Hei pitkästä aikaa

En ole juuri nyt reagoinut mihinkään nettikeskusteluihin, mikä johtuu pääosin siitä, että puolisoni joutui tapaturmaan ja myös siitä, että ponnistauduin tämän kaiken keskellä (kuin viimeisillä voimillani) sinne vertaistukihenkilökurssille. Syömiset ovat olleet mitä sattuu, kaikki muu on verottanut voimavarojani paljon. Olin vielä viime viikon ke (ennen lähtöä) sitä mieltä, että en lähde, mutta sitten puolison lähellä asuva sisko ja vielä varavarmistuksena siskon pojan perhe tulivat apuun, ja puoliso itse vaati, että lähden kurssille. Olihan se koronan vuoksi siirtynyt jo noin +kahdella vuodella ja viime maaliskuun kurssi peruuntui ystäväni hautajaisten vuoksi. Nyt kurssilta tultua tuntuu, että oli lopulta oikein hyvä, että läksin tuolle parin junanvaihdon takana olleelle kurssille, ja toiminta sydänsairaiden tukihenkilönä alkanee jo melko lähiaikoina. Myöhemmin tarkentuvat tarkemmat tiedot ja toimintamuodot. Ilmoitan myös martoille, että en pysty nyt ottamaan paljoa osaa asioiden hoitoon, olenhan siellä mukana kahdessa yhdistyksessä (toisessa hallituksen jäsenenä) ja piirin hallituksessa. Onneksi he ymmärtänevät.

Tänään saatiin haettua auto maalta kaupunkiin (sehän jäi tapaturman vuoksi sinne) ja sähköposti pullistelee eri järjestöjen viestejä, joista suurimpaan osaan pitää ainakin jollain tapaa reagoida... Siellä oli mukana myös yksi aika erikoinen viesti, jossa pyydettiin ottamaan kantaa asiaan, johon en koe olevani asiantuntija tai ainakaan riittävästi perehtynyt asian taustoihin. Ei liity sairauksiin tai vertaistoimintaan vaan väljästi tulkiten paikalliseen kulttuuritoimintaan. 

Kun itselle tai läheisille sattuu vakavia sairauksia tai tapaturmia, on vaikeaa arvailla, miksi jotkut henkilöt viestivät esim. siten, että pikkuasioista kasvaa aivan valtavia ongelmia (viittaan edelliseen). Se voi tietysti johtua hyvin monista eri syistä. Toki jos olisi tilaisuus keskustella ko. henkilön kanssa kasvokkain, syy voisi selvitä - tai sitten ei. Otan samalla esille myös toisen asian, mistä on ollut tarkoitus kirjoittaa tänne jo aiemminkin. Kiloklubin foorumeiden keskusteluista rohkeutta saaneena olen joissakin kasvokkaisissa keskusteluissa nykyään alkanut toimia esim. niin, että jos se aivan ensimmäinen kysymys uuteen henkilöön tutustuttaessa on, että onko sinulla lapsenlapsia, niin vastaan, että ei ole, ja toivon ettei se ole/olisi päällimmäinen eli ykkösasia persoonaani määritettäessä. Olen kai pohjimmiltani melko herkkä, ja tuntuu pahalta (tai vähintäänkin aika ahtaalta), jos joutuu tämän ikäisenä naisena määritellyksi sen mukaan, onko lapsenlapsia vai eikö ole. Mielestäni elämässä on niin paljon muutakin. Jos surkuttelu alkaa (näin käy joskus), saatan sanoa ettei se ole minulle ongelma ja toivon, ettei ole muillekaan. Yleensä ihmiset ovat kuitenkin laaja-alaisempia ja kohteliaita ja ystävällisiäkin, jollainen itsekin yritän olla. Koetan ajatella niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Aina ei kuitenkaan näin ole.

Otin jälkimmäisen asian nyt puheeksi siksi, koska näillä foorumeilla minulle kirjoitettiin muutama aika sitten, ettei hän (tämä kirjoittaja) ymmärrä, miksi oikein "roikun" täällä pitkälle isoäitien asioista keskustelevissa ryhmissä, sillä netissä on "ziljoonia" eri ryhmiä, paljon muitakin kuin isoäitien ryhmiä. En nähnyt tarpeelliseksi vastata, mutta koska olen asiaa miettinyt, syy tai vaikutin lienee se, että tästä on kai tullut eräänlainen tapa - olenhan ollut näissä ryhmissä mukana kirjoittelemassa jo parikymmentä vuotta. Muutamiin klubilaisiin olen tutustunut kasvokkainkin. (Se ei ole itsetarkoitus, mutta nyt huomaan senkin, että sattumalta nuo henkilöt eivät ole isoäitejä, hih.) Toisaalta koen painonhallintaan ja terveyteen liittyvät asiat tärkeiksi. Mielestäni tämä hevi-ryhmä keskittyykin hyvin noihin asioihin, kiitos teille 💗  

Nyt taisin itse kirjoittaa muustakin (ei hyvä), mutta tuntui, että tuo asia pitää saada kakistettua itsestään ulos, onhan se tavallaan vaivannut jo jonkin aikaa, joskaan ei kohdennu juuri hevi-ryhmään. Ehkä pitäisi kirjoittaa muualle, mutta juuri nyt ei ole voimavaroja ottaa ko. aiheesta mitään perusteellisia asianpuimisia agendalleen. Jokainen voi kirjoittaa vaikka kuinka maailmat mullistuen siitä mitä huvittaa, mutta minun ei tarvitse ottaa siihen kantaa.

Lopuksi vielä pääasiaan: olen syönyt nyt jopa banaaneja joita kaliumin (vai mikähän se oli) vuoksi olen kartellut. On helppo ja saa nopeaa energiaa. Sama koskee pikkutomaatteja ja baby-porkkanoita, nekin helppoja ja nopeita. Mies on laittanut meillä yleensä aiemmin kasvispitoiset aamiaiset, ja nyt kun ne ovat minun varassani, hevin on korvannut nuo em:t ja lisäksi on ollut ehkä kurkkua. Puolukoita ja mustikoita on kuitenkin ollut päivittäisessä ruokavaliossa myös. Miehelle maistuvat myös kaupan valmiit vihannessalaatit. Muuten en voi juuri kehua. On siis aika ryhdistäytyä. Ottaisinkohan alkajaisiksi pakasteesta lehtikaalia. Kovistelen nyt itseäni mm. sillä, että jos annan ruokavalioni luisua entiseen, kaikki ponnistelu mm. kolesteroliarvojen eteen valuu hukkaan. Toisaalta mielessä kaikuu myös vertaistukihenkilökurssilla kuultu oppi: pidä huolta myös itsestäsi ja rajoistasi, muuten et jaksa antaa ajastasi ja energiastasi toisillekaan. 

Hyvää hevisyksyn jatkoa kaikille 💓

Keräkaali on hyvää wokattuna, mutta olen wokannut sitä vain raakana. Ehkä teet jättikokoisen kaalipiiraan 😁

Minulta oli tänään porkkanat loppu - katastrofi! - söin yli 300 g raakaa kukkakaalta. Nams 💙 

Kiitos MERELLE kannustuksesta ja ystävällisistä sanoistasi! 
Tässä eräs heviresepti:

Taannoin kurpitsakauden innoittamana ostin kauniin hehkuvanoranssin kurpitsan tietämättä oikein edes mitä siitä teen
Kavereilta sain vinkit puolukkakurpitsahillokkeesta, keitosta ja kurpitsarisotosta.
Päädyin sitten tähän tosikeveään keittoon: kurpitsa kuorittuna ja kuutioituna kiehumaan n. yhteen vesilitraan. Mukaan pätkä purjoa, valkosipulia, pari pientä porkkanaa, timjamia, mustapippuria ja hieman soijakastiketta. Kerma- ja tuorejuusto- tai sulatejuustolisällä olisi saanut varmasti lisää hyvää makua, mutta tämä oli mulle, kolesterolin alentajalle, se kevennetty versio Hyvää oli. Höysteeksi voi silputa vaikka hieman kylmäsavulohta, jos haluaa, ja jos oma ruokavalio sen sallii. 

Tänään jatkuu helppo ja nopea linja, eli puolikas tuorekurkku ja pari isoa tomaattia paloina. Aamupuurossa iso keko puolukoita. Lisukkeeksi keitin kotimaista ruokaohraa (helppo käyttää riisin sijaan) ja siihen lehtikaalia pakasteesta. Ei mikään gourmet-herkku, mutta kun energia suuntautuu lähinnä kotiväen vointiin, niin nyt näin. Tällä hetkellä mm. hevissä minulla on ohjenuorana mahd. helppo, yksinkertainen ja nopea tyyli.

Jatkan vielä lounaskokemuksestanikin noin viikon takaiselta kurssireissulta. Siinä on vahva hevisuositus ja -painotus.

Koska läksin tuolloin liikkeelle kotoa jo klo viiden tienoilla, alkoi (eväspalasista huolimatta) olla nälkä jo ennen klo 11, ja kurssin alkuun oli vielä tovi. En jaksanut googlailla lounaspaikkoja, ja ko. kaupungin keskustan tienoilla silmiini osui lähinnä kebab- tai pitsapaikkoja ja joitakin eri ketjujen ravintoloita, joita on kotinurkillakin. Halusin jotakin muuta.
Suuntasin sitten nk. kotipesääni kohti kuin vanhasta tottumuksesta 😍 Yliopiston ravintolasta kantautuivat aisteihini herkulliset tuoksut ja näkymät.  Siellä oli vielä siihen aikaan hyvin tilaakin, ja pääsin lounastamaan lähes koskemattomasta kasvislounaslinjastosta. Ystävällinen henkilökunta kertoi, mitä tuosta Wicked Rabbit -kasvispöydästä löytyy; lämpimänä ruokana oli mm. härkistä teriyaki-kastikkeella lisukkeineen, runsaasti kauden kasviksista valmistettuja salaatteja, upean väristä ja makuista porkkanainkiväärishottia, päärynäsalaattia ja päärynäjälkiruokaa.

Oli oikein hyvää, kevyttä, monipuolista ja edullistakin (9,50 €) 💐

Ei tuu ainakaan minulla kotona laitettua tällaisia herkkuja...

Hyvältä kuulostaa kaikki, sekä helpot ja nopeat koti-hevit että ravintolatarjoilut 😊 

Söin eilen porkkanoiden loputtua monta sataa grammaa raakaa kukkakaalta. Tänään loput k-kaalen murut päätyivät pastakastikkeeseen kera Härkis Beanit -murun. Tuli mahdottoman hyvää!  

Alkuaikoina kun aloitin kokonaan vegaanisen ruokavalion, kokeilin erilaisia jauhiksia, mutta en oikein tykästynyt niihin mihinkään ja totesin soijarouheen paremmaksi. Tänään kuitenkin kaupassa oli punalaputettuna 50% alennuksella Muu-jauhismurua, joten päätin testata. En tajunnut ennen kuin kotona, että se oli myös valmiiksi maustettua eikä hassummat mausteet olleetkaan. Lisäsin sen verran turvotettuja korppujauhoja, että sain tehtyä "taikinan", josta muotoilin ohuita lettusia. Laitoin aina kaksi päällekkäin ja väliin pieneksi silputtua tomaattia ja sipulia. Sitten uuniin lohkoperunoiden kanssa ja samoilla lämmöillä kypsensin myös punalaputetun pussillisen thaimaalaisia wokkivihanneksia (päälle laitoin hiukan currykaurakermaa). Oli erinomaisen hyvää ja helppoa ruokaa, tuota jauhismurua voin ostaa joskus toistekin (normaalihintakaan ei ollut kovin paha, halvimmasta päästä kasvijauhiksia). Sittarissa oli myös eurolla monenlaisia hedelmiä ja jotain vihanneksiakin - ostin mm. päärynöitä, luumuja, viikunoita ja suippopaprikoita.

Helppoa vaihtelua makuihin: puutarhan vanhoissa omenapuissa on liki kaikissa eri makuisia omenia 😊  Tänään herkuttelin suosikeillani 💚  Juuri siinä puussa oli ihan onneton sato, joten nuo muutamat ovat aarre.

Olen saanut pidettyä klubin ruokapäiväkirjaa ja kurkkasin juuri päivän hevit: 1488 g. Hyvä näin. 

maanantaina, 3. lokakuuta 2022 klo 20:20 karpalo2 kirjoitti:

No hyvä asia on, kun mukaillen sovelsin tuota DASH-ruokavalioa, jonka pitäisi vaikuttaa myös verenpaineeseen, sydän ja verisuonitauteihin niin paino putosi  kolmessa päivässä lähes 2 kiloa. 
Kertoi tietysti myös siitä, että turvotustakin oli.

MANSIKKAROTTA, kuten sanoinkin seuraavassa lauseessa, paino putosi kolmessa päivässä lähes kaksi kiloa. Kertoi tietysti myös siitä siitä, että turvotustakin oli. 

-jäi  sinulta ilmeisesti tuo lause huomaamatta.

En todellakaan kuvittele, että rasvaa voisi niin paljon lähteä, kun laskee vaikka mikä on peruskulutus...

Minulla olikin suurin syy tuon kokeiluun verenpaineen alentaminen, joka kyllä on nyt alentunutkin tuossa ruokavaliossa ja kohta pääsen kardiologin puheille, niin ehkä hän antaa ohjeet miten jatkossa.

perjantaina, 7. lokakuuta 2022 klo 16:23 mansikkarotta kirjoitti:
Karpalo2 ja kuten minä olin kirjoittanut, (harmi että poistin viestin ensin ja luin vastauksesi )sitten, että samahan se on mitä se on kunhan vaakaluku on pienentynyt. 

Anteeksi vain, mutta minäkö se nyt olenkin se, joka ei lue toisten tekstejä. Helppo väittää, kun poistaa omat tekstinsä ensin.

Muistan jopa senkin, mitä tuossa tekstissäsi luki ennen kuin sen poistit.

Ennen tuota lausettasi samahan se on mitä se on kunhan vaakaluku on pienentynyt.
siinä luki nyt täytyy kyllä olla olla ilkeä mutta kukaan ei kolmessa päivässä laihdu 2 kiloa, nestettä ehkä...
Olin juuri kirjoittanut, että -paino putosi 2 kiloa, mikä kertoo tietysti siitä että turvotustakin oli.
En ollut kirjoittanut  tuossa kohtaa laihtumisesta, 

Ihan sama. Elämä on liian lyhyt tällaiseen tyhjänpäiväiseen vatkaamiseen. Ja luulenpa, etten ole ainoa tällä foorumilla, joka on pahoittanut mielensä. Minulla tosin ei ole kyse mielen pahoittamisesta vaan siitä, että en halua, että vääristellään sanomisia. Ja sen jälkeen peitellään jäljet tekstin poistamisella.

Hevi-ruskea kastike ja perunat -herkkua kaksi päivää: 
Ruskistin Härkis originaalia, sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa pannulla, sekaan jauhot ja vesi + mausteeksi mm. sinappia ja maustepippuria. Höysteeksi uunissa valmistettuja punajuuren lohkoja (esikypsennys mikrossa) ja palsternakkatikkuja. Lisukkeeksi keitettyjä perunoita (toki kuorineen, mun mielestä maukkainta niin.) Muut söivät tänään pizzaa, minä lisää tuota 😁