Yli 60-vuotiaat

Eilen otin sisäisen viuluni ja soittelin yhdessä auringon ja ystäväni kanssa. Hanget hohtivat, kimaltelivat, tiukkuivat kanssamme.

Aamulla tutkin rypistyneitä kasvojani hymyssä suin peilin edessä, joko rusketus alkoi tarttua ja taas kerran lisätä vanhuuden tenhovoimaa.

Pakkanen sirittää vielä, mutta jospa kumminkin keräisin villat ylleni ja kirveen käteeni. Puut halkeavat mukavasti paukahtaen.

Niin monet joutuvat jäämään tänäänkin petiin tai tuoliin vain olemaan ja kuluttamaan kipeää aikaa. Voimia jokaiselle sellaiselle!

Kiitos muori, lullura ja motsku lämpimän iloisista kirjoituksistanne.

Aurinko paistaa. Tytär toi koiran takaisin tänne "sijaiskotiin". Tuossa se jyrsii jotain luun tapaista lattialla vieressäni. Kohta lähdemme kävelylle meren rannalle. Aurinko melkein kuin koputtelee oveen, että emmekö jo tule ulos.

Paino vähenee hitaasti, melkein lönkytellen. Ehkä 300g viikkovauhdilla. Ajattelen että 300 g viikossa tekisi tasaisen tahdin taulukolla 14-15 kg vuodessa. Hui mikä vauhti Tosin penkkiurheilijana tiedän, että joskus tasaisen tahdin taulukko heittää tosi paljon. Suuntaan tai toiseen.

Mikäs tässä on lönkytellessä. Painonpudotus vauhti tuntuu minulle sopivalta eikä aiheuta suuriakaan muutoksia ruokavaliossa. Tosin nekin välillä tuntuvat hieman työläiltä. Kertoilen aina välillä väliaikatietoja.

Koira katselee minua sillä silmällä. Mies viheltelee ja vetää ulkoiluhousuja jalkaansa. Taitaapa olla aika lähteä lenkille.

mennalle riemukasta risteilyä ja lulluralle virkistävää virkistysviikkoa ja meille muillekin rentoa ja mukavaa päivää.

Eikä mitä, aamu painoton!

Tein eilen motin (pinokuution) klapeja, jotka pinosin auton peräkärryyn pojan perhettä varten. Hirveästä pakkasesta huolimatta hangilla leijuu keveyn kevään aavistus.

Yläkroppa asettui illalla vasta särkylääkkeellä, mutta sittenpä nukuinkin kahdeksan tunnin yhtämittaiset unet, jotka luetaan harvinaisuuksien joukkoon.

Radio vakuuttaa, että tänäänkin tulee selkeä päivä. Ajatelkaa: selkeä päivä. Ei siis tarvitse miettiä, mikä vuorokauden aika on kuten tässä vielä joku aika sitten, kun tympeä mustanharmaa kattoi aikaa. Päivällä on ihan selkeästi päivä.

Pekka-kissaa olen miettinyt. Sitä ei näy aikoihin. Maaliskuu ja kollin sielu. Eilen se kävi terassilla ja tuijotti ikkunaan. Vein sille ruokaa, mutta se ei syönyt. Nuokkui vain karva pörrössä. Jotenkin ihan kuin olisi pyytänyt apua, mutta en tiennyt mihin. Olisikohan sitä vain pitänyt kehua mahdollista viimeaikojen urotöistään?

muori, muistit ihan oikein, Nallikari on alueen nimi. Juuri siellä päin olemme usein kävelemässä.

Mandis, sinulla painoa melkein 40 kg vähemmän kuin minulla. Hups, mutta onnittelut sinule.

Kohta lähdemme taas kävelemään meren rannalla, ehkäpä ihan jäälle.

Aurinkoista päivää kaikille.

En katsonut Tuntematonta emäntää, mutta uskon, että se oli hyvä. Sota ja sen läheisyys vaikutti syvästi minunkin elämääni kaikkine jälkiseuraamuksineen. Varhaislapsuudesta muistan, miten uutta sotaa pelättiin.
Setäni menetti sodassa jalkansa. Isäni selvisi sodasta ilman ulkoisia naarmuja, mutta sai sairauden, johon kuoli nelikymppisenä. Äitini jäi kahden pikkupojan ja kehitysvammaisen tyttären yksinhuoltajaksi.

Äitini oli perheen kasvaessa jäänyt kotiäidiksi. Sotavuodet hän teki miesten töitä, jolloin opiskelut jäivät. Leskeksi jäätyään hänellä ei ollut mitään taloudellista turvaa. Menetimme muutamassa kuukaudessa kotimmekin, joka oli ollut isän työsuhdeasunto.

Minusta tuli sinä keväänä perheen aikuinen. Olin aloittanut juuri yliopisto-opinnot, jotka jouduin keskeyttämään isän sairauden käännyttyä erittäin vakavaksi. Jouduin ottamaan langat käsiini ja hankkimaan työpaikan, koska pelättiin, että äiti kuolee suruun ja epätoivoon. Lupasin äidille silloin huolehtia pikkuveljistäni, jos hänkin kuolee.
Toiselle veljelleni isän varhainen kuolema oli niin kova isku, ettei hän siitä täysin selvinnyt koskaan. Hän kuoli nelikymppisenä ja elämästä otteensa menettäneenä.

Mutta äitiwanha selvisi, rakensi uuden elämänuran ja on nyt 94-vuotiaana vielä henkisesti elämässä kiinni. Minä jatkoin opintoja ja suoritin tutkinnot kahdessa yliopistossa. Tosin eri aineissa kuin alunperin olin ajatellut.

Isästäni minulla on lämpimät muistot, olin hänen lempikisunsa. Veljeni muistot ovat toiset. Hänelle isä jäi etäiseksi, mikä johtui todennäkäisesti isän sairauden etenemisestä.

MIehelläni on oma tarinansa, jossa vanhempien kovat kokemukset sota-ajalta ovat osana. Hänen isänsä on saamistaan vammoista huolimatta selvinnyt korkeaan ikään ja henkisesti päässyt raskaiden vaiheiden yli. Kunnioitan suuresti hänen valoisaa elämänasennettaan, joka antaa jatkuvasti voimaa meille nuoremmille.

Palattu!

Reissuväsymys ja lentoflunssa meinasivat kaataa petiin. Oma sänky ja kunnon uni veivät yskän johonkin odottamaan parempia aikoja. Pyörryin sentään lentokoneessa. Lankomies lohkaisi matkatavarahihnalla, että onnistuit sittenkin saamaan reunapaikan!
Ystävällinen nuori nainen siirtyi takariviin, että sain oikaistua kippuraan, etten olisi romahtanut kokonaan käytävälle, niinkuin on pari kertaa aikaisemmin tapahtunut.
Olimme puhuneet aikaisemmin, että olisiko pitänyt maksaa reunapaikasta erikseen.
Lullura, sen hotellin nimi oli Pestana Village. Klikkaapa.

Malliksen äitiwanha on samanlainen selviytyjä kuin omanikin. Isäni oli kävelevä ja huutava sotawamma. Paitsi että hänellä olivat jäsenet kyllä ihan ehjät, vaikka meinasikin kuolla jo 40-vuotiaana sydäninfarktiin. Kuitenkin hän kuoli dementian aiheuttamiin seurauksiin vasta 46 vuoden kuluttua. Meitä oli lauma lapsia ja lapsenmielisiä, jotka yrittävät nyt ymmärtää elämäämme johon tämä trauma vieläkin tavallaan vaikuttaa. Meitä suuria ikäluokkia syyllistetään tulevien sukupolvien mahdollisuuksien ryöstämisestä, vaikka jouduimme olemaan mukana myös sotakorvausten maksutalkoissa ja sotatraumojen ymmärtämättöminä todistajina. Kaikki on ihan hyvin nyt, henkilökohtaisellakin tasolla. Isä oli hyvä tyyppi ja antoi sen, minkä pystyi. Tapasin yllätysserkkuni viime itsenäisyyspäivänä. Hän ei ollut saanut koskaan kohdata isäänsä, joka oli myös aika nasta tyyppi, ainakin kirjoitustensa perusteella.

Musiikkimiähiä olivat. Isäni teki elämäntyönsä musiikkikasvatuksen parissa, vaikkei kyennyt omia lapsiaan opettamaankaan kiivaan luonteensa vuoksi. Omia soittoharjoitteluitani säestivät VÄÄRIN-karjahdukset, joten uskoin lahjattomuuteeni jo muutaman vuoden ponnistelun jälkeen. Nyt vain pientä kuuntelua ja hyvän mielen musiikkia.
Madeiralla näin hyvin erikoisen unen, jossa oli eräs mielenkiintoinen yksityiskohta. Näin itseni pienenä tyttönä. Tarkastelin itseäni ulkopuolelta ja oivalsin siinä tilanteessa olemukseni voimakkaasti.

Onnittelen ohentuneita Neulasta ja Jumbojetia. Itsekin olen samassa missä ennenkin. Se vasta on saavutus. Matkan jälkeen en yleensä saa housuja kiinni, mutta nyt sain ja lellisti!
Kävelimme niin hirveästi ja söimme kevyesti.

Lähden pian nuuhimaan pakkasilmaa ja kuulemaan paikalliset uutiset.
Soonmoro.

Katsoin yle-areenalta sen sota-ajan naisten tunnelman - välillä itkien.
dokumentti oli erittäin hyvin tehty ja tunnollisten naisten huolellinen kuvaus, jota ei ole syyttä ylistetty. Leikkaukset teräviä, esim se kohta. jossa kuvataan vainajan arkun ympärillä lentäviä raatokärpäsiä ja heti leikkaus, jossa nähdään kirkontornin ympärillä liehuvia naakkoja.
Kiitos vinkistä, Neulanen. Vasta vanhemmiten olen alkanut kiinnostua vaiheista.
Ymmärtää ehkä nanon, mistä tulisi ymmärtää edes mikron.
Henkilökohtainen lähestymistapa on ehkä paras osa naiseutta manifestoitui tuossa dokumentissa, ja viipyilevät nykyotokset limittyyen sivaltaviin jälkiäänin kuorrutettuihin historian tallenteisiin olivat niin taitavasti ja vaivaa säästämättömästi tehty, että ihan huikaisi. Uskottava kokonaisuus.

Kylläpä viikko kuluu nopsaan/luu-langon matka jo ohi! Tuliko kotimatkalle mukaan mitään kukkiin viittaavaa? Pyörtyminen ei kukistanut ?

Tein eilen viljelysuunnitelman. Soitin yhdelle mansikanviljelijälle avuntarpeessa ja yhdessä pohtien päädyin ylittämään kimurantin päänvaivani. Olen typettänyt liikaa mansikkamaatani jo sen perustamisvaiheessa. Ensi vuonna käytän saksia viherkasvuston harventamiseen...

4 kk:n kuluttua pääsemme taas poimimaan mansikoita. Ei paha.

Katselin napsusta matkoja. Ei napsahtanut ainakaan vielä. Pitäisi olla hyvä ja halpa.

Illalla matkustin puutöihin. Olen nyt nähnyt aiemmin moittimani miehenpuolen sekä imurin varren jatkeena että harjanvarressa, maailmankirjani menivät sekaisin. Miksi meillä kotona ei tapahdu niin? Ehkä tekisin luu-langot, jos sanoihini löytyisi sellaista tehoa.

Kaappi tappaa minut. Imee syvälle sisäänsä, enkä sitten pääse kaapista ulos. Mikään ei nyt onnistu. Olisin hermona, jos olisin hermona. Mutta se nyt vaan sattuu olemaan kaappi, jonka paikan lopulta määrään minä. Tänäiltana katson uudelleen kaapin paikkaa. Meillä on nimittäin korvaava rakentamisilta. Alan hioa kynsiäni jo aamusta.

Isännän mielestä Downtownissa olisi ollut komea loppu, jos se yksi tyyppi olisi hirtetty.

Vain kuvia, motsku!
Erään siemenkaupan ovella ajattelin erästä tyyppiä, jota ei saataisi päivän aikaan ulos kyseisestä putiikista ilman kahta muovikassillista erilaisia kasvinaihioita..
Lentokoneessa näin joillakin kukkapaketteja ja olin tyytyväinen, etten ollut hankkinut sellaisiakaan riesakseni.

Menna, en ole huolissani matalasta verenpaineesta muuta kuin siltä osin, että se saattaa aiheuttaa verisuoniperäistä dementiaa, mikä ei liene kovin tappava sairaus.. (isälläni oli sama ominaisuus). Kiusallinen riesa, josta joudun joskus kärsimään, ellen pidä puoliani.
Seuraavan kerran valmistaudun syömällä vahvemmin suolapitoista ennen lentoa. Olin flunssan vuoksi jättänyt aamupalan puolittaiseksi. Lisäksi keskityin hengittämiseen ja vääntelin tuuletinta. Ilmoitin vieressäistujille hyvissä ajoin, mitä on mahdollisesti tapahtumassa. Soitin itse lentoemännän paikalle.

Jouduin jälkikäteen antamaan ensiavun jatkokouIulutusta Talomiehelle hänen toiminnastaan liittyen paikan järjestämistä "sairaalle ja vammaiselle". Tai toimin itse vieläkin tyhmemmin, en tee mitään ja annan ylen ja pyörryn koko matkan ajaksi
nimim. ensiapukurssit käyneen puoliso

Toivottavasti luu-langon huono olo paluumatkalla oli vain flunssan syytä,kuten olikin varmaan.Oman paluumatkani silloin 2 vuotta sitten vietin mahataudissa. Pamahti edellisenä yönä hotellissa päälle.Lento oli melkein 4 tuntia myöhässä ja kentän vessat tuli aikas hyvin tsekattua.Koneessa ravintona puoli pulloa vissyä.

Mutta! Oli varmaankin se kyseinen siemenkauppa jonka myös löysin.Matkakumppanit sitten jossain vaiheessa ilmoittivat nytt nälän tulleen ja uhkailivat jättää jos nytt ei se hamstraaminen lopu.Mutt kyll mä aika paljon kuiteskin onnistuin saamaan mukaan.Nytkin on jo ensimmäiset siemenpussit ostettu mutta yritän lyödä itseäni sormille etten hosuisi viellä sen mullan kanssa.Huonoja kokemuksia joskus kun on tullut sitten niitä kalpeita venyneitä roiskoja hätäilyn vuoksi.

Niin mites siitä ruokarojektista taas saakaan kiinni?Ei vaan meinaa onnata.Luonteen heikkous on vaan tosi vahvoilla.
Aurinkoista päivää kaikille.Omat ulkoilut on vaan edelleenkin semmoista lyhytaskelista köpöttelyä polven vuoksi,mutta kai se joskus alkaa toeta,alkaa vaan nyppiä hiljakseen kun tuntuu kestävän ja kestävän.

Hyvää päivänjatkoa t. marisija

J.J.samiolla painolukemilla lukemilla taidetaan olla.Kateellisena vain Mantan lukemille.Millähän sais tartunnan