No onpa harmi kun hiihtokelit alkavat olla täällä etelässä ohi! Onneksi pohjoisessa niitä vielä piisaa!

Mulle on puolessatoista viikossa kertynyt vain 35 kilometriä. Viitostietä taivallan, päämääränä edelleen Mikkeli. Mäntyharjun tienristeyksen ohitin vähin äänin, sillä mielessä siintävät ne virtuaaliset kalakukot joiden ääreen arvelen pääseväni pääsiäiseksi.

Kokonaislukema vuoden alusta 284 km. Ei paha. Ainakaan noin niin kuin omasta mielestä.

Iloista pääsiäisen odotusta, caminointikaverit!

Jahas, taas on kuukausi vaihtunut, välitilinpäätös ja kvartaalikatsaus.  Jos en olisi näin ylipainoinen, harkitsisin vakavasti käsilläkävelyyn siirtymistä, kun jalat ovat edelleen "saikulla".  Nyt on koettuna useampikin lääkeaineallergiasta aiheutunut ihottumapläjäys ja kävelylenkit lyhyenpuoleisia. 

Helmikuun tavoite oli Saariselkä ja sinne pääsin vasta maaliskuun lopulla.  Jospas tämä tästä lähtisi sujumaan, ainakin sain jo lähetteen Allergiasairaalaan ja toivon mukaan saisin siellä asiantuntevampaa hoitoa.

Mukavaa caminointia, nautitaan kevään valoisuudesta ja tarkkaillaan luonnon heräämistä talviunesta.

Hyvää pääsiäistä   🐓🐣🐤

PS haittaako, jos pääsee perille Hankoon vasta ensi vuonna? Tai sitä seuraavana 😁

Mikkelissä ollaan! Taidankin jäädä tähän kalakukkojen ääreen pääsiäiseksi, sillä männäviikolla onnistuin kasaamaan 32 km. Kokonaislukema on nyt 385 km.

Oi että, toivottavasti saat Asics Gel jalat kuntoon! Kyllä se Hanko (myös virtuaalinen) pysyy paikoillaan ensi vuoteen saakka. Ja jos oikein koville ottaa, niin seuraavaankin.

Aurinkoista pääsiäisaikaa!

Kiitos kehuista! Virtuaalikalakukkojen antamin voimin, papukaijamerkki rinnassani taivallan keskellä suloista Savonmaata.

Lähdin siis Mikkelistä, ja matkaa on taitettu 34 km. Juvalle on vielä 9 kilometriä; linnuntietä olisin jo perillä mutta märkään mehtään nyt kuka...

Pian näen virtuaalisilmilläni sen hassunhauskan huoltoaseman, jonne paikalliset maa- ja kotitalousnaiset (vai martatko olivat asialla?) ovat virkanneet päällyksiä mm. potkukelkalle, polkupyörälle ja traktorille. Ihan oikeesti - kyseinen paikka on olemassa, käykää katsomassa ellette muuten usko!

Kokonaislukema vuoden alusta 419 km. Matka etenee, niin myös kevät! Kivoja kilometrejä ja aurinkoisia päiviä kaikille caminoijille!

Yksinkös mä täällä taivallan? Reppu ja reissunainen vai miten se menee?

Kymmenen kävelypäivää ja 42 km. Ihan tasaisia eivät päivät ole olleet, pisin lenkki oli 10 km ja lyhimmät sellaisia ettei kehtaa edes kertoa.

Mutta siis Juva hassunhauskoine huoltoasemineen ohitettu, ja kolmen kilometrin päästä eli ilmeisesti jo huomenna olen virtuaali-Joroisissa jota Savon Pariisiksikin on joskus sanottu. Syynä se, että seudulla on muutama vanha kartano, joista ainakin yhden pelloilla viljellään nyttemmin yrttejä. Kotimaan koko kuvahan tässä virtuaalisestikin vaeltaessa kirkastuu!

Vappua ajattelen viettää Varkaudessa.

Tosiolevaisuudessa, in real life kuten nuorisolla on tapana sanoa, olen ilmoittautunut äitienpäivälauantaiksi Agricola-kävelyyn. Pitänee hiukan harjoitella, sillä sen päivämatka on peräti 21 km. Mies tulee mukaan, ja hän on lohdutellut että jollei rouvaraukka jaksa, niin sitten hypätään junaan tai muuhun julkiseen kulkuneuvoon ja huristellaan kotiin. Mutta siis tavoite on korkealla, eli Espoo-Kirkkonummi, here we come!

Totaalilukema tänään 461 km. Ei kun eteenpäin!

Viime viikolla sauvottelin tosi ahkerasti ja pitempiä matkoja mäkisellä kuntoreitilläni. Pyöräilin myös hiukan, mutta siinä lajissa mäet rasittavat vielä enemmän kuin kävelyllä. Tiistai-iltana nukkumaan mennessä rinnassa tuntui pientä pistävää muljahtelua. Keskiviikkona olo oli väsynyt, ja päätin, ettei caminointi saa sentään käydä terveyden päälle. Eilen katsoin loppuviikon säätiedotusta ja lähdin vielä illan suussa vähän kevyemmälle reitille. Tuli 4,9 km, mutta vain 16 kerrosta.

Tänään jälleen lepopäivä; 1,7 km kauppakeskuksessa (kampaaja, Instrun silmälasitilaus, Jysk, Burger Kingistä myöhäinen lounas mukaan = lasten ateriat ilman lelua). Aikaa meni niin, että teenkin aikomani merimiespihvin vasta huomenna.

Tiinuliinu, uskoisin sinun selviytyvän tuosta Agricola-kävelystä. Olethan caminoinut vuosien varrella  vähän siellä sun täällä. Kaipa kävelyn aikana saa pitää tankkaustaukoja?

Ajatuksissani vaellan Mallorcalla. Nautin turkoosista merestä, vuorista, valkoisista kylistä, maalaismaisemista kiviaitoineen, lampaineen, hedelmäpuineen ja punaisista unikoista, jotka täplittävät puutarhoja ja niittyjä.

Tiinuliinu tervetuloa tänne meidän hoodeille. Mielelläni tarjoan virtuaalilounaan näillä kulmilla.  Kannattaa kävelle Joroisista Varkauteen vähän mutkan kautta ja ohittaa Järvikylän kartano, jossa kasvatetaan melkoinen määrä Suomessa syötävistä yrteistä ja salaatista sekä siirtonurmesta. 

Tämä teidän caminointi on mielenkiintoinen vaikka en ole mikään huippukävelijä mutta pidän tämän mielessä. 

Merelle, ei minulla ole Mallorcalla tiettyä reittiä. Olemme lomailleet usein Alcudiassa ja pyöräilleet tai vuokranneet siellä auton saarikierroksille. Puerto de Pollensaan olisi sopivan lyhyt matka patikoida (n. 5 km), ja sieltä sitten vielä 2 km ylös Pueblo de Pollensaan. Pohjoisen Tramuntana vuoristo kiehtoo ja pienet kylät sen liepeillä (mm. Deià). Sollerissa muistelen nähneeni viitan vaellusreitille. Kumppanini ei valitettavasti ole kiinnostunut vaelluksesta eikä hän fyysisestikään siihen pystyisi.

Talvella kävelin omakotialueen kaduilla, joista vain osa on asfaltoituja. Latujen sulettua pääsin vaaran rinteille kunnostetulle kuntoreitille ja sinne kävelen hiekkatietä kartanon pellon laitaa. Jalkojeni puolesta pystyn vaativalllekin reitille. Jyrkät tai pitkät nousut ottavat henkeen. Nilkat joskus kipeytyvät ja oikean polven alla on pehmeää turvotusta, joten kai siellä on nivelrikon aiheuttamaa nestekertymää. Ajattelen, että liikunta voitelee kuluneita niveliä. Töissä käydessäni 10 vuotta sitten polveni olivat joskus kipeät ja jäykät, koska tuli istuttua liikaa.

Odotukset keväästä olivat jo korkealla, kunnes eilen aamulla maa oli taas valkeana, mutta onneksi lumi suli sateiden myötä. Vaatii tahdonvoimaa lähteä liikkeelle. Eikä sitä ole minulla nyt kahteen päivään riittänyt. 

Kiitos Creta! Erinomainen virtuaalilounas sinulla! Ja Järvikylän yrtit ovat maistuvia (sen olen todennut paitsi läheisessä supermarketissa, myös kyseisessä kartanossa, jossa joskus takavuosina työasioissa käväisin. Jossakin toisessakin Joroisten kartanossa olen poikennut, mutta sen nimi ei nyt juuri tule mieleen enkä ehdi arkistoani kaivamaan. Oisko ollut Torstila?)

Virtuaalilounaan voimin viuhdoin ohi Varkaudesta jo ennen vappua ja nyt taivallan järvien pilkkomissa savolaismaisemissa kohti Leppävirtaa. Olen jo melkein puolessavälissä eli 12 km matkaa jäljellä. Se tulee hyvinkin täyteen tulevalla viikolla.

Numeroina urakka näyttää tässä vaiheessa seuraavalta: viime viikon kävelyt 33 km eli semmoista kohtalaista keskitasoa. Huhtikuussa yhteensä 109 km eli vähemmän kuin maaliskuussa. Mutta kokonaislukema 494 km eli reilu kolmasosa vuoden tavoitteesta.

Nuo Pikselin ulkomaiset virtuaalireitit kuulostavat hurmaavilta, mutta mä ajattelen tyytyä kotimaankävelyyn näin korona-aikana.

Aurinkoisia vaelluspäiviä kaikille caminoijille!

Hyvää cinco de mayoa caminoijille, vaikka se taitaa olla paremminkin meksikolaisten eikä espanjalaisten juhla.  Mutta kun he laulavat La cucaracha, la cucaracha, Ya no puede caminar...  niin se sopii hyvin tähän omaankin taipaleeseen.  Merelle lanseerasi termin compastella ja sitä tämä tosiaan on. Olen kompastellut kuvitteelliselta Utsjoelta himpun vajaa 300 km Petkulan ohi Sodankylää kohti.

Viime viikolla kävin odotetulla reissulla Iho- ja allergiasairaalassa ja taas uusin ohjein eteenpäin.  Nyt jaksan jo itsekin uskoa, että joskus saan luopua näistä sidoksista jaloissa ja voin käyttää kaikkia kenkiä.  Toivottavasti se olisi aikaisemmin, kuin Kerttu Kotakorpi sanoo aamuTV:ssä, että hellekelit alkavat 😁  

Tsemppiä kaikille liikkujille, yritetään kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä talteen!