Verkkiksen laihdutusryhmä

Heips

Aivoja lepyttämään tänne tupaan, jos sitten saisi taas jotain järkevää aikaiseksi.

Tulis: voi harmi tuo vahinko auton kanssa.
Kaijis: mikä kumma väsy, auringon puutteestako se tulee
Kinsey: peukku
Sirkutus: toivottavasti asuntoasia järjestyy
Maugham: tsempit kunnollisessa ruokailussa. Ihmettelenpä vain, miksi itse en taas tällä kertaa osaa. Miten en saa syötyä fiksusti ja riittävästi kasviksia

Nyt pitää jatkaa töitä, kunhan tietäisi mistä päin aloittaisi.

Heräsin yöllä jalkakipuun ja söin mustikkajugurttia ennen kuin otin lisää särkyllääkkeitä. Nyt olen sitten herännyt ja syönyt jo aamupalan. Nilkkoja ja ranteita pakottaa edelleen. Varmaan kostea sää ja matalapaine.

Täällä paistoi välillä aurinkoin ja poika leikkasi nurmikon. Viime kerrallahan se jäi kesken, kun tuli sade.

Paino oli herätessä 64,5.

Tulirumpu
Minulle on sattunut muutamia peruutuskolareita. Olen peruuttanut pysäköityihin autoihin.

Tulis, voi harmi, no tekevälle sattuu.

Jumpasta jäi vielä energiaa joten pyöräilin mutkan kautta pois, eli vajaan kilometrin kotimatkasta tuli 19 km. Oishan se jotenkin nurinkurista mennä pyörällä salille ja siellä polkea kuntopyörää - no näinkin olen tehnyt.

Mutta oikea pyöräily oli kivaa, johtui auringosta.

Tuttu nuori mansikanvieljelijä lähetti viestin, että heillä on auringossa kerättyä mansikkaa. Soitin takaisin ja tilasin 2 laatikkoa. Hän tuo ne kotiin viideltä. En tiedä, pitäisikö tilata vielä lisääkin. Hoidan mansikalla reumakipuja. Voisin korvata myös ananaksen raejuustolounaalla.

Merenroiskeelta terkkuja - hänellä on kiirettä lomalla

Tulis: Harmillista, mutta meni kuitenkin vain puskuri - mua itkettää meidän mersu vieläkin... Ja hyvä, ettet päässyt pidemmälle ja satuttanut itseäsi

Sirkutus: Olisi tosi kiva, jos saat uuden asunnon ja paljon positiivista sen mukana. Ja erittäin mukavaa, että saat positiivista energiaa meidän jutustelusta - olet todellakin tervetullut jengiin

Kaijis: Hieno pyörälenkkin Lisää auringonpaistetta sinulle !

Melluh: Harmillisia nuo sinut jatkuvat säryt, ei ihme jos väsyttää ...

Maugham: Jo pelkkä ruokarytmistä kiinni pitäminen on tosi iso askel ja sillä tavalla onkin helpompi pitää ateriakoot ok jne.

ukko haahuilee täällä eikä anna mun kirjoitella

Selailin näitä vanhoja juttuja kiloklubista ja löysin tämmöisen:



7. Laihdutan normaalipainon sisällä / rajalla, syön laadullisesti ja rytmillisesti oikein, kieltäydyn herkuista mutta en laihdu. Mikä neuvoksi?

sunnuntaina, 26. lokakuuta 2008 klo 19:31 Patrik Borg kirjoitti:

Kokemuksen herkuissa ja painonhallinnan tai laihtumisen vaikeudessa selittää liiallinen syömisen kontrolli - nimenomaan syömisen määrän kontrolli, kaloripeli ja kieltäymykset herkuissa. Syömisen laadun ja rytmin kontrolli taas ei ole ongelma vaan vaadittavia asioita.

Tuolla artikkeleissa ja minun vastauksessani on varmaan joka toisessa ketjussa tämä asia - mutta tuntuu siltä, että tuo kontrollin vähentäminen ohitetaan aika usein ajatuksella "mä en voi koska syön aina liikaa". Ei kannata ohittaa vaan alkaa opettelemaan. Sillä painonhallinta ja kohtuus ei pitkällä aikavälillä oikein mahdollista jos liika kontrolli on sekoittanut syömisen.

Taustoitus vielä kerran: liika kontrolli sekoittaa nälkäkylläisyysviestit, jotka ajavat syömistä liikasyöntiin aina, kun kontrolli hitusenkin pettää. Ja liikaan kontrolliin liittyvä kieltäytyvä suhtautuminen synnyttää himon näihin ruokiin, jonka vuoksi silloin kun niitä ottaa ekan haukun, niin sille ei meinaa tulla loppua. Näissä tapauksissa ihmiset kokevat itsensä joko-tai -syöjiksi, jonka seurauksena kontrollia vain kiristetään. Seurauksena vain pahemmat syömisen ongelmat.

Ihan asiakastyössäkin normaalipainossa olevien asiakkaiden suurin ongelma on yleensä tuo - syömisen laatu voi olla hyvä (ehkä liiankin), rytmit OK eli kaikki pitäisi olla OK mutta silti homma ei luista. Aika pitkälti kuvailemallasi tavalla. Ainoa järkevä laihdutustaktiikka tuossa on alkaa normalisoimaan syömiskäyttätymistä OPETTELEMALLA se kohtuus, joita tutuilta haikaillaan. Kun tuo onnistuu niin elimistö tulee nopeammin kylläiseksi, herkkujen kohtuus on mahdollista ja elimistö alkaa oppia itse laskemaan tarpeitaan. Nämä kaikki laihduttavat vaikka se, mitä tehdään, on että opetellaan syömään hyvällä omallatunnolla kaikkia ruokia, kylläiseksi ja herkkujakin. Se on kaikille mahdollista vaikka olisi millainen tausta.

Yleensä tuo tapahtuu siten, että unohdetaan ne kalorit hetkeksi ja opetellaan syömään ensin aamiaisella ja lounaalla niin paljon kuin tekee mieli. Sitten päivän muilla aterioilla. Siinä vaiheessa aletaan opettelemaan herkkujen syöntiä - noin 5-7 kertaa viikossa. Se lähtee alussa käsistä, mutta se kuuluu asiaan ja sitä ei saisi pelätä - parin kuukauden päästä homma alkaa jo tulemaan ensikokemuksia eli ei menekään herkkuja kerralla niin paljoa, tulee kylläiseksi vähemmällä jne.. Ei tämä prosessi yleensä ihan helppoa ole itsestään, mutta tuollainen prosessi on asiakastyössä.

Ja on ihan tyypillistä, ettei tähän oikein uskota ennen kuin muutaman kuukauden päästä, kun se jo toimii. Joten ei kannata ajatella, että "ei toimi mulla". Kaikki kokevat niin.

Haluan siis herätellä siihen, että pääongelma on liika syömisen kontrolli. Ratkaisu on normalisoida syöminen. Ei mikään ruokavalion teknisen jutun osuminen kohdalleen tai lisätty liikunta. Tämä on minusta niin keskeinen asia tunnistaa ongelmaksi että yritin nyt sanoa asian aika painokkaasti


Minusta oli aika hyvä neuvo meille kaikille

Heips

Minun pitää siirtää leipä tuonne herkkuosastolle ja opetella syömään sitä - sopivasti. Aamiainen on hyvin hanskassa arkena. Viikonloppuisin se on runsaampi, mutta sillä pärjää pitkälle. Lounaskin sujuu arkena ihan ok. Mutta töiden jälkeen, kun menen kotiin = ongelmakohta. Ja leipä hyökkää lautaselleni kahvikupin viereen.

Jätskin mättämisen olen voittanut enkä ole ostanut tikkujätskejä kotiin vähään aikaan jolloin en jätskiä syö. Kasviksia pitää lisätä.

Nyt taidan lähteä kotiin, kun niin laiskottaa.

Kiristää otsa pantaa
Alustavasti kun olen puhunut läheisille muutostani ja siitä tulisivatko he avuksi niin kovin vaikuttaa nihkeältä . Mutta onneksi olen ottanut jo asian huomioon ja ostanut etukäteen nettidiilinä muuttopalvelun alehintaan ja lisätunneista tulee rapiat päälle. Pärjään ihan itseksenikin ei tartte kysellä perään apuja muilta. Ja onneksi on olemassa vuokramies palvelu niin maksullinen apumies vaan peliin ja saahan siitä kotitalous vähennyksen. Se on tämä yksinäisen nais immeisen elämä tälläistä, kun miehet on jätetty elämästä syrjään.
No shoppailin tori.fi:stä itselleni ihanan venäläistyylisen vaalea sävyisen teeastiaston , jonka noudan loman jälkeen .
Jotain hyvääkin , saan "perintötuoleina" retro ruokailu tuolit ja niihin sopivan pöydän käyn jostain kierrätyskeskukseta, kirpparilta tai netistä.
Tosin Ikean vaihtoehtojakin olen jo katsellut "sillä silmällä".
Mulla pitää olla kunnon (ruoka)pöytä, jotta pystyn harrastamaan lasitöiden tekemistä. Mulla on sellainen työalusta, jonka laitan pöydälle siksi aikaa, kun harrastelen ja sitten raivaan pois tieltä, jos tarve vaatii.

Että sellaista, en ota stressiä . Onneksi voimavarat riittävät nykyään jo näihin haasteellisiikin asioihin.

Möngin pois häpeämästä, vaikka vieläkin harmittaa.
Sirkutus, hienoa että olet noin toipunut masennuksesta. Mistähän nihkeä suhtautuminen muuttoon johtuu? Onneksi saat järjestettyä asiat yksinkin.
Tänään en ole tehnyt muuta kuin poiminut tavalliset pari litraa mansikoita, ja pessyt yhden maton.
Huomisaamuna se hillaretki, ellen sitten riko pyörääni
Creta, hyvät suunnitelmat. Minäkin olen ollut ilman jätskiä varmaan viikon. Ja ilman viiniä jo viidettä päivää (nyt kuulostan ihan alkoholistilta.)