Yli 60-vuotiaat

Kaikkien aikojen häälahjaidea tuli lääkäriystävältäni, joka kutsui meidän samaan porukkaan: matokompostori. Hän voi hankkia multasäkin ja astian, jos minä ja ukkokulta keräämme matoset!
Naimisiin menevillä on perinteinen kompostori, jossa ystäväni mukaan on jotain epämääräistä kuivaa lehteä. Morsian oli valittanut, ettei heiltä tule sinne ainesta tarpeeksi, joten nokkela ja maanläheinen ystäväni keksi oitis lahjaidean!
Mitäs siitä sanotte, siskot?
Matoja meidän takapihalta löytyy helposti, kun vähän tonkaisee. Ja puhdasta luomua, kun täällä ei ole myrkkyjä kylvetty. Nyt vain värssyjä kehittelemään madonluvusta ja vastaavasta. Onko ehdotuksia?

Mekkostressi on torjuttu. Alesta löytyi kesäisen kirjava kolttu, trikoota tosin, mistä etikettiohjeissa oli varoitettu erityisesti. Päälle vaalea kevyt bolero, joka sopii myös rantatavernamekkojen kanssa. Hyvä vinkki, Menna!

Sandaalitkin ostin, siinäkin siis rikon sääntöjä, mutta kelvolliset mekon kanssa, vaikka mustat. Pitää vielä kehittää joku pieni käsipussukka. Olkalaukku ei kuulemma käy, on oltava kädessä kannettava, jonka kanssa kakun leikkaaminen ja kahvikupin kantaminen sujuukin kätevästi...

Karmea käärmejuttu, Moottorisaha! Onneksi eivät osuneet nilkkoihisi. Nuoret kyyt purevat helposti tyhmyyttään, vanhat ovat viisaampia ja säästävät aineen tositarkoitukseen.

Tulen useimmiten himskatin hyvälle tuulelle, kun luen, kun olette kirjoitelleet. En ole ennen kuullutkaan, että matoja häälahjaksi... Mutta oli siinä itsellenikin vinkkiä: voisin ensi keväänä maata kääntäessäni taltioida kipollisen matoja ja ja loppusijoittaa ne viime kesänä tekemääni ulkokompostiin. Eihän sitä varten tarvitse naimisiin mennä?

Kiva, Mallis, kun löysit garderoopin, jolla on käyttöä muutenkin!

Pikseli, onko sinullakin yölonkkavaivaa, jos patja on liian kova? En ole ystäväpiiristäni löytänyt ketään, joka tätä valittaisi. Hankkivat selkävaivojensa vuoksi jäykkiä sänkyjä. Ja minä vaikerran lonkkieni vuoksi, joissa verenkierto tyrehtyy kyljellä nukkuessa. Selällä en osaa nukkua, herään omaan snorklaamiseeni. Vatsalla en pysty nukkumaan niskavaivan vuoksi ja siksi yöt ovatkin niin hankalia. Joudun käyttämään liikaa särkylääkettä nimenomaan saadakseni unen.

Edes oma kohtuullisen uusi joustinpatjasänky ei ole hyvä. Kerran ostin sellaisen Tempur-patjan halpaversion, mutta ei sekään toiminut. Toisen kerran ostin sellaisen puhallettavan laatuisan telttapatjan, jota kuljetan mukanani kaikilla matkoilla ja pidän sitä sijauspatjana, mutta ei sekään aina toimi. Olen miettinyt, olisiko sellainen vanhanajan vaahtokumipatja sittenkin paras vaihtoehto.

Olen myös etsinyt verenkiertoa elvyttävää jumppaliikettä ja sen jälkeistä sopivaa venytystä ja saanut kanssaihmisiltä vain kummastuneita katseita ja suoranaista moitetta.

Tämä päärynänmuotoinen kropparakenteeni ei siis sovellu lainkaan makaamiseen. Onko kukaan kehittänyt mitään toimivaa ratkaisua, jos on yhtään tätä ongelmaa?

Olen luullut, että olen maailman ainoa kärsivä leveälantioinen nainen.

Motsku, kysy vaan! On yölonkkavaivaa lähes kaikilla vierailla patjoilla. Omani on niin tiheäjousinen ja pehmeä, että en yleensä kärsi kotona. Jos patja on jämäkämpää sorttia, silloin sijauspatjan on oltava paksu ja pehmeä. Päärynän muotoinen minäkin ja vaikka olen muualta pyöreä, luonnolliset pehmusteet lonkista puuttuvat. Mieheni valittaa saavansa selkäkipuja liian pehmeästä patjasta. Hänellä on suora selkä ja minulla notko. Täytyisi kai investoida hänelle eriparinen kova patja.

Eilen illalla mies hoputti nukkumaan, koska 3-vuotias tuli tänään meille hoitoon heti aamusta. Minun piti vielä ihailla, Motsku, sinun kukkatarhojasi. Kuvailun perusteella näin silmissäni iki-ihanat englantilaiset puutarhat. Että jossakin voivat kukat kasvaa niin ihanasti ja runsaslajisesti. Ruusutkin ovat suuria kuin mitkä! Ja niitä on niin montaa lajiketta. - En ole laittanut nyt mitään parvekkeelle, koska olemme pitkin kesää liikekannalla. Kuolisivat kuitenkin paahteeseen (niin, taidan olla sään suhteen optimistinen).

Pieni nukkuu vielä päikkäreitä sänkymme päällä. Onko mitään ihanampaa, kuin laulaa lapsi uneen ja katsella hetken siinä vieressä hänen viatonta, raukeaa, nukkuvaa olemustaan! Että näitä lastenlapsia voikin rakastaa!

Offin tuoksuinen tervehdys täältä Pirkanmaalta! Käärmeet kiertävät minut kaukaa mutta pitkäkärsäiset inisijät ovat päntiönään pussailemassa.

Patja- ja kiilatyynysulkeiset ovat minuakin rassanneet koko kevään. Kesästä en tiedä, sillä sitä ei paljon näy.

Jos laitat kiilatyynyn, tulee selkä kipeäksi. Jos kohotat sänkyä kirjoilla, putoat lattialle.Jos nukut mieliasennossasi vatsallaan ilman korotuksia, tulevat refluksikivut. Nukkuisiko seisaaltaan? Vai kävelisikö unissaan kivan lenkin?

Tungin itseni terveyskeskuksen riesaksi varaamalla tunnin vastaanottoajan. Paljon porua, mutta eirttäin vähän villoja.

Ainut järkevä lääke olisi laihtuminen. Sitähän en tiennytkään!!
Tai sitten lääkitys kohdilleen.

Kiitos kivoista värssyistä. Kopsasin ne myöhempiä tarpeita varten.

Mallikselle vihjeeksi, että sellaisen matokompostorin voi laittaa jopa makuuhuoneen nurkkaan talvella. Luin muutama vuosi sitten Aamulehdestä ohjeet. Ei kuulemma edes haise ja toimii takuuvarmasti.

Lullura, Lorellaan vaan..

Pitäisi jatkaa auton pesua, mutta tulikin sadekuuro. Onneksi sain jynssättyä sisäosaston. Olivat pikkumiehet ja vähän isommatkin potkiskelleet melkein kattoon saakka savea. Suunnittelin laittavani takapenkille jätesäkkivirityksen, jonka uumeniin tungen propelina pyörivät kumisaapasraajat.

Lomasta ei teitoa, mutta lomarahat ovat tulleet toistaiseksi säännöllisesti tilille.
Neulanen, puolivuotta, voih!

Hartaasti taas odottelen niitä seuraavia lomarahoja! On ale ja pussin pohja tyhjä. No, tarpeetkin ovat vähän keksittyjä.

Eilen ostin barbien ja matchboxin pikkuautoja, odottavat paketoimista. Tyttö sai puhuttua minut tänään elämäni ensimmäiseen väitöstilaisuuteen. Väittelijänä on ugandalainen Sylvia, aiheena joku tilastotieteellinen menetelmä suhteutettuna HIV:iin. Kysyin, mahtaako siitä ymmärtää yhtään mitään, kun on vielä englanninkielinen tilaisuus. Vastaus oli, että luultavasti ei. Sylvia oli meillä perunannostotalkoissa sinä ensimmäisenä syksynä, kun oli juuri tullut Suomeen. Silloin hänellä oli mukanaan parivuotias Maria. Nyt hänellä on Marian lisäksi muutaman vuoden ikäinen Vincent-poika. Isommat lapset ovat Ugandassa suvun hoidossa.

Perinteisesti väitöstilaisuuteen kuulemma pitää pukeutua mustaan. Minä en ole ajatellut pukeutua mustaan edes omissa hautajaisissani, koska musta kasvoja vasten näytän todella kuolleelta.

Lupasin laittaa mustat pitkät housut. Tyttö kuitenkin lievensi asiaa hieman huvittuneena, että ulkkarit eivät tiedä suomalaisten pukeutumisvaatimuksia, joten monet siellä ovat kirjavissa. Hyväksyi asuni mukisematta. Lupasin harkita jotain vähän mustempaa sitten, jos tyttö joskus pääsee väittelemään.

Pyysin tyttöä hoitamaan tohtorislahjan, maksan heti lomarahan tultua osuuteni hänelle. Tyttö osaa paremmin, mitään painavaa ei saa olla, koska sellainen on hankala kuljettaa Ugandaan.

Bestis järjesti eilen minulle yllätyksen, vei ystävänsä mökille saunomaan ja uimaan ja grillaamaan makkaraa. Hiki valui tekemättä mitään. Kesällä ei juuri tule kotona sähkösaunottua, kun saavi on miellyttävämpi vaihtoehto.

Bestis kantoi kanssani väsäämäni rypälekopin oven karmeineen paikoilleen. Kunhan saan suoristusasennettua ja laitettua muutaman tiivistelaudan sekin peli alkaa olla osaltani selvä. Sitten vain odottelen, minä vuonna isäntä saa laitettua kattorustingit kuntoon sekä viime vuonna rakentamiini että tähän koppiin. Sitten vasta voin miettiä maalaustalkoita.

Nyt haituvissa on rullat, alan kuumentamaan aivojani.

Hyvä, Motsku! Minäkään en aio pukeutua mustaan enää ikinä, en omiini enkä muidenkaan hautajaisiin. Väitöstilaisuuksissa olen ollut muutaman kerran enkä koskaan mustissa.
Tyttären käly väitteli pari vuotta sitten Tukholmassa; tytär on tullut minuun, joten musta ei ollut edes harkinnassa. Tilaisuus oli äärettömän pitkäveteinen etenkin aiheen vuoksi: biofysiikkaa, josta ei saanut tolkkua edes suomenkielisestä selostuksesta.

Matobaarin rakentelu on siirtynyt myöhemmäksi. Morsiamelta kuulin, ettei lahjoja, mutta haluavat voisivat avustaa heidän häämatkatiliään. Emme kuitenkaan unohda asiaa, sen lahjan voi viedä sitten kyläilyreissulla myöhemmin.

Matolaatikko makuuhuoneessa, apua! En ottaisi sisätiloihin, vaikka eläinystävä olenkin.

Kiitos tosiaan värssyistä. Tallensin ne tulevia tarpeita varten jemmaan. Kortti on tehty, saaja ei ehkä vielä ymmärrä sanomaani, mutta jos säilyttää niin voi sitten joskus aikuisena muistaa mummua.

Itselläni on kummitätini lahjan mukana ollut kortti esikoisen syntyessä. Vieläkin tulee tippa silmään ihanaa Hulda-tätiä muistellessa. Oli vaan niin iäkäs, että on ollut poissa jo 60-luvun lopulta. Hän antoi minulle ihania lahjoja. Pieni kuparikahvipannu on mökillä takan reunalla muun muassa. Kuinka osaksikin antaa sellaisia, että ovat tallella.

Lorellassa käytiin ja ne mainitut housut löytyi kun aikani hain, kun en muistanut sitä nimeä. Valkoisia ei ollut, mutta mustat sopii tähän säähän ihan hyvin. Ei ollut ko merkki alennuksessa, mutta pääasia, että löytyi. Ei tällä mahalla paljoa ronklata.

Vai, että vaivoihin auttaisi laihtuminen...............kappas vaan. Outo ohje.

Huomenna aamulla TAYS:iin tähystykseen ja sitten pitäisi lähteä hyttysten saaliiksi mökille. Siellä on jonkinlainen kone, että saa teihin yhteyttä.

Ei väitöstilaisuuden pukukoodi yleisöä koske! Naispuolisella väittelijällä pitää olla musta puku, miehellä frakki tai tumma puku. Sama koskee tietysti myös opponenttia ja kustosta. Yleisö saa pukeutua vapaasti (mielellään kuitenkin asiallisesti). Illalla pidettävän karonkan pukukoodi oli ennen tosiaan myös musta, mutta naisten pukeutuminen vapautui 1980-luvulla. Riittää, että on muuten juhlava asu, värillä ei väliä.

Kävin katsastamassa alennusmyyntejä. Ostin mustat housut, jotka eivät olleet alessa. Ne olivat 7/8 pituiset, mikä minun kokoisellani tarkoitti 9/10. Näyttänevät silti hyvältä mustien ballerinojen kanssa.

Voi että flunssainen mies osaa olla kärttyinen. Lähetän kohta lääkäriin.

Tämä on kyllä paras ketju On tosi mukava lueskella juttujanne. Kiitos niistä

Yritän sinnikkäästi pudottaa painoani, yritän vältellä huonoja hiilareita ja pitää kalorit suht koht aisoissa. Ja täyttää ruokapäikkyä.
Leikkauksen jälkeen olen nyt ihan rapakunnossa. Ihmettelin sitä terveydenhoitajallekin. Hän lohdutteli että jos kaksi kuukautta on tekemättä mitään, kestää ainakin neljä kuukautta saavuttaa se kunto missä oli ennen leikkausta. Nyt olen sitten yrittänyt pikkuhiljaa lähteä liikkeelle, eipä paljon ole voimia. Lempisauvalenkillenikään en ole vielä uskaltanut lähteä kun en tiedä jaksanko kotiin. Viime syksynä tekemäni perennapenkit ilahduttaa joka päivä. Parisen tuntia kun siellä kykkii nyppimässä rikkaruohoja, niin on ihan naatti. Ollaan nyt asuttu tässä muutama vuosi ja edelliset asukkaat ei enää moneen vuoteen jaksaneet tehdä pihahommia. Mutta kuulemma tässä pihassa on aikoinaan ollut paljon erilaisia kukkia. Nyt vielä tänä keväänäkin maasta nousi ihan uusia perennoita joita ei edellisinä vuosina ole ollut. Akileijatkin nyt vasta kukkivat eka kerran ja niitä näyttää olevan niin paljon siellä täällä että on siirrettävä muuten jäävät ruohonleikkurin alle. Niin kävi muutamalle kuunliljalle, mutta eivät ne olleet siitä moksiskaan, vähän aikaa ihmettelivät ja ottivat uuden alun.

Tytär lapsineen oli meillä juhannuksena. Lapset käyvät nyt koulua, ekalla ja kolmannella. Ennen koulua olivat usein meillä hoidossa mutta nyt ovat harvemmin, kaverit ja harrastukset pitää siellä kotipuolessa. Lapsukaiset kasvavat hurjaa vauhtia.

Joku tuolla aiemmin kyseli alkaako tammi kasvaa siemenestä - kyllä se alkaa. Lapsuudenkodissani laitettiin siemen multaan ja sitten kun se oli tarpeeksi iso niin istutettiin pihalle ja siitä tuli iso puu.

Käärmeistä. Minua on pienenä pistänyt kyy kun en ymmärtänyt ettei sitä saa silitellä niinkuin kaikkia muita kotipihan eläimiä. Olin jotain 3v ja se kiipesi mua pitkin ja pisti ottaan. Lääkäriin sitten vaan kiireesti. Lääkärin mukaan se oli varmaan pistänyt jotakin eläintä vähän aikasemmin kun säilyin hengissä.

Matolaatikko, kaikkee sitä..

Ja kiitoksia ihanista runoista.

Ostin minäkin uusia vaatteita. Oli pakko ostaa parit housut kun entiset ei enää mahtuneet päälle Tarjoustalosta löysin mahdollisimman halvat ja mukavat päällä. Ajattelin että toivottavasti ne ensi kesänä on sitten liian isot.

Ukkostaa ja sataa rajusti melkein joka päivä, ja on kylmää.

Niinpä, yritä siinä sitten saavuttaa jotain. Ikuisesti (4-ever) sinun, laihduttajaopas. En sinua koskaan hylkää. Jos joskus makaan syystä pari kuukautta niin syyttä pistät minut neljän kuukauden treeniin. Mikä tasapaino, mikä elämän virtuoosimainen oikeudenmukaisuus!

Ja kun muutaman kuukauden pakerrat hiki pinnassa, näet tuloksen valuvan takaisin vatsan alueelle yhden viikon kuluessa.

Siksi on syytä katsoa jonnekin muualle kuin peiliin ja lakata hokemasta itselleen: syyllinen, syyllinen, sinä olet syyllinen...

Istuessani ikkunattomassa luentosalissa ja katsoessani muutamaa tilastotieteen kaavaa koin valtavan deja vu -ilmiön:

Yli 40 vuotta sitten oli myös luentosali, keväthenki, kesähenki ja opettajana joku Manninen. Hän yritti vääntää aivoihimme todennäköisyyslaskentaa. Kyllästyneenä aloin laskemaan luennoitsijan "niinku" sanoja minuutin aikana ja tein todennäköisyyslaskelman, montako kertaa sana tulisi esiintymään luentotunnin aikana.

Edessäni olevan penkin takareunaan oli joku kirjoittanut syvän viisauden: "Ich liebe dich, so innerlich, dass ohne dich, sterbe ich." Siihen oli toinen vastannut yhtä syvällisesti: "Pih!"

Tämä elämänviisaus on kulkenut muassani mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikki nämä vuodet. Muuten sigmat ovat unohtuneet.

Kahvitilaisuuden aikana sellainen nuori hehkeä mies alkoi ihailla minulle, miten mielenkiintoinen väitös oli ollut. Olin tukehtua pullaan. Katselin elämän puhtaita ja kiinnostuneita kasvoja ja ajattelin: Tämäkin vielä minulle annetaan. Koin niin suurta vastakohtaisuutta oman kyynisyyteni ja nuoren miehen avoimuuden edessä, etten tiennyt, olisinko oikeasti hävennyt vai vain nauranut.

Toisella puolellani istui iranilainen nainen ja tartuin puolestani häneen. Olin lukenut muutaman iranilaisen naisen kirjoittaman romaanin, joissa oli hienokseltaan tuotu esiin iranilaista vanhaa kulttuuria, zarahustralaisuutta ja muita perinteitä. Uteliaisuuteni oli auennut ja nyt oli tilaisuus kohdata aito iranilainen nainen. Hyvin lyhyessä ajassa teimme treffit elokuulle, jolloin tyttökin on taas takaisin Malawista. Nainen oli todennäköisesti muslimi, siihen ei tarvittu laskentaa, huivi kertoi.

Niska- ja päänsärky alkoi taas. Tein vilpittömän havainnon, että syy taitaa olla silmälaseissa, joiden lukualue on painunut ihan alareunaan. Käväisin optikolla kotiin tullessani. Sain ajan näöntarkastukseen huomiselle.

Oli siis ihan hyödyllinen väitöstilaisuus, joskin kalliinpuoleinen, jos on pakko hankkia uudet raamit.

Jos nämä muutkin "raamit" voisi uusia rahalla. Ei millään pahalla, mutta laihduttaminen tullee olemaan ikuista. Onneksi hyvin syöneenä sitä ei tarvitse ajatella.