Yli 60-vuotiaat

Hyvää tätä vuotta 2010; Kiitos teille o nnitteluista, kyllä muutama kilo pitää
saaa pois vielä, se alkaa taas härkä viikot kohta ja tietää tiukkaa linjaa
ruokailun kanssa ja varsinkin herkkujen, sinne Vappuun mennessä on
tarkoitus, vihannes sose keittoa vaan kitaan ahkerasti, niin kyllä se siitä.
Tuli sitten vuoden vaihde vietettyä kaupungissa, ensin naapurissa teetä
ja täytekakkua napaan, sitten kirkkoon ja sen jälkeen kaupungin tarjoamat lögit , ja siinä samalla kuunnella yksi puhe ja rakettien katselua päälle.
Yli huomenna alkaa uusi jakso, kun vuosi tulee täyteen täällä klubissa.
Tsemppiä kaikille tämän vuoden kilojen metsästykseen, Hyvät Pyhät

Koiramaisesti tervehdin teitä, armaat ystävät!
Onnellista Alkanutta Vuotta 2010! (Opetellaan, paitsi laskevien kilojen merkintää, myös tuota uutta vuosilukua kirjoittelemaan! Eivätköhän ne siitä... )

Siis "koiruus" mielessäni ja vieressäni. Staffi-rouva on niin hellyydenkaipuinen, aina syliin tahtomassa ja suukottelemassa. Iso nainen = melko painava.

Eilen iltapäivällä tulimme talon- ja koiravahdiksi. Nuoret pääsivät matkaan, yli kolmen tunnin ajorupeamaksi. Koiranen ei toistaiseksi ole ikävöinyt paljoakaan. Kun saa olla kotonaan; toisin oli, kun hoidimme häntä meillä maalla.
Pakkasta on senverran, että frouva tekee käännöksen kotia kohti aika nopsaan, milloin mitäkin tassua arastellen. Liikkiksen näköistä on se meno.

Luettuani teidän koirajuttujanne, riensin täällä heti koirakirjahyllylle. Onko se cotoni sama kuin coton de tuléar? Pieni söötti valkoinen karvakerä? "Luonteenomaisinta coton de tuléarille on sen turkki, joka muodostuu pitkästä, tiheästä, pumpulimaisesta (cotton)karvapeitteestä." Kertoo kirja ja kehuu koiraa hyvin uskolliseksi ja pirteäksi, kestäväksi seurakoiraksi.

Aamun pikkulenkillä tapasimme naapurin yorkshirenterrierin, ihastuttavan tumman pikkuneidin. Siinä seurustellessamme tuli kaksi urosta tutustumaan: mustat isä ja poika. Laivakoira sekä sekoitus tätä shippergeä ja jotain muuta. - Jos olisimme tarjenneet, tai siis jos rouva-punaisen tassut olisivat tarjenneet, olisimme varmaan saaneet tavata lisää koirasia. Näyttääpi tämä ulkoilumuoto olevan aika sosiaalista!

Mukavasti meni aattoilta. Saunoimme ja - söimme tietenkin. Ja nostimme maljat keskiyöllä. Onneksi tämä staffi ei pelännyt pamauksia. Kerran taisi muka ärtyneenä haukahtaa. Toisin oli aikanaan sukulaisuroksen kanssa. Rassukka pelkäsi niin kovasti, että oli annettava rauhoittava lääkitys, jotta ylipäätään olisi illasta selvinnyt.

Koirat ovat kivoja, ihania ja mitä kaikkea, näin silloin tällöin! Mutta itse emme lemmikkiä ottaisi millään muotoa!

Nyt on lähdett'vä iltalenkille, ennen kuin pakkanen vallan kiristyy pahaksi.
Hyvää ensimmäisen päivän iltaa kaikille! Toivoo "Mummu" WR

HYVÄÄ TÄTÄ VUOTTA KAIKILLE !

Onnea muori...sinun kommentaja, kun lukee on ihan pakko yrittää pysyä mukana... läskin hävityksessä....muuten ei kehtaa kuulua joukkoon.
Jo vain,mutta minua tsemppaat.

Tänään olin eka kertaa ulkona matkan jälkeen...tauti alkaa hellittää, niinkuin arvelinkin,että kaksi viikkoa siinä menee. Takapakkia tuli pudotuksen suhteen,mutta ei plussaakaan... hyvä näin. Painan sentään reilun 3 kiloa vähemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Sahattu on,mutta nyt kun on kunnolla harjoiteltu on helppoa aloitta alamäki ....vai mitä Eikös hyvin suuniteltu ole puoliksi tehty

Pieniä on ongelmat kiloista. Ei voi kuin huutaa luojalta apua Espooseen.

Soo...soo... kyllähän ne hauvellit ahmii kaiken mitä kaapista löytyy ja sitten iho kutisee ja maha on sekaisin. Meillä ainakin oli näin...Ronja ei mellä paukuista ollut moksiskaan silloinkaan,kun vielä kuuli,mutta kyllä eilen oli sellainen jytke,että ajattelin kuinka hyvä on sypressin alla mistään tietämättä. Naapurien koirat vinkuvat ja haukahtelevat tavallista pidempään portilla.....nähtävästi missä Ronja.... Ihmiset hyvää tarkoittaen kysyy joko ollaan harkittu hankkia joku tilalle. Eihän sitä paikkaa voi kukaan täyttää.... En voi ajatellakkaan vielä ainakaan. Uskon,että se on niinkuin Motsku totesi mukavuuden halu....ja luopumisen tuska....ratkaisevat asian.

Surut jatkuvat meillä tai miten sen nyt ottaa ? Vanhin poika on nyt sitten hullun lailla remontoinut taloa miniän lähdön jälkeen... Kertoi jättävänsä kaiken vaimolle ja tytöille,että heillä on hyvö koti. Näinhän se on,mutta kun hän on hoitanut lapset ja kodin,kun vaimo loi uraa. Kaikki tehtiin vaimon toiveiden "vaatimusten" mukaan. Ilmoitti lähtevänsä toiselle paikkakunnalle työttömyys kurssille. Oma työkokemus on sitä ja tätä,kun jätti virkansa ja jäi tyttöjä hoitamaan. Taidan olla vähän subjektiivinen näissä asioissa,mutta suru on tekivät niin tai näin.Otan tämän niin raskaasti,kun tiedän kokemuksesta kuinka kova tuska on hylätyksi tuleminen. Onneksi voi Taivaanisälle jättää surunsa,mutta heikkouksissaan sitä vatvoo ja miettii.

On niin helppo sanoa ,ettei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tässä kun inventaariota tekee niin ei ole ollut ihan kivaa tämä ensimmäinen vuosi eläkeläisenä, mutta ei kai sen sitten pitänyt ollakkaan.

Hyvää jatkoa ja siunausta kaikille ja lämpimät kiitokset myötä elämisestä ja hyvästä seurasta Kaikille. ent ikiläski

Pikkupojan vanhemmat lähtivät eilen illalla kavereilleen. Ei saa sitten nukuttaa sylissä, oli viimeinen ohje.

Heti, kun ovi pamahti kiinni, otin tyynyn ja pojan syliini .

Ei ollut vielä ihan terve. Miten mummut voisivat yhtään pientä itkettää?

Olen sitten syöttänyt pikkukoiraa liikaa. Leekeri, kiitos ohjeista. Pienennän annoksia, etten tapa koiraa ylenruokkimisella. Pitäisihän minun kiloklubilaisena tietää, mitä liiasta ruuasta seuraa...

Akseli soitti tänään hämärän jo hivuttautuessa, lähtisinkö hänen kanssaan hiihtämään. Partiolaisen tapaan olin heti valmis. Trion isä on tehnyt pellolle latua, jota näin heidän jo päivällä hiihtävän.

Elmeri oli mukana. Äkkäsin kaveripyynnön syyn melko pian, kun pojat keskustelivat keskenään. Elmeri tuumasi, että voi tulla jano hiihtäessä. Akseli totesi, ettei ole mehua mukana. Rehellisenä miehenä Elmeri sanoi, että varmaan sitä löytyy naapuritalosta . Samalla tyhjensivät karkkikippoa merkittävästi ja minua tyydyttävästi.

Isänsä tuli äsken hakemaan poikia kotiin moottorikelkalla. Mitä muuta täällä voisi sattua kuin että heiltä loppui bensa pimeässä jäätävyydessä? Kahlasin isännän Reinoilla hakemaan kombikannua, jossa olisi vähän moottorisahabensaa. Meni sukat vaihtoon ja tossut uunin päälle.

Nyt dekkarille ja koira lämmittämään palleaa. Ihan hyvä pakkaspäivän saldo: monta hauskaa kuvaa kameraan.

Hyvää vuoden jatkoa teistä jokaiselle!

Ajattelin pääseväni raketinammunnasta kokonaan eilen iltana, mutta niinpä vain tuli pojalta viesti. " Raketit ammutaan klo 21.00 jos kiinnostaa"
Kirkkaassa kuutamossa sitten kävelin tuon puolen km. matkan seuraamaan tapahtumaa. Koira jäi kotiin ja radio ja tv. auki.

Kolmivuotias vähän pelkäsi, kun isänsä sytytteli raketteja ja kohta 7 vuotias tuli vuoron perään kunkin aikuisen käteen kiinni. Jotenkin vain taas tuli mieleen ilmaston lämpeneminen. Isäntäkin, joka aiemmin oli inokas hankkimaan suuria rakettipakettia tuumasi "ei oikein jaksa enää kiinnostua rahan taivaalle ampumisesta"

VR tuo rotu on juurikin se puuvillakoira. Taisin mainita sen olevan ranskalaisen syntyperältään. Ei, vaan Madakaskarilta laivakoiria. Niitä on ranskassa paljon ja ymmärtääkseni täällä olevat ovat ranskalaisia sukujuuria. Kaikki tuo luonteesta pitäää paikkansa ja lenkkikaverina aivan mahtava pienestä koostaan huolimatta. Kehittelee vielä hyvinkin rajun leikin pitkän lenkin jälkeen.
Turkki ei ole helpoimpia hoidettavia. Se on todella paksu ja huopuu helposti, jos ei hoida säännölliseti. Myönnän kahtena keväänä leikanneeni aivan lyhyeksi turkin ja koira on siitä vain piristynyt. Ehtii kyllä kasvamaan syksyksi ennen pakkasten tuloa. Karvaa on niin paljon, että se estää jopa rappujen kiipeämisen.

Mukavaa, kun teillä muillakin on koiraseuraa. Ovat niin mukavia. Ei kyllä lohduta tämä hehkutus ollenkaan ikiläskiä. Kaikki tiedämme kuinka rankkaa koirasta luopuminen on. Mitä sanoisinkaan ent. ikiläski, kun seuraat poikasi uurastusta entisen perheen hyväksi. Katkeruutta olisi minullakin mielessäni. Kuinka sitä haluaisikaan, että omat nuoret pystyisivät selvittämään kriisinsä jotenkin muuten, kuin perheen kahtia laittamalla. Ja miksi mies on aina se joka joutuu enemmästä luopumaan? Ajattelenkohan siksi näin, kun itsellänikin on poikia molemmat. Toinen tosin sinkku, avosuhteen läpikäynyt, onneksi ilman lapsia. Olet ajatuksissani ja rukouksissani ent ikiläski.

Ei ole meille vielä latuja saatu ja tuskin on vedetty tuohon 7 km päässä olevaan valaistuunkaan reittejä vielä. Sauvalenkin tein ja nyt ei koira suostunut lähtemään metsäautotielle. Haistoi kerran siellä suden jäljet. Oli tosin pakkastakin -15 astetta. Soitin isännälle, että päästää koiran sisälle.

Kirkossa päivällä. Olipa lyhyt raamatunkohta saarnan aiheena. Jätimme sitten kirkkokahvin keitonkin väliin, kun tämä joulunaika on muutenkin sellaista ylensyöntiä. Ei moitittu, eikä syytä kyselty.

Koirat ja lapset. Hyvä yhdistelmä. Monta hauskaa hetkeä. Karvakerä todella nauttii sänkyyn tai syliin päästessään. Löytää ihmisen kipupaikat ja lepää siinä parantaen.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Lapsenlapsi kävi koiransa (länsi-ylämaan terrieri, "westie") kanssa meillä päivälenkillään. Kertoi eilisillan tapahtumista silmät loistaen: raketeista ja taioista, joita kotona oli tehty, tinanvalamisesta ja yhdessäolosta. - " Meidän perheellä on tapana.." hän aloitti monet juttunsa. Ajattelen miten onnellista on, kun heillä on perhe, jolla on omat tapansa.

Luin ent. ikiläski kirjoittamaasi ja surin kanssasi. On niin väärin, kun usein käy niin, että erossa isä on se, joka jää yksin. On aina surullista, kun perhe hajoaa. Lapsilla olisi oikeus kumpaankin vanhempaansa. Laitan kädet ristiin kanssasi ja ajattelen teitä - heitä - lämpimästi.

Mies jo meni nukkumaan. Itsekin olen saunanraukea. Ulkona palaa lyhdyissä kynttilät. uusi vuosi. Ihan alussaan. Tuhansia tapahtumia odottamassa. Hyviä ja pahoja. Voi kun olisi vähemmän niitä pahoja.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille.

Toinen päivä tätä vuotta, jo yli puolenpäivän! Aika rientää - toivottavasti hyvisä merkeissä meille kaikille. Kaunis päivä, pakkasta nyt -21.1 astetta. Siis kirpeä tervehdys teille!

Ent, ikiläski, ajatuksin koetan myös tukeaSinua! Toivottavasti aistit nämä kaikki toivotukset tällä foorumilla! Kaveria ei täälläkään jätetä!

Mies lähti pikapikaa mökille käymään. Kun tulivat nämä pakkaset ja hän uumoili, että olivat pojan kanssa asentaneet pakkasvahdin kellariin liian alhaiselle lämmölle. Siellä kun ovat ne kesän vesijohtohommien arimmat laitteet, joitten jäätymistä pitäisi sen vahdin estää.

Meille tehtiin nämä vesi- ja viemärijutut sen vuoksi jo nyt, kun kaupunki, jonka alueella "maamme" on, ei satsaa meihin mitään. Yritettiin vesihuolto-osuuskuntaakin kylälle, mutta ne toimet kompastuivat omaan mahdottomuuteensa. Tiedättehän, maalla kun on niitä intriikejä, on sitten kyse tiehoitokunnista tai näistä uusista velvotteista. Rahankeruuseen ja riitelyyn rajoittuivat toimet.

Meillä on jo jonkin aikaa ollut Biolan-puusee. Nyt saatiin syksyn sateisten säiden pelastajaksi sisäWC. Saunan vedet ovat aina menneet pihan likakaivoon, imeytyskenttänä toimii lähipelto. Kuulemma kelpaa, kunnan virkamiehillekin. Jätevedelle laitettiin ufoa muistuttava säiliö syvään, syvään kaivantoon painoin varustettuna, huolella peiteltynä. Siihen valitettavasti menevät myös harmaat tiskivedet, koska putkisto oli aiemmin jo rakennettu siten. No se säiliö toki täyttyy näin nopeammin, mutta tyhjennysoperaatio on pikainen ja helppo, eikä niin hirveän kalliskaan.

Olemme ihmetelleet näitä velvoitteita. Kyllähän maatalous karjoineen on kautta aikain ollut melkoisen kuormittavaa, että siihen nähden meidän mökkiläisten kesäajan "tuotteet" ovat sangen vähäisiä. Mutta onpahan nyt hoidettu se velvollisuus. Nuori-isäntä saa siltä osin olla rauhassa, kun syytinkiläiset ovat tehneet voitavansa, vielä kun ovat jaksaneet.

No, me täällä koirarouvan kanssa vahdimme taloa. Ulkoilua on turha suunnitella. Punainen kaunotar tuli salamana sisään, kun kävimme pihalla asioilla. Onneksi on metsäinen pihamaa, jonne kyllä kelpaa pistäytyä.

Kehuskelin, ettei koira ikävöi kovastikkaan. Nyt näyttää kuitenkin vähän alvarilta, kun "Äiskää" ja "Iskää" ei näykkään missään ja "Vaarikin" häipyi ties minne.

Kohtapuolin haen itselleni eineen verran einettä ja sitten koiran kanssa päiväunille. Kävi näet niin, että joutuessani taas vaihtamaan levottomien jalkojen lääkkeen, ovat unoset olleet alimitoitettuja. (Yksi yö tuotti n. 1½ tuntia epämääräistä unelmointia. Seuraavina on täytynyt turvautua yhensortin pilleriin. Seurauksena tohelompaakin tyhmempi olo) Mutta kyllä me tästä taas ponnistellaan. Kaikin tavoin, jahka tuo Nuuttikin saa pahat pilansa päätökseen.

Siispä kaikille kaikkea kivaa, pirteyttä ponnisteluihin, iloa ilmeisiin. Katsotaan peilistä sitä puolta, mikä meissä on niin kovin viehättävää!

En muistanutkaan, miten mukavaa on koiraseura. Eilinen päivä oli ahdistava, itkinkin jopa näitä murheita, joilla en viitsi teitä rasittaa. Pieni karvakuono kuitenkin vaistosi mielialani, pyrki syliin suukottelemaan ja hyvittelemään. Kun tavallisesti se suukottelujen jälkeen yltyy peuhaamaan, nyt raisuudesta ei ollut merkkiäkään, vaan pelkkää lämpöä ja hellyyttä. On se ihana.

Olen samaa mieltä Slankin kanssa: näihin oloihin ei pitäisi tuoda koiraa, jonka oma karvapeite ei riitä lämmikkeeksi talvella.

Ent. ikiläski, lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia. Lasten puolesta ei lakkaa murhetta kantamasta, vaikka he ovat aikuisia.

Amerikan serkkuni soitteli eilisiltana ja puhui pitkään omien lastensa asioista. Sielläkin on suuri huoli nuorten puolesta. On paljon tyttömyyttä eikä sosiaaliturvaa juuri lainkaan. Lisäksi nuoret ovat kadottaneet kansallisen identiteettinsä, jolle haetaan korviketta erilaisista pienryhmistä ja niitä taas on moneen lähtöön.

Nyt on takapuoli hellänä. Ei mäenlaskusta, vaan rönysin ehtoolla kylppärissä. Lattialla ollut pyyhe luisti alta ja tömähdin kankuilleni. Onneksi on tuota pehmustetta. Ei murtunut luita. Ainoan kolauksen sai itsetunto, kun olen aina kehunut, miten hyvä tasapaino minulla on vuosien tanssiharrastuksen seurauksena.

Mallis, voihkaisin minäkin tuskasta, kun tuntui melkein omassa häntäluussa. Isäntä näytti katsovan pitkään: mikä sen nyt tuli...

Vielä muutama kysymys puuvillaisesta. Onko niille tyypillistä pestä naamansa syönnin jälkeen talon parhaimmassa matossa? Entä onko ne bensiini- vai sähkökäyttöisiä, kun murinaa kuului koko koiraleffan ajan? Hetkeksikään ei ote herpaantunut. Hihitettiin isännän kanssa.

Huomasin kyllä ällistyksekseni, että kun vollasin "hevoskuiskaajan" aikana, koira katseli minua mitä suurimmalla myötätunnolla. Hyvä, ettei nuollut kyyneleitä kasvoiltani.

Huvittavinta kuitenkin on, kun valkoinen talja makaa isännän mahan päällä, isäntä ei murise. On kyllä sanonut, että vain tämä koira. Meille ei sitten hankita. Olen ihan samaa mieltä edelleen, vaikka otan kaiken irti näistä päivistä.

Ihmeen hyvä ollut tuo alaselkä. Olen oppinut nappaisemaan särky-relapillerin, jos menen ulkotöihin. Enkä moottorisahaile, toistaiseksi. Huomenna ajattelin kokeilla klapien tekoa kirveellä, kun isäntä pätki pystykuivia. Tämä päivä on mennyt oleillessa. Eilisen jälkeen oli lupa huokata.

Josko maanantaina vaakittaisiin? Vai siirretäänkö se viikolla? Ja sitten aletaan tositoimiin.

Sauna on lämpiämässä, sen jälkeen telkun ääreen. Olen varannut parhaan paikan.

En varmaan ole kertonut, että minulla on jo toinen kappale "King" -merkkistä hieromakonetta? Ensimmäisen hankin verta valuen noin 7 vuotta sitten, maksoi 700 euroa. Olisin korjauttanut sitä, kun oli hieronut itsensä loppuun. Myyjä sanoi, ettei kannata. Uusi maksaa nykyään vähän yli 100 euroa. Suosittelen tekijänaisille. Miksei muillekin. Maksaa itsensä takaisin alta aikayksikön.

Laitteeseen voi tutustua netissä. Muutama meillä sitä kokeillut on siitä paikasta hankkinut itselleen oman. Ja sitten lahjaksi jollekin lähiomaiselleen. En saa provikkaa, harmi.

Kiitos kannustuksesta, sitkeyttä tässä tarvitaanki, todellakin!