Yli 60-vuotiaat

Hei, katsoin Slank sen saman ohjelman tästä suurmuftista. Oli mielenkiintoista taas kerran huomata miten tapahtumat näyttivät kertojasta riippuen aivan erinäköisiltä.

Minulla on meneillään joku vanhojen hyvien ystävien tapaamisviikko. Sunnuntaina olimme hyvän ystävän luona ystäväporukalla syömässä ja tänään tapasin kolme ihanaa entistä yhteistyökumppania, lounaallapa tietenkin.

Kunpa muistaisin miten tärkeää on iloita siitä mitä ei ole menettänyt eikä vain surra sitä minkä on menettänyt.

Hyvä Liverpoolin jalkapallomatsi meneillään, joten ei muuta kuin hyvää yötä.

Kiitos motsku kuvista.Olipa upean näköisiä naisia.Hyviä metsäpäiviä.Älä liikaa"nauti"bensahuuruja vaan raikasta metsäilmaa.Tekis itsekin oikeastaan mieli mökille rämpeilemään kun alkoi ajatella mutta olishan täällä espoossakin metsää.Ei vaan ole ihan sama juttu.Vaan nytt on kyllä keskityttävä veljeeni oikeastaan ainoana läheisenä.

Hyvää laihdutus ja liikunta päivää kaikille.Älkää kuitenkaan unohtako välillä rentoutua ja nautiskellakin. Sekin on yhtä tärkeää mielestäni

Aivan oikein "toris", tänään pidetään luppoa. Yön säryt järkiinnyttävät, vaikka mieli tekisi metsään. Tai totta puhuen vain osamieli. Osa nauttii takkatulesta ja "kahdesta tornista". Sitä paitsi iltapäivällä alkaa menobuumi.

Jääkaapin päivitys tekisi terää meilläkin, mutta se on näitä siirtelyasioita (hamaan tulevaisuuteen). Olisin mielelläni katsonut sen suursmurffidokumentin (pienet siniset miehet?), mutta kukaan ei kommentoinut etukäteen. En ole koskaan ollut telkkurakas, mutta katson, jos joku sattuu kertomaan hyvästä ohjelmasta etukäteen tai pirauttamaan aktuellisti kuten bestis joskus.

Jos oikein muistan, karsin noin viisi isohkoa kaadettu kuusta, kulutin kolme tankillista bensaa. Olen siis kunnon kuluttaja. Isäntä kaatoi jyskäleet, mittaili ja pätki karsitut ja kuljetti kouralla lajiteltuihin laaneihin. En osaa käyttää kypärää, siitä moititaan. Hikoilen päästäni ja kypärä luo tuskaa. Sen sijaan kuulosuojaimet ja visiiri muiden metsurin turvavälineiden kanssa on käytössä. Yritin mennä traktorin taakse piiloon aina kun huomasin puun kaatuvan.

Olisi pitänyt laittaa sykemittari ja verrata kulutusta rankametsätyöhön. Syke ei nouse ollenkaan samoihin lukemiin karsiessa, vaikka hiki virtaa. Rankametsässä kasaan käsin polttopuiksi menevät, isäntä sitten siirtää kasat keolle.

Laitoin tämän selvityksen lähinnä Mennaa varten, hän kun rakastaa kaikkea erämaahan ja luontoon liittyvää...

Illalla poikkesi isännän serkku miehineen valokuvilla. Tein jälkiruuaksi karppiversion tiramisusta, mutta laitoin liian vähän makeutusainetta. Mansikkahillo korvasi puutteen.

Elämä on ihanaa. Se on sitä juuri nyt, kun huomisesta ei vielä tiedä. Ja kuka ties se voi olla huomennakin ihanaa.

GRHH!!!! Täällä yksi vihainen nainen on yrittänyt päästä puhelimella verotoimistoon jo parisen tuntia! "Tervetuloa verothallinnon..." jne. Asiani selviäisi vaikka netin kautta, mutta en löydä mistään osoitetta. Enkä ymmärrä, etteivät voi tarkistaa tietojäejestelmistään, että "muijalla" on jo yksi Y-tunnus, vaan lähettävät uuden toisesta läänistä! Mikä sotku!
Onkohan tarkoituskin, etteivät vihaiset asiakkaat saa heti käsiinsä virkailijaa? Ehtivät rauhoittua, - ehkä!

Olin suunnitelut tekeväni ihan muuta tänään, mutta pakko tämä on oikaista, ettei unohdu. Taidan turvautua postin palveluksiin ja laitan kopsun rekisteröinti-ilmoituksesta niille.

Iloisia uutisiakin sentään. Nuori mies on päässyt jo kotipaikkakunnan sairaalaan ja päässee ehkä loppuviikosta kotiin.

Yritän tässä rauhoittua ja menen naapuriin kylään. Parempaa päivän jatkoa teille!

Kiitos Motsku hyvistä kuvista! Ja hauskoista kuvateksteistä! Hartaushetki suklaarasian ääressä! Kyllä nauru raikui, ilmeet olivat kuvatekstin mukaiset.

Ajattelin sinua Menna, kun huomasin Kristiina Katariinan suuntaavan itäiselle Välimerelle. Nämäkin kohteet ovat kiinnostavia, vaikka tietenkin vain korvike Suezin kanavalle ja Punaiselle merelle.

Mietin itsekin mahdollisutta tarttua Kristina Cruisesin puolihoitotarjoukseen, mutta ei oikein onnistu tuon menevän miehen kanssa. Turkin Antalya ja Rodos olisivat sopivia kohteita poikkeamiselle, Knossos ja Iraklion ovat tuoreessa muistissa. Ja Iraklioniin lennämme taas, jos Luoja suo, kesäkuussa.

Motskun metsäkarsintakuvaus ihan värisyttää selkäpiitä. En voisi kuvitellakaan tekeväni sellaista itse, mutta tunsin jo tuoreen kuusipuun ihastuttavan pihkaisen tuoksun. Rakastan puiden tuoksuja. Jo lapsena kävin nuuhkimassa tukkipinoja, kun miehet niitä metsästä ajoivat tien varteen.

Iltapäiväkahvin kanssa tiikerikakkua ukkokullan ja naapurin emännän kanssa. Päästiin taas kunnolla puhumaan.

Aamun vaikea valinta on suoritettu:
1. tietokannan päivitys (aamun lehti)
2. Tolkienin "kaksi tornia"
3. tietokone

Tietoinen ruuan ahmiminen vielä odottaa. Napostelin anivarhain puolikkaan pomeloa, joka on suurta herkkuani.

Voisin jopa olla sitä mieltä, että kidelaastari ainakin helpottaa. Eilen illalla sain kaksi sellaista niskaani, neljä olisi ollut parempi, mutta ajattelin varoa liikaa sähköistymistä. En silti vielä tänäänkään mene riehumaan moottorisahan kanssa, kun pikkupoika on tulossa viikonlopuksi. Hänen kanniskelemisensa vastaa muutamaa moottorisahaa. Ai miksi kannan lasta, jolla on toimivat jalat? No, kun itse pienenä olin todennut tädilleni: "Täti vaan kävelee, en minä." Pikkupoika tuntuu olevan samaa sarjaa. Hoidan sillä tavalla läheisyydentarvetta. Tiettyyn ikään asti ovat kaikki naapurin lapsetkin nauttineet sylissä olosta. Sitten he jonain päivänä alkavat karttaa koko asiaa.

Nykyinen kirjoittajapiiri on aika vaativa ja antava. Kiitos erityisesti Slankille, joka potki minua moneen kertaan päivittämään harrastustani edustuskuntoon. En silti tiedä, onko minulla edelleenkään muuta tarkoitusta kirjoittamisella kuin nautiskella. Tein tiukkoja kysymyksiä toisille asianharrastajille, miksi, mitä hyötyä ja kenelle.

Kävelin illalla ystäväni kanssa kadulla. Hänen päähänsä tipahti jääkimpale ja otsaan alkoi kasvamaan sarvi. Toissapäivänä kaatua molskahdin sahani kanssa, kompastuin näreenoksaan. Ei siitä tullut mitään jälkiseuraamuksia. Metsä on turvallisempi kuin kaupunki!

Mam.elo oletko edelleen hiihtänyt niillä nanogripeillä?

Kävin äsekn just 10 km hiihtämässä ja kuinka ollakaan.... Omat nanoni olivat sisällä kuivumassa (olleet 17.1. lähtien - tosi kuivat siis ). Vein sukset suoraan autoon ja menoks eli en antanut niille kylmäkylpyä ensin ulko-olosuhteissa.

Sukset toimivat ihan ok tasasella ja ylämäessä, mutta alamäkihíihto olikin toinen juttu. Ensimmäinen isompi alamäki, reilusti vauhtia sauvoilla ja sauvat kainaloon. Parin metrin päästä sukset pysähtyivät kuin seinään. Vaapuin siinä eteen ja taakse ja lopulta vasemmalle kannikalle ja siitä selälleen. Ketään ei onneksi tullut mistään päin (se suurin suru, et jos joku näkee!)

Omin avuin pääsin pystyyn eikä vielä ainakaan tunnu suurempia vaurioita missään.

Hiihdosta meni kyllä nautinto. Mietin mitenkä yleensä uskallan laskea alamäkiä, kun suuremmat mäet olivat vielä edessäpäin. Laskeutuminen korkeuksista onnistui auraamalla. Sukset olivat sen verran eri asennossa, että eivät tarranneet lumeen.

Saavuttuani "maaliin" tarkastin suksien pohjat - olivat ihan lumiset ja lumen alta etenkin oikea suksi ihan jäässä. Johtuneeko siitä suoraan sisältä latusille tyylistä vai mistäkö lie.

Meillä oli ilmassa + 1 astetta ja oletan, että lumessa vähän vähemmän lämpöä. Latuset kiiltelivät latukelkan jäljiltä.

Mam.elo jään odottamaan tarkempaa raporttia Sinun hiihtoreisustasi.

Yritän miettiä senjälkeen mitä teen väärin, jos Sinun hiihtolenkkisi sujui moitteettomasti.

Eli Sinulla, Mam.elo, ei siis ongelmia suksien kanssa.

Oletan, että sulla oli tänään suht samat lämpötilat ilman suhteen ja molemmillehan mahtuivat ne 44 , joten suksittiin varmaan aika samoilla. Sulla ei sukset kuitenkaan suorastaan pysähtyneet?

En minäkään mahdottomasta vauhdista välitä, mut mielelläni menisin ihan "ilmaseksi" vähän matkaa silloin tällöin. Kyllä mullakin hiihtolenkin jälkeen on hiukset sekä "stringit" litimärkänä. Sitä vartenhan hiihdän, että saisin vähän enemmän syödä ja kunto kumminkin nousisi ja siinä sivussa paino laskisi. Ehkä tämän kaiken saavuttaa paremmin ja nopeammin, jos sukset ei kovin hyvin luistaisikaan.

Lisätsemppi hiihtämiseen aina auttaa, kiitos lullura toivotuksesta.

Hiihtelemisen hurmaa lisää

Muutin yli kolmekymmentä vuotta sitten harjun kupeeseen asumaan. Silloisen asuintalomme ulko-ovelta avautui komea latu kohti kumpuilevaa metsää. Minulla oli keltaiset Karhu-puusukset ja ruskeat nahkamonot. Muutaman kerran ehdin eksyäkin laduilla ennen erästä kohtalokasta kaatumistani ja suksirikkoa.

Ohittelijoita oli jo siihen aikaan. Heillä oli tapana oli karjaista hidastelijoille:
LATUA !!
Oikeat hiihtäjät hiihtivät ja hidastelijat siirtyivät sivuun siihen aikaan.

Niskat olivat kipeät ja lapoihin pisti kun survoin sauvojani lumeen. Onneksi Karhut särkyivät kaaduttuani eräässä kauheassa mäessä ja sain lopettaa suksimisharrastuksen jo ensimmäisenä vuotenani tällä paikkakunnalla.

Olin tuntenut aina hienoista ylpeyttä, kun olin pystynyt vakuuttavasti ilmaisemaan poikkeavuuteni tässä mielessä.

EN KOSKAAN ENÄÄ hiihdä, päätin. Tein kaikkea muuta:sauvakävelin, avantouin, potkulautailin, pyöräilin ja tein pitkiä metsälenkkejä. Aslak-kurssinkin selvitin ilman hiihtämistä, vaikka sieltä olisi saanut hienot sukset lainaksi ja kädestä pitäen-opastusta. Pelasin mieluummin jotain älytöntä joukkuepeliä, vaikka inhosin myös pallon perässä juoksemista.

Sitten alkoi kohtalo hellän huomaavaisesti taivutella minua hiihtelemisen harrastajaksi.
Sain eräissä arpajaisissa päävoiton: kolme vuorokautta Levillä erääseen majoitusliikkeeseen asustelemaan.

Ajattelin ensiksi hyödyntää kesäaikaan tämän option, ettei vaan tarvitsis nähdäkään innokkaita hiihtäjiä ja selitellä mitään.

Rakas ulkoiluystäväni lisäsi myös painetta sen verran, että päätin sittenkin muina naisina hankkia uudet hiihtimet. Käännyin paikallisen urheiluvälinekauppiaan puoleen ja yritin tilata sellaisia itsestään kulkevia turbosuksia.

Sain siniset sukset ja valkoiset monot ja mustat sauvat kaikki tarkasti mitoitettuna. Suksien pohjassa oli sellainen karhea keskiosa, jonka tulee estää lipsuminen taaksepäin. Kauppias oli ystävällisesti laittanut parfyy- eikun parafiinia pohjiin. Kyllä kiilsivät ja näyttivät liukkailta. En tietenkään tullut kysyneeksi, miten monot ja sukset yhdistetään

Eräänä sunnuntaiaamuna havaitsin, että lopulta on satanut lunta sen verran, että voisin kokeilla uusia vekottimiani. Sain avukseni kokeneemman hiihtelijätärystäväni. Hän näytti kädestä pitäen monta kertaa, miten mono tungetaan suksisiteeseen.

Ykskaks kaikki pimeni ja melkein menetin tajuntani.

Olin tehnyt kauhean voltin ja kalauttanut pehvani jäätikköön ja pääni oli tullut perässä. Sattui aivan kauheasti ja silmissäni musteni. Ystäväni purskahti hysteeriseen nauruun. Minäkin nauroin enkä päässyt ylös, sillä toinen jalka oli suksessa ja toinen vapaana.

Päätös piti tästä huolimatta: hiihtelimme sittenkin. Minulla taisi olla paistinpannun kokoinen mustelma takalistossa.

Hiihtolatu oli auennut. On nähty ja koettu yhtä ja toista harjun maisemissa. Muun muassa erittäin kohteliaita kanssakulkijoita, jotka hymyillen tervehtivät ja antavat meikähiihtelijän pitää itsensä pystyssä, kun suhahtelevat hienotunteisesti ohitse.

Eräs herrasmies oikein opasti, että ei ole syytä astua sivuun, kun joku aikoo ohittaa. Että tuntui hyvältä. Takalistoni toipuminen alkukommelluksista kesti kauan, sillä eräs mäenlasku aiheutti toisenkin pyllähdyksen, joka sattui vieläkin enemmän kuin se ensimmäinen.

Arpajaisvoittoni on mennyt aikoja sitten vanhaksi.

Levi on vieläkin kokematta ja näkemättä hiihtomielessä.

Viime ruskareissulla kävimme Levitunturin huipulla ja siellä mieheni muistutti siitä jutusta, jonka olin jo unohtanut.

Pikkujäbä ilmoitti vakaasti päivällä, ettei hän nuku päikkäreitä, ei ole yhtään väsynyt. Hinasin hänet jo aamusta pihalle aatoksella, että saan helpommin nukkumaan. Aatokset tulevat ja menevät, päätökset pysyvät.

Illansuussa sitten näin hämärryksen enteen pikku kasvoilla. Mentiin varoiksi uudestaan pihalle, äijä (ei haukkuma- vaan arvonimi karjalaiselle ukille) teki isoon lumikasaan polun ja kolon kaivurilla ja sinne koloon makkaranuotion. Massutus vain kuului.

Tunti sitten perintöprinssi nukahti lämpimään syliin kesken Nalle Puhin. Onneksi minulla on Malawin aikataulu edelleen, menen ajoissa petiin ja varhaisena matona nappaan aamulinnun ajoissa. Yritän pitää sitä pienellä volyymillä aamusesongin ajan, mutta toisaalta, isäntä tietää tilanteen. Ei mikään estä häntäkään kaatumasta sänkyyn ajoissa.

On tämä jännää, tämä ensimmäinen mummulayö ilman vanhempia!