95 kg:n tavoittelijat!

Tää sai taas puntarin heilahtamaan edes pikkuisen alaspäin Motivoi paljon...mielenkiinnolla odotan miten paljon saa tiputettua ennen kesää Mietin tuossa kanssa uusia vaatteita, mut sit päätin etten osta mitään ennenkun on ihan pakko, Haluan odotella että pääsee sinne tavoitepainoon ja sitten hanat auki ja kortti vinkumaan

Virallinen punnituspäivä: 95,5kg...
Tästä on hyvä jatkaa....

Mäki kävin kattelemassa toppatakkia..En osannu mitään ostaa...
Kun se, mistä tykkäsin niin ei menny kiinni
Joten tämä talvi vanhalla reuhakalla... Jos sitten joku talvi mahtuisi toi kaapissa odottava ihana toppatakki ja housut. Ostin sen silloin kun olin vielä nuori ja nätti

Hyvää viikkoa kaikille!!!

Millähän ihmeellä sitä pääsisi tästä eroon. Olen jo viidettä kertaa ehkä tässäkin ryhmässä aloittamassa matkaa kohti 95 kilon etappia. Joskus on menty ali, aina tultu takaisin häntä koipien välissä.

Jälleen kerran siis uusi startti. Eilen kellotin vaakaan jo pöyristyttävät 100,8 kiloa, eli hyvin kyseenalainen henkilökohtainen ennätykseni. Tänään onneksi vaaka valahti jo alle sadan. Mutta hyvä luoja! Miksi taas kerran tässä

Eilen merkkailin kiltisti syömiseni ja ihan vanhalla kaavalla onnistuin oikein nätin suoran tekemään ja kalorivajeetkin jäivät ihan hienoiksi. Ero hyvän ja huonon syömisen välillä on henkilökohtaisella tasolla todella pieni.

Koittakaas nyt siskot ja veljet jeestata yhtä, joka ei pääse koskaan alkua pidemmälle.

Olivia, ateria kerrallaan...
Mä ainakin yritän olla ajattelematta tuota suurta urakkaa ja sitä kuinka kauan se kestää, muuten masentuisin ihan täysin. Siksi yritänkin pitää jokaisen syömäni aterian kohtuullisena, jospa se sitten pitemmän päälle alkaisi auttaa.

Onnittelut yalandalle hienosta viikkotuloksesta!
Ja Kattiselle myös tsemppiä.

Mulla on ihan törkeä viikko ollut. Painan hiki päässä hommia, kun on tulossa tuo sairasloma. Olen suunnilleen kaiken tarpeellisen saanut nyt tehtyä. Muutama työ jää siten, että joudun ne kiiruusti helmikuun lopussa tekemään. Eilen nökötin koneella vissiin yli kahteentoista yöllä!
No onneksi en ehdi stressata tulevaa leikkausta, kun stressaan vaan työasioita.

Eilen tuntui jaloissa olo turvonneelta, kun on istunut liikaa paikallaan. Aamulla oli vielä kankeat jalat. Paino oli muistaakseni 96,7 kg. Joten ei ihmeellistä ole tapahtunut. Mutta kyllä tämä tästä alkaa helpottaa.

Hyvää ystävänpäivää tänne kaikille ketjulaisille.

Voi Olivia tuo on niin tuttu tunne!!
Mulla kans hankalaa olla ottamatta mitään ylimäärästä suuhun.
Hyväksi olen nyt havainnut tämän KK:n..
Tänne merkkaan kaikki niin näkee helposti jos meinaa mennä överiksi..
Olen myös koittanut löytää kaveria, joka olisi samassa jamassa kun minä ja alottaisi myös tämän uuden tavan ajatella ruokaa.. Yhden kaverin ehkä olen löytänyt.. Katsotaan nyt..

Mutta nyt onkin tämä eka ilta kun mies reissussa ja minä ja jääkaappi kahdestaan alakerrassa...

Niinkuin Hoikkalainenkin tuossa sanoi niin ateria kerrallaan... Huomasin muuten, että tänään oon syöny miten sattuu... huoh...

ei kun tekemään synninpäästöjä tuonne merkinnän puolelle....

Mulla toimii kannustimena se että JOKA IKINEN päivä ajattelen sitä aikaa kun olen normaalipainossa. Se olo. Mahdollisuus hankkia uusia vaatteita jotka ei kiristä päällä. Mutta etenkin se olo
Paino tipahtelee päivä päivältä alaspäin ja hymy levenee samalla
Hyvää Ystävänpäivää kaikille ja paljon tsemppiä viikkoon!!!!

Kattinen, ongelma on siinä, että innostukseni ja keskittymiseni hyvään syömiseen ei säily kovin pitkään. Aika on kortilla kun yrittää sumplia työt, kotityöt, miehen, lapset ja muut kiinnostuksen kohteet. Oma syöminen on niin kovin helppo siirtää jonnekkin myöhempään ajankohtaan kiireen keskellä ja siirrosta seuraa aina huonolaatuinen syöminen myöhemmin.

Itselläni annoskoot pysyvät kohtuullisena hyvinkin helposti, mutta ongelmana on se, että kiireessä korvaan puuttumaan jääneet ateriat pikaisella suklaapatukalla, sämpylällä ja muulla varsin mitättömällä korvikkeella, jossa on kaloreita enemmän kun kunnon ateriassa... Ja sitten aterian väliin jättäminen aiheuttaa sen, että tulee syötyä koko ilta "hiukan jotain". Olen läskiksi ihmiseksi tosi pieniruokainen ja tulen täyteen paljon pienemmällä annoksella kun moni hoikka työkaverini. Ongelma on vaan siinä, että kaaoksen hetkellä tulen helposti jättäneeksi kunnon aterian väliin ja syön jonkun ajan päästä kaikenlaista höttöä.

Ongelman syyt ovat hyvin tiedossa, mielikuvaharjotukset hoikemmasta minästä ovat niin utopistisia kun ei ole koskaan ollut hoikka. Lisäksi olen kovin huono muutoinkin sitoutumaan pitkäaikaisiin projekteihin. Esimerkiksi puutarhuria minusta ei koskaan tule kun kyllästyn kasveihin ennen kun ne ehtivät täyteen loistoonsa. Sama homma hyvän syömisen kanssa. Ennen kun tuloksia tulee riittävästi, olen jo kadottanut mielenkiintoni. Olen siis ensimmäisen keran pudottanut painoani KK:lla vuonna 2008 erittäin hyvällä menestyksellä. Sitten tulee aina "jotain", into laantuu, ruokien merkkaaminen loppuu, ruokavalion laatu heikkenee, paino kasvaa ja taas ollaan lähtöpisteessä.

Joo. Sellaista. Vaaka on puhunut: tänään 99,6 kiloa. Onhan tota tossa 160 senttiselle naiselle taakkaa.

Ollaan Olivia melko saman kokosia....
Nyt tsempataan toisiamme ja tällä kerralla mennään ihan maaliin asti
Mieti vaikka mun irvistävää naamaa, kun tekee mieli ottaa se nopea sämpylä
Sitte ei ehkä kehtaakkaan.. Mitä jos kokeilisit ottaa mukaan aina jotain terveellisepää?
esim. appelsiini tai banaani tai vaikka hmm... ruisleipäpari?
kyllä me nyt onnistutaan.

Periksi ei anneta!
Kesällä jo hymyillään nätti kesämekko päällä

Juu hymyillään. Mutta minkä vuoden kesällä?

Yritän pitää tavoitteet realistisen vaatimattomina tähän huonoon motivaatiooni nähden... Jos 40-vuotiaana olisi vaikka edes vaan vähän ylipainoinen eikä sairaaloisen lihava. Tässä on nyt melkein tasan viisi vuotta aikaa!

Olivia Omena, mitäs jos näin alkuun pienenä muutoksena koitat vaihtaa sen suklaapatukan vaikka noihin nutripatukoihin. Niitä on nykyään ihan hyvän makuisiakin ja ne pitää edes vähän nälkää loitommalla.

Mä oon laskeskellut, että voisin olla 74 kg vuoden lopussa, jos kaikki menisi hyvin ja silleen laskelmien mukaan. Eli tuskin tulee toteutumaan. Senpä takia en jaksa laskea noita vielä, koska tuo normaalipaino on niin kaukana, että tuskastun jo pelkästä ajatuksesta. Paljon helpompi tavoitella tuota 95 kiloa ja sitten 90 kiloa.

Yalanda, kesään mennessä hoikkia joo...
Eli kohta kevätaurinko sulattaa meistä kaikki läskit.

Mutta tsemppiä teille tänne. Mun täytyy jättää teidän ihana seura hetkeksi eli pidän pienen nettitauon ja palaan astialle entistä ehompana.