Haaste: kympin kevyempi jouluna

Tuosta puntarilla käynnistä..kyllä minulla on tapana hypätä aina aamulla puntariin, ja sit kerran viikossa katon onko mitä lähteny, ain siit saa motivaatioo tulevaan päivään jos vaaka näyttää aamulla vähemmän kun edellisenä aamuna tai jos näyttää enemmän ni viel enempi

Pölleröinen, etköhän voi ihan hyvin pakoilla vaakaa edelleenkin? Tuskin "niskasta kiinni" vaatii shokeeraamista, kun kerran jo tiedät, mitä on odotettavissa? Tai siis, että se on todennäköisesti liikaa. Voithan ihan hyvin ensin alkaa katsoa, mitä on pielessä, ja alkaa vähitellen korjaamaan niitä. Käytätkö vielä ruokapäiväkirjaa?

Mä en muuten merkkaile mitään ylös, koska aikanaan tuli sitä tehtyä niin paljon, että tiedän hyvin saavani vihreän suoran (kalorit eivät sitten aina pidäkään kutinsa), jos en herkuttele liikaa. Tarkoitus olisikin oppia ylläpitämään hyvää ateriarytmiä jatkuvasti, myös haastavina aikoina, kuten vanhempieni luona kyläillessä. Mun painonhallinnan kulmakivi on lounas. Lisäksi haluan oppia pois kalorien laskennasta ja kuulla kropan viestit kunnolla. Nyt sujuu sillä saralla jo melkoisen loistavasti, vaikka itse sanonkin.

Mää olen taas koko ajan äänessä, sorryy.

Hei!

Ekaa kertaa käytän Kiloklubia ja tämähän näytti hyvältä ryhmältä! Mun lähtöpaino on 83 ja tavoite varmaan joku 68. Mutta jos nyt jouluksi 10 kg pois, se olis mahtavaa. Varsinaisesti en ajatellut laittaa kilotavoitteita, vaan enemmänkin tähdätä elämäntapamuutokseen ja luottaa siihen että kilot karisevat sen myötä. Mä sain tiiviissä tahdissa kolme lasta enkä vauva-aikoina lenkkeilllyt ollenkaan. Nyt aloitin toukokuussa lenkkeillä hissukseen ja pyrin juoksemaan muutaman kerran viikossa 5 km. Syyskuussa pitäisi juosta kymppi Midnight Runissa. Ennen lapsia se olisi mennyt treenaamatta pelkällä sisulla mutta näillä ylimääräisillä kiloilla alkaa jo polvet ja nilkat kiukutella ellen vähän treenaa ennen.

Minulla taas painonpudotuksesta ei tule mitään ellen mieti tarkkaan mitä suuhuni laitan..joten säännöllinen päiväkirjan pitäminen on ainakin näin pudotusvaiheessa mun kohdalla tosi tärkeä työväline tosin olen kokenut aika helpoksi tuon päiväkirjan pitämisen kun omat reseptit melkein kaikki jo tallennettuna koneella ..tosin tarkoitus on opetella juuri tuohon ettei tarvi koko elämää täytellä päiväkirjaa vaan oppii syömään järkevästi ja terveellisesti unohtamatta myös herkkuhetkiä...mut hei vaakaan hypätessä aamulla 1,2kg kevyempänä kuin toissapäivänä..nesteet lähtenythyvin liikumaan tästä on hyvä jatkaa..tsemppiä kaikille

Ruokapäiväkirjaa en pidä. Aikoinaan olen sitä kokeillut useamman kerran, enkä koe siitä hyötyväni. Syön stressiin, pahaan mieleen jne. ja tiedän kyllä mitä en saisi syödä. Ongelmana lähinnä se itsekurin puute, ja jotenkin se opittu tapa että ruoka lohduttaa, ruoalla juhlistetaan kaikkia onnistumisia ja laastaroidaan pettymyksiä. Siitä pitäisi nyt oppia pois. Lisäksi pitäisi ottaa se aika liikunnalle jostain, vaikka tuntuu että sitä aikaa ei yksinkertaisesti ole. Keväällä kävin lenkillä joka toinen ilta ja kävelin reipasta tahtia 4-7 km. Jotenkin kesän tullen se jäi, kun oli aina hommia puutarhassa ja myöhäisiä työvuoroja. En pysty juoksemaan koska mulla on joku refluksiongelma joka tekee juoksemisen tosi vaikeaksi, enkä ole oikein löytänyt mitään liikuntalajia josta nauttisin. Joku tanssi olisi mukava, mutta opiskelun ja kolmivuorotyön takia en pysty sitoutumaan mihinkään aikatauluihin.

Näköjään viimeksi kun olen käyttänyt kiloklubia, olen painanut 89 kiloa ja tavoite on ollut 70 kg. En usko että olen tuosta ainakaan lihonnut, mutta kaipa se lähtöpaino olisi hyvä katsoa että tietäisi miten haasteessa edistyy

Pölleröinen: Minullakin on juuri se ongelma että olen tunnesyöjä. Mutta nyt olen taas huomannut sen että jos kirjaan kaiken mitä syön, ja varsinkin kuinka paljon, niin syöminen konkretisoituu ja niitä mielihalu syönejä ei niin paljon tule koska sitten ne joutuu myös kirjaamaan tänne...

Tännekin rapsaa, vaikka olenkin elokuun loppuun tuolla -3 kg elokuun loppuun mennessä -ryhmässä.

-400 g pudotusta viime punnituksesta. Kokonaispudotus näkyy alla tikkerissä. -200 g matkaa ensimmäiseen etappiin eli -5 kg pois heinäkuun alusta lähtien. Enpäs kerännyt lisää painoa kesälomalla !

Pölleröinen, jos tuntuu että painon tietäminen toisi motivaatiota, kun voi todentaa edistymisensä sillä mittarilla, kannattaa tosiaan käydä vaa'alla. Mä pakoilin sitä tammikuussa kun olin havahtunut paino-ongelmaani, ja aloitin varovasti salaatin lisäämisen ja ruoan annoskokojen pienentämisen. Paino lähtikin hyvin laskuun, ainoastaan harmittaa, etten heti kärkeen käynyt vaa'alla - tietäisin nyt, mistä lähdin liikkeelle! Kun sitten kävin puntarilla, se näytti niin korkeaa lukemaa edelleen, että sain siitä virtaa pudotusoperaatioon. Ja saan joka päivä...

hei! tulempas minäkin joukkoon mukaan!
mulla oli keväällä jo hyvässä vauhdissa tämä painonpudotus, olin saanut jo 6kg pois! homma tuntui tosi helpolta ja olin jo innoissani, kun shortsit mahtuivat jo jalkaan ja haaveilin, että saisin ne jo kesällä kiinni.

mutta sitten homma lähti täysin lapasesta ja kesän aikana on tullut kiloja takaisin 4... mutta kuitenki vielä pari kiloa miinuksen puolella ollaan, jotain positiivista!

olen 26 vuotias 2 pojan äiti, nuorempi 10,5kk ja vanhempi 2v 9kk. 162cm ja tämän aamun paino oli 69,5kg. tavoitteena olisi saada nuo esikoisen raskaudesta roikkumaan jääneet kilot pois, eli paino on ollut 62kg ennen lapsia. mutta eipä tuo haittaa vaikka menisi alle 60 kilonkin.

tämä päivä on jo mennyt ihan persilleen, joten aloitan huomenna! tämä sateinen ja tuulinen keli on paha, kun ei oikein lasten kanssa pääse ulos kärryttelemään, niin tulee sitten oltua sisällä ja mässättyä kaiken näköistä... mutta jos huomenna olisi parempi ilma, niin päästäisiin lenkkeilemään, niin en olisi koko päivää jääkaapin vieressä.

tsemppiä kaikille, kyllä me onnistutaan!

Nihkeetä, nihkeetä. Se voisi kuvata tätä arkeen palaamisen alkua mulla. Ei oikein nyt lähde, oon niin väsynytkin ollut koko alkuviikon, kun ei tuo loman unirytmi vielä oo palautunut (herätyskello soi aamuisin 5.30) normaaliksi..
Liikkunut en ole vielä yhtään! Sitäkin enemmän rötköttänyt sohvalla ja katsonut, kun muut urheilee. Oijoi, miten nättejä vartaloita olympialaisissa näkeekään!
Viikonloppuna on tiedossa hääjuhlat, eikä siellä viitsi salaattia purra, enkä kuskinakaan kyllä aio olla.. Onneksi ensi viikolla alkaa pari liikuntaryhmää, joihin olen menossa! Kyllä se siitä! Olkoon tämä viikko sitä "pehmeetä laskua" arkeen...
Tsemppiä kaikille!