Lisätäänpäs tähän muutama heinäkuinen lenkkeilykilometri eli 55. Saadaan yhteissummaksi 747. Eiköhän ne virtuaali-Santiagon tornit jo häämötä horisontissa?

Aamun tunnit voisivatkin olla hyviä kävelyn kannalta - jos vain olisin silloin hereillä.

Pientä viilentymistä lienee tapahtumassa, mutta sen taas eliminoi puolentoista viikon päästä alkava reilun viikon mittainen evakkoretki kerhosaareen, pois uivan venenäyttelyn tieltä. Saaren ympäri kulkevaa kilometrin mittaista metsäpolkua ei viitsi hirveän monta kertaa päivässä tallata. Vai onkohan tämä sellainen "Kyllä susi syitä löytää kun lampaan syö" -tyyppinen veruke?

Siitä oikeasta Santiagosta olen lukenut tänä kesänä kaksikin kirjaa. Kari Selén: Simpukan tähden ja Anneli Mylläri: 33 päivää Santiagoon. Nämä siis olivat ihan oikeita vaeltajia, rinkka selässä refugiosta toiseen, satoi tai paistoi. Mukava noita oli lueskella omassa nojatuolissa

Ehkä meikäläisen kunto (ja 2 v sitten katkennut jalka) ei enää kestäisi varsinaista vaellusta. Ainakaan vuoristomaisemissa. Mutta parin kilometrin pätkissä tuo sujuu ihan mukavasti.

Kesänjatkoja! Caminoidaan!

Teillä on tosi kivaa keskustelua täällä! Harmi, etten voi kävellä kipeän kantapääni kanssa. Nautin samalla tavoin pyöräilystä. Katson, saataisiinko me aikaan samantyyppinen ketju.

MInulla oli kelpo aktiivinen viikko, vaikka ei ollutkaan liikuntasuorituslähtöistä liikettä. Lomaviikko maalla toi erilaista toimeliaisuutta.

Hillassa kävelin yhtenä päivänä tunnin pitkin jänkiä, toisena päivänä kerättiin hilloja neljän tunnin ajan niin, että pehmeällä suolla tuli kävelyä 4 kilsan edestä.

Yhtenä päivänä lähestyttiin lähitunturia ensin pyörällä niin, että kävelylle jäi tilaa 8 kilometrin edestä huiputtaessamme lakea.

Eilen kävimme vielä kävelemässä jaettuna tehtävänä riistakolmion. Maasto oli ehkä kolmanneksen verran suota, niin, että 4 tuntia kävelyä ja 13,5 kilsaa vaatii tänään selvää palauttelupäivää.

Laskujeni mukaan tuli kävelytä viikon aikana 8 tuntia ja matkaa yllättävän vähän, koska matka oli aina raskaalla suoalustalla, poluttomassa metsässä tai tunturia ylös tai alas.

Sepä kiinnostavaa, Merelle, että tuolla lailla on kansallista kulttuurieroa suhtautumisessa liikkeseen.

Mä olen perinteisesti kilsojen laskija, mutta tällä viikolla se ei ollut niin luontevaa, kun painopiste ei ollut etenemisessä ja yhdellä kertaa ei tullut mieleen edes laittaa seurantaa päälle hillajänkällä

Toisaalta itse linjasin joitakin vuosia tavoitteekseni tunti liikuntaa päivässä. Tämä valinta siksi, että teen/tykkään eri lajeista, haluan muistuttaa, että kehonhuoltokin on tärkeää (Ja siis lasken venyttelynkin tässä liikunnaksi) ja haluan ylläpitää lajimonipuolisuutta, koska ajattelen sen olevan keholle armollista. Mutta silti on innostavaa kerätä erikseen kävelykilsoja siinä missä fillari- ja uintikilsojakin.

No enpä osaa kuin kunnioittaa Kulleron hillanpoimintasuoritusta ja muita jänkhäaktiviteetteja!

Vaikka marjastaessa ei mahdottomia matkoja liiku, niin hyvää liikuntaa se silti on! Itse olen käynyt vain pari kertaa lähivatukossa, mutta kyllä niinä iltoina uni tuli tavallista aiemmin ja normaalia syvempänä. Nyt odottelen syksyn sienestysretkiä, suppilovahveroiden perässä vaeltaessa kilometrejä tulee kuin huomaamatta.

Tämän viikon liikunta on soutuvoittoista: olemme viikon verran kerhosaaressa, jossa on mahdollisuus kalastaa. Mies laskee verkot, minä soudan. Tai huopaan.

Liikuskellaan!

No harmittavan lähellä ovat virtuaali-Santiagon kirkontornit. Melkeinpä voisi koskettaa jo, sillä yhteislukema on 795 kilometriä.

Kehtaanko edes kertoa, että viimeisen kahden viikon aikana kilometrejä tullut 48. Niistä kaks kympin lenkkiä Tallinnassa, mutta loppu koostuu hyvin pienistä pätkistä. No toisaalta se meidän veneretkisaari, jossa oltiin 10 päivää, ei ollut kovin iso.

Caminoidaan taas! Ja ennen pitkää myös sienestellään - kilometrejä siitäkin kertyy jos ei ihan lähimetsään mene!

Iloisena totean että virtuaali-Santiago on tältä vuodelta saavutettu.Hilpaisinpa saman tien virtuaaliseen Finisterraan jonne on matkaa 40 km. Siis oikeasti. Tosielämässä kyseinen paikka on Atlantin rannalla, jonne muinaiset vaeltajat uskoivat maailman loppuvan (siitä nimi).

Sitten viime laskeman kilometrejä kertyi niukanlaisesti eli 54, mutta kaiken kaikkiaan olen nyt lukemassa 849.

Jäänpä tähän virtuaalisen polkuni varteen kivelle istumaan ja ihmettelemään. pitäisinkö kuluvan vuoden tavoitteena 1000 km (se on mulla muistaakseni ollut aiemmin) vai uskaltaisko tavoitella 10 prosentin lisäystä jolloin pitäisi käyskennellä kaikkiaan 1100 km.

No ehkä tämä tässä virtuaalikivellä valkenee. Caminoidaan!

Virtuaalivaellus on ihan hiukan edennyt vaikka en varsinaisesti ole kävelykilvoitellut itsenikään kanssa. Kilometrejä sitten viime päivittämän 38, ja yhteenlaskettu määrä on 887.

Kyllä mä sen tonnin tänä(kin) vuonna ylitän

Muchas gracias Merelle! Hiljalleen tässä taivallan... mitähän sitä keksisi tekosyyksi kun parin viikon kilometrit yhteensä vain 46. Yhteislukema 933, eli kyllä mä sen tonnin tänä vuonna ylitän!