Heinäkuussa 2012 aloittaneet

Ihan vain sen vuoksi, Herisson-Neiti, että minun kropalleni sopii paremmin kaksi suunnilleen yhtä suurta ateriaa ("brunssi" ja "illallinen") kuin ns. jatkuvasti syöminen. Tuon syömismäärän mukaan on mukautunut myös päivärytmi, niin tuntuisi hölmöltä lähteä lisäämään aterioita, kun laadullisesti syömiseni ovat kuitenkin varsin priimat, labratulokset ihanteelliset eikä mitään ongelmia (kuten se herkkuhimo) esiinny, ellei ruokaväli paisu 12 - 14 -tuntiseksi, jolloin tekee kamalasti mieli munavoita. Olen siis näitä vhh-kerholaisia kaiken päälle ja todella paha kilpirauhasen vajaatoimintakin löytyy, niin olen nyt tällainen multiruokakikkailija. Älkää ottako meikäläisestä mallia, kuitupallon kännykkäkin oikeastaan aina kiukuttelemassa kuin haluaisi pirauttaa meikäläiselle, että ala syödä normaalisti ja anna minunkin olla joskus ylpeä sinusta.

Koetinkin tuossa Peetille juurikin sitä ilmaista, kun hän tuskaili sitä kerran tai kaksi päivässä syömistä, ettei tarvitse harvempia syömiskertoja ihan valtavasti stressailla. Pahoittelen, jos/kun tämä ei viestistäni välittynyt. Mutta itse tosiaan korosta(isi)n omaa oloa ja ruoan laatua (+ tarvittavaa energiansaantia) kuin sitä, miten usein sitä muonaa lappaa luukusta sisään. Jos itselle sopii se 4 - 5 ateriaa loistavasti, niin sitten kannattaa ehdottomasti syödä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu!

Kuulostaapa kurjalta, Sininentuuli. Itselläni on pahoja siitepölyallergioita (lääkityksettä tosin mennyt jo 6v oireettomana, kun käyn akupunktiossa pahimpaan kevätaikaan), mutta ainoa kasvis, jota ihan todella aidosti vierastan, on raaka tomaatti. Se on tosin kuulemma kovin allergisoiva, niin ehkä kroppani koettaa jotenkin viestittää, ettei tuo sovi minulle yhtään. Muita vastaavia "syömäkelvottomia" kasviksia en ole vielä löytänyt: todellakaan kaikista en tykkää, mutta alas menee viimeistään pakon edessä. Marjoista kauhean montaa sorttia taas en ole testannut, mutta ainakaan silloin lapsena raa'at viinimarjat eivät todellakaan olleet mitenkään hyviä.
Ja josset raakoja kasviksia oikein voi syödä ja taas keitetyt eivät halua mennä alas, niin miten olisi wok-vihannekset? Itse syön wokkivihanneksia todella paljon, sillä ne ovat edelleen mukavan rouskuvia eivätkä semmoisia löllöjä iilomatoja.

// Niin ja siis vielä varuiksi Herisson-Neidille, että vaikka tässä ketjussa olenkin, niin en ole ensikertaa KK:ssa (laihdutin keväällä 2009 10 kg täällä). Palasin astialle, sillä sairastuin tuohon erittäin pahaan hypotyreoosiin tässä välissä, ja vaikka vain nukuin 20 h vuorokaudessa (loput ajasta olin töissä), onnistuin lihomaan tuona aikana 10 kg kuussa. Yhdessä kuukaudessa nollatilanteesta erittäin rajun kilpirauhasen vajaatoiminnan uhriksi. Suosittelen pään alueelle kohdistuvia leikkauksia, voi saada tällaisen lottopotin! Nyt löytyi voimia ja tahtoa lähteä muokkaamaan ruokavaliota taas siihen kuosiin, että painoa ei kerry vaan sitä putoaa, siksi tässä ketjussa omien tapojeni kanssa. Syön ihan samalla tavalla kuin tässä välissäkin, pienensin vain hieman annoksia. Menee silti vielä hetki, että pääsen alkuvuoden "kurkkupaisepainoon", sillä sen taudin kanssa laihduin nelisen kiloa parissa viikossa.

torstaina, 19. heinäkuuta 2012 klo 13:25 Herisson-Neiti kirjoitti:

Onko sulla Chimar kotona telkkarin luona joku karkkisäilö vai? Ei tosiaan mikään paras paikka ja jos on muutenkin vaikea vastustaa niin en suosittele pitämään ollenkaan varastossa mitään herkkuja.

Valitettavasti on,maailman tyhmin juttu,tiedän Miehen keksintö ja kun muutin hänen luokse...Sinne se sitten jäi,eikä vielä ole vaihtanu paikkaa Mies kun sattuu olemaan semmonen pikkunen juoksija,ei semmosten mitään syömisiään oo tarvinnu tarkkailla,eli suklaata ja sipsejä voi syödä ihan hyvällä omallatunnolla Mut muutos kätköpaikkaan tulee pikimmiten!

Eilen saatiin hiekka levitettyä pihaan :P Ei ihan valmista tullu,mut melkein Ja hiki siin hommas tuli,eli jälleen hyötyliikuntaa Ja siihen päälle vielä lenkki koiran kanssa,ihan ok saldo siis Syömisetkin meni suht hyvin,muutama suklaakonvehti meni kahvin kanssa

Huomasin muuten taas ihmisten erilaisuuden: mies sanoi lomallansa ettei ehdi syömään Mä en ole eläissäni ollut nii kiireinen,etten ois syömään ehtiny Vaikka tekemistä on ollu paljon aina välillä,aina silti on ollu aikaa syödä Hassua jotenki...Nooh,ihmiset on erilaisia,kai

Aikoinani (eli ollessani yläaste-lukio-ikäinen) itsekuri oli ihan huippuluokkaa: onnistuin pisteillä laihduttamaan ~ 17kg, jyrkästi kieltäydyin kaikesta ylimääräsestä ja liikuin melkein päivittäin. Nyt tosta itsekurista ei oo enää tietoakaa,vaikka kuinka olen yrittäny sitä löytää O.o Miten sen löytää uudelleen? Mistä kultainen keskitie?

Meilläkin on herkkukätkö tuossa keittiön yhdessä kaapissa, keksiä ja muuta semmosta. Pakko vaan olla itselle kova että sinne ei kosketa ja sillä siisti. Lauantai on mulla sellanen päivä että saan syödä jotain herkkuja, kohtuudella tietty. Lapsetkin sillon karkkia mussuttaa ni kyllä sitä pitää itekkin saada. Mulla pudonnut tämän viikon aikana melkein 3kg paino, aloitin siis maanantaina. Nestettähän se on mutta antaa puhtia laihdutukseen kun käynnistyy noin hyvin. Oon kans vähän semmonen että kaikki pitäis saada aina heti.

Omituisen nopeasti kroppa oppii "vaatimaan" säännöllistä ruokaa. Nimim. Tänään aamulla nälkä

Tämän päivän ruokasuunnitelmassa kolme ekaa palleroa ovat vihreitä ja kuidut keltainen. Hyvältä vaikuttaa siis.
En tiedä miten teillä muilla on, mutta minulle on helpompi suunnitella päivän syömiset aina etukäteen. Ainakin nyt alussa on näin, että saan varmasti pidettyä ateriarytmin tasaisena.

ruskanen; mulla on ihan sama, vaikka tiiän että pidemmän päälle siihen kyllästyn eikä se pidemmän ajan vaihtoehto ole. Ongelma tulee mulla ainaki tossa soveltamisessa, on niin tottunu niihin tiettyihin 'turvallisiin' ruokiin siinä alussa ja sit ku pitäs alkaa laajentaa maailmaa (asiat ei ns ole mun hallinnassa) esm piknikillä tai juhlissa, nii menee pasmat sekaste. Kuulostaa tyhmältä, enkä ny pilkuviilaaja ole, saa sitä herkun sillontällön ottaa ja jos mennää johonki syömää nii kattoo vaan mitä tilaa, mut ei tiiä niit kalorimääriä tai ne voi vaan arvioida. Ite pyrin kans suunnittelemaan päivän ateriat. Toisinaa tulee tällasii out of the blue- juttuja jollon yhtäkkii mennään työporukalla juhlistaan jotain tai kaverit tahtoo syömään. Näissä on mun osalta ainaki vielä kehittämistä. Lähimmälle kaveripiirille koitoksesta oon kertonu ja suhtautuvat (vielä melko skeptisesti, niitä 'laihdutusyrityksiä' nimittäi on ollu jo useempi), mut tajuuvat kuitenki.

Mä oon kans ihan rakastunu tähän et herään kaheksalta ylös ja maha naukuu ja lähestyvä päänsärky vaatii kahvia. Mite muutamassa päivässä on tottunu ateriarytmeihin. Tän vois vaikka ottaa elämäntavaks. Ihana tunne tää ettei oo laiska tumpelo, ku vaan jaksais sen pitää aina.

Tämäkö on nyt se ketju, mihin on tervetullut, kiva

Täällä hyvä fiilis, puolen tunnin jumppa tehty. Kivasti hiki virtas

Toivottavasti tänään pääsis lasten kanssa ulos kävelylle, eikä satas niinku eilen, että kastuttiin kotimatkalla

Vaaka näytti puoli kiloa vähemmän ku eilisaamuna, jes eli ainaki se on alaspäin menossa.

Eilen nukkumaan mennessä mietin, että pitäs varmaan olla esim. jokaiselle kymmenelle pudotetulle kilolle joku ''palkinto''
Ensimmiseks ajattelin uusia lenkkareita. Vanhat on ostettu joskus lukioaikoina kai, eikä ne oo ees mitkään kunnolliset!
Uusia lenkkareita odotellessa! :P

Tervetuloa kaikille uusille ja mahtavaa lukea, että porukassa on hyvä ja innostunut fiilis.

Minä sain kun sainkin aikaiseksi mennä aamulla salille tekemään ylävartalo-treenin (hyötyliikunta pyöräily päivittäin meinaa tehdä kropasta vähän epäsuhtaisen, kun tuo alaruumis on olemassaankin muutamaa kokoa ylävartaloa suurempi). Ja päälle vesijuoksua tosi viileässä vedessä. Onpa raukea olo. Nyt pitäisi saada energiaa, että jaksaa tehdä töitä. Onneksi kohta on lounasaika .

Hyvää viikonloppua kaikille ja hyviä valintoja!

Täällä yksi lisää. Olen kiloillut ennenkin, näköjään oli kolme vuotta sitten painoa noin 80. Sitten tuli toinen lapsi, eikä ole ollut ihan helppoa, nyt painoa 101. Hemmetti. Olisin nyt todella tyytyväinen siihen kasikymppiseen Ongelma paino on tosin ollut aina; parhaimmillaan se oli 71 vuonna 2007 ennen kuin aloin esikoista odottamaan.

Mutta kyllä tämä tästä. Suurimmat haasteet suklaanhimo ja suklaan iltasyöpöttely,viinistä tykkääminen, liikkumattomuus ja liian suuret annoskoot.

Nyt kun vaan osaisin laittaa itselleni tuollaisen edistymissysteemin...

Kesäpäivää kaikille!

Pelottaa, viikonloppu tulossa... Minulla kuuluu tässä elämänvaiheessa vielä viikonloppuihin melko railakas juhlinta. Eli alkoholia kuluu. Noh, olen onnistunut tässä kesäkuun alusta vähentämään sitä juomista. Pahinta on kuitenkin se herkkuhimo mikä iskee heti kun on ensimmäisen huikan saanu alas. Sitten vaan aattelee, että ihan vähän vaan ottaa. Seuraavaksi havahtuukin taas siihen, että on mussuttanu puolet tarjolla olleista karkeista ku joku syöttöporsas. En sen kummemmin kieltäydy herkuista viikollakaan, vaan otan jos haluan. Huomenna olisi luvassa kaverin synttärit, ja nyt on taas jo vähän stressiä että tuleeko huomenna pilattua muutoin hyvä viikko sortumalla herkkujen ahmimiseen...