Ei maailmalla liho, mutta viisastuu, sanoi edesmennyt isäni aina kun palasi jostakin reissusta kotia.  Kai me jotenkin viisastuttiin, mutta lihomisesta en sano mitään, ennenkuin teen muutamana aamuna tarkistusmittaukset😇.  Ollaan siis palattu sieltä "hunningolta".

Viisastuminen koski sitä asiaa, että ruuan hinta taitaa todellakin olla kovasti kallistunutta, koska jo ennestään talousvaikeuksissa olevalla ravintola-alalla on varmaan alettu tarkkailla hintoja ja säästää entisestään materiaalikustannuksissa. Ilmenee etenkin lounaspöytien alkusalaattitarjonnassa.  Porkkanaa monissa muodoissa ja kaikkia epämääräisiä cuscus- ja pastasalaatteja, joita ei allergisena uskalla edes ottaa, kun aineita ei tiedä.  Kun reissussa mennään sillä Merellen lanseeraamalla kouramitalla, niin kuvittelen matkan aikana saaneeni kasaan tarvittavat kouralliset todella pienessä lapsen kädessä mitaten.

Kotia tullessa kasasinkin heti iltapalaksi salaattilautasen, kun tuntui, että hevit maistuisi ja nyt on lounaaksi tulossa tomaattikeittoa.  Reipas 800 grammaa kypsiä tomaatteja ja sipuli ja basilikaa ja lipstikkaa blenderiin ja tilkka vettä sekaan.  Nämä kattilaan ja loput puolesta litrasta vettä.  Kanaliemikuutio ja pala koskenlaskijaa. Lisäsin vielä 250 gramman juuressuikalepussin. Jos puolet syödään lounaalla ja toiset kipolliset iltaruualla, niin molemmille tulee vaadittavat kasvisgrammat.  Ja ennenkaikkea, ei tarvitse kuoria kuin sipuli 😁  Toisella kerralla laitan kippoihin puoliksi Korpelan kinkkusuikalepakkauksen ja illalla voi ottaa vaikka raejuustoa proteiiniosuudeksi. 
Täytyy mennä katsomaan, joko soppa oliisi valmista.

 Mukavaa Hevipäivää!

Minä olen ollut jo pari kuukautta kaupan pakastealtaan marjojen varassa. Olisipa "liikaa" mustaherukoita, rakastan niitä 🖤

Hevit: syön nykyään sellaisen 200 g:n purkillisen helmitomaatteja päivässä. Tulee syötyä, kun huuhtoo valmiiksi, ja pitää näkösällä keittiön pöydällä. Tulee otettua ohi kulkiessakin. Samoin kuin jos hedelmät on valmiiksi huuhdottu ja pöydällä, tule syötyä. Mulla kylmä vihloo ilkeästi hampaassa, ja siksi pitää huomioida tuo ruuan lämpötilakin. Hammasremppa on toki tulossa, mutta kun on useamman tonnin lasku, ja muuta säätämistä, pitää kerätä voimia... 

Kohta lähden kauppaan ja jos siellä on tuoreita kotim. mansikoita, ostan niitä, maksoi mitä maksoi. Jotain herkkua pitää saada. Huomasin mainoksesta, että siellä oli kotimaisia avomaan kurkkujakin, niitä myös, ja ehkä kukkakaalia. Nyt ei kovin kummoisia tarvitse viikonlopuksi ostella, kun on viikonloppuna tulossa pikkureissu Heinäveden suunnalle. Ruokailemme siellä luostarin Trapesassa. Katsoin netistä ennakkoon, ja tarjolla näytti olevan hyvin kasviksia (mm. luostarin maniota hapankaalia) ja kalaa. 

Monet luonnonkukistakin ovat muuten syötäviä, voikukka ja horsma ainakin ja orvokki. On varmaan muitakin. Ei niitä tietenkään nälkäänsä syö, mutta ovat kivoja koristeita esim. salaateissa tai juomissa. Toivotankin tässä samalla hyvää yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää tulevana sunnuntaina!💐

Katsoin, että porkkanat on itäneet tosi huonosti. Jos löytyy siemeniä niin sama kylvää uudelleen. Sipulit hyvässä vauhdissa. Muilla ei voi kehua.
Mustaherukat tekee vähän marjaa. Punaiset aivan valtavasti
 Omenapuissa tosi vähän kukkia. Toivottavasti luonnonmarjoja ja sieniä tulee hyvin.

Meillä ei ole kunnon kasvimaata, ihan vaan muutama lavakaulus, joten kylvin porkkanoita hiekansekaiseen multaan kukkaruukkuun, olisikohan jotain 50 litrainen.  Siinä olivat itäneet tasaisesti ja aika nopeastikin. Taisi olla ihan Liiterin siemeniä, aikainen lajike.

Kylvetyistä maapähkinöistä sen sijaan iti vain kaksi siementä, joten pähkinäsato saattaa jäädä pieneksi 🙂  Kirsikoita ja luumuja näyttäisi tulevan, elleivät putoa raakileina kuivuuden vuoksi. Kaksi jänisten jyrsimää omenapuuta sahattiin juuri roskakuljetuksen mukaan.

Heviä kertyi tänään aika niukasti, nippanappa tavoitteen verran ja siihenkin sai kerätä kaikki mitä vaan keksi.  Yleensä aloitan ruuan tekemisen kasasta kasviksia ja mietin sitten mitä niistä tulisi, mutta  kun kaupassa äkkiä ottaa jotain nopeasti valmistuvaa, niin ajatus ei ole niin terävä.  Pitäisiköhän keittää erilaisia kasviskeittoja valmiiksi annoksiksi jääkaappiin ja syödä fiinimmin aina alkukeitto, niin pysyisi homma paremmin ruodussa.

En tiedä, kuuluuko tämä seuraava juttu varsinaisesti hevipalstalle, mutta voin siirtää muualle, jos koette, että tällainen ei tänne kuulu. Tai toisaalta, olihan seuraavassa annoksessani hieman kurkkua ja purjoa, hih 😁

Minulla siis iski eilen illalla yksin kotona ollessani valtava halu saada jotain "ruokahyvää", olinhan nälkäinen, ja mieliteko ei ollut tällä kertaa mitään sokerista. Ruokahyväni ovat aiemmin olleet melko rasvaisia, olenhan mm. juuston ystävä... Kävelin keskustan tavaratalon nk. salaattibaariin, ja siellä oli tarjolla mm. sushia. Valitsin 10 sushipalan pakkauksen, mikä maksoi noin kympin. Tällaiselle pitkään tosi askeettista ruokavaliota harrastaneelle makuelämys oli suorastaan mahtava 👍 Sushit maistuivat tuoreilta (olin etukäteen hieman ennakkoluuloinen, mutta turhaan), ja jos ei lotrannut mukana tulleen soijakastikkeen kanssa juurikaan, myös suolan määrä oli maltillinen, 1,3 %. Mullahan etenkin illan suolaisemmat ruuat näkyvät heti turvotuksina, mutta nyt ei, vaakakin näytti sen pitkään vakiintuneen 67 (tasan). Silmäpusseja ei näy ja sormukset eivät kiristä. Nk. entisen elämäni pitsaherkuttelu olisi vaikuttanut kyllä toisin... 

Tutkin tarkkaan em. annokseni tuoteselostetta erityisesti tyydyttyneen rasvan kohdalta. Olenhan nyt tiukalla ruokavaliolla tekemässä nk. ihmiskoetta, saanko ruokavaliolla ldl-kolesterolia laskemaan.... Näissä oli vain 0,7 % tyydyttynyttä rasvaa, kokonaisrasva 6,2 %. Energiaa oli 172 kcal 100 g:ssa, eli tuossa noin 320 g:n annoksessa suunnilleen 550 kcal. Varsin mukavat lukemat, kun ottaa huomioon, että nälkä lähti ja ruoka oli nautinnollista - ja todentotta myös helppoa. Kirjoitin tämän siksikin tähän näin tarkkaan, sillä tästähän taisi tulla ihan suosikkiherkkuni silloin, kun herkkua kaipaan (enintään kerta viikossa toki riittää mulle tällä ruokavaliolla). 

Tämä voi tuntua hassulta, mutta nautin noista kaupan valmista susheista tosiaan ihan valtavasti. Ovathan omat pöperöni lievästi sanoen mauttomia (suunilleen suolaton, sokeriton, rasvaton...), koska laiskuuttani en ole jaksanut panostaa riittävästi maustamiseen. Marttojen kursseilla kyllä neuvottiin, että myös kasvisruuasta saa todella maukasta, kun hakee sopivat mausteet ja kokeilee uusiakin rohkeasti. 

Mukavaa päivää toivottelen iloisena ruokakokemuksestani 😍 Olisi kiinnostavaa kuulla myös toisten sushikokemuksista, jos ette koe, että tämä menee liikaa perusaiheesta sivuun? 
Tänään kyllä palaan takaisin entiselle (tiukalle?) hevilinjalleni, ja nautin kohta tuoreita kotimaisia mansikoita puuron kanssa ja päivän mittaan puolen kilon verran kukkakaalia jollain valkuaislisällä (kanaa tai raejuustoa) sekä tomaattia ainakin ja jokin hedelmä illalla.

NASU, olet oikeassa. Kirjoitin aiemmin muistaakseni Verkkiksen palstalle, että mulla on ns. vaakakuppiperiaate, eli plussat ja miinukset vaakakuppeihin. Olen nyt (ihme kumma) saavuttanut tällä nyt jo pari kuukautta kestäneellä tiukennetulla ruokavaliollani hyviä tuloksia pienen painonpudotuksen lisäksi, eli nukun paremmin, ei ole turvotuksia, voin hyvin, koen olevani pirteämpi ja jopa hyväntuulisempi. Huonosti nukutun yön jälkeen olenkin sitten ihan tukossa, lievästi sanoen alamaissa niin henkisesti kuin fyysisestikin. En tiedä, onko tämä psykologista vai jotain muuta, mutta näin koen.
Toki ruuasta pitää nauttia, kuten sanoitkin. Myönnän sanoneeni ihan ääneen (miehelle) tämän tiukkisruokavalioni alkutaipaleella, että kunpa keksisivät jonkin pillerin, millä voisi korvata päivän ruuat, niin ei olisi tätä säätämistä... 😯 No joo, vahvaa liioittelua tuo tietenkin. Nyt kun olen tavallaan tottunut jo tähän, ei enää tunnu siltä. Ja toisaalta noista tilapäisistä ruokakokeiluista (kuten tuo sushi) nauttii näköjään ihan eri tavalla kuin jos ns. herkut olisivat jokapäiväisiä. Varsin kalliitahan ne tosiaan ovat, mutta kun harvoin nauttii, niin hinta ei kai niin haittaa.

Yhtä tasapainoiluahan tämä on, varmaan kohdallani elämän loppuun saakka...

Tuo tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti on kyllä ihanaa. Kiitos NASU kuin otit sen esille. En ole syönyt sitä pitkiin aikoihin. En tiedä, johtuuko se siitä, että se on tuonut mieleeni sairaalasta tuloni jälkeisen ajan loppuvuodesta -18. Silloin en pystynyt syömään mitään muuta kuin tuota em. lempisalaattiani. Sanoin hoitajalle että se on paitsi lempisalaattiani, myös viileää ja liukasta, joten menee helpommin kurkusta alas. Selitän: olin silloin niin huonovointinen, että ruoka ei tosiaankaan maistunut, ja sairaalasta sanottiin, että et voi ihan syömättömäksi ruveta, vaan pitää vaikka pakottaa itsensä syömään pieniä annoksia jotain lempiruokaa.

Sushit ovat tosi hyiä. Nautiskele niistä riemumielin. Terveellisempiä ne ovat kuin munkkipossut. 
Kerran työmatkalla Taiwanissa sain hurjan ripulin syötyäni sushia. Olipa tuskallista luennoida yliopistolla seuraavana päivänä. Lääkkeiden voimin selvisin, mutta vatsakipu ja sen tuoma jännitys varmasti heijastuivat yleisölle.  Pieleen meni?
Pitää joskus taas kokeilla sushia. Kiitos kun muistutit A-K  Ja salaattia paljon, paljon kylkeen niin ihan on maittava ruoka. Riisi kyllä nostaa verensokeria tai sitten vain kuvittelen niin.  

Sain tälle päivälle kasaan 694 grammaa, joista osa tuli kesän yhdestä lempiruuastani kesäkeitosta. Nyt ei ollut vielä torilta haettuja aineita, mutta eiköhän sekin aika kohta koita.

Minä taidan olla se poikkeus, joka vahvistaa säännön, kun en ole innostunut sushista. Kyllähän niitäkin syö, ja muutamana vuonna useinkin, kun työpaikan naapurissa oli siihen aikaan koko pääkaupunkiseudun kauppoihin sushit toimittava tuottaja ja heillä oli lounasruokalakin.

Minusta sushi ei oikein maistu millekään. Aasialainen ruoka ei muutenkaan oikein iske, eikä inkivääri tai korianteri tunnu menevän alas missään muodossa.  Tulisuus ei haittaa, chili kyllä käy.