Yli 60-vuotiaat

Oletpa muori saanut yhdellä kertaa paljon hoidettavaa. Henkisen tuen antajana saat toivottavasti itse myös tukea.
Vieläkö se verotoimisto sekoilee? Itse sain veroselvityksiä tehtäväkseni vuosia takaperin, ennen ATK-aikaa. Silloin olin muka ansainnut isot summat ompelutöillä, oman työni ohessa, ja paikkakunnalla, jossa en ole vieläkään käynyt. Sitäpaitsi olisin hyvin sutjakassa kunnossa, jos ompelemalla olisi pitänyt elättää itseni. Ei ole minun juttuni.
Puhelimessa selvisi verotoimiston virhe, mutta oli tehtävä kuitenkin kirjallinen valitus, ennenkuin hyväksyivät. Silloin verovirkailija lupasi käsitellä asian nopeasti ja se valmistuikin ennen kuin mätkyjä piti maksaa.
Lukiessani painonpudotuksistanne hyvät siskot, kaivoin esille listan vuoden 2008 marraskuun lopusta lähtien. Joulukilojen kanssa siinä ajassa on paino laskenut vain 8,5 kiloa(parhaaseen aikaan oli laskua 10kg). Tammikuun lopulla tulee vuosi kiloklubiin liittymisestäni. Hyvin,hyvin hitaasti kilot menevät alaspäin, eikä tarvita kuin pikkuisen juhlan aikaa, niin nousevat hyvin,hyvin nopeasti. Luin ET-lehden painonpudottajista ja hieman vihersin....
Myönnettäköön, että tavoitteeni ei ole ollut kovin iso. Verenpaineen ja nivelien vuoksi 12-13 kiloa. Muutenkin jo rypyt koristavat kasvoja.Ne (rypyt)eivät menoa haitaa ja siksi vappuun on tavoite saada pois 4kiloa
Nyt näkyy tulevan sakeasti lunta täällä etelässäkin ja on oikea talvi.Nautin näistä keleistä ja viihdyn ulkona, vaikka olisi kylmenpääkin.
Uutta puhtia uutena vuotena teille kaikille.

Kuka kertoo, miten pitää suhtautua näihin suositeltaviin kalorimääriin
Ajattelen itse, että jos syön minulle suositeltavan määrän eli 1639 kcal, niin en ikinä laihdu. Mielestäni se on paljon yli 60v , koska aineenvaihdunta heikkenee iän myötä.
Paljonko alle tuon määrän olisi viisasta syödä kaloreita? Olen ymmärtänyt, että liian vähänkin on pahasta, mutta laihdunko todella jos syön 1639/pvä.
Peruskulutukseen on arveltu menevän 1911 kcal.
Olen uusi yrittäjä, vailla kokemusta

Kirje verovirastolta aiheuttaa minullekin aina verenpaineen nousun. Viimeksi olivat laittaneet lisänollan maataloustuloihin... Tsemppiä muorille!

Viimeinen päivä puuvillakoiran kanssa. Sen omat vanhemmat palaavat arkeen, tutkivat Sellon tapahtumia, junan törmäilyä ja oman paikkakuntansa puukotuskuolemaa. Kyllä viikossa ehtii tapahtua!

Rakot kummassakin kantapäässä. Mistä löytäisi sellaiset monot, jotka eivät hierrä? Nämä ovat nyt kolmannet ostamani. Aina sama juttu. No, ehkä vika on jaloissa.

Minua rauhoittaa Muori 61 toteamus, että paino ei tahdo laskea, jos liikkuu paljon. Hämmentävää, mutta minun kohdallani se oli jo näin viime talven metsätöiden aikaan. Ylöskirjaamisieni mukaan silloinkin oli kalorivajetta reippaanlaisesti. Ehkä läski tiivistyessään on niin paljon painavampaa?

25 vuoteen en ole päässyt omasta pihasta ladulle niin maalla kuin asunkin. Umpihankea on riittänyt. Eilen oli villi tunne, kun sai sujuttaa kolmen km:n lenkin lähtemättä autolla ensin jonnekin. Oli pakko vetäistä kahteen kertaan ihan silkasta riemusta. Keli oli mitä parhain. Lämmin sauna odotti. Wau!!

Ilmoittauduin entisten toimien lisäksi puutyökursseille. Vanha suola janottaa. Puu on sittenkin mieleiseni materiaali, mutta toki jatkan kevään vielä metallipuolellakin, opin vuoksi. Haalarit roikkuvat tukevasti takomassani ja hitsaamassani naulakossa .

Olisi ollut tuolintekokurssikin. Olisin mennyt kiljuen, ellei se olisi lauantaisin. Vähäisessä mielessäni liikkuu vielä haave, pystyisinkö lauantaisin menemään isännän kanssa metsään. Koivuklapeja on tilattu. Isäntä voisi kaataa koivut ja minä aisaisin (ristikkosana, tarkoittaa oksien poistamista, moottorisahalla tietenkin) ja pätkisin. Isäntä voisi sitten kasata ne traktorin kouralla. Minulta jäisi kaksi eniten voimaa vaativaa työvaihetta pois. Ja toisaalta juuri niissä työvaiheissa alaselän kiertoliike on voimakkainta. Sitä vain on nyt vältettävä.

Oikeasti on hirveä ikävä metsätöihin! Luonnon rauha, hiljaisuus (kuulosuojaimet ), endorfiini hien kautta, näkyvä työn tulos ja illan ihana fyysinen uupumus.


Ajattelin tehdä kylmäsavulohikeittoa ja marjakiisseliä ja viedä niitä pojan perheeseen, jossa miniän vanhemmat voisivat myös vahvistaa niillä itseään ennen Pohjanmaalle ajoaan. Että elämä ei pääsisi ihan hyödyttömäksi, pikkukoiran patjana löhöämiseksi . Mutta on se ollut mukava kaveri. Varmasti tulee ikävä sitä!

Vanha ketju on käynyt kovin pitkäksi, joten laitan uuden ketjun, niin uusienkin käyttäjien on helpompi tulla turisemaan. Jatketaan siis juttua täällä. Siirrän vanhasta ketjusta tämän vuoden viestit tänne.

Nyt on edellisestä ketjusta tämänvuotiset viestit siirretty

Tervetuloa Anoppi joukkoon! Minulla on samansuuntaiset kokemukset kuin Kardemummalla. Tosin painonpudotustahtini on ollut vielä hitaampi: kilon verran kuukaudessa. Viime kesästä lähtien ei sitäkään, koska olen pitänyt tasaantumisvaiheen ja koettanut pysyttää saavuttamani tason jonkin aikaa ennen seuraavaa tavoitetta, joka häämöttää vapun tienoilla.

Ajattelin toissakesänä tähän savottaan tai - Slankin analogian mukaan tulevaisuutta varten säästämään - ryhtyessäni pyrkiväni eniten pysyvään elämänmuutokseen, mihin en ollut uskonut pystyvänä. Olin hyväksynyt itseni pikkuhiljaa pyylevöityvänä vanhana rouvana, kunnes toinenkin mahdollisuus kolahti kaaliin.

Liikuntaa olen aina harrastanut kohtuullisesti, mutta ennen söin liikaa, vääränlaista sapuskaa ja aterioiden välit olivat liian pitkät. Niihin tuli kunnon korjaus Kiloklubin myötä.

Pikkukoiran kanssa tultiin juuri ulkoa ja kyläreissulta. Käytiin taas äitivanhaa tapaamassa. Eläinrakkaana hän nauttii näistä vierailuista. Ihmeellisellä tavalla villi pentu osaa toimia oikein vanhan ihmisen lähellä. Ei yhtään riehakasta ryntäilyä, ei hyppimistä eikä peuhakkaa, mitä se harrastaa täällä kotosalla. Kun nostin koiran mummin syliin, se painoi lempeästi päänsä olkaa vasten ja asettui siihen silitettäväksi tyynen rauhallisena.

Arkipäivät ja sarvileivät - päivän sana! Mutta mistäpä saisi vielä kunnon Pohjanpoikaa, ohutta happamatonta ruisreikäleipää?
Itse leipomalla, sanotte te toimeliaat ja taitavat. Mutta en minä, jolla toki on viisi peukaloa, mutta niistä ainakin kolme keskellä kämmentä. - Jauho-, viher-, käsityö-...

Siis 5 kiloa olisi henkilökohtainen tavoitteemme Vappuun mennessä! Tai kaidalla, eli hoikalla tiellä pysyttely siihen asti.
Jotta minä pääsisin alkuperäiseen tavoitteeseeni, olisi määrän oltava peräti 8 kg! Syy tämmöiseen "hirveään" lukemaan - lääkärin määräyksestä - on veren sokerin ja kolesterolin kohtuudessa pitäminen. Samoin sökön ristiselkäni säästäminen. Liikunta taas välttämätöntä heikkojen lonkkalihasten voimistaminen. Kiloklubin mukaan nk. terveysliikunta on tavoitteeni.

Pahin syntipukki tämmöisen kilomäärän voittamiseen on juhlapyhien tuottama saldo siihen, mistä lähdin, vähän ylikin. Ketähän voisin moisesta syyttää?

Jos tuohon tavoitteeseen pääsen, sanoisi painoindeksini: "Olet normaalipainoinen - älä laihduta, vaan totuttele terveellisiin elämäntapoihin." Niinpä!!

Se, millaisilla kalorimäärillä me itsekukin tätä taivalta käymme, riippuu todellakin pituudesta, ruumiinrakenteesta ja painosta. Jos pudottamista on vähän, näyttää sen saavuttaminen olevan hitaampaa ja tasapainossa pysyminen tosi vaikeaa. Kait me kulutamme myöskin eritavoin, kroppamme ovat erilaisia siinäkin mielessä.? Minä en pärjäisi niin alhaisilla kaloreilla, kuin esim. muori. Olen myöskin huomannut, että liikkuessani enemmän, suositus-kcal nousee.

Sitten ovat vielä nämä nestetasapainojen heilahtelut, jotka hämäävät välillä turkasesti! Itse toivoisin, että pääsisin eroon monista pillereistäni, joista osa on varsinaisia "ääreisen pöhön" aiheuttajia.

Sanoo eräs, joka taaskin iltayöstä heräs, eikä unta saanut, olis kävellyt taikka maannut!

"Koiruus on suuri vääryys", sanoo Ukkokulta. Ihan ystävällisesti! Koiran kaipuusta ja helpotuksesta hoitojakson jälkeen muistui mieleen aikanaan kirjoitetut vesilorut, joissa parissa lorussa koira ja kissakin esiintyvät:

Vene laineilla, veneessä Matti,
mukana Matilla kirjava Katti.
Matin mielestä on niin hassua,
Katti kun veteen ei kasta ees tassua.

Kallella on matkassansa Laivakoira Ville.
Pelastusrengas kaulaan pantiin varmuudeksi sille.
Hupsua kait laivassa on tuollaisia puida,
osaahan tuo Ville-koira hyvin koiraa uida.

Menihän kesäiseksi, mutta iloista talvea kumminkin kaikille!

Jassoo, että uusi ketju, kun ketjurasvanpolttajat ovat niin vireitä . Kyllä se meille vaan passaa, jos sillä keinoin saadaan uusia mukaan. Meitä mahtuu aina vaan enemmän ja enemmän, kun kilot tippuvat...

Pitäisiköhän meidän yrittää saada tänä vuonna 200 sivua täyteen ihania runoja ja vankkumatonta proosaa? Ja se sisältäisi ihan tavallista elämää, josta ei tarvitsisi koskaan poiketa. Sillä kurin paino hakisi oman sopivuutensa ja pysyisi siinä isommitta tuskitta. Ei oltaisi kuureilla, ei jojoteltaisi, tultaisiin äkkiä takaisin ruokavuorilta tasaiselle vihanneskeittomaalle.

Kun muori61 kirjoitti vihanneskeitosta, siitä lähtien on tehnyt mieli. Nyt oli vielä jäljellä savulohisoppaa. Ja jos pakkanen laskee ja isäntä intoutuu metsään, pitänee sunnuntaihin asti tehdä hiukan tuhdimpaa, ainakin hänelle. Muuten tulinen keitto pakkasella hyväilee makuhermoja.

Anoppi, voinet kysellä enemmän näitä faktoja vaikka asiantuntijoilta täällä foorumissa. Älä silti jätä meitä! Me olemme kavereita, mutta tuskin kukaan oikein muuta kuin oman elämänsä asiantuntija.

Ja jos on vielä kiinnostunut siitä hierontalaitteesta, kannattaa kuuklettaa "king hieroja", niin tulee se , mitä tarkoitin.

Slankhan laittoi tuon alkuhaasteen voipakettien heittelystä ja odottelen häneltä uutta aikataulua! Ei mitään selityksiä, kerro vaan koska aloitetaan ja mikä on ensimmäinen tavoite. Se helpottaa ainakin minun elämääni, kun olen lyhytjännitteinen hyppelijä. Uskon, että moni muukin kokisi helpottavana, kun joku kirjaisi selvät tavoitteet. Eikä kenenkään tietenkään ole pakko piirissä pyöriä. Me olemme niin erilaisia. Kirjoitellaan omia mehevyyksiämme.

Ihannetta lähellä on varmaan vaikeampaa. Lohtu sekin tällaiselle pullukalle . On enemmän, mistä ottaa. Siksi ei verrata kuin itseä itseen.

Heräsin tänään yhdeksältä, söin aamupalan ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli yhdeltä, söimme lounaan ja lähdimme isännän kummitädin luo loppiaiskylään, kävellen, ehkä noin puolitoista kilometria suuntaansa.

Tunne on jokseenkin samanlainen kuin toukokuun lopussa kevättodistus kädessä. Kävin silloinkin ensin nukkumaan menneet pois ja aloin uuden elämän.

Joulunaika on ollut omanlaisensa työrupeama. Mukava, mutta työteliäs. Arki sopii minulle ihan hyvin, vaihteeksi.

Enkä kirjoita, että lihakset tulevat ja menevät, mutta läski on ikuista. En kirjoita. En edes ajattele!

Lähellä normaalipainoa on paljon mukavampi elää!

Ensimmäinen puoli kiloa poissa eli keventynyt matka kohti vappua on oikeasti alkanut Tästä on hyvä jatkaa.

Matkalaukut on jo tuotu autotallista sisään odottamaan pakkaajaa, mutta kun ei yhtään innosta. Olen tätä matkaamista tehnyt jo 35 vuotta Suomen ja Afrikan välillä, ja näyttää, että pakkaamisen aloittaminen on aina vain vaikeampaa. Nyt on edessä sentään "vain" vajaan kolmen kuukauden reissu, mutta monenlaista viemistä olisi laukkuihin saatava.

Nauttikaa Suomen talvesta hyvät kanssasisaret ja -veljet. Tämä vuodenaikojen vaihtelu maassamme on suuri rikkaus.

Tämän päivän itsekeksimä kokeilu

HYVÄ RUOKA; HELPPO JA KEVYT; KOKEILKAA!

Pakaste sei paketti uunivuokaan sit lisää RASILAISEN punainen hapankaali noin 100-200 gr päälle ja pilkottuna purjo, sipuli, puoli paprikaa sekä päällimmäiseksi 3 tomaattia siivuina. Mausta kerroksia makusi mukaan suolalla ja sitruunapippurilla.
Uuniin 200 asteeseen n. 30-40 min (riippuu kalan jäätymisasteesta).
Lisää 1 dl 4% flooraa ja anna olla uunissa vielä n. 15 min.
Seuraksi pesty peruna mikroon kuorineen talouspaperiin käärittynä täydelle teholle n. 8 min (perunan koosta riippuen)

Tuli tosi hyvää

Oma vuoden alkuni sujuu innokkaasti! katsotaanmiten me laihduttajamummot selvitään, minäkin ilmottaudun siihen vapuksi pois viisi kiloa porukkaan! Nyt on painoa 78.7 ei kun yrittämään!

ILOA KAIKILLE