Kiitos jälleen monista innostavista vinkeistä! Kakluuni-keskustelusta sain inspiraatiota omaankin (ajatuksen tasolla olevaan) projektiini hommata vapaa-ajan kodille varaava vuolukiviuuni tai -uunit. Siinä voi kuulemma kätevästi laittaa myös ruokaa, uunipuuroja, laatikkoruokia jne. Ja tietysti suurin ansio näinä sähkönsäästöaikoina: se varaa pitkään lämpöä eikä kuulemma kuluta niin paljoa puitakaan kuin vanha perinteinen tiiliuuni (jollainen meillä on). Tietysti asiantuntija saa ensiksi tutkia, pystyykö tuohon 50-luvun alussa rakennettuun elinpaikkaan laittamaan vuolukiviuunia. Kokenut kylän emäntä kylläkin sanoi, että hänen vahva veikkauksensa on, että pystyy. Tietysti piisit ja palomuurit pitää tarkastaa jne. Ei ole ihan juuri nyt ajankohtainen juttu, mutta jossain vaiheessa ensi vuoden puolella kuitenkin. 

Kokemuksia mm. kasvis-/juurespainotteisen ruuan ja puurojen laitosta vuolukiviuunissa tai -takassa?

Hevit: tänään ja viime päivinäkin kiinankaalia, porkkanaraastetta, päärynää, kurkkua, tomaattia, mustikoita ja viinimarjoja. 

Minä olen laiska jälkiruokien(kin?) tekijä. Lapsuudenkodissani oli kyllä aina kiisseliä jälkiruuaksi, joskus marjapuuroa milloin vispattuna milloin ruispuolukkapuurona. Kiisseliä ja marjapuuroja syötiin myös välipaloiksi ja erityisesti iltapalaksi. Keskikesän helleaikoina heinätyksen aikaan lienee välillä lounaskin korvattu kiisselillä/marjapuurolla ja voileivillä. Piimää kyytipojaksi. 

Tämän päivän iloinen juttu oli hyvä palaute vapaaehtoishommissa. Oli kiva mennä sinne ihan fyysisesti paikalle, usein olen tuon työryhmän kokoontumisiin osallistunut Teamsilla. En ole sairastanut koronaa enkä flunssia, ja koetan olla varovainen. Toki korona käy toisilla lievänä, mutta toisilla tosi pahana pitkine ja vaikeine jälkitauteineen. Ei voi tietää, miten olisi omalla kohdalla. Elämän arpapeliä 🤔 Sain influenssarokotteen viime ma, mutta kun puuttui 3 päivää siitä 3 kk:n rajasta, en saanut vielä koronan tehosterokotusta. Aika siihen on sitten ensi viikolla. Neljä koronarokotetta on jo takana.

Mukavaa viikon jatkoa hevistelijöille!

Kun tänään on aivan "joutopäivä" eli ei mitään menoja (jos en sitten vasiten illaksi jotain kehittele) aloin oikein ajan kanssa miettiä hevijuttuja suhteessa säästämiseen. Kauppakuitteja on tuossa koneen vieressä nyt tarkasteltavana vino pino, ja kyllä jo pintapuolisella silmäilyllä näkee, että ainakin 30 % hinnat ovat nousseet. 

Kävin eilen tuossa lähikaupassa, jossa ei ole kovinkaan laajat pakastevihannesvalikoimat, mutta silti löysin jotain varsin edullista ja hyvääkin. Kruunusekoitus (300 g) jossa oli kukka- ja parsakaalia ja porkkanaa maksoi vain 1,96 e ja eräs vihannessekoituksen nimellä oleva 250 g:n pussi 0,69 e. Eli ihan riittävän edullista. Persimoni-kausi näyttää ainakin lähikaupassamme vetelevän viimeisiään, ajan kanssa etsien löysin muutaman, mitkä eivät olleet liiaksi pehmenneet. Kilohinta taisi olla 2,79. Päärynät olivat hyviä ja edullisia. Mies raastaa ahkerasti porkkanoita ja pilkkoo kaalia, niissä hinnat ovat edulliset. Kurkkua ja tomaattia on meillä ollut edelleen, tosin tomaatin kohdalla olemme jo tapojemme vastaisesti kallistuneet ulkomaisen kannalla - hintojen vuoksi. 

Mutta mikä tuonkin eilisen ruokalaskun loppusumman nosti 40 euroon... kuittia tarkastellessani huomasin, että kanafilee ja kala nosti hintaa reilusti. Valkuaista pitää kuitenkin saada, ja toivottavasti tottuisi esim. pelkkään raejuustoon valkuaisen lähteenä, siinä Keso-purkki 200 g näyttää maksavan vain 1,75. Seiti on kai (?) vielä melko edullista, mutta laiska kokki inspiroituu harvoin esim. kalakeiton tekoon, vaikka hyvää se olisikin... nyt jääkaapissa odottaa jo viikkoja sitten ostettu kevyt salaattijuustokuutio-purkki. Johonkin "muhennokseeni" sen lykkään, en tiedä vielä mihin. Suolaa tulee tietysti reilusti, mutta välillä näin. 

Pientä alakuloa havaitsen olossani, mistä johtunee, ei tietoa. Murehtimisen aiheita ei ole tavallista arkipäivää kummempia; nukun hyvin, eikä flunssia, nuhia tai koronaa ole vieraillut meillä. Meillä tosin sukulais- ym. vieraita tai omia vierailuja on vain äärimmäisen vähän, mikä toisaalta lienee surullinen asia (?) mutta ei joka suhteessa pelkkää negatiivista siinäkään. Kaikessa on puolensa. 

Mietin että jospa yhdistäisinkin tämän päivän (kaupunkiviikonloppuni) lenkkiini musiikin opiskelijoiden viulukonsertin tuossa läheisellä konservatoriolla. Kokemuksesta tiedän, että musiikki ja muukin kulttuuri nostaa, kantaa, piristää. 
Ulkomittarissa -8, eli toppapukua päälle. Kuorokaveri sanoi eilen illalla, että maaliskuussa 10 asteen pakkaset tuntuvat leudoilta ja marraskuussa kovilta. Ihminen tottuu ja sopeutuu varmaan mihin vaan - ainakin ajan kanssa.

Huomiselle suunnittelen elokuvissa käyntiä ja su on marttojen tasavuosijuhla. Jos vielä inspiraatiota ja virtaa riittää, taidan mennä erään naiskuoron konserttiin su-iltana. Siinä laulaa useampikin tuttu ja tiedän ohjelmiston omaperäiseksi ja kiinnostavaksi. Maski naamassa tietenkin niin viulukonsertissa, elokuvissa ja muussakin porukkamenossa.

Hyvää marraskuun viimeistä viikonloppua ja 1. adventtia kaikille hevistelijöille  

Jatkan vielä hieman samasta teemasta kuin edellä. Siis säästämisestä / kuluttamisen vähentämisestä. Tänään ilahduin tietystä asenneilmapiirin muuttumisesta. Eräs sukulaiseni kirjoitti aamulla someen, että hän kestää tämän kaamoksen sen varassa, kun tuli juuri etelän aurinkolomalta ja seuraava loma on varattu sinne palmujen katveeseen maaliskuulle. 
Kommentoin että keitaita tarvitaan kyllä oikeastaan ihan kaikessa. Lisäsin että itselleni iloa tuottaa kevätkaudelle sovittu pidennetty viikonloppu Mikkelissä ja syyskaudella on (jos tautitilanne sen suo) peräti viikon kylpyläloma Imatralla. 
Omassa nuoruudessani jos tuollaista olisi kirjoittanut tai puhunut samassa yhteydessä, mitä todennäköisimmin olisi saanut osakseen joko säälittelyä tai jopa pilkkaa/ivaa (riippuu tietysti kommentoivasta henkilöstä), tyyliin että voi voi sinua poloista kun pienet ja vaatimattomat ovat ilosi. Hieman samasta lienee kyse, kun nyt vietetään jotain mustaa perjantaita kulutuksen merkeissä, ja kerroin siellä shoppailun sijaan meneväni opiskelijoiden (maksuttomaan) konserttiin. En aio ostaa mitään. 

Nyt ei ollut vähättelystä, säälista tai ivasta tietoakaan, vaan kommentoijat ja keskustelun aloittanut etelän matkaajakin pitivät näitä vaihtoehtoja mainioina - ja näin jo ilmastosyistäkin. 
Toisaalta (ale-myynteihin liittyen) jos ei tarvitse mitään, miksi ostaisi jotain turhaa nurkkiaan tai vaatekaappejaan täyttämään. 

Nyt hieman myöhäistä lounasta. Samassa padassa (sähkön säästö!) hautuivat rukiinjyvät, hieman myöhemmin pataan laitetut kukka- ja parsakaalit, porkkana- ja kaaliraaste sekä pakastevihannekset. Laitan tuohon samaan vielä ne salaattijuustokuutiotkin. Ei mitään gourmet-herkkua (ehkä?), mutta kyllä sillä nälkä lähtee, luulisin. 
Hevikiintiö tulee täyteen, kun kylkeen vielä muutama pikkutomaatti ja välipaloiksi päärynä, persimoni ja aamu- ja iltapaloilla mustikoita. 

Nyt on lanttuloorakin testattu kakluunissa ja oli varmaan parasta mitä olen koskaan onnistunut tekemään. Kyllä sitä sitten tuli eilen syötyäkin... Pitää tänään lounaaksi tehdä iso tuoresalaatti niin voi hyvällä omalla tunnolla sitten herkutella loppulooran illemmalla. Ja huomenna sitten taas jääkaapin tyhjennyssoppaa, joka riittääkin pari päivää. 

Kylmällä pakkaskelillä voi suosiolla keskittyä hevissäkin keittoihin ja patoihin 😊

Porkkanaa mulla menee, oli keli mikä hyvänsä. 🧡

Talvella on mukava tehdä kerralla uunipellillinen uunijuureksia, edullista, maukasta ja tereellistä. Eilen laitoin vaihteluksi sekaan raitajuureksia, joissa on ihan oma makunsa. Nyt on päivittäinen kasvissaldo ollut reilu 700 grammaa päivässä.

Kävin eilen 5:nnellä korona(tehoste)rokotuksella ja mikä lie - kipeä käsivarsi (?) - piti hereillä. Valvoin ensin suosiolla noin 3:een ja luin läpi mm. eilen saapuneen uusimman Martat-lehden ja kirjallisuuspiirimme seuraavasta kirjasta (Vaarnamo: Kunhan et jätä minua yksin) noin 100 sivua. Sen jälkeen mitenkuten torkuin muutaman tunnin havahtuen joka kerta, kun pyörähdin tuon rokotuskäsivarren päälle. No, palautuipa mieleen elävästi, millaista on valvoneen elämä. Hel**tillistä, lievästi ilmaisten. Pää on kuin rankasti krapulaisella, ja mikään ei oikein luonnistu. Jo kahvin keitto oli ponnistus. Olen vakuuttunut, että jos kärsisin univaikeuksista jatkuvasti, sillä olisi olennainen osuutensa myös terveyteen ja painonhallintaakin. Väsyneenä ei jaksa suunnitella syömisiään ja liikkumisiaan jne. Näin on siis omalla kohdallani, enkä halua väittää, että samoin olisi kaikilla. 

Tänään on kuitenkin varattuna ja lunastettuna lippu teatterin päivänäytökseen, näytös on onneksi vasta klo 14. Esityksessä taustalla on kuusamolaisen Minna Rytisalon romaani Lempi, josta tykkäsin kovasti. Kuvaa Lapin sodan aikoja, tällaiselle historian rakastajalle siis mielenkiintoista. 

Muuta en tänään suorita. Teatterille kävellessä tulee suoritettua päivän ulkoilukin. Toivon todella, että unettomuus ei jää/jäisi missään elämäni vaiheessa "tavaksi" 😪 Joku muukin uneton yö on tässä hiljattaisessa muistissa. Tämä kyllä vaikuttaa ainakin minulla niin henkiseen kuin fyysiseenkin olotilaan todella paljon, ja nimenomaan huonoon suuntaan. Jos jotain positiivista kaivan vaikka väkisin, niin ehkä päivän positiivinen on se, että onneksi oli jo eilen eräs palaveri, jossa eräs aina inkeri ankeinen koetteli kärsivällisyyttä. Hän kääntää negatiivisen puolen esiin aivan kaikessa, toisaalta täytyy kyllä ihan ihailla tuollaista luovuutta 😅 Pystyin hyvin nukkuneena hillitsemään kieleni. Jos tapaus olisi nyt, en ole lainkaan varma... 

Nyt olin valvoneena itse negatiivinen. Sorry. Hypätkää yli. 

Hevit menevät onneksi automaattivaihteella, eli pakastevihanneksia "muhennoksen" lomassa, persimonia, mustikoita, mehukeittoa, kaupan valmista aurinkosalaattia hieman. 

Parempaa vointia kaikille muille hevistelijöille!

Päivää taas pitkästä aikaa. Jotain kai sitä on tälläkin välillä syöty, kun hengissä on pysytty, mutta varsinaisesti tulin ilmoittamaan, että liityn ainakin täksi päiväksi siihen perunakin on kasvis-koulukuntaan.  Silakkamarkkinoista on aikaa, mutta vielä oli jääkaapissa rasia merikarvialaisia suolasilakoita. Oikein vanhasta silakkalaatikko-reseptistä katsotut aineet ladoin vuokaan ja puolentoista tunnin jälkeen se oli syötävissä. Nyt on saatu suolaa ja rasvaa ja seurataan selvitäänkö tästä kokeilusta, mutta hyvää se oli. Sipulia ja lisäkepunajuuria lukuunottamatta kasviksia ei kertynyt, mutta joskus pitää elää vaarallisesti😂

Tilasin taas laatikollisen tavaraa fiksuruoka.fi:stä - linssejä, papuja, kaurajuomaa jne. Sieltä aina tarttuu mukaan myös jotain herkkua, tällä kertaa otin Oikian kauralastuja. Pidän niistä merisuolalla maustetuista, mutta kun niitä ei ollut, otin sitten sourcream&onion. Pari kourallista eilen illalla kerkesin rouskutella, kun vatsaa alkoi hyvin ikävästi nipistellä. Luin tarkemmin tuoteselosteen ja sieltä se syyllinen löytyi: psyllium. Yö on nyt kärvistelty, vasta joskus aamuyöllä vessakäynti helpotti oloa ja sain nukuttua. Muistutus taas, vaikka tuote on melkein sama kuin joku toinen, kannattaa silti aina tutkia tarkasti mitä siitä löytyy. Muistan joskus aikanaan kun psylliumia ja vastaavia suositeltiin laihduttajille ja minäkin sitten otin oikein reilun annoksen. Ei ole varmaan vatsa ollut niin kipeä koskaan muuten.
Ennen episodin alkua laitoin herneet likoamaan - ajattelin tänään testata hernekeittoakin kakluunissa. Olen niiiin ihastunut siinä kokkaamiseen - on niin helppoa vaan heittää kattila tai vuoka sinne ja unohtaa muutamaksi tunniksi. 

Minulle psyklium ei tuota mitään ongelmia, joten reagointi on yksilöllistä 😊  Olen juuri syönyt kolmena peräkkäisenä päivänä psylliumia, koska vehnäleseet olivat lopussa. Laitoin sitä puuron ja mansikoiden + Alpro Greek stylen sekaan, eilen lisäksi chia-vanukkaaseen.