Heinäkuussa 2011 aloittaneet

torstaina, 23. helmikuuta 2012 klo 14:31 Miusiini kirjoitti:

Mutta tätyy vaan taas järkeillä, että kun viikon nukkuu huonosti ja syö joka toisen päivän mitättömästi ja sitten mättää toisen päivän aivan hillittömästi, niin tulos on tämä..

Olen ymmärtänyt, että suuri merkitys painoon on juuri säännöllisellä ateriarytmillä ja myös unella. Joten Pulkkisen sanoin, olet asian ytimessä
Mutta eipä se paino ole laskenut minullakaan, vaikka ko. asiat olen pitänyt suht kuosissa. Enkä edes stressaa. Mitä nyt vähän, kun paino junnaa.

Tsemppiä!

torstaina, 23. helmikuuta 2012 klo 15:45 Sinttiina kirjoitti:

kaikenkaikkiaan suunta on ollut alaspäin painon osalta

10 kiloa! Onnittelut!

Tämän päivän mittauksessa oli näkyvissä minulla urakan puolivälin ylitys, viimeisen -10kg pudotus alkakoon heti huomenna samalla kun kevätkin.
Jaksetaan urakoida kaikki, kesään on vielä paljon viikkoja.

Voi kiesus mun kanssani... paino samassa edelleen!
Viikonloput täytyisi kieltää lailla!

Viikot menee niin hyvin, vajetta on ja ei tartte stressata syömisistä........mutta taas se kausi elämässä kun viikonloppuna tulee kaloreita päivässä tai parissa niin paljon, että koko viikon vajeet ei merkkaa mitään ja omaa typeryyttäni jumitan.

Mutta, mutta... ainakin arki sujuu tosiaan - aivan onnessani olen siitä, sillä ennen arki-illat olivat pahimmat syöpöttelyn kannalta tai siis se, että jokainen ilta oli minulle kuin viikonloppu. Ihanaa kun osaa jo sen!
Vielä ei kuitenkaan se 40 kilon pudotus ole ihan kirjaimellisesti täynnä, mutta lähellä... Jatkettava vaan yritystä!

Paluu arkeen...
Muutama viikko menikin tosi hyvin, kaikki tuli kirjattua tunnollisesti, vajeita jäi oikein mukavasti ja paino laski pikkuhiljaa.Kova stressi painoi monta viikkoa, lisäks väsymys ja jonkinlainen uupumus vaivas, mutta eivät saaneet yliotetta.
Olinpa sitten muutaman päivän hiihtolomareissulla ja kaikki repsahti Nyt on stressi helpottanut, mutta paluu arkeen ei ole onnistunut ja se harmittaa tosi paljon... Monta päivää mennyt aivan holtittomasti. Millä ihmeellä sitä motivois ittensä taas? Mahtaiskohan ullakon "sitten kun..."-kasasta löytyä jotain motivointivaatetta kevääksi... täytyy lähteä penkomaan...

Voimia meille sitkeille puurtajille

Hei taas.
Eteenpäin mennään rennosti, eikös? Saa niitä herkkujaksoja olla ja ne on sallittava itselle, mutta sitten on vaan kylmän viileästi joku aamu otettava itsestään niskalenkki ja aloitettava se ohjelman seuraaminen, ei ole muuta reittiä jos aikoo todella saada oman tavoitteensa kiinni.
Kiirehän meillä ei ole, koko loppuikä tässä on kaikilla aikaa, sallimusta itselle suokaa.
Tämä matka normaalipainoon kestää, ei ole on/off nappia, tänään olen sairaalloisen ylipainoinen ja naps huomenna olen normaalipainoinen, minulta ei ole ainakaan löytynyt. Saati sitä juminappia, että se kertaalleen kaikki pudotettu olis pysynyt pois. Elämä heittelee, tässä monettako kertaa samassa jamassa minäkin vääntämässä, kerran painonvartijoiden kunniajäsen .
Tuosta ruokien ja liikunnan ym. merkkaamisesta tuumin, että se on oiva keino pysyä kurssissa ja helpottaa niiden mielitekojen torjuntaa, sallien kuitenkin pienessä skaalassa herkkujen syömisen. Siihen merkkailuun pitää harjaantua, sitten se sujuu nopeemmin. Tietää mitä on tehnyt, mitä on tehtävä ja miten kaikki on sujunut.
Ei millään saarnausmeiningillä vaan jalat maassa etiäpäin, kesään on vielä koko kevät aikaa treenata kroppaa.

Hei kaikille!

Ihania maaliskuisia päiviä ollut! Liikkuminen tuolla ulkona on vaan aika haasteellista, kun kevyen liikenteen väylät on osin tosi kurjassa ja jäätikköisessä kunnossa. Nostan hattua pyöräilijöille!
Liikuntahaasteeni on aika heikossa jamassa (vasta 23 liikuntakertaa), joten nyt olen aikonut ryhdistäytyä. Kevään merkki!

Lomaviikon osasin jo hoidella niin, ettei paino noussut. Olen tosi tyytyväinen.

Lenkkeily noilla jäätiköillä on tosiaan vähintäänkin haastavaa toivottavasti kevätaurinko tekisi pian tehtävänsä ja pääsisi kunnolla lenkille!

Lueskelin eilen Patrik Borgin kirjaa ja voin sanoa, että avasi vähän silmiä. Olen potenut järkyttävän huonoa omaatuntoa herkuttelemisesta tai jos päivän ruokailut eivät ole menneet ihan nappiin. Painonhallinta ja laihdutus ovat ahdistaneet ja mieli ollut vähän maassa sen takia. Patrik tuo esille niin hyviä pointteja, että jopa minunlaiseni rennon painonhallinnan vähättelijä muutti vähän kelkkansa suuntaa. On toki edelleen asioita, jotka kuulostavat kummallisilta mutta päällimmäinen fiilis tästä painonpudotuksesta on nyt se, että tämä on oikeasti elämänmittainen projekti minulle (ja varmasti myös monelle muulle klubilaiselle). Ja elämään kuuluu herkuttelu ja "huonosti" syöminen välillä. Näin ollen en vaan kerta kaikkiaan VOI rankaista itseäni joka kerta suklaapatukan syömisestä, en voi tuijottaa sokeana kalorimääriä tai lähteä lenkille sen takia että on "pakko". EI se mitään elämää ole! Tässä tavoitellaan hyvää oloa ja tervettä kroppaa ja mieltä, eikä niitä valitettavasti pysty saavuttamaan olemalla järjettömän ankara itselleen! Rento painonhallinta ei suinkaan tarkoita puolihuolimatonta painonhallintaa, vaan JÄRKEVÄÄ painonhallintaa.

Toivottavasti muutkin saavat jonkinlaisia ahaa-elämyksiä Ihanaa kevätpäivää!

Viisaita ajatuksia, Sinttiina!

Oletko katsonut tämän Patrikin luennon?

http://www.youtube.com/watch?v=yZSLN1SIYKY

Jippii!

Ekaa kertaa vitosella alkava lukema vaa'assa!
Virallinen punnituslukema kuitenkin tiistaiaamulta eli 60,1.
Parin kuukauden jumitus on ohi, huh. Onneksi en antanut periksi