KARPALO2 kiitos sanoistasi. Myös ystävätoiminta on erittäin tärkeää, onhan paljon yksinäisyyttä jne. Näissä taustayhteisöinä on ainakin SPR, on varmaan muitakin.

Näissä sairauteen liittyvissä vertaistukihenkilötoiminnoissa on juuri keskiössä se sairauteen liittyvien kokemusten jakaminen, kuten sanoitkin. Toki myös rohkaisu, tuki ja toivon lisääminen, että kyllä tästä selviydytään, selviydyinhän minäkin. Kohdallani oli niin, että sekä minä että läheiset olivat hämmennyksissään, eihän ollut kokemusta asiasta, joka tuli aivan yllättäen, ennalta arvaamatta. Luulin että kuolen siihen varsin lyhyen ajan kuluessa. Kuolemansa ajankohtaa kukaan ei (onneksi) tiedä, mutta joka tapauksessa olen yhä elossa ja voin ihan hyvin.

Hyvinvoinnissa kulmakivinä ovat  ainakin kohdallani riittävä uni, päivittäinen liikunta ja hevipitoinen ruokavalio sekä tietysti pahan stressin välttäminen. Raittiudesta ja tupakoimattomuudesta ei ole ainakaan haittaa 😉

AK, ihan samaa mieltä olen noista kulmakivistä. Pidän myös itse niitä tärkeinä ja kaikki muutokset vain olleet hyvästä. Stressiin ja uneen ei välttämättä voi kovin paljon itse vaikuttaa. Se huolehtiminen taitaa naisilla olla aika myötäsyntyistä. 
Tupakointi jäi siltä seisomalta kardiologin käskystä..Sanoi jälkikäteen, että nyt voin kertoa, että oli hankala tapaus. Viisi tuntia siellä meni ja vuorokauden olin seurantahuoneessa. 

Samana vuonna jouduin vielä yllättäen syöpäleikkaukseen ja lisäksi todettiin harvinainen autoimmuunisairaus, jonka seurauksena munuaisten vajaatoiminta.
Eikä se siihen loppunut mutta ei siitä sen enempää

Lisäaikaa sain 3 kertaa, joten olisi viisasta käyttää jäljellä oleva aika hyvin. .Nyt tuli varmaan liikaa jo asian vierestä  eli palaanpas ruotuun🤫
Sinulla liikuntaa tulee paljon. Minulla olisi siinä kyllä parantamisen varaa. 

Niin, asiaa hevistä.
Huomiselle olisi suunnitelmissa kukkakaalia,  paprikoita, porkkanaa ja munakoisoa uunipellillä ja lihapullat vaihtuivatkin possunfileeseen. Hedelmiä ja salaattiannos illaksi.

Tämän päivän hevit jäi vähän heikoksi. Vadelmia ja omenoita, mehukeittoa, siinä se taisi olla.

Koirakin tuli takasin makkarista ja katsomaan, ettekös meinaa nukkumaan tulla. Venyy yleensä puoleenyöhön lukemisineen ym. 

Hyviä unia kaikille.

Hei pikaisesti ennen maalle lähtöä. Täällä on kohtalainen sää, huomenna kuulemma sataa. Tänään ehkä siis vielä puolukkaan, tulee samalla ulkoilua ja liikuntaa.

Uskon vakaasti, että ihminen pystyy tekemään terveytensä (ja myös painonhallinnan) eteen aika paljon itsekin, itsekuria se kyllä vaatii - ainakin kaltaiseltani ns. herkkujen ystävältä. Live-elämässäni silloin tällöin kuulen kommentteja, että miksi en laihdu vaikka en syö juuri "mitään". Kuitenkin esim. viiniä kuluu viikoittain ja sen ohessa kaikenlaista kaloripitoista herkkua, mm. juustoja. Jos ilta venähtää välillä pitkäksi, seuraavana päivänä sitten mitä vain, kun ei jaksa miettiä, mitä olisi hyvä syödä, harvemmin silloin heviä lautaselle hankitaan, pikemminkin jotain suolaista/makeaa ja rasvaista. Mutta se siitä, nykyään pyrin ohittamaan nuo kommentit reagoimatta, parempi ehkä niin. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse valintansa. 

Tänään käymme menomatkalla pienehkössä marketissa ja ostan sitä heviä mitä siellä on. On vielä kattavasti tuoreitakin kasviksia ja juureksia, ei tarvitse tyytyä (?) pakastealtaan antiin. Toki kiitollinen olen hyvästä pakastealtaankin annista. Helppoa tällaiselle laiskalle kokille. Varmaan katselen taas, mitä kauden kasviksia on aseteltu tarjolle heti ulko-oven läheisyyteen- eli ensimmäiseksi kun väki tulee kauppaan. Hyvä, hyvä!

Mukavaa viikonloppua!

Sateista huomenta täältäkin. Tuo on kyllä totta, mitä juustosta sanoitte. Juusto on varmaan yksi pahimmista. Itse syön juustoa aamupalalla 2 siivua, nyt on ollut vähäsuolaista Valsaa. Siinä vain se huono puoli, että rasvaa ihan normi määrä kun muuten syön 5-10%, joskus 17%.

Illanistujaiset juuston ja viinin kanssa on taaksejäänyttä elämää jo toistakymmentä vuotta. 
Vuodessa menee ehkä 3-5 lasia viiniä, erityistilanteissa hyvän ruoan ja seuran kanssa. 
Minua ei kyllä haittaa, siihen tottuu kun on vaakakupissa toisella puolen terveys. 

Tuotakin täytyy joskus ihmetellä näinkö kauan piti mennä siihenkin, että heviä on joka päivä. Meillä mies kuitenkin aina on syönyt joka päivä hedelmiä, että tarjontaakin olisi ollut.
No, tuon miettiminen on kuin surisi maahan kaatunutta maitoa.

Hevistäen eteenpäin🍎

Kantarelleista siirryttiin täällä päin muutaman mustatorvisienisaaliin kautta sujuvasti suppiksiin, joita näyttää myös tänä vuonna riittävän. Kantarelleihin kerkesin jo vähän kyllästyäkin, kun tuli syötyä monta kertaa viikossa, mutta suppikset on sen verran miedompia vissiin omalta maultaan, että niitä menisi (ainakin vielä) vaikka joka päivä. Tykkään ihan älyttömästi sienien suutuntumasta ja siksi lisäilen niitä vähän joka paikkaan. Tänään ajattelin yhdistää juuri äsken lenkillä kerätyt suppikset hernikseen ja herneisiin ja sekoittaa superriisiin (valmis sekoitus, joka sisältää täysjyväriisin lisäksi mm. siemeniä). Sitä riittää sitten huomiseksikin ja sitten lähdetäänkin 2 viikoksi reissuun kanarialle. On varmaan takaisin tullessa kaikki vakiopaikat taas täynnä uusi sieniä .

Poikkesin vielä tänne, kun miehellä hieman kestää, lähdetään kuitenkin kohta ajelemaan. Siinä mielessä on nyt osat ainakin toistaiseksi vaihtuneet, yleensähän minua piti odottaa. (Viittaan tällä aiemmin tapahtuneeseen.)

KARPALO2 lainaus: "siihen tottuu kun on vaakakupissa toisella puolen terveys". Olen täsmälleen samaa mieltä. Kun tekisi mieli istahtaa vaikka suklaarasian tai muiden nk. nautintojen äärelle, muistutan itseäni tuosta. Sama juttu on myös siinä, että välillä kehtuuttaa lenkille lähtö milloin minkäkin (teko)syyn nojalla. Silloin yritän muistaa, kummalle puolelle vaakakuppi kallistuu. 

No nyt toinen taitaa olla jo valmiina, joten hei hei!

TLH, toinen sienihullu ilmoittautuu. En ole koskaan nähnyt mustatorvisieniä luonnossa. Ehkä nekin levittäytyvät tänne pohjoiseen, kantarelleja ja suppiksia olen löytänyt vasta parina viime vuotena.

Saako tuota superriisiä ihan tavallisista kaupoista? 
Kuola alkoi valua kun ajattelin tattirisottoa. 

Tilaan suurimman osan kuivatuotteista joko fiksuruoka:sta tai matsmart:sta, en muista kummasta tilasin tuon superriisin. Googlasin niin ainakin k-ruuasta löytyi myös (Pauluns superriisi).
Mustatorvisienet ovat ihania, varsinkin sienikeitto niistä tulee ihan omaa luokkaansa. Minulla "ongelma" sienien kanssa on, että syön niitä vain tuoreena. Olen yrittänyt niin kuivata kuin pakastaakin, mutta ei vaan maistu. Joten talvella syön suosiolla herkkusieniä tai osterivinokkaita.
Tutkiskelin vähän  netistä pakastevihannesten vitamiineja ym. nyt kun kotimaista tuoretavaraa ei enää oikein saa. Esim. täällä https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/pakastevihannekset_sailyttavat_hyvin_vitamiininsa
vahvistettiin se, minkä olen ennenkin tiennyt, eli vitamiinit säilyvät hyvin pakastettaessa ja homman ratkaisee kypsennys. Aikaisemmin höyrytin aina vihannekset, mutta sitten onnistuin pilaamaan höyrykattilani ja siirryin  mikrottamaan. On kyllä helppoa, esim. pakasteparsakaalipalat kolmisen minuuttia mikrossa, vähän jotain hyvää maustetta ja ääntä kohti. Eikä kulu paljoa sähköäkään

Sunnuntain hevit on vielä suurelta osin suorittamatta. Kiitos tsempeistä Merelle😃, lainaan termiäsi suorittaa, niin tehden asiat tulee ehkä paremmin tehtyä ja toivoa sopii, että niistä tulisi joskus niin arkipäivää, että tulisi tapa👍
Tänään on suoritettu pieni kävelylenkki. Illalla salaattiannos, hedelmiä, porkkanaa.

Joku, olikohan Merelle tai TLH puhui, että ostaa kotimaisia heviä/marjoja? kilon pussissa tms. mistähän se oli?
Nyt kun tuorevalikoima vähenee, täytyy alkaa miettiä vaihtoehtoja.

Tämä päivä on mennyt ihan lorvien. Tulipa otettua päikkäritkin mikä on aika harvinaista. 
Leppoisaa sunnuntai-iltaa 🤍

Hellalla hautuu wokkipannussa mifu-suikaleista, kauranjyvistä, paprikasta ja porkkanasta tehty muhennos (yleisnimitys ruuilleni). Päätettiin katsoa täällä mökillä kohta yhdessä perinteikäs Juha-elokuva. Samalla muhennosta ja lautasille valmiiksi annostellut minitomaatin puolikkaat, kurkkusiivut ja porkkanaraaste. Jääkaapissa on vielä myös lehtisalaattia ja ruusukaaleja, mutta eiköhän tuo riitä tälle kerralle.

Puolukoita poimin vielä tuosta järven rannasta kolmisen litraa, ovat makeita kuin karkit. Niitä aamupuuron kanssa ja välipaloiksi. Välipaloiksi on huuhdottu vadille keittiön pöydälle myös pieniä porkkanoita. 

MERELLE, kiitos elokuvavinkistä, siitä Klaus Härön ohjaamasta. Käyn sen katsomassa loppuviikosta, kun mennään kaupunkiin.

Koronan vaarat eivät ole vielä ohi. Kuulin eilen kun kävin kylän lavalla yksintanssissa, että eräs paikallinen puolituttu 6-kymppinen nainen oli kuollut ambulanssissa koronan komplikaatioihin. Hän oli saanut siinä mm. vaikeita rytmihäiriöitä.

Sää on hieman sateinen, mutta sopivan vaatetuksen kera lenkille Juha-elokuvan jälkeen.

Lisäys: ihana eteläsuomessa (pääasiassa siis siellä) asuva mökkinaapurimme, iäkkäämpi herra, toi puutarhassaan kasvanutta heviä, nam. omatekoista omenatuoremehua ja päärynöitä 💗 Suurenmoista huomaavaisuutta. Keitin kahvit ja tarjosin vähärasvaisia kaurapatukoita, eihän meillä muuta kahvileipää nykyään ole.