Raskaana olevat

Onnea vauvan saaneille Ja kiitos noista synnytystarinoista! Olen lukenut vähän liikaa kauhutarinoita, eli tuommoiset mukavamman kuuloiset tarinat tulevat ihan tarpeeseen Vaikka ei sitä siltikään koskaan vo tietää, miten se oma synnytys menee..

Mahdille onnea hienoista sokerirasitustuloksista Muistaakseni ne sokeriarvot alkavat nousta (jos alkavat) joskus rv 24 jälkeen ja siksi sinne rasitukseen joutuu rv 24 jälkeen, jos niitä riskitekijöitä on, vaikka olisi alkuraskaudessakin käynyt ja arvot olisivat olleet normaalit. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Me puretaan tänään täältä tulevasta vauvanhuoneesta tämä minun työpöytäni ja pöytäkone pois ja kootaan hoitopöytä Ja saan maton lattiaan ja lampun kattoon, kivaa. Sitten ei enää puutukaan kuin tuommoisia pieniä sisustuksellisi juttuja (seinähyllyt + tauluja yms.) ja sitten on valmista.

Kauhean nopeaa mennyt aika, kohta alkaa jo 30. raskausviikko Vauva myllää kovasti, hirveästi en ole _nähnyt_ liikkeitä, mutta siihen vaikuttanee aika paljon tuo "takainen" kohtu, välillä kuitenkin heiluu koko maha, että kaipa se vauva siellä vahvistuu kovaa vauhtia :P

Miä oon nähnykii vauvan liikkeitä jo hyvän aikaa, kyl se on niin lumoavaa aina kun tuntee ja näkee samaan aikaan Harmi kun sitä useesti kestää niin vähän aikaa, ois kiva katella pidempäänki (tosin myöhemmin kai sitä toivoo jo ettei se mönkäis niin paljoo )

Tää makeannälkä on kyl ihan karseeta Vois sitä kaikkee muutaki hyvää syödä koko ajan, mut makeaa tekee kunnolla miel koko ajan. Tietty vaikka karkkia puputtaiski joka päivä jonku verran, niin ei sen pitäs painoon hirveesti vaikuttaa. Mut sehän taas saattaa sit oikeesti kajottua tonne ja jäädä pysyväksi ihrakerrostumaksi. Oon nyt ihastunu jostain syystä sukulakuun, oon ostellu kotiin niitä jonku verran ja pari välillä syöny, ollu tosi pehmeen ja tuoreen olosiakin, slurps

Iiik, nyt paino näytti yhtäkkiä aamulla 85,6. Toivottavasti ei ollut pysyvä kilo (yleensä ovat valitettavasti olleet, kun mulla paino on noussut portaissa). Haluaisin niin pysyä mun maks 10 kilon tavoitteessa! Pitääpi pikkasen paremmin seurata syömisiä tässä viikon aikana. Miten jaksaisi... Tuntuu et on kesäflunssakin tulossa.

Eilen tein kotitöitä paljon ja myös puutarhatöitä. Nyt on tänään 35 viikko täynnä, jonka jälkeen lääkäri sanoi, että voin taas "elää normaalisti", eikä tarvitse ylimääräistä lepoa. Jos vauva nyt syntyy, niin suurimmilta komplikaatioilta yleensä vältytään. Tietysti, en minä ylimääräistä ole kyllä tähänkään asti levännyt. Välttänyt vain ylimääräistä jaloilla oloa.

Ostin pakastimeen vieteri-mehujääpakkauksen, 85 kcal per puikko. Näitä yritän nyt napsia suurimpaan jädehimoon.

Tänään (rv 38+1) oli uusintakäynti sairaalassa vauvan kokoa tarkistamassa. Oli kyllä aivan erilainen käynti kuin viimeksi. Viimekertainen lääkäri oli todella kiireinen, kireä ja syyllistävä (ei uskonut oikein kuinka harvoin mulla on ollut sokeriarvoissa ylityksiä esim.). Näytin tämänkertaiselle lääkärille viimeisen parin viikon mittailuja ja hän kehui niitä oikein hyviksi. Ansaitsisin kuulemma papukaijamerkin, kun olen pitänyt sokeriarvoista ja omasta painonnoususta (edelleen kolmisen kiloa miinuksella lähtöpainosta) niin hyvää huolta. Tuli todella hyvä mieli. Vauvan kooksi saatiin ultratessa n. 3kg eli viimekertaiset 3,2kg (ja enimmillään 3,6kg) tulokset olivat ilmeisesti vähän osaamattomamman ja huolimattoman ultraajan virheellisiä mittauksia. Ei ole siis onneksi syytä lähteä synnytystä käynnistämään, mistä olen todella tyytyväinen. Kanava oli lyhentynyt parissa viikossa kolmesta kahteen senttiin ja edellinen tilanne (kiinni ja pehmeä) edistynyt myös (nyt auki kokonaan yhdelle sormelle), joten toivottavasti ei tarvitsisi ihan koko heinäkuuta olla yhdessä kasassa. Lasketun ajan tienoille tulee vielä yksi aika, jossa varmistellaan kokoa, jos vauva ei ole syntymään lähtenyt. Kylläpä helpotti omaa oloa, kun useamman viikon on leijunut ilmassa sektion tai käynnistyksen mahdollisuus (sektio ensin perätilan ja sitten ahtaan lantion takia, käynnistys vauvan koon takia) ja nyt saankin odotella rauhassa itsekseen käynnistymistä.

Tsemppiä etenkin kaikille viimeisillään oleville, toivottavasti ei ihan hirmuisia helleputkia tulisi, sillä oma olo on ainakin ihan tarpeeksi kuuma ilman 30 asteen helteitäkin.

Kiva kuulla, Safine! Eikös olekin ihmeellistä, kun tietyt lääkärit saa ihmisellä niin hirveän olon aikaan? Pitäis heittää pellolle työstään, kun ei ne tajua mitä seuraamuksia heidän sanomisillaan on.

Mulla vähän samanlainen kokemus esikoisen kanssa. Silloin todettiin rd viikolla 26. Ultrassa kävin viikolla 36. Ei ollut paino noussut grammaakaan sen 10 viikon aikana siinä välissä, ja olin laihtunut siis alkuraskauden ylimääräiset kilot pois. Kasvoista näki esim. valokuvissa. No, lääkäri haukku mut pystyyn heti kun tulin ovesta sisään. Mulla oli ollut muutama poikkeava arvo 10 viikon aikana sokerimittauksissa. Sanoi, että nyt on varmaan vauva tosi iso. No, oli normaalikokoinen, josta hän yllättyi itsekin kovasti. Traumatisoiduin käynnistä niin, että mulla oli vaikea nukkua moneen yöhön. Mies oli mukana ja ihmetteli, miten se pystyi olemaankin niin töykeä. Lääkärin sanat kaikuivat päässäni synnytykseen asti ja olin tosi vihainen ja ärtynyt. Se sitä loppuraskauden ilosta.

Mulla on maanantaina nyt 36 viikon ultra, ja en aio antaa kenenkään puhua minulle enää tuolla tavalla. Toivotaan, että tämä lääkäri on normaali ihminen, koska en enää jaksa muuta. Olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin vaan mitenkään olen pystynyt näin vaikean raskauden aikana.

Mulla on myös maanantaina aika pelkopolille, kiva et sekin hoituu.

Mutta voi olla että vauveli tulee jo aikaisemmin. Tänään alkoi aamu taas säännöllisillä supistuksilla, jotka lähtivät pois 1g paracetamolilla. No, maanantaina saa viimeistään tietää mikä on kohdunkaulan tilanne.

Jos olen yhtään pysynyt laskuissa, nyt on rv 11+jotain.

Olen ollut tosi väsynyt, mutta tuntuu että nyt alkaa olla hellittämään päin. Sain onneksi olla kesälomalla sen vaikeimman ajan.

Olen alkanut karkkilakkoon heti kun sain tietää olevani raskaana. Ekassa neuvolassa paino oli silti noussut neljä (!) kiloa kouluterkan vaakaan verrattuna. Kamalaa, on sillä varmaan vaikutusta jos vaan makaa kuukauden. En ole ikinä ollut näin painava. Siltä istumalta aloin myös sokerilakkoon. Kotona ei onneksi ole puntaria.

Sokerilakkoa on takana nyt kolmatta viikkoa ja se on ollut yllättävän helppoa. Saan siis syödä jotain sokeria kerran viikossa, mutta karkkia vasta raskauden jälkeen. En tiedä onko paino silti laskenut yhtään, liesituuletin on nimittäin mennyt rikki. En uskalla käyttää nyt hellaa kun pelkään että jotain menee homeeseen tässä vanhassa puisessa vuokratalossa. Vuokranantajakaan ei tienny, mutta lupasi tehdä asialle jotain kunhan ehtii... Kokemuksia anyone? Voiko silloin keittää? Oon nyt syöny miehen kaa lähinnä leipää, hedelmiä ja mikroruokia. Aikaisemmin oon syöny monta kertaa viikossa papuja ja kasvissosekeittoa, joten muutos on melkoinen.

Onnea synnyttäneille ja tervetuloa uusille!

Mä en edes käytä liesituuletinta lähes koskaan Lähinnä sillon, jos joku ruoka palaa pohjaan tjtn. Joten en mä sen takia alkais mikroruokia syömään .

Mulla on nyt kauhee mässäilyhimo kokoajan.. Ahdistavaa. Paino vaan nousee enkä jaksa yhtään keskittyä mihinkään kaloreihin tai mihinkään... Hmph. Liikkuakkaan ei jaksais. Kauhee laiskotus mässäilykausi, menispä pian ohi

Fädääs, eipä sulla kyllä enää paljon ole raskautta jäljellä, joten siinä vaiheessa rento ote syömiseen tuskin sua paljon ehtii lihottaa.

Mulla paino yhtäkkiä taas vaikutti pomsahtavat 1-2 kiloa. En kyllä tajua mistä on kyse. Käsivarren mitta on sama kuin ennen raskautta, joten kaipa tämä vaan on sitten tätä vauvaa. Odotan kyllä jo kovasti, että lapsi syntyy ja pääsen katsomaan "tuhot" ja laihduttamaan. En mielestäni ole lisännyt syömistäni vaan pikemminkin se on taas juhannuksen jälkeen tasaantunut.

Liityin jo toiseen keskusteluryhmään, jossa -5 kiloa ennen kuin lätäköt jäätyy, koska nyt rupeaa motivaatio olemaan kohdallaan. Kai se on tämä raskauden hankala liikkuvuus, joka saa mulle ihan läskin olon, vaikkei painoa ehkä ole tullut raskauden aikana ollenkaan lisää. Pari kiloa kuussa kun voisi "laihduttaa" imetyksen aikana.

Olin eilen ekassa labrassa.

Mulla on ennenkin käyny niin että verta ei ole saatu. Nyt joku lähihoitajaopiskelija pisteli kolme kertaa eri paikkoihin erilaisilla neuloilla ja pientä tiputusta sai aikaan (mehevät mustelmat tietty kapan päälle..)

Sitten se haki apujoukkoja ja vanhempi täti pisti kerran ja sai kaikki pullot muutamissa sekunneissa täyteen. Katselin muualle, niin luulin, että "ok, nyt se pisti, kohta se varmaan alkaa ottaa sitä verta", mutta se sanoikin että kiitti, se oli sitten siinä. =D

Ihania nuo ammattilaiset.

Ps. Olin eilen pikkuveljen bädin emo-trash-metallikeikalla riehumassa puolison kaa ja ai että teki hyvää tanssa niin että meinaa taju lähtee! Mieletön endorfiinipiikki. Alkoholinkäyttö on ennenkin ollu niin vähäistä että siitä luopuminen ei tuntunu mitenkään uhraukselta. Suosittelen hyviä keikkoja!