Ei ole ennenkään osallistuneet. Syy: heitä on niin vähän, ettei sillä rahalla ole merkitystä. Muuta kansaa on runsaasti, pisaroita tulee meri.

Osallistuvat saamalla vähemmän veroja maksettavaksi.

Merelle, kun puet jakun alle pitemmän paidan, ei haittaa mitään vaikka jakku päättyy keskikohtaan. Sehän voi olla hihaton, ohut toppi. 

Julkaisen taaas juhannuskirjoituksen editoituna.
Tänä aamuna, 24.6.23,  on kulunut neljännesvuosisata siitä kun aloitin säännöllisen sauvakävelyn. Isäni kuolinpäivä on vanha juhannus, eli tänään, ja sisaruksenikin kuoli pian sen jälkeen. Molemmat olivat isokokoisia, vähän liikkuvia ja kuolinsyy oli samantapainen, ylipainoon liittyviin kansantauteihin yhdistetty.
Hautajaisten jälkeen muistan kävelleeni hiekkatietä naapurikunnan puolella. Vihreää, toivon väriä, kaikkialla. Mielessäni yhdistin sen vihreyden siihen että elämä jatkuu. 
Omais- ja perhevastuutkaan eivät loppuneet.
Mietin mitä voin vuorotyöläisenä tehdä oman suorituskykyni ja hyvinvointini ylläpitämiseksi, vaikka surin muitakin asioita ja sitä ylipainoakin oli. Olin perinyt isäni geenit.
Mikä olisi riittävän helppoa, lähes aivotonta. Ja aika- sekä raharesunrssin puolesta halpaa.
Päätin että sauvakävely on. Laskin leikkiä, että kun minulla neljä raajaa liikkuu, niin se on suorituskyvyn yläraja. Ei enää pysty huolehtimaan tai murehtimaan muusta. Pidin tavoitteena tunnin sauvakävelyä. Kilometrimäärä ei ollut tavoite, vain aika.
Niin aloin sauvakävellä tunnin  joka päivä. No, useimpina seuranneen elämäni päivinä. Silloin 25 vuotta sitten se tarkoitti reilua kuutta kilometriä, nyt hyvä jos neljää.
Talvella se ei aina onnistunut, mutta silloin kävin ennen työpäivää työpaikan kuntosalilla soutamassa: Omasta kuvitellusta rannasta suvun alkumökin rantaan, ja seuraavana päivänä sitten saaren ynmpäri omaan rantaan.
Minulla ehti olla myös kaksi koticrossaria. Matalalla intensiteetillä "sauvakävelin" crossarilla noin tunnin. Katselin uutiskanavaa, kuuntelin akateemisen alekorista ostettuja äänikirjoja. Sivistyin, ei ollut paineita sopivista salivaatteista. Ja aivan kuten sauvakävelyssä ulkona, tavan automatisoiduttua ei ollut mitään kynnystä lähteä lenkille. Tietysti auttoi, että työpäivät olivat iltaisia.
Jos olisi ollut enemmän järkeä, eli en olisi alkanut tähdätä ruotsalaiseen juoksutapahtumaan ja pilannut polviani asfaltilla, olisin yhä tiettävästi yleisesti fyysisesti terve.
No, pilasin polvet. Mutta "vaivaisesti" liikkuvanakin - ja etenin nyt - sauvat ovat elinehto sille että uskallan lähteä pitemmällle jalan.
Ei ole paikkaa, jonne en kehtaisi mennä sauvat kourassa. Ja jos tarvitaan, olen valmis aikanaan lenkkeilemään myös kunnon rollaattorin avulla. LAitan siihen sitten hippihenkiset vauhtiraidat.
Ei se, että kaatuu maahan. Vaan se, että ei vain luovuta. 
Tulee aika, jolloin mikroliikuntakin, muutaman minuutin ojentelu tai askeltaminen voi hyvin olla ainoa, mihin pystyn.
Silti silloinkin mukana on liikunnan ilo. Ja tyytyväisyys omasta proaktiivisuudesta, siitä, että olipa tilanne mikä tahansa, teen kykyjeni mukaan sen minkä voin oman toimintakykyni hyväksi. Tooivottavasti, useimmiten. 
Aloitin Virtuaalicaminolla -ketjun, kun vielä toivoin, että pystyisin tuttuni kanssa tosiaan caminoimaan Santiago de Compostelaan. Olen ehkä sopeutunut siihen, että ehkä joskus, mutta turistibussissa.
Ja jos Camino on "pyhiinvaellus", niin mieltä hiljentäviä kävelyjä voi erittäin hyvin tehdä suloisessa, harvaan asutussa Suomessamme. Mökiltä Pyhän Jaakopin kappelista kirkoksi muutetulle kirkolle on mahdollinen kävelymatka.
Isäni liikkui nuorena paljon, maanviljelijän poika, alueen yleisurheilumestari. Viisi vuotta sodassa vaati myös ripeitä liikkeitä. Muistan hänet kuitenkin vanhana ja vaimeana. Kun sain hänet vaivoin pienelle metsäkävelylle. Ajoi yli 80-vuotiaaksi joka paikkaan autolla. Toinen sukulainen taas kai haki postinkin laatikosta autollaan.
Isän kuolinaamuna oli samanlainen kaunis kesäaamu kuin tänään juhannuksena 2023. Lauloin isälle Laulu-Miesten lauluja kuorokirjoista. "Metsän poika tahdon olla..."
Tahdon olla tänäänkin metsän tyttö, sauvakävelevä, ryppyinen, ikuinen maalaistyttö.

Ihana kirjoitus tuo juhannusmuistelo 💚  Upea oivallus, vaikuttava sitoutuminen. 

Mulla on varauksessa kirjastosta tuo kirja.

Voimia sinulle menneisyyden selvittämiseen! Olet oikeassa, tuon halvempaa terapiaa ei saa mistään ja olo kevenee ihan konkreettisesti.

Ei taida olla tuo kirja verkosta ostettuna sen halvempi. Olisiko ollut 33 e ja toimituskulut päälle. Äänikirjana kympin halvempi, jos oikein muistan.  Ostin kirjan  lahjaksi  ystävälleni ja ennen lahjoittamista  yritin lukea sitä siististi jälkeä jättämättä.  Hyvä kirja vaikkapa ennakkoluuloistamme.  Antoisia lukuhetkiä sinulle. 

Huomenta. Olisi kiva katsoa tuo Isä mutta Kukkaon täällä, joten jää katsomatta. Minulla on mielikuva että olen sen joskus nähnytkin ja oli hyvä. 

Minä jouduin välillä pitämään taukoa tuon kirjan lukemisessa. Oli kyllä hyvä kirja.