50-60 kg pudottavat/pudottaneet

keskiviikkona, 22. syyskuuta 2010 klo 22:21 Elämäntapamuuttaja kirjoitti:

Mä unohdin kertoa tavoitteeni, eli kaksinumeroinen paino ois tavoitteena näin alkuun. Jos ensi kesänä painan 100kg tai alle, olisin tosi onnellinen! Lopullinen painotavoite tuntuis et 70-80kg on hyvä, mut katsotaan jos innostun ja saisinkin painon 60-70 kiloon, se vasta unelma ois! Oon varmaan joskus 9-10 -vuotiaana painanut viimeksi noin vähän

On todella upeaa et näinkin ylipainoiset ihmiset ovat päättäneet tehdä suuren elämänmuutoksen ja kokemuksestani tiedän että se on kaikkea muuta kuin helppoa. Sisimmät tunteet pitäis jossain kohdassa ja jollain tasolla käsitellä, siis mistä ylipaino johtuu ja monesti lapsuudella on siihen jotain tekemistä (itse hain lohtua ruoasta niinkuin meillä kotona oli tapana - ja ruoalla hemmoteltiin ja lahjottiin).

Me ansaitsemme paremman elämän, eikös niin? Jokaisella on vaan yksi elämä ja mä ainakin haluan elää elämääni niin, että olen tyytyväinen itseeni! Kun sellaista aikaa ei oikeastaan ole ollut.

Ajattele, että sinulla ei ole kuin 15 kg niin olet kaksinumeroisella luvulla. Upeaa!!!

Täällä kans yks isojen kilomäärien pudottaja. Kesällä 2009 paino oli jo 148kg 10.9.2009 aloitin kiloklubissa 146,6 kiloisena. Kesäkuun alussa paino oli 114,8kg. Siihen asti oli menny hienosti, mut sit tuli motivaatio-ongelmia. Kesä meni lopulta suht ok, vaikka en ruokia merkkaillutkaan. Paino ei pudonnu, mut ei kyllä noussutkaan onneks. Nyt oon taas palannut ruotuun ja tänä aamuna vaaka näytti 111.2 kg. Toi 110kg on mun seuraava tavoite ja se tuntuu olevan työn takana!
Sen olen kyllä huomannut, että säännöllinen syöminen on ihan kaiken lähtökohta, muuten lähtee käsistä. Toinen on se, että en aseta mahdottomalta tuntuvia tavoitteita. 70-75kg:n pudottaminen tuntuu ihan utopistiselta saavuttaa, 5kg:n etapeissa homma tuntuu helpommalta.
Seuraava tavoite on nyt se 110kg ja alle sadan kun joskus pääsis!
Olo on kyllä niin paljon parempi jo nyt, jaksaa harrastaa ja tehdä töitä ihan eri tavalla. Koskaan ikinä en halua enää yhtäkään tiputettua kiloa takas. Tästä se homma jatkuu!

Hei! minullakin on paljon pudotettavaa, kun olen niin lyhyt(hehheh) vain 160 cm. Aloin kun painoin diabeteskontrollissa 110 kg. Voi että hävetti!!! Oikeestihan tuota ylipainoa on se 50 kg, mutta en ole ihan varma haluanko pudottaa ihan niin paljon. Varmasti haluaisin olla vielä joskus normaalipainoinen eli 63 kiloinen, mutta luulen, että tällä iällä ei näyttäisi sitten kovin ruttuselta jos painaisin vähän alle 70 kg. No, joka tapauksessa laitan tässä vaiheessa vain välitavoitteita. Aloitin 1.8.2010. Tärkein on saavutettu, eli alku: 5 kiloa pudotettu ja motivaatio on pudottaa alle 100kg ennen joulua. Siitä sitten 10 kg ensi kesään jne.

Milla-Riikka puhuu järkeä. Pitää syödä siten, että pystyy syömään siten lopun ikäänsä ja mulla se tuntuu ainakin tarkoittavan, että syön kunnon aterioita. Se auttaa mua karttamaan herkkuja! Sännöllisen ruokailun opetteleminen on mulle kaikki kaikessa ainakin tällä hetkellä. Olen minäkin saanut karppaamalla pois joskus aika paljonkin, mutta ne on tulleet takaisin,korkojen kera, kun olen kyllästynyt karppiruokaan. Nyt syön sitä mitä tekee milloinkin mieli, mutta lisään siihen sitten paljon monenlaisia kasviksia, ettei se kalorimäärä nouse kovin korkealle. Yritän aina vaihdella ruokia, ettei kyllästy. JA opetella kohtuutta!

Vaikka olen siis saanut vasta vähän yli 5 kg pois niin olen voinut radikaalisti vähentää sokerilääkitystä, verenpaine ja kolesteroli ovat laskeneet. Joten muutakin mukavaa seuraa, kun saa painoa pois.

Milla-Riikka ja joku toinenkin(en muista nimimerkkiä ) ovat saaneet uskomattoman määrän kiloja tippumaan ja se jos mikä antaa ainakin minulle uskoa tähän juttuun ja omaan onnistumiseen tulevaisuudessa, joten Kiitos!!!! Kyllä me muut onnistumme myös!

Hei kaikille!

Ilmoittaudun tänne mukaan ja heti aluksi tsemppiä kaikille! Suureen pudotukseen pääsee kunhan mukana on sisua ja rentoa meininkiä.

Itsellmä meni muutama vuosi että sain pudotettua kiloni 127-->67. Lihoin raskauden aikana paljon silloin vuonna 2003 ja mulla oli silloin jo entisestään tullut seurustelun myötä ylikiloja, joten täyskatastroofi oli saavutettu kun tyttöni syntyi (siis painon kanssa ). Vuoden sinnittelin kilojeni kanssa koska ajattelin että kun imettää niin ei voi laihduttaa.
V 2004 tuli mitta täyteen. Peilistä katsoi joku avaruusolio, ruma ja läski kun mikä. Tuntui että mitkään kaupan vaatteet ei mennyt päälle ja että mielialani on tosi surkea. Joten päätin että nyt jos koskaan niin riittää.
Nuorempana olen kilpaurheillut ratsastuksessa ja salibandyssa (jopa sm liigassa asti) ja aina ollut suht normaali painoinen. Rupesin urheilemaan taas. Liityin taas kuntosaliin ja lähdin siitä että tunti päivässä 5 kertaa viikossa. Juoksin aina pienen matkan, alussa 10 metriä--> kävelyä ja sitten taas 10 metriä juoksua. Pikkuhiljaa kun kilot lähti juoksukunto parani, samoin lihaskunto.
Urheilusta tuli mulle mun elämäntapa, samoin hyvästä ja terveellisestä elämästä. Kahden vuoden aikana paino putosi oikeastaan todella helposti. Sitten tuli ero miehestä ja sain "lisäpotkua" laihduttamiseen ja sain vielä 10 kg pois. Jouluna 2007 painoni oli 67 ja peilistä katsoi urheilullinen, lihaksikas ja onnellinen normaali ihminen. Pystyin taas hemmottelemaan itseäni hienoilla vaatteilla ja miesten katseilla Juoksin kaksi puolimaratonia seuraavana kesänä, hain poliisikouluun. Tein unelmistani totta Nyt tässä vuorotyö on lihottanut ja olen ollut laiska ruokavalioni kanssa ja painoa tuli hetkessä n. 20 kg lisää, mistä olen nyt kesän jälkeen tiputtanut 10 kg.

On tää tälläistä veivaamisesta painon kanssa ja joudun koko loppuelämäni olemaan todella todella tarkka ettei vaan lipsuu. Musta tuntuu että kroppani edelleen muistaa lihomisaikani ja jotenkin pyrkii sinne herkästi takaisin. Mutta en anna sen tapahtua, koska elämä normaalina on parasta mitä voin antaa itselle tässä en väitä että ylipainoisetkaan olisivat huonoja, mutta kaikki sen tietää että kun paino on omasta mielestä hyvä, niin olo on mahtava.

Eli siis, todella toivon kaikille jotaka kamppailevat ison ylipainon kanssa niin tsemppiä ja voimaa! Palkinto mikä teitä odottaa on niin mahtava että sen eteen kannattaa tehdä töitä. Tie on pitkä ja raskas mutta ihmisen elämässä todella lyhyt aika!

Kiitos tsemppauksesta, Milla-Riikka. Olenkin ihaillut sun saavuttamaa tulosta, se on tosi upea saavutus! Ehkäpä minäkin jonain päivänä..

Sulla on sit kans vähän samat murheet ton diabeteksen kans, mun diabetes on ykköstyyppiä, joten siitä en eroon pääse koskaan, mutta painon pudotus kyllä helpottaa sen hoitamista.

Jonsku-881: olen huomannut saman, että kilot tulee tosi iloisesti takasinpäin, joten tarkkana saa olla lopun ikäänsä, jos aikoo pysyä hoikempana..

Tsemppiä kaikille kilojensa kanssa kamppaileville. Päivä kerrallaan kohti kevyempää loppuelämää.

perjantaina, 24. syyskuuta 2010 klo 20:26 Ellariina kirjoitti:

Kiitos tsemppauksesta, Milla-Riikka. Olenkin ihaillut sun saavuttamaa tulosta, se on tosi upea saavutus! Ehkäpä minäkin jonain päivänä..

Sulla on sit kans vähän samat murheet ton diabeteksen kans, mun diabetes on ykköstyyppiä, joten siitä en eroon pääse koskaan, mutta painon pudotus kyllä helpottaa sen hoitamista.

Jonsku-881: olen huomannut saman, että kilot tulee tosi iloisesti takasinpäin, joten tarkkana saa olla lopun ikäänsä, jos aikoo pysyä hoikempana..

Tsemppiä kaikille kilojensa kanssa kamppaileville. Päivä kerrallaan kohti kevyempää loppuelämää.

Kiitos, sillä tsemppiä me jokainen tarvitaan oli pudotettavaa takana 5 tai 50 kiloa, ksoka kuten kirjoitit, että tarkkana saa olla koko loppuelämän. Kyllähän sitä pudottaa, mutta sen uuden tavan kanssa on oltava sinut ja opittava elämään.

Hei kaikille.
Kuulun myös teihin/meihin. Painoin vuosi sitten 128,5. Nyt paino on 114 kg. Mä en oikeastaan ole ajatellut mihin lukemiin haluaisin päästä, vaan asetan itselleni hyvinkin pieniä välietappeja. Tällähetkellä suurin tavoitteeni on 105kg.
Painonpudotukseni on aika hidasta, mutta olkoon. Olen yrittänyt opetella oikeanlaista ruokailurytimiä ja tietenkin karsia ruokavaliosta turhia kaloreita pois.
Kadotin punaisen langan painonhallinnasta tossa alkukesästä, mutta suuremmitta vaurioitta selvisin. Muutama kilo pamahti takaisin, mutta ne nyt pitää vaan tahkota pois. Uudestaan.
Marras-joulukuussa on tiedossa suurehko leikkaus, jos siihen mennessä saisin muutaman kilon lisää pois niin olisihan se hyvä.
Tsemppiä meille kaikille!

Muuten, noista pallukoista sen verran, että ihmettelen miten smoothieen lisätty kotitekoinen makeuttamaton omenasose voi muuttaa herkkupallukan keltaiseksi. Et liikaa makeita tulee syötyä? Muuten aamiainen koostui mustikoista, puolukoista ja rasvattomasta maidosta. Ei lisättyä sokeria. Outoa. No olkoon. Näillä mennään silti.

Mä olin tänään elämäni ensimmäistä kertaa pumpissa ja selvisin hengissä. Aluksi masensi kun katsoin muita normaalipainoisia ja ne pari miestä niin lihaksikkaita. Mutta sitten ajattelin että eipä kukaan muu kannatellut askelkyykyissä 57kg painoja kuten minä. Kummasti tuntui heti paremmalta. Kukaan ei katsonut kieroon ja pukkarissa kun tunnin jälkeen juteltiin niin sain vain tsemppiä ja sanottiin että ensi keväänä oon ihan eri näköinen. Nyt on aivan voittaja olo.
Mun piti mennä huomenna vain venyttelyyn, mutta otinkin vielä siihen edelle crossingin. Suosittelen kyllä kaikille kuntosalia, rohkeasti vain mukaan. Mua ainakin kannustettiin kokeilemaan kaikkia lajeja.
Tsemppiä myös kaikille muille.

tämäkin vielä, löydätkö ruokalistasta sen omenasoseen nimenomaan makeuttamattomana? Kannattaa lisätä pelkkä omena sinne ruokiin jos ei tuota makeuttamatonta vaihtoehtoa löydy. Ei silloin turhaan muutu herkkupallukka huonommaksi

Mulla on mennyt viikonloppu hyvin, vaikka osittain sitä tunteekin huonoa omaatuntoa herkuista mutta mulla on myös hyvää kerrottavaa: ensimmäistä kertaa elämässäni minä laskin herkkupäivän kalorit täällä kiloklubissa!! Aikaisemmin olen ollut sillä linjalla, et herkkupäivänä mä SYÖN! Ja kaikki herkut vaan kotiin mistä tykkään! No eihän se nyt niin mene, sen takia mun laihdutus aina on mennyt pyllylleen.. koitan oppia hillitsemään itseäni myös herkkupäivinä. Ja yllätyin itsekin eilen, kun maltoin pitää karkkipussia kaapissa iltaan saakka ennen ku sen söin elokuvan aikana. Ei itse asias tehny edes vaikeeta. Ja toinen hyvä puoli: ostin vain 180g irtokarkkia normaalin 400-500g sijasta! Jee!

Eilen kaloreita tuli noin 2700, tehtiin nimittäin itse hampurilaisateria. Mies leipoi sämpylät ja mä tein pihvit. Syötiin siis yksi hampurilainen per naama, ja väliin salaattia, sipulia, suolakurkkua ja vähän majoneesia. Myös lohkoperunat tehtiin itse joihin laitettiin 2rkl ruokaöljyä. Terveelliseltä saattaa kuulostaa mutta silti tuli 1100kcal tuosta ateriasta. Eli ei yhtään sen vähempää kuin hesen aterioista. Mut olipa kivaa tekemistä yhdessä ku pari tuntia tuohon vierähti.

Tänään meillä kävi vieraita, ja tuli taas vähän herkuteltua, tehtiin myös hyvää ruokaa heille. Tän päivän kalorit on tähän mennessä 1800, eli iltapalaan ei kyllä oo varaa. Katsotaan miten pärjätään.

Mä en oikein tiedä mikä päivä ois hyvä punnituspäivä... työvuorot vaihtelee ja toisinaan mun pitää herätä 5.30 ja toisinaan 8.00. Mitä aikaisempi herätys, sen enemmän on painoa koska vähäisestä unesta johtuvaa turvotusta (vai mitä onkaan) tulee mulle tosi helposti.

Elämäntapamuuttaja, kannattaa muistaa että vaikka itsetehdyssä hamppariateriassakin oli kaloreita niin siinä kalorikoostumus on kuitenkin varmaan hieman eri kun hesen.