Verkkiksen laihdutusryhmä

Jumppasin 1 h 15 min, jalat kilon ja kädet 1,5 kilon painoilla. Nyt pitää vähän levätä ja sitten laittaa tiskikone ja vielä pussittaa muutaman päivän lehdet.

MOLLE ja MERENROISKE tervetuloa takaisin lomalta. Toivottavasti oli antoisaa.

Siirryimme tänään tänne minun luokseni ja kävimme kesäteratterissa katsomassa, kun Marbellan veljentytär esiintyi. Hauska näytelmä, mutta muovituoleilla istuminen oli kylmää puuhaa.

Siis jos jää sentistä kiinni, niin sitten harmittaa. Mutta pidetään peukkua loppuun asti.

Joo, kunhan ei miehille käy nolosti. Kun aina hehkutetaan etukäteen...
Saa nähdä jaksaako katsoa muiden suomalaisten karsinnan.

No aika pienellä täpinällä tässä päästään. Ei tarvitse muuta kuin mennä paikalle. Nuoripari itse hoitaa kaiken. Sekä hyvä kaaso ja bestman. Heillä on siviilivihkiminen siinä juhlapaikalla, joten ei varmaan ole ihan hirveän liikuttava tilaisuus - kyllä silti ripsivärin ostin vedenkestävänä.

Mies kiinnitti sitten se helmapitsin koneella. Minä olisin ihan käsin vaan..

Kijis
Kyllä se siviilivihkiminenkin voi itkettää.

Huomenna tulee siivooja ja kaikki on aika hyvälle mallille raivattu.

En jaksaisi millään katsoa enää urheilua. Jos katson, niin sitten vähän jumppaa samalla.

Huomentataijotain.

Valvoin urheilun kanssa pitkään, sitten ei nukuttanut. Piti nousta aikaisin remonttimiestä varten, jota ei ainakaan vielä ole näkynyt, suatananiin

Oi, KAIJIKSEN tytön häät kuulostaa ihanalta - sydän - Pääsiskin joskus häihin, eikä aina vaan hautajaisiin. Jos mulla olisi lapsi ja vielä naimisiin menossa, niin häissä itkisin kuin vesiputous.

GALLUP: Minkälaiset häät teillä olivat? Minäkö utelias..

MELLUH: Olympialaisissa kannattaa keskittyä ensin urheilijoihin (miehiin) ja sitten vasta ite urheiluun. Kiekkofinaalissa oli paljon sopivan kokoista silmänruokaa ja voittaja vielä lopuksi repi paitansa... siinä jäi kaikki hunksit toiseksi
Tosielämässä jos miehiä jossain näkee niin ne työntää rollaattoria, kantaa kaljakassia maha pystyssä ja tai huokasee ohi audimersumaasturilla.

Tänään on päiväunipäivä, muuten ei jaksa.

Huomenta, Tinkkis, kiitos muistutuksesta, meillä on tänään 32 v. hääpäivä
Meidät vihittiin kotipaikkakunnan kirkossa, sitten oli kahvitilaisuus minun kotonani. Vieraita n. 80, en tajua miten he mahtuivat. Silloin häissä ei ollut juuri ohjelmaa eikä ruokailuja, ainakaan meillä päin. Illalla tosin oli jatkot ravintolassa, häävalsseineen. Aika vähillä valmisteluilla selvittiin moniin nykyhäihin verrattuna. Kaijiksen tyttären häät kuulostavat ihanalta, ei liikaa stressiä.
Jos minun lapseni menevät naimisiin, joudun varmaan ottamaan rauhoittavia. Jos alan itkeä, sitä kestää kolme päivää, nenä ja silmät punaisina vielä pitempään.

Huomenta tupaan

Aloitanpa työpäivän teidän reippaassa seurassanne. Illalla en jaksanut katsoa keihään karsintoja kuin vähän aikaa, mutta kaikki suomalaisethan pääsivät loppukilpailuun.

Vielä jaksan tämän ja huomisen, sitten helpottaa. Olisikohan ollut jotain uupumuksen poikasta kun olen unohdellut kovin paljon asioita, myös työasioita. Nolio, nolio.

Mansis: kiitos sinulle kun huolehdit jumpastani, sillä kukaan muu ei sitä tee eikä lääkärit mitenkään puuttuneet kuntoutukseen. Lauantaista lähtien teen jumppani kiltisti. Toipumisia sinulle ((sydän peukku sydän))

Kaikille mukavaa päivää ja TINKKIKSELLE virkistäviä päikkäreitä

Huomenta. Aamumittari näytti noin 10 astetta, joten käsineet käteen ja nenäliinat taskuun. Näillä keleillä nenäni valuu kuin sulkematta jäänyt kraana.

Valistaisitteko minua? Mitä ihmeen ruokaa on nötkötti? Ilmeisesti en ole koskaan syönyt sellaista.

HÄÄT, menimme syksyllä 1995 naimisiin maistraatissa. Paikalla olivat äitini ja vaimon täti miehensä kanssa sekä 2 vaimon miesystävää. Vihkimisen jälkeen menimme läheiseen kahvilaan. Sen jälkeen sukulaiset lähtivät kotiin ja me jäljellejääneet menimme olutravintolaan juomaan pari olutta. Sitten lentokentälle ja Lissabonin koneeseen. Häämatkan alku sujui hyvin, mutta sitten söimme jotain sopimatonta. Loppuosan häämatkaa vietimme sängyssä. Eihän se tietysti olisi hullumpi tapa viettää häämatkaa, mutta tuollainen kuravesisouvi ei ollut mukavin tapa.

DIZZYLLE ja muillekin tiedoksi, että olimme lomalla kolmihenkisesti. Tyttö jäi Suomeen poikaystävänsä luokse. Poika on siinä iässä, ettei museot ja muu kulttuuriohjelma kiinnostanut yhtään. Usein hän jäi yksin kämpille katsomaan telkkaria, DV:tä ja tietokonetta. Muihin kaupunkeihin hän kyllä lähti kanssamme.

Omat häät: Minähän olen aina inhonnut keskipisteenä olemista, joten siitäkin syystä häät olivat minimalistiset: Paikkana joku seurakunnan pikkutila ja läsnä alle 10 henkeä. Äiti tarjosi kotona kakkukahvit ja häämatkalle mentiin miehen kaverin mökille. Ensi viikolla tuosta on kulunut 36 vuotta!