminen ole taaskaan onnistunut, on lyömistä vyönalle.

perjantaina, 30. syyskuuta 2016 klo 23:10 pillerikolmio kirjoitti::
Minulla on ongelma makeiden herkkujen kanssa. En osaa syödä niitä sopivaa määrää ja suhtaudun niihin kieltäytyen, vaikka tykkään makeista herkuista eniten.

Tämä ongelma on luultavasti seurausta siitä, että 13-vuotiaana aloin laihduttamaan, joka vääristi suhteeni ruokaan ja omaan kehooni. 9. luokalla laihdutin kuukautiset pois, mutta jo samana vuonna aloin lihoa takaisin entiseen painooni, koska en halunnut joutua terveydenhoitajan tarkkailuun. En enää aktiivisesti laihduta, vaikka mieleni tekisikin, mutta tiedän, mihin se johtaa - painonnousuun. Vaikka en enää laihduta, ovat ajatukset edelleen päässäni, vaikkakin onneksi lievempinä.

Tahtoisin oppia sallivaksi ja siten kohtuulliseksi makeiden herkkujen kanssa. Uskon, että se toimii, koska sama toimi minulla leivänkin kanssa. Kysymys onkin: miten? Syönkö joka päivä jotain pientä herkkua vai aina, kun tekee mieli? Syönkö niin paljon kuin huvittaa vai rajoitanko määrää?

Olen kokeillut nyt kaksi viikkoa joka-päivä-yksii-pieni-herkku -taktiikkaa (esim. keksi, rivi suklaata). Välillä onnistun ja välillä johtaa ahmimiseen, josta seuraa kauhea "läskiahdistus" ja huono omatunto. Tosin täytyy myöntää, että olisi hyvä syödä parempi lounas. Syön aamupalaksi klo 16:30 puuron pähkinävoisilmällä, hedelmällä ja soijamaidolla. Lounaaksi klo 9:25 tai 10:35 leipä levitteellä, kasviksia ja hedelmiä. Klo 14.30 tienoin syön kunnon ruoan. Tömän jälkeen nautin herkkuni. Iltapalalla klo 20 syön leivän ja hedelmiä. Joskus iltapalan ja ruoan välissä välipalan, jos hiukoo tai lähden juoksemaan. Olen 150cm pitkä ja 48-kiloinen, joten ruokamäärät voivat näyttää vähäisiltä enemmän tarvitseville.

Kuinka kauan teillä kesti saavuttaa kohtuus ja sallivuus?

Kohtuus ja sallivuus ovat mielenkiintoisia sanoja. Minua ohjaavat paremmin sanat terveellisyys ja pitkäjänteisyys. Kummallakaan sanalla ei ole minun mielessäni negatiivista latausta, jota tulisi laihduttamisessa välttää, jotta tuota syyllisyyttä ja repsahduksista ei tulisi.

Uskon että kun syö terveellisesti pääosin niin voi joskus syödä ihan mitä sattuu haluamaan tain tarjotaan. Kun olen syönyt nyt vuoden verran niin, että ajattelen syöttäväni hyviä suolistobakteereitani niin, että ne elävät hyvää elämää, jos annan niille huonoa ruoaa ne kyllä protestoivat ja auttavat palaamaan terveelliseen ruokaan.
Kun muistaa aina palata niin samalla toteutuu tuo pitkäjännitteisyyden tavoitekkin. Pienet poikkeamat eivät haittaa kun isossa kuvassa elää hyvin myös ravinnon puolesta.

Avainsana terveellisyydessä on probiottinen ravinto. Kuukkeli selvittää mitä se on ja kun syö niin jäävät todellakin kummalliset mieliteot pois.
Toissapäivänä repsahdin syömään ihan raakana muromysliä, joka on ollut heikkouteni aina. Ajattelin, että nautitaan nyt tästä. Eilen oli sellainen olo, että eipä tee mieli heti langeta uudelleen. Maha protestoi voimakkaasti.

Syön kyllä makeaa ja hiilihydraatteja joka päivä ihan kunnolla. Hunajaa teen kanssa, paljon hedelmiä, vähän hedelmämysliä jogurtin, raejuuston ja sokeroimattoman mustikkakeiton kanssa. Kaikkea prosesoitua yritän välttää. Kaikki vilja on täysjyvää. Vehnää välttelen ja tilalla on kaura. Ruisleipä on 100% ruista.
Viini on yleensä luomua ja olutta juon vähän. Maito täysmaitoa.

Kuulostaa tylsältä, mutta kun keskittyy ruuan makuun ja tekee kaikesta mitä syö maukasta ja herkullista niin tylsyys on kaukana. Kannattaa tutustua käsitteeseen: tietoinen syöminen.

Ajattelsin että kun syö lempeän tervelliseti ja on lempeä itselleen ja bakteereilleen niin laihtuu ja voi säilyttää myös painonsa lihomatta takaisin.

Elämänilo ja kiirettömyys ovat myös hyviä sanoja!

Menestystä!

Vaikea ja tärkeä - melkein tärkein - aihe.

Syyllisyydentunne on todella tärkeä juttu monissa traumoissa. Suorastaan avainsana.

Mutts sen tunteen takaa voi pitkän työstämisen jälkeen löytyä muitakin tunteita ja käsiteltäviä juttuja. Syyllisyydentuntoisille aukeaa joskus esimerkiksi lapsena "kielletty" vihan tunne, jos sinua/ tarpeitasi ei ole kuunneltu.

Aikuisena voi liittyä tilanteisiin jotka sisältävät samankaltaisia elementtejä, töissä esim. (tukahdutettu) vihan tunne kiusaajia kohtaan