Raskaana olevat

Tänään illalla olis edessä pieni testi, kestänkö olla leffassa loppuun asti, vai pitääkö lähteä kesken kaiken vessaan...?!
Mennään kavereitten kanssa leffaan ja sit sen jälkeen syömään.
Mies lähti metsästys-reissulle ja tulee vasta maanantaina. Viime yön nukuin yllättävän hyvin, vaikka tuhisija-kuorsaaja-paukuttelija ei ollukkaan vieressä. Aamulla jäin makoilemaan sänkyyn ku heräsin ja kattelin rikossarjaa telkusta. Masu-asukki liikehti, potkiskeli ja muksi, oli oikeen hymy huulilla kun oli niin mukavaa. Harmi kun liikkeet ei vielä tunnu ulkopuolelle, että mieskin tuntis ne.. Mut eiköhän ne lähi-viikkoina ala tuntumaan. On muuten aika hellyyttävää ku mies yrittää korva kiinni masussa kuunnella kuuluisko vauvasta jotain ääntä.. Hihhih. Pöhkö.

Oletteko muut käyneet 4D-ultrassa? Me mietitään, että pitäisikö sinne mennä ihan siksi, että pääsisin tosi edullisesti. Meillä on töissä sellainen sairauskassa, josta saa yksityisistä lääkärikuluista takaisin 70 %... Siksi mietin, että pitäisikö mennä, kun hintaahan tuolle ei sitten jäisi kuin muutama kymppi.

Onko siitä 4D-ultrasta mitään varsinaista hyötyä? Entä haittaa? osaisiko joku valistaa asiassa?

Mene ihmeessä siihen 4D-ultraan, se on aivan ihana. Toki vielä kannattaa antaa vauvan kasvaa, mutta siinä kyllä näkee masuasukin piirteet tosi selvästi, vähän kuin esimakua tulevasta Eikä siitä mitään haittaakaan pitäisi olla, en ainakaan ole kuullut kenenkään niin sanovan...

Josko vähän kuulumisia jakelisin tähän väliin ja jonkinnäköisen sektio-synnytyskertomuksen

Maanantaina mentiin siis klo 7.15 synnärille, ja meidän onneks ei ollu mitään kiireellisiä leikkauksia ennen meitä, eli päästiin heti "tositoimiin". Minä vaihdoin kaavun päälle, laitettiin tippa ja sitten kestokatetri. Vähän kahdeksan jälkeen pääsin leikkuriin, siellä laitettiin spinaali-puudutus. Melko ikävä toimitus, kolme kertaa se lääkäri sitä yritti laittaa, yhden neulan se sai aivan kieroon Selässä tuntui todella inhottavalta, kun sitä laitettiin, ja asentokin oli hankala, kyljellään makasin ja polvet piti vetää mahdollisimman lähelle itseäni ja leuka rintaan, vähänkö mahaan painoi ja selkäkin olis pitäny saada pyöreeks, no notkoselkäsenä ja sen mahan kanssa olikin helvetin helppoa.. Noh sai se lekuri sen vihdoin laitettua Alkoi puudutus levitä, kurja olo tuli siitä ja vähän henkeä ahdisti.

Sitten tuli mies paikalle ja leikkaus alkoi. Tuntui kun mun kroppaa olis vatkattu ja veivattu ihan hullunaan. Meni ehkä max. 10min niin kuului kova rääkäisy! Kätilötkin ym sanoi että ohhoh, onpas kova ääni Tässä kohtaa vähän muisti pätkii, näin vauvan ja taisin alkaa itkeä, sitten vauva vietiin jonnekin ja taisi se tulla näytille vielä kerran. Sitten taisvat lähteä mies kätilön kanssa vauvaa punnitsemaan ym. Minä jäin lohduttomana ja puutuneena makaamaan saliin kursittavaks kasaan. Tämän jälkeen jouduin vielä heräämöön, jossa olin ainakin kaksi tuntia. Vauva pääsi käymään jossain vaiheessa rinnalla ensi-imetyksessä. Puudutuksen laskeminen oli ihan hirveää, sama tunne kun olis levottomat jalat, mutta koko alakropassa, ja sitten et ees pysty liikuttamaan mitään, tuli semmoinen olo että kuolen tähän ahdistukseen Meinas vissiin itkukin tulla jossain kohtaa kun yksinäni jouduin siellä makaamaan.

Olisinkohan klo 11 jälkeen päässyt sitten vihdoin osastolle vauvan ja miehen luokse Maanantai meni kokonaan vuoteessa maaten, se oli ihan hirveää, kun piti aina kutsua hoitaja paikalle, jos jotain tarvitsi tai vauva itki tai piti saada se koppaan tms.. Nyt kun yritän muistella maanantaita, niin vähän sumussa taisin silloin olla, ei oikein muista kaikkea. Kipulääkettä tyrkittiin koko vuoden edestä, suoraan suoneen sain jotain jytyä kamaa mistä meni pää sekaisin Pahoinvointiakin tuli pari kertaa, todella yllättäen, sitten sain pahoinvointilääkettäkin suoneen.

Tiistaina piti nousta ekaa kertaa vuoteesta ylös, ja se oli aivan kamalaa, pelkäsin että maha ja haava repeää, tuntui mahdottomalta tehtävältä. Suihkuun piti mennä, päässä huippas ja kaikkea kivaa.. Jännä miten yks vuodelepopäivä tekee jo tommosta Sitten sain vaan käskyn liikkua mahdollisimman paljon. Tiistaina oli melko epätoivoinen olo oman voinnin suhteen.. Mutta melko nopeesti alkoi vointi olemaan koko ajan parempi. En kyllä siltikään ymmärrä miks jotkut haluaa vapaaehtoisesti sektion Jos ei siis mitään kovin pätevää syytä ole.

Kotiin päästiin torstaina ja täällä mennyt hyvin. Likka vedellyt semmosia 3-4h unia, yötkin melko hyvin menneet, tosin tuntuu tuo olevan öisin pirteämpi ja vaikka tissille nukahtaa, niin sänkyyn siirrettäessä saattaa hetken päästä ollakin hereillä. Yleensä kuitenkin nukahtanut melko hyvin, ja aika säntillisesti 3h välein herää syömään.

Maitoa on riittänyt omaks ja muidenkin tarpeiks, en tiedä enää miten vaatteita suojelisin tai miten voin minnekään lähteä kun tunnissa kaikki läpimärkinä Noh en valita, toivottavasti maitotulva ei lopu, vastahan tässä on muutama päivä takana. Vatsavaivoja tai muita ongelmia ei vielä ole juurikaan ollut, mutta olin jo unohtanut koko d-tipat, mitkä tuntuvat melko monilla vatsavaivoja aiheuttavan Huomenna tulee neuvolatäti käymään tsekkaamaan vauvaa ja poistamaan mun hakaset, tuokohan se niitä tippojakin sitten samalla, voi että.

Huh, tulipa tarinaa, voisko joku opettaa kirjottamaan lyhyesti Noh, minä varmaan täten siirryn taka-alalle ja toivotan tsemppiä kaikille!

Onnea vielä SS! Juu, ei se sektio vissiin se helpoin ole ainakaan toipumisen kannalta. Toivottavasti itse säästyisin siltä... Mutta ihanaa että beibi voi hyvin ja vauvaelämä on alkanut hienosti!

Onneksi olkoon SSlle ja perheelle! Parantumista.

Voih,just kun kehunu miten "helppo" alku olluja ei mitään ongelmia niin tänään sitte onki vähän enemmän kiukuteltu ja eka lääkärireissukin takana,pienellä joku silmätulehdus

Voih jospa se kiukku johtui vain siitä tulehduksesta, toivottavasti paranee pian! Niin ja onnea vielä pienestä

Paljon onnea SS:lle ja perheelle ja paranemista täältäkin

Heippa kaikille.

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut kuulumisia tänne ja nyt en sitten virallisesti enää kuulu otsikon mukaiseen ryhmään.

Meidän Martti syntyi eilen klo 15:57, viikoilla 37+1.
Pituutta pojalla oli 44 senttiä ja painoa 2250 g.

Täydet kymmenen pistettä poika sai.
Nyt vaan syötellään kolmen tunnin välein että poika kasvaa ja vahvistuu.

Synnytys meni yli odotusten.

Torstaina klo 14 mulla oli sydänäänikäyräkontrolli, koska vauvaa epäiltiin pieni kokoiseksi ja haluttiin pitää huolta.
Käyrään tuli poikkeavuus, jonka takia jäin tarkkailuun.
Soitin miehen paikalle ja menin synnytyshuoneeseen tarkkailuun.

Käyriä otettiin ja lääkäri ultrasi. Todettiin että pariin viikkoon ei ole pojan kokoon tullut muutosta, joten avitetaan käynnistymistä bongin asentamisella. Toisin sanoen tuonne alas laitettiin ilmapalloa muistuttava pallo joka täytettiin, tarkoituksena löystyttää paikkoja.

About tunnin päästä tästä multa meni lapsivesi. Supistuksia tuli pikku hiljaa ja eivät olleet kovin pahoja. Lämpötyyny auttoi supistuksiin. Yön yli mentiin supistellen ja sydänkäyriä ottaen. Kolmelta yöllä sain kipulääkettä, jotta saatiin nukuttua edes hetki. Tuolloin sain nukuttua nelisen tuntia.

Aamupäivä meni supistellessa, mutta kivut olivat kohtuullisia joten lämpötyynyllä mentiin ja sain torkuttua myös aamulla.

Noin puoli kolmen aikaan tuli pari kovempaa supistusta.
Paikalle saapui iltakätilö joka oli aivan loistava. Hän tarkisti kohdun suun tilanteen ja teki temput
Sieltä oli vielä yksi alakalvo aukeamatta, joten hän sai loput lapsivedet menemään tuolloin. Sitten alkoivatkin kunnon supistukset.
Vartin yli kolme sain samaa kipulääkettä kuin yölläkin, mutta se ei enää tehonnut. Tilattiin epiduraali. Samalla tuli neljän sentin auki olo oksennus, niin kuin kätilö sitä kutsui.

Epiduraali laitettiin puoli neljä ja varttia vaille neljä ei tuntunut enää kipua, vaan painetta, jolloin aloitin ponnistamaan.
Poika syntyi 15:57.
Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia ja varsinainen synnytys 1,5 tuntia.