Raskauskiloja karistavat

Tänään oli punnitus, ja paino tippunu VAAN 300g viime viikosta Enään en täysimetä, joten ihan "itse" pitää saada paino tippumaan.

Tuntuu että tekis mieli luovuttaa nyt saman tien. Mutta nyt ei auta. Pakko tällä viikolla liikkuu enempi, ja kattoo sitten taas viikon päästä tilanne uudestaan.

Heippa!

Olen kohta 5kk pojan kotiäiti ja syksyn tullessa alkoi tulla pitkiä housuja ikävä, eikä mammahousut enää houkuta Kiloja jäi synnärille 12, ja nyt olisi tarkoitus saada loputkin raskauskilot pois pikkuhiljaa (86,5->77) ja miksei vähän enemmänkin, niin on kevyempi kantaa mahdollista pikkukakkosta. Makean/rasvaisen ruuan himo pääsee välillä liian suureksi ja herkuttelu jää päälle. Imetän soseiden ohella ja liikuntamme on lähinnä vaunukävelyä tai kantoliinailua. Miten muuten luokitatte vaunukävelyn rasitustason?

Pieni tyttövauvani syntyi kuolleena toukokuussa 2009. Napanuoran kiertyminen ja kuroutuminen aiheuttivat vauvani kuoleman. Viikko synnytyksen jälkeen painoin vain 2,5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta (ennen raskautta 56-57 kg/160 cm), mutta surun murtamana painoa tuli pari kiloa lisää kesän aikana. Viikko sitten aloitin laihiksen (painoa oli 61 kg) ja tavoitteeni on päästä vanhoihin mittoihin 56-57kg.

Olen liikkunut todella paljon koko kesän, eli lihasta on tullut hurjasti lisää. Siksi en tuijota pelkkää vaakaa vaan peiliä. Masu on pienentynyt paljon, mutta edelleen on pieni pömppövatsa. Olen silti hyvin ylpeä itsestäni, että olen jaksanut kaiken surun keskellä liikkua paljon ja syödä kohtuullisen terveellisesti. Nyt vielä loppurutistus.

Maria32 suuren suuri osanotto puolestanne. Tervetuloa mukaan!!

Maanantaina punnitustulos oli 73,8, viikko sitten 74,5. Eli -700 g. Tällä viikolla alkaa jumppa. Tänään kävin vaunulenkillä ja siis myös kaipailisin tietoa siitä, miten vaunulenkin rasitus merkitään.

Tänään ostin sellaisen uuden salmiakkipussin, sellaisen dark shots-jutun. Nyt kun elintarvikkeissa alkaa olla niitä ravintosisältöjä merkattuina ja tässä luki siinä pussin edessä 93 kcal. No vetäsin sitten pussin naamariin ja merkkaillessa syömisiä huomasin, että pussin takaosassa oli mainittu, että yhdessä annoksessa (25 g) on sen verran kaloreita ja koko pussissa yli 200 kcal. Tyhmä minä , oishan sitä pitänyt tajuta katsoa tarkemmin.. No, onneks kävin pitkällä vaunulenkillä.

Heippa vaan kaikille!
Lueskelin tuossa noita teidän juttujanne ja melkein aloin itkemään.. Itellä kun on jo yli vuoden ikäinen muksu ja nyt vasta olen alkanut laihduttamaan noita ylijäämiä pois. Raskausaikana kertyneistä kymmenestä ylimääräisestä olen saanut tähän mennessä pois kokonaista -7 kg. Tuo on tosin aika tiukan lenkkeilyn ja ruokavalion ansiota, toivottavasti pysyy pää kylmänä ja sormet poissa herkuista.

Iltanapostelu on ehdottomasti mun ongelma, iso sellainen. Tykkään ostaa suklaata ja namia ajatellen että kun niitä ostaa tarpeeksi niin jää jotain kaappiinkin eikä ole pakko syödä heti kaikkea. Arvatkaas vaan jääkö niitä sitten kaapin pohjalle lojumaan... Yhtäkään hukkunutta suklaata en ole mistään vielä löytänyt, ja luulenpa ettei niitä mistään löydykään. Ja raskauskiloja ei ole aiemmin tullut pudotettua lievän uupumuksen takia. Lastenhoito ei sinänsä ole rankkaa, paitsi silloin kun sitä tekee yksin koko ajan kun parempi puolisko raataa töissä yöt ja päivät. Varmaan olisi ollut helpompaa jos ei olisi koko ajan ajatellut että olis helpompaa kun se toinen olisi tässä välillä auttamassa..

Mä muuten merkkailin (silloin kun vielä merkkailin tänne jotain) niitä vaunulenkkejä kävellen sillä kävely kottikärryä työntäen tms mikä olikaan.. Luulen että se on aika lähellä. En siis enää merkkaile tänne syömisiäni enkä liikkumisiani, olen avannut adidaksen sivuille oman juoksukouluprofiilin ja sitä noudattaen lähtenyt töihin läskin sulattamiseksi. Ei vaan riitä aika eikä motivaatio merkitä kaikkea ja täydellisyyden tavoittelija kun olen niin jos yksikään pallo jäisi vaikka keltaiseksi niin....

Tsemppiä jokaiselle koitokseen joka tapauksessa, tulen ilmoittelemaan viimeistään sitten kun on ensimmäiset kymmenen takana eli raskauskilot taivaan tuulissa!

tiistaina, 8. syyskuuta 2009 klo 16:04 maisamaria kirjoitti:

Maanantaina punnitustulos oli 73,8, viikko sitten 74,5. Eli -700 g. Tällä viikolla alkaa jumppa. Tänään kävin vaunulenkillä ja siis myös kaipailisin tietoa siitä, miten vaunulenkin rasitus merkitään.

Heippa Maisamaria!

Löysin ihan sattumalta tuolta liikuntapuolelta tuon vastauksen vaunulenkin rasitukseen, sieltä löytyy sellainen liikuntalaji kuin " lastenrattaiden työntö/veto x rasitus" eli löytyy kevyt, keskiraskas ja raskas rasitus.

Heippa kaikille! Ja myös minun osanottoni Maria32.
Tällä viikolla vähän vähemmän pudotusta, eli punnitus eilen 83,4 kg, kun viikko sitten 83,7 kg. Kolmessa viikossa reilu kolme ja puoli kiloa on kuitenkin ihan tavoitetahdissa! Lauantaina repsahdin pahasti, koko päivä meni urheillen ja syömättä, illalla sitten mätettiin ystävien kanssa pitsaa ja karkkia ja keksejä... huhhuh. Hyvä että vähän edes tippui paino. Kyllä se niin vaan on, että urheilemalla ei lähde mitään, syömisiä sitä pitää vahtia. Töihin paluu koittaa ensi kuussa, joten jospa tässä vielä jaksais tsempata... Tsemppiä kaikille muillekin!

Hei Maria32,tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu,sillä koin itse saman asian.Meidän pikkuinen prinsessamme ja esikoisemme syntyi maaliskuun 30.päivä,mutta eli vain kuusi aivan liian lyhyttä tuntia pahin helvetti alkaa helpottamaan,mutta ainahan se on mielessä..

Samoin en itsekään kyseisistä syistä imettänyt,joten kilot eivät sitä kautta lähteneet. Eipä niitä tullutkaan kuin noin 10kg,ja synnärille ja 6kg,joten pieneksi jäi itselle tekeminen.
Siihen oli kova tottuminen,ettei kaikkea pystynytkään tekemään,sillä tyttäremme syntyi sektiolla jonka jälkeen täytyi ottaa aika iisisti-eikä edelleenkään alavatsassa ole tuntoa,eikä lääkärin mukaan täydellisesti palaudukkaan.

Liikunta on oma ammattini,joten sitä kautta tietoa oli jo ennalta raskauden jälkeisestä liikunnasta,mutta sääliksi käy niitä jotka joutuvat pelkän neuvolan antamien ohjeiden perusteella liikkumaan,sillä itse en saanut ensimmäistäkään ohjetta!!!

Tsemppiä kaikille kauniiseen syksyyn!!

Hei Larkku, syvimmät pahoitteluni tyttäresi menehtymisestä. Tiedät todella hyvin, kuinka vaikeaa on aloittaa raskauskilojen karistaminen vauvan menehtymisen jälkeen. Vaikka kiloja ei olisi paljon, silti jokaisesta ylimääräisestä grammasta haluaa päästä eroon, koska ne muistuttavat liikaa odotusajasta.

Minulla oli onni synnyttää tyttäreni alakautta, eli toivuin todella nopeasti. Kaksi päivää synnytyksen jälkeen olin jo lenkillä. (Tosin välillä käveleminen sattui niin, että oli pakko pysähtyä). Entisenä kilpaurheilijana minulla on myös kohtuulliset tiedot liikunnan tehosta yms. ja olen heti alusta lähtien liikkunut tosi paljon. Välillä tuntuu siltä, että ainoastaa kunnon hikiliikunta tuo lohtua elämään.

Syöminen on ollut suurempi ongelma. Ensimmäiset päivät vauvan kuoleman jälkeen meni sumussa, enkä pystynyt syömään paljon mitään. Paino laski ja olin lähes vanhoissa mitoissa. Hautajaisten jälkeen iski niin kamala epätoivo ja katkeruus, että söin suruuni ja itkin. Heinäkuussa olimme mieheni kanssa Aasiassa 3 viikkoa ja siellä tajusin, että nyt on tehtävä jotain. Hiki virtasi, vaatteet kiristi ja olo oli epämukava.

Nyt yritän noudattaa tarkempaa ruokavaliota, mutta en jaksa edelleenkään nipottaa pienistä lipsahduksista. Paino on laskenut, mutta viimeiset 3-4 kiloa on vielä karistettava.

Jatketaan urakkaa!

Hei kaikille!

Juuri eilen luin uusimmasta Vauva-lehdestä vauvansa mennettäneistä äidistä ja isästä. Ja täältä löytyi lisää.
Iso halaus ja osanotto suruunne Marialle ja Larkulle. Enkelivauvanne katselevat teitä joka päivä miten äiti pärjää aivan varmasti!

Itse olen onnellinen terveestä 10 kk pojastani.
Raskauskiloistani en niinkään.
Lähdössä painoni oli 75 kg ja niitä tuli raskauden aikana 20 kg, ennen synnytystä painoin jo 95 kg!
Olin jo lähdössä siis ylipainoinen. Imetyksellä on lähtenyt noin 10 kg.
Painan nyt edelleen 82kg ja imetyskin on loppunut!
Ennen sitä luuli että kun on kotona vauvan kanssa niin aikaa on vaikka mihin terveellisiin ruokaan ym. Mutta kotonahan sitä vasta tulee yksin mässättyä, leivottua ja keitellessä päiväkahveja kun ei ole muutakaan mukamas iloista tekemistä itsekseen! Ihan vauva-aikana sitä lykki vaunuja päiväunien aikaan mutta tällä hetkellä ei huvita lähteä vaunuihin työntelemään pitkiä aikoja ettei vain nukahda. Mieluummin on kotona sisällä päiväunien aikaan että kerkee tehdä ruuan ja kotihommat sillä aikaa kun poika nukkuu. Tai ottaa itse päikkärit.

Jumpassa olen koittanut käydä 1-2 krt viikossa ja juoksemassa lyhyitä lenkkejä. Mutta liikun edelleen liian vähän.
Ennen äitiksi tuloa jumppasin ja juoksin noin 4 kertaa viikossa.
Nyt ei raaski ja viiti olla poissa 4 iltana viikossa. Vaikka olenkin kotona koko päivän. Pitäskö vain raskia? Ikävä tulla kotiin kun poika on mennyt jo nukkumaan. Ja kyllähän se niinkin on että eipä sitä ystäviä paljon kerkee näkemään jos koittaa kuntoilla 4 kertaa viikossa ja siihen päälle isän omat kuntoilut niin joka ilta on menoja eikä vapaita iltoja juuri ole.

Eli opettelussa hieman tämä kotielämän, syömisen, liikkumisen ja sosiaalisen elämän yhteensovittaminen.