Yli 60-vuotiaat

Helpotti, kun lähti se allin mainos tuosta häiritsemästä!

Täällä on nyt vilkasta ja vanha ketju katkaistu ja päästy aloittamaan vuoden alusta uutta. Tervetuloa uudet, meillä on yhteinen tavoite ja se on mukavampaa isommalla porukalla.

Slank mukana pysytään yhteistuumin. Muori jos kuka jaksaa meitä kannustaa, vaikka hänen ruoka- annoksensa verrattuna omiini ovat todella pienet. Mutta eihän minulla olekaan mitään rajoituksia. Kaikki käy. Toivon mukaan olet saanut kaikki paperisotkut puhuttua selväksi ja jaksanut vielä tukea ja hoidella äitinä ja mummina läheisiäsi.

Hauskoja murresanoja. Jään joskus miettimään, kuten Malliksella kajettuneet ja riehkaista. Huomaa, että olemme ympäri maata.

kardemumma tosi hyvin olet kuitenkin saanut painonhallintasi pysymään noin viiden vuoden takaa ja nyt jo päässyt ennen joulua olleeseen lukemaan. Itse en vielä. Paistoin tänään loppiaisen ja joulun lopettamisen kunniaksi kaksi viimeistä torttua. Nyt ovat pois pakastinta täyttämästä ja seuraava joulu, ennen uuden lehtitaikinan hankintaa.

Vebas vain 8,5 kg, tuohan on tosi hieno pudotus. Samoin Menna ei meidän ole syytä liian nopealla pudotuksella niitä nahanretaleita keräillä tuonne, muuten täytyy palkata nahankiristäjä. Minkälainen lienee? kai kirurgi?

anoppi65 mielestäni tuo kcl määräsi on alhainen, kun vertaan omaani noin 1850. Kun se on niin monesta asiasta kiinni, painosta, pituudesta,arki- aktiivisuudesta ja liikunnasta. Kyllä minä vain olen luottanut noihin mittareihin ja pallukat vihreinä.Tulosta syntyy, aivan meidän ikäisten tahtiin.

Kevään kurssitarjonta mielessä motsku? Näillä pakkasilla ja lumilla ei taida olla herkkua metsään mennä, mutta kunhan aurinko alkaa männyn kylkeä hiukan lämmittämään ja hanget laskeutuvat On ilo nähdä kätensä työn tulos. Oma selkäni ei ole suostunut, kuin metsän kylvöön joskus.
Lasinsulatusta kaksi viikonloppua minullakin tammikuussa. Kaikki työt menivät joululahjoiksi. Yhtä lukuunottamatta, joka oli mielestäni parhaiten onnistunut. En hanninut antaa. Nyt sitten rakentelen kotona jo polttoa varten joitain töitä pikkuhiljaa.

Menna ja VR ilo lukea noin soljuvaa runosuonien sykintää. Ei taivu minun mielikuvitukseni moiseeen riimittelyyn. Kyllä tavallisten arki-asioiden kertominen on huomattavasti helpompaa. Noista härkäviikoista ja reikäleivistä tulikin mieleeni, että lastenhoito kahtena päivänä viikossa alkaa ensi viikolla. Tällä viikolla vain huominen lasten kanssa.

Tänään reilun tunnin sauvalenkki Tiltun kanssa. Lähti mukaan, kun laitoin remmiin, vaikka - olikin 20 Haisteli susien jättämiä reviiripisuja, mutta kyllä sekin jotain ymmärtää, ei päästänyt omiaan viereen.

Hyvä saatiiin tuo hierontalaitteen osoite! Kiitos, minäkin yritin sitä hakea.

Kuulostaa hyvältä kissafani tuo seivuoka. Kokeilin itsekin samantyylistä tässä vähän aikaa takaperin. Täytyy tyytyä vain tavallisen väriseen "rasilaiseen"ei ollut ruokakaupassani valinnan varaa. Kokeilen, ilman muuta. Vihanneskeittoa olen jo tehnyt ja ihastunut bataatin kauniiseen väriin ja makuun. Kookosmaito keitossa tekee ihmeitä.

Pyörin yöllä yhdestä viiteen. Siinä tuli mietittyä kaikenlaista. Ja laskettua.

Siis jos yrittää tiputtaa kymmenen voipakettia vappuun mennessä,olisi hyvä heittää paketti avaruuteen keskimäärin aina kymmenen päivän välein.

Oma poikani oli kuulemma vetänyt hikiset sukat pois jalastaan ekaluokalla koulussa, kun laskeminen oli mennyt yli kymmenen. Loistavaa luovaa ajattelua! Ensi maanantaista vappuun on noin 110 päivää pelkän sormilaskun perusteella. Jos ihan joka kymmenes päivä voipaketti tippuisi, olisimme vappuna kai 5,5 kg kevyempiä. Mutta siinä on pääsiäistä ja muuta mukavaa.

Tavoite on kirkasotsaisesti kirjattu esiin. Suklaapala suussa.

Kiva sitten lukea selitysten kirjaa kevään kuluessa .

Hanninnut en ole ikinä kuullutkaan sellaista sanaa. Kuten en ollut myöskään kajetusta ja riehkaista. Pitäisikö ruokapäiväkirjan ohella pitää sanakirjaa?

Kun muutamaan päivään ei käy "linjoilla" menee aivan sekaisin lukiessa juttuja, joita on ihanan monta. Vanhoilta ja uusilta, runoniekoilta ja proosan taitajilta. Juttuja, jotka naurattavat, lämmittävät mieltä, saavat huokaamaan ja hihittämään, elämään myötä ja miettimään omaa elämää. Kun en muista kuka mitäkin kirjoitti, sanon vain kaikille: Kiitos.

Minulta meni muutama päivä hieman kipuillessa: ensin hampaan poiston vuoksi ja sitten virtsarakontulehduksen. Kumpikin pää siis tarvitsi oman lääkityksensä. Hoh-hoijatkaa.

Onneksi on lomapäivä tänään, sillä pakkasta on -30 astetta. Vanha dieselauto saattaisi vaikka hyytyä työmatkalla. Tyttären uudempi auto hyytyi aamutuimaan, mutta reipas vävy oli vielä kotona eikä jo työmaalla ja kävi viemässä vaimonsa töihin ja auton korjaamolle.

Aamulla riisuimme joulukuusen ja mies juuri imuroi neulasia lattialta. Jouluvalot saavat ulkona loistaa Nuutin päivään asti. Kummallisen haikea mieli tuli. Vähän niin kuin olisi saattamassa rautatieasemalla hyvää ystävää, jonka tapaa vain kerran vuodessa. Halatessa sitten toivottiin, että jospa taas ensi vuonna nähtäisiin. Mitään varmuutta ei tietenkään ole. Elämä, kun on elämää. Omia yllättäviä käänteitä täynnä.

Minä ponnistelen vappua kohden ja pyrin keventymään vähintään puoli kiloa viikossa. Aikatauluni meni hieman sekaisin, kun joulukuussa kiloja tuli rutkasti lisää. Polven tekonivelleikkausta toisaalta ei varmaankaan vielä huhtikuussa tehdä, joten uskon ehtiväni pudottaa painoa sen verran, että se yleensä suostutaan tekemään. Suhtaudun asiaan vakavan iloisesti ja määrätietoisesti. Iloa ei sovi unohtaa, muuten hommasta ei tule mitään.

No niin. Mies on imuroinut ja minä laiskotellut. Taidanpa lähteä polkemaan kuntopyörää. Sitä tyttäreltä ja vävyltä joululahjaksi saamaani. Se mokoma osoittaa myös sen millainen on kuntoni: tosi huono. Joten tässä on vain parannettavaa ja se tuntuu mukavalle, Alemmaksi kun ei pääse putoamaan.

Mukavaa loppiaisen jälkeistä aikaa kaikille.

Lunta tupsuttaa lisää, mutta pakkasta on enää kahdeksan astetta. Olisi ulkoilukeli, mutta iskias alkoi eilisehtoolla kiukuta. Makasin yön kylmäpussin päällä ja särkylääkkeitä nappaillen.
Viheliäinen riesa, jolta olen välttynyt lähes 30 vuotta. Nuorimmainen oli silloin vauva, melkoinen mötikkän kannettavaksi. Nytkö sain tämän mäyriksen nostelusta (yli 10 kiloa)?

Koiruus lähtee viikonloppuna. Tytär soitti. Olivat onnellisesti kotiutuneet Kuuban-reissulta ja kaipasi koiraansa. Tulee huomenna hakemaan, koska minusta ei tämän kankun kanssa ole viejäksi, vaikka olin jo suunnitellut lähteväni tuliaisia norkoilemaan.

Kiitos, Motsku! King-hieroja löytyi, mutta hintatietoa minäkin kaipailin. Pitänee soittaa.

Kiitos hauskoista runoista, kalaohjeesta ja mukavista viesteistä! Hyvää viikkoa!

Viimeisin hintatieto kuninkaallisesta hierontalaitteesta viime syksyltä oli joku 120-130 euroa, ei paha. Keväällä maksoin vähän enemmän.

Vien omani yhdelle kokeiltavaksi lähipäivinä. Dieselauton polttoaineensuodatin on vaihtamatta, voi käydä kuin muillekin. Matka katkeaa ja riemu ratkeaa, pakkanen paukkuu ja kiukku haukkuu.

Mutta oikeastaan pitää nyt vain nauttia sisäelämästä.

Hei kaikki Ihanaiset konkarit ja untuvikot !

Läskisota taitaa olla kaikille tuttua hommaa.
Hyppäsin aamulla vaakalle itseltäni salaa. Olin päättänyt,että maanantaina sitten,kun alkaa nuo härkä viikot. Kannatti hypätä Joulukuun saldo -3kg.
Matkasta,pyhistä,flunssasta huolimatta. Olin kyllä vakaasti päättänyt ennen matkaa, että vuodenvaihteessa painan vähemmän kuin vuosi sitten. Se toimi tuo vakaa päätös...kerrankin. Onhan niitä elämän aikana tehty päätöksiä. Sädekehä loistaa,kun kerrankin onnistuu
Ehkä tämä "suruaika" on edesauttanut asiaa.
Loppiaisaattona olivat meillä vanhat työkaverit tämän Teneriffalla tapaamani kunniavieraan merkeissä. Meitä oli kahdeksan naista hänen aikainen konkari tiimi. Uskotte,että nauru ja laulu raikui. Kaikilla oli tietenkin tapahtunut iloja ja suruja,mutta kun päästiin muistelemaan kommeluksia 35v matkalta alkoi vessaankin tulla tungosta, Vanhin porukasta 76v laittoi tänä aamuna vielä postia,että kyllä oli lohduttavaa, kun kaikkien naamasta huomasi,että taitaa olla aikaa viime tapaamisesta. (Mitähän hän tarkoitti)
Eilen sitten olivat lapset joulukylässä. Tä'mä ero perhekkin ihan sovussa. Taidan olla fossiili,kun en ymmärä ,että ollaan niin perhettä vaikka ollaan erossa.
Hyvä näin toivotaan,että sopu säilyy. Miniä siinä nyt on vähän ihmeissään,kun ei kaikki mennytkään odotusten mukaan.

Kiitos vielä kaikille myötätunnosta.

Siis maanantaina se virallinen punnitus ...kohti kevättä. Siis - 1/2kg ilman selityksiä viikossa.

Tuo Motskun avaruuteen vippaaminen on tosi hyvä nimim kokemusta on ainakin 1000kg verran ...sen mukaan meikäläisestä ei pitäis olla mitään jäjellä,mutta kyllä nytkin pallin jalat natisee.

Tuli katseltua vanhoja työkuvia lastenkin kanssa. Lapsenlapset ei kyllä mummoa tunteneet...oli joku laiheliini kuvissa. Tämä mummo on aina ollut pullukka vaan ei ole vuoden päästä
Tsemppiä nyt vesijumppaan,jos auto lähtee .
Lämmöllä ent ikiläski

Hyvää iltapäivää kaikille!

Meistä on todella kaikki varmaan heittäneet, työntäneet, vipanneet tai jotakin muuta niitä voipaketteja kuka minnekin päin.

Eiköhän päätetä porukalla, että seuraavan kerran, kun ne on tulossa takasinpäin niin ei otetakaan koppia menköön ihan muualle.

Nyt kolan kanssa lumitöihin, vaikka selkä ei siitä yhtään tykkää.

Hyvää vuoden jatkoa

Hyvää hyistä, pyryistä, mutta niin kivan talvista joulunpyhien jälkeistä aikaa!

Tottakin, pyhät ovat ohi, mutta joulunaika ei. Nuutinpäivänä vasta meillä riisutaan kuusi (se keinosellainen) ja jokapuolelle ripottelemani joulukoristeet. Joululiinat vaihdoin jo muihin talvisiin läpysköihin. - Oli muuten tosi kaunis se tosiperinteisesti kruusattu tosiaidon näköinen kuusi. Enkeleitä laskin huushollissamme, kuusenkoristeet mukaanlukien, olevan nyt n. 33. Osa niistä on esillä koko vuoden. Joka huoneessa pitää olla!

Moottorisaha, kuinka ajattelenkaan myötätunnolla laskutehtävä- yötäsi! Minä nukuin pari tuntia illalla ja sitten valvoin 01.30 alkaen loppuyön. Laskin minäkin- sataan ja takaisin sekoillen, askeleita huushollissa, vettä vessassa ja juomalasiin. Sorruin tummaan suklaaseen, jne, jne. Aamulla lähdin sitten uima-altaalle heti kun se aukeni= klo 6. Mitäs muutakaan enää voi.

Kiukutti, sillä ehdin jo olla ihmisenoloinen ja iloinen, kun edellisenä yönä sain unta pidempään, kuin kuukausiin. Otin nim. illalla melatoniinia. Eileniltainen annos ei taas tehonnut yhtään. Mene tiedä mikä minussa on vikana.
En pysty rentoutumaan, ilmeisesti. Ja sitten, pirskatti vieköön, olen pilleriturpea, paino singahtelee miten vaan. Olo on kuin kuin berliinimakkaralla nakkikuoressa.

Kaikesta huolimatta yritän pysyä kisassa mukana. Sitkeästi. Otan itseäni niskasta ja vähän tukistelenkin, josko siitä oisi apua Sitäpaitsi ja yleisesti ottaen, en tykkää voista - Älkää nyt kuitenkaan uhkailko sen Vapun pikaisesta tulemisesta. Onhan tässä vielä talvea jäljellä...

Kuulkaas, kun tunnen itseni nyt tosivanhaksi joukossanne. Etsiskelin, mutten löytänyt yli 7-kymppisten palstaa. Toki tiedän, ettei tätä joukkoa mikään voita. On tää niin mojovaa, hauskaa, haikeaa, lohduttavaa, avartavaa. Niin että taidan sinnitellä teidän energisten joukossa Kiitos, kun olette olemassa!!

"Ikää tulee, mutta vanhenemaan en suostu", sanoi ent. työtoverini. Se vaan kun ei ole ihan ittestä kiinni!

Omasta vanhasta puolestani toivotan myös uudet tulokkaat lämpöisesti tervetulleiksi!! Ja kiittelen kivoista proosajutuistanne sekä räppirunosta! Pitää rauhan kanssa lukea uudestaan sitä, kuten moniaita muitakin juttuja.

Kaardemumma, ihanaa, että hankit lumikengät. Olen juuri kiinnostuksella lukenut niistä ja niiden käytöstä. Sen kun vain retostelet ja ilomielin upporoit niiden kanssa hangessa. Vaikka eivät upotakkaan, kuulemma, mutta tehoavat, erityisesti nivel- ja selkävaivoihin. Niin että otappa talvisen kauneuden katselun lisäksi hyödyksesi kaikki mahdollinen!

Nyt väsy tahtoo tulla silmään, joten öitsikäätten hyvin kaikki! Kaunei unei!
Toivoo vanha WR

Herätätte ajatuksia. Ihan niin kuin Antti Heikkilän "selkä"kirja tai Noujoud Alin ja Delphine Minoun kokoonsaattama kirja "Nojoud, 10 vuotta, eronnut".

Slank, luulen että ihan auvoiset taiteijaparisuhteetkin ovat harvinaisuuksia. Ainakin täällä maalla työ, säät, euroopan unioni, ihmisen raadollisuus ja erilaisuus suhteessa toiseen ihmiseen pitää avioliiton ja muunkin elämän ihan tavallisen arjen tasolla. Siinä on sekä hyviä että huonoja hetkiä. Niiden huonojen hetkien yli on opittava pomppimaan, nukkumaan, otettava aika- tai matkalisää.

Vaihtelevia muuttujia on niin paljon. Jotkut niistä tulevat ihan muualta kuin maaseudun rauhasta. Pesivät tänne ja alkavat muniakin.

Aika ja oppiminen, tilan antaminen, luopuminen ja rajallinen itsekkyyskin pitävät liittoja koossa. Sitä voisi kutsua kasvamiseksi, mutta sillä edellytyksellä, että molemmat osapuolet ovat kasvamiseen sitoutuneita. Rakkaus ja viha kulkevat saman janan eri päissä. Välinpitämättömyys kulkee suorassa kulmassa edellä mainittuihin.

Välillä hellitään ja välillä raivotaan. Tuskin enää kovin muuten kuin oman pään sisällä. Silti aina joskus.

Viimeksi toissailtana , kun hyvin nukkuvan lienee aika mahdotonta asettua valvojan asemaan. Kunkin päivän saldo on niin yöriippuvainen.

Viime yönä en viitsinyt enää laskea kaa -tavulla alkavia sanoja kuin puolentoista tunnin ajan. Otin puolikkaan pilleriä ja tuhistelin yhdeksään asti.

WR:lle vinkkejä: joko olet laskenut, montako eri kirjaimella alkavaa eläintä tunnet? Entä jos rajoitetaan lintuihin? Ruuat ja ruoka-aineet olivat yhteen aikaan suosikkejani öisin, mutta niistä alkoi tulla nälkä!

Silti aina niin väsyttää, ettei jaksa lukeakaan, siis yöllä.

Kun elämässä on ollut miljoona kertaa isompia suruja, painaa päänsä, hymyilee itselleen ja sanoo: kiitos, kun lapset voivat hyvin!

Myönnän, että välillä repii ja risoo isostikin. Minulla siihen auttaa fyysinen työ, se jotenkin muuttaa elimistön tasapainoa. Joskus olen ajatellut, että ihminen on luotu niin monipuoliseksi, että liukuhihnatyö tai -elämä on kuolema eläissä.

Heikkilä selittää aivojen endorfiinejä yhtenä kemiallisena tasoitusvoimana. Lienen samaa mieltä - kokemuksesta. Kun kerran vielä on voimaa ja intoa, niin parempi tuhlata sitä kuin pitää hyllyllä. Hyllyllä se voisi kuivua.

Tietyllä tapaa yksin kuitenkin on elettävä. En osaa kutsua sitä yksinäisyydeksi, en omavaraisuudeksi, en rangaistukseksi. Ehkä se, että veljeni oli 7 vuotta minua vanhempi, laittoi jo lapsena päähäni kyvyn leikkiä yksin. Joskus on ihanaa olla yksin.

Jos taas pitäisi aina olla yksin, kuvittelisin halkeavani. Päästäni tulisi kissan kuppi ja koiran kuppi.

Luulen ymmärtäväni Slankin mielikuvan rakkauden sadusta, haaveesta. Olla tärkeä, olla liitossa, jakaa sydän, hehkua elämää vanhanakin.

Odotan sitä ajatonta aikaa, mutta en usko, että se toteutuu täällä, näitten syntisten multien päällä. Mutta sitä samaa haavetta kannan sisälläni aina kuolemaani asti. Minun tarvitsee muuttua niin paljon haaveeni saavuttamiseksi, ettei se onnistu tässä kuolevaisessa ruumiissani. Silti kukaan ei voi viedä pois haavettani! Tyttöni on jo siellä, Isän sylissä, alkurakkauden kehdossa. Sinne matkaan Lunastajani hoivassa.

Mutta näissä kuvioissa täällä on ihan elettävää elämää! Vaikka mieltäni riepoo Slankin tavoin ihmiselämän kurjuus, varsinkin naisten ja lasten elämä alistetuissa kulttuureissa, minulla on kaikki hyvin. Kunhan vain en ala Jumalan sijaiseksi maan päälle. Paha on. Mutta se on voitettu ristinpuulla.

Läskitkään eivät erota meitä Jumalan rakkaudesta.

Heikkilä sanoo kirjassaan, että kyllä metsätöitä voi tehdä... kipeän selänkin kanssa. Selkä kestää enemmän kuin mieli!

Hauskaa viikonloppua ystävät ja etenkin Muori! Onpa sinulla touhua kerrakseen!
Meillä hiljeni eilisehtoolla, kun tytär pyrähti illankähmässä noutamaan lemmikkiään ja ajeli parin huilaustunnin jälkeen takaisin pääkaupunkiin. Koiruus ulvoi riemuaan emäntänsä tavatessaan ja oli aloittanut varsinaisen konsertin autossa omaa kotia lähestyttäessä.
Ihmeellisesti pikkukoirakin tunnistaa kotikatunsa, koska ulvonta oli alkanut jo kaupunginosaan johtavassa liikenneympyrässä. Tai sitten mäyräkoirat ovat harvinaisen hoksaavia.

Vuosia sitten olin ystävien kanssa menossa täältä rannikolta pohjoiseen, kun heidän mäyriksensä alkoi äkkiä vapista ja valittaa. Vasta silloin sen emäntä muisti, ettei koiraa olisi pitänyt ottaa retkelle. Menimme nimittäin siihen suuntaan, missä mäyristä oli sen parin ensimmäisen elinvuoden aikana kohdeltu huonosti edellisessä isäntäperheessä. Koira ei sitä unohtanut, vaan itki joka kerran, kun siihen suuntaan ajettiin. Onneksi sillä kertaa käännyimme lähteen parinkymmenen kilometrin päässä ja valitus loppui.

Meillä viikonloppu kuluu teatteriharrastusten parissa. Pakkanen on yhä kireää, joten ulkoilut jäävät lyhyeen, mutta punttisalille menoa voisi kokeilla huomenna. Iskiasvaiva tuntuu onneksi hellittäneen, kun olen välttänyt nostelua ja kantamista.

Tiukan aikataulun olit Moottorisaha laskenut keväälle. Että voipaketti aina kymmenessä päivässä. Miten se tuntuu paljon enemmältä kuin viisi kiloa johonkin kaukaisuudessa siintävään vappuun mennessä?