Ulkonäkökriteereistä (sinkuille)

Miusiini, olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi

Mulla tämä lihominen sattui juuri edellisessä suhteessa, mies oli todella laiha, eikä lihonut mistään. Söimme joka ilta herkkuja ja minä olin se joka turposi lähes 20 kiloa, toisella sen kun luut paistoi.

Kohtuus siis kaikessa, ja parasta minulle olisi ainakin mies, jonka kanssa voisi harrastaa liikuntaa ja syödä perusterveellistä kotiruokaa, välillä toki herkutella. Ulkonäkö on hyvin toissijaista. Mutta sitä odotellessa

Itse olen sinkku ja normaalipainoon on matkaa noin kymmenen kiloa. Minulla oli runsaasti enemmän vientiä hoikempana kautena, tosin ikinä en ole ollut mikään laiha tai olemukseltani sporttinen. Lihavimmillani (nykyiseen painoon +10 kiloa) vientiä ei juuri ollut nimeksikään ja sen myötä oma itseluottamus painui myös pohjamutiin.

Itse kiinnostun kyllä jonkun verran sporttisista ja komeista miehistä, mutta enemmän vaikuttaa kyllä avoin luonne ja puhelias olemus. Minun elämääni kuuluneet miehet ovat kyllä olleet kaikki ainakin omalla mittarillani hyvännäköisiä ja jopa todella treenattuja sixpack-miehiä

Olen kuitenkin sitä mieltä, että "lihavalla sinkullakin" voi olla runsaasti vientiä, valitettavan usein ylipaino vie vaan sen itseluottamuksen ja hehkun mennessään. Itseään häpeilevä ihminen ei ole viehättävä. Eli jos hoikempana on enemmän vientiä niin todennäköisesti se ei johdu varsinaisesti niistä karistetuista kiloista vaan sitä kautta kartutetusta itseluottamuksesta!

Muistetaan kuitenkin, etteivät kaikki miehet (edes ne huipputikissä olevat) välttämättä etsi sitä baarin kovinten treenaavaa mimmiä lauantai-iltana. Minullekin on useampi mies kehunut vartaloani (joka on minusta aina jotenkin hämmentävää) ja sanonut, että pehmeä naisvartalo vaan miellyttää heitä. Erityisesti tämä meikäläisen rintavarustus on jostain syystä aina ollut miesten mieleen vaikka itse olisin valmis luopumaan niistä D-kupin liiveistä minä hetkenä hyvänsä

Tähän täytyy kyllä itsekin vastata... En tosin ole enää sinkku, sorry vaan
Olen lähes aina seurustellut, yhden ainoan kesän olen aikuisiällä viettänyt sinkkuna. Ja voin kertoa, että vientiä riitti silloinkin. Ei haitannu kilot miehiä, vaikka painoa oli ainakin +10-15kg ylipainon puolella. Tapailin sen kesän aikana parhaimmillaan 9 miestä yhtäaikaa, kaikki tiesivät että toisia on eikä ketään haitannut kunhan saivat hetken aikaani Tyttökaverini kanssa baarissa istuessa pörräsi ympärilläni aina miehiä, hänen ympärillään harvemmin. Hän oli samaa kokoluokkaa, hyvin laitettu, puettu ja hyvännäköinen. Mutta se asenne. Hän tympeänä, katselemassa vain varakkaita pukumiehiä, kieltäytyen keskustelemasta kenenkään kanssa joka ei välittömästi hänen kriteerejään täyttänyt, mukaanlukien ulkonäkö, kellon ja puvun merkki ja lompakon sisältö. Vieressä minä, nauravana ja hyväntuulisenä, valmiina tanssimaan, juttelemaan, tutustumaan ja pitämään hauskaa! ....ja sitten tämä kaverini ihmettelee kuinka hän ei kenellekään, ja minä kaikille, vaikka hän on NIIN paljon paremman näköinen, ja NIIN paljon tasokkaampi nainen.... Ainakin omasta mielestään

Pointtina tälle kertomukselleni. Se asenne. Itseluottamus. Avoimuus. Halu tutustua uusiin ihmisiin, jutella, tanssia, flirttailla.
Itsetunto. Hymy. Ne ovat ne asiat, joista kaikki lähtee. Uskokaa itseenne, ja muihin ihmisiin.

*muoks* liian paljon tajunnanvirtaa ja henkilökohtaisia asioita...

Tulipas tuohon sitä kuuluisaa ajatuksenjuoksua ja varsinaista virtaa, ja taisinpa vähän eksyä asiastakin... Mutta kuitenkin!

ITSETUNTO!!!!!

Olipa tarina, Salt´n´sweet...mutta kiva kuulla, että olet löytänyt onnesi=) Olen huomannut ihan tuon saman, eli positiivisen energian säteileminen on aikalailla tärkeämpää kuin se, onko hoikka vai kookkaampi. Tuo muihin ihmisiin luottaminen on ollut välillä se vaikeampi juttu, koska hyvin usein vuosien varrella miehet ovat olleet perässäni lähinnä seksin takia, ilmoittaen yhtäkkiä "mutta ei mulla sua kohtaan tunteita ole". Nykyinen mieheni taas todella rakastaa minua ja tekee kaikkensa hyväkseni, ja seksi näyttelee hänelle toissijaista roolia. Sitä olen vain ihmetellyt, mistä ihmiset löytävät kumppaneita, joiden kanssa sekä seksi- että tunnepuoli toimii, ja joiden kanssa eläminenkin vielä onnistuu (ettei toisen esim. huono itsetunto pilaa elämää).

Ei ole vaikuttanut mulla tämä noin 20 kilon lihominen vientiin mitenkään. Vientiä ei juuri ollut hoikkana, eikä ole tukevampanakaan. En ole mikään kaunis ihminen, semmoinen tumma pieni "rusina" kuten exäni sanoi. Hoikkana kuivikas rääpäle ja tukevana makkarainen pömppömaha. Mutta eipä tuo enää tässä iässä kun neljäkymmentä lähestyy niin haittaakaan.

Son kyllä jännä asia tuo itsetunto. Pelistä katsoessa yksin saatan ajatella että enhän olekkaan hassumpi ja että kyllä minullakin vientiä pitäisi olla. Kavereilla käy flaksi kokoon ja ikään katsomatta, mutta he ovatkin paremmalla itsetunnolla varustettuja ja kiinniittävät miehen kuin miehen huomion.Joukosta löytyy kyllä sekä risuja että ruusuja .

Minä olen lihonut kesästä vain pari hassua kiloa, mutta silti itsetuntoni on aivan pohjamudissa. Viime keväänä pudotin painoa sellaiset 15 kiloa ja tänä keväänä tavoitteena olisi seitsemän niin että bmi olisi 22.

Jotenkin kuitenkin ajattelen että vika on minussa eikä miehissä. En osaa etsiä tai katsella miehiä ns sillä silmällä. Kiinnostun tai ihastun erittäin harvoihin. En osaa flirttailla tuntemattomille, tai omasta aloitteestani. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja siellä kyllä ns flirttailen mutta toki vain ystävällisessä mielessä, en isku mielessä.

Kesällä heräsin jotenkin henkiin ja itsetunto oli paljon parempi, mutta talvisin siitä ei ole tietoakaan. Ajattelen että miksi ihmeessä joku minusta kiinnostuisi. Tiedän kyllä että sellaisiakin on mutta nämä ei ole yhtään minun tyyppiäni, Tykkään avoimista, mukavista, positiivisista, nauravista, urheilullisen näköisistä miehistä...

Jotenkin hirveän ristiriistaista on se että olen avoin, rento ja nauravainen mutta silti en saa mielestäni oikeanlaisia miehiä kiinnostumaan minusta koska olen näissä asioissa kuitenkin hirveän ujo. Exäni ovat kaikki 4 olleet jollain tavalla tuttuja, kaverin/tutun tai kaveripiirin kautta ja tällaisille ihmisille minun on helpompi jutella ja lähtestyä heitä.

Eli toisin sanoen aina kun tapaan uusia ihmisiä ne eivät todellakaan tunne minuun minkäänlaista vetoa ainoastaan ystäviini. Minua he pitävät tai näin uskoisin mukavana ja kivana kaverina. Olen kyllä kuullut oudoiltakin että he pitävät minua upeana ja seksikkäänä mutta en osaa itseäni ajatella yhtään sellaisena tai saati kantaa sellaisena.

Olipas tuo melkoista ruikususta ja itsesäälissä rypemistä, mutta minkäs teet . Huomenna olisi pippalot tiedossa, taidampa yrittämällä yrittää kantaa itseni varmemmin..se se taitaa olla tässäkin asiassa kaiken a ja o

Mullakin ongelmana on ujous ja se, että selvinpäin en usko kenenkään varteenotettavan voivan kiinnostua minusta. Kun oltiin reissussa ja siellä sellanen hyvännäkönen mies jutteli mun kaa (oli siis hostellin respa tää mies) ni sisko sano sit yhessä vaiheessa ku tarvittiin jotain neuvoa, että käy vähän flirttailee sen kaa ni se varmaan auttaa. Olin silleen en mä osaa flirttailla selvinpäin!! Pitää olla vähintään kolme siideriä alla että pystyn ylipäätään kommunikoimaan tuntemattoman vastakkaisen sukupuolen kiinnostavan edustajan kanssa. Ja sitä paitsi kävi sit myöhemmin Pub Crawlin yhteydessä selväks että se piti mua kauniina ja ois siis ollu kiinnostunut ainakin flirttailemaan... Mä vaan oon niin pöhkö että änkytin vaan jotain tuohon kaunis-kommenttiin. Nyt siitä pitäis kyllä päästä jotenki eroon koska kesä mennään max. 2 siideriä -taktiikalla! Taitaa olla aika kuiva kesä edessä monella tapaa...

"Niinpä kysymys kuuluukin läihinnä sinkuille: miten paino (lihominen/laihtuminen) on vaikuttanut "vientiin" ja onko mies/naismaku ollut liian tarkasti määritelty, siis rima liian korkealla omiin mahiksiin nähden?"

Ei ole vaikuttanut. Olen painanut enimmillään n. 73kg ja vähimmillään 56kg (pituus 166cm), enkä ole koskaan huomannut mitään vientiä.

En tosin ole oikein käynyt baareissa, että en sitten tiedä olisiko vientiä, jos vain liikkuisin jossain. Siinä on vaan se ongelma, että minä en juo, ja baareissa käyvät miehet yleensä juovat. Pitäisi löytää joku paikka, missä tutustuisi selvinpäin oleviin sinkkuihin.

En oikein tiedä omasta miesmausta.. Toki tiedän kyllä, että pidän joitakuita komeina/söpöinä, mutta en oikein osaa selittää mikä kenessäkin viehättää. Ei kai minulla mitään kriteereitä ole, sen vaan näkee sitten vetääkö kokonaisuus puoleensa. Tietenkin olisi hyvä olla ulkonäöltään "normaalin rajoissa", mutta en mä nyt menis sanomaan, ettenkö vaikka selvästi ylipainoiseenkin mieheen voisi ihastua.

Itse olen mielestäni ihan normaalin näköinen, tosin en ehkä ihan tyypillinen 19-vuotias. En esim. meikkaa, mutta tuskin herätän huomiota sen enempää kauneudella kuin rumuudellakaan. Pitäis kai pystyy tavallisen miehen tällasta silmissään sietämään. Luonteesta se varmaan eniten kiikastaa, kun olen aika ujo ja epävarma. Ja jotenkin osittain lapsellinen ja osittain aikuismainen ikäisekseni, ei oikein sellainen nykyajan nuori. Jaksan kuitenkin uskoa, että kai joku jossain joskus pystyis muakin rakastamaan.