Ulkonäkökriteereistä (sinkuille)

Mä oon aina ajatellut, että oon kaukana pinnallisuudesta. Toki tykkään näteistä vaatteista, meikkaamisesta, laittautumisesta ym. mutta loppupeleissä sisin ratkaisee ja päätarkoituksena on kehittää persoonallisuutta, ei ulkonäköä.

Toisaalta miesten kohdalla katson ulkonäköä tosi paljon.. mutta se on ollut aika tiedostamatonta. Aiemmin kun olin aika hoikka (n. 10 kg laihempi kuin nyt) sain esim. baarissa paljon huomiota söpöiltä (ja sporttisilta) pojilta. Osa oli ihan oikeasti mukaviakin, ja niiden kanssa tuli treffailtua. Vähitellen painoa tuli aina vaan enemmän ja enemmän lisää, ja eipä enää kovinkaan moni hyvännäköinen poika tule juttelemaan.. Tiedän, että ulkonäön ei saisi vaikuttaa niin paljon, mutta en vaan yksinkertaisesti itsekään katso kahta kertaa esim. ylipainoista miestä. Tiedän, että se saattaa olla hyvä tyyppi kaikin puolin, mutta kun ei vaan tunne vetovoimaa. Heräsinkin ajattelemaan, miten voin odottaa toiselta hyvää kroppaa, jos itselläkään ei ole sellaista (enää). Jos mies kuntoilee ja pitää huolta itsestään, onhan sillä oikeus odottaa tytöltä samaa. Niinpä olen ristiriidassa sen kanssa, mitä odotan toiselta ja mihin itse "kelpaan". Kai mä sitten lopulta olen aika pinnallinen ihminen ( vaikka opiskelenkin kirjallisuutta ja rakastan syvällisiä runoja :P).

Niinpä kysymys kuuluukin läihinnä sinkuille: miten paino (lihominen/laihtuminen) on vaikuttanut "vientiin" ja onko mies/naismaku ollut liian tarkasti määritelty, siis rima liian korkealla omiin mahiksiin nähden?

Eipä taida olla sinkkuja täällä?

En ole sinkku, mutta minulla on vähän sellainen ajatusmalli, että rimaa kannattaa pitää sillä korkeudella, että itsekin vielä pääsee yli, ja siis vähän muussakin kuin ulkonäköasioissa. Ei se tietenkään ole mikään ehdoton totuus, mutta olen vain sitä mieltä, että jos kumppanit ovat missä tahansa asiassa ihan eri planeetoilta, on suurempi riski siinä, että menee sukset ristiin. Tai jos tavoittelee kuuta taivaalta, tulee pettymyksiä - kun taas toisaalta tulee luottaa omiin vahvuuksiinsa eikä turvautua mihinkään luusereihin (enkä tarkoita luuserilla lihavaa!) siksi kun ei usko muutakaan saavansa.

Minulla oli ainakin joitain vuosia sitten sen verran huono itsetunto, että kelpuutin vaikka mitä törppöjä poikaystävehdokkaiksi (ja joita en pitänyt välttämättä edes kovin hyvännäköisinä), kun ajattelin itse olevani niin kamalan ruma ja äklö että jos joku vain huolii, niin otan mieluummin sen sitten kuin jään yksin. Harvemmin välitin edes kiinnostua parhaimman näköisistä jätkistä, kun ajattelin, että ne eivät ikimaailmassa vilkaisekaan minuun ja muut pitäisivät minua vain typeryksenä, jos kuvittelisin pokaavani jonkun, jonka perään kuolaavat "kaikki muutkin".

Edelleen ajattelen niin, että jos vielä olisin markkinoilla, ottaisin mieluummin rotevan, tai jopa hieman tuhdin miehen kuin jonkun, joka olisi huomattavasti hoikempi kuin minä. Hoikan miehen rinnalla tuntisin itseni vain paksuksi, ja uskoisin varmaan muitten ajattelevan, että mitähän tuo mies näkee tuommoisessa tyllerössä ja olisin luultavasti paljon stressaantuneempi omasta painostani ja murehtisin, että jos en kohta laihdu, mies vaihtaa laihempaan. Tämän ajatusmallin syntyä ovat taatusti edesauttaneet pari entistä poikaystävääni "kannustavilla" huomautuksillaan (molemmat hyvin hoikkia) painostani, niinpä on turvallisempaa ottaa mies, jolla ei ole varaa huomautella! Ja koska minun lähin kontaktini urheiluun on telkkarin urheiluruutu, en odota miehenkään olevan sporttinen.

En osaa sanoa, onko painoni muutoksilla ollut vaikutusta siihen, miten miehet kiinnittävät huomiota, tosin muutokset ovat olleet melko pieniä, alle 10 kg suuntaan tai toiseen. Aina olen tosin ollut tämmöinen hieman pyöreä, en milloinkaan langanlaiha.

Minua ei häiritse, jos miehellä on jonkun verran mahaa, mutta vahvasti ylipainoiset miehet eivät herätä kiinnostusta. Ehkä siksi, etten itsekään ole kovin paljon ylipainoinen. Välillä huomaan kyllä pitäväni hyvännäköisinä hyvinkin erityyppisiä ja -mallisia miehiä, enemmän varmaankin vaikuttaa yleinen olemus kun vain kroppa - pukeutuminen, itsevarmuus (olematta ylimielinen), huumori, siisti yleisilme, puhtaus... Veikkaan, että painonpudotuksen aiheuttama mahdollinen parantunut flaksi selittyykin ainakin osittain kasvaneella itsevarmuudella, eikä pelkästään pudonneilla kiloilla

No, sinkku kyllä olen, mutta vähän huono vastaamaan tähän kysymykseen kun ei niitä miehiä ole pyörinyt ympärillä oli paino sitten mikä tahansa. Tosin paino on vaihdellut 10kg sisällä joten muutos ei ole ollut suuren suuri. Ensimmäisen kerran kun laihduin normaalipainooni noin 10 v sitten, jonkun verran baareissa sain enemmän huomiota, mutta se tuli enimmäkseen varatuilta miehiltä... Nyt taitaa jo ikä painaa liikaa eikä nuo baarit enää niin kiinnosta

Mutta siitä riman asettamiseta. Minusta on vähän hassua puhua riman asettamisesta, koska en itse ajattele mitenkään tietoisesti, että tuo ja tuo ei kelpaa. Eli mitään kriteeristöä ei ole, saatan kiinnostua hyvin erilaisista miehistä koosta riippumatta. Tosin huomattavasti ylipainoisesta miehestä en usko kiinnostuvani. "Liian" hyvännäköiset jätän kyllä suosiolla muille. Minun kohdalla ongelma taitaa enemmän olla se, että todella harva mies sytyttää kunnolla, useimpiin suhtaudun täysin välinpitämättömästi.

Jos yrittäisin vastata kysymykseen, niin kyllä, kokemukseni mukaan hoikempana sain enemmän huomiota baareissa, mutta se huomio ei ollut mitenkään tavoittelemisen arvoista. Olen sitä mieltä, että kunnon miehen saamiseksi vaikuttaa enemmän itsetunto ja yleinen hyvä olemus kuin pelkkä hoikka vartalo. Tai näin koitan itselleni uskotella, että kyllä se kunnon mies vielä löytyy

Kaikki me olemme jossain määrin pinnallisia, se on ihan normaalia ;>

Eipä ole tuo ylipaino koskaan vaikuttanut vientiin baareissa. Ei myöskään kaverillani, joka on huomattavasti ylipainoinen. Olen myös tapaillut/seurustellut hoikkien/sportttisten miesten kanssa, vaikka itse tuskin jaksan edes lenkille lähteä ;>

Itse olen aika tarkka miesten suhteen (jos nyt puhutaan siis ulkonäöstä ainoastaan), enkä tunne vetoa lihaviin miehiin. Roteva ja isokokoinen saa (pitää) olla, mutta ei ns. läski. Eikä myöskään alipainoinen, sellaiset luikut on ihan kauheita... Ja miehen pitää ehdottomasti painaa minua enemmän (minä 69kg, eli ei pitäisi olla paljoa vaadittu ;>).

Kyllä se esim. baarissakin se asenne ja käytös vaikutta enemmän siihen, onko vientiä. Jos lihavempikin nainen uskaltautuu vaikka tanssilattialle, niin varmasti saa seuraa paremmin kuin jos kyhjöttää jossain nurkassa.

Tuo on kyllä ihan totta, että itsetunto varmaan vaikuttaa paljon... Eikä itsetunto oo suorassa suhteessa kiloihin vaan siihen, tuntuuko itsestä hyvältä. Musta ei tunnu hyvältä, jos en pidä huolta itsestäni (eli en liiku ja syön kaiken aikaa epäterveellisesti), ja se heijastuu myös itsetuntoon. Toisaalta kun elintapojaan parantaa, tulee heti tyytyväisempi olo itseensä, vaikkei kiloja varsinaisesti lähtisikään paljon.

Niinhän se on, että itseään varten sitä laihduttaa, eikä muita varten. Ja kyllähän niitä roikkujia riittää kaikkien perässä baarissa, ei siinä paino paljon vaikuta. Kai se on niin, että kun on oloonsa tyytyväinen, se ratkaisee. Ja jos haluan sporttisen miehen, on kai mun itsekin vääntäydyttävä sohvalta useammin kuin kerran kuussa, koska onhan harrastuksia kiva jakaa ainakin jossain määrin.

Sinkku täällä kans. Täytyypä kyllä myöntää, että itsekin kiinnitän kyllä aika usein huomiota niihin sporttisiin miehiin. Niitä on kiva katsella. Joskus olen kyllä kans miettinyt, että onko mulla "varaa vaatia" mieheltä timmiä kroppaa, kun en kerran itsekään sellasta pysty hankkimaan.

Noh, kumppania etsiessä ei se timmi kroppa oikeestaan mikään vaatimus ookkaan, mielummin saisi mies olla sellanen ihan "normaali"kroppainen (mitä se sitten tarkoittaakaan), ei sitten tuu mitään alemmuuskompleksia omien läskien takia. Joka tapauksessa, yhdyn Nathairan kommenttiin siitä, että miehen pitää painaa minua enemmän ja olla myös pitempi kuin minä, muuten tunnen itseni jättiläiseksi.

Niin ja enpä oikeen muista... saattaapa olla, että 10 kiloa sitten oli baarissa jonkin verran enemmän vientiä, mut eipä hirveesti.

Joo, ei täälläkään ole vientiin vaikuttanut se mitä vaaka näyttää: aina on yhtä hiljaista. Ehkä itse huomaa sen, että kun paino on korkeimmalla niin kynnys lähteä eri paikkoihin on korkeampi kun mitkään vaatteet ei näytä hyviltä ja itsetunto on alhaalla. Ja toisaalta jos johonkin menee niin yrittää ehkä olla huomaamaton. Mutta katsotaan muuttuuko tilanne sitten kun pääsee tavoitteeseen En siis tarkoita että pudottaisin painoa löytääkseni miehen, älkää käsittäkö väärin. Mutta voin raportoida sitten vaikuttaako se omaan käytökseeni sosiaalisissa tilanteissa.

Oli pakko alkaa vastaamaan koska niin hilpeä aihe.

Sitten tää seuraava ei ole mitään kehua vaan kerron oman kokemuksen suoraan.

Mä oon aina ollu todella kranttu miestensuhteen mutta useamman kerran seurustellut ja tapaillut lukuisia. En itse ole vasta kuin nykyisen puolisoni kohdalla alkanut miettimään millaisia miehiä minulla on ollut, onko miehissä ollut jotain samaa ulkoisesti.
Muutama lähipiiristäni ihmetellyt kovaan ääneen miten olen saanut näin hyvännäköisen miehen ja vihjailleet, että kyllä se kohta on muita kattelemassa. No tuollaiset kommetit eivät paljoa hetkauta mutta pistivät kyllä ajattelemaan tätä miksi miesteni "taso" on ollut itseeni nähen niin erilainen.
Nykyiseni on jääkiekkoilija ja seurustellut minua ennen taitoluistelijan kanssa. Kyllähän se vähän hymyilytti kun tämän kuulin mutta miksi kokea alemmuutta? Minulla on ehkä jotain muita avuja kuin täydellinen luistelijan kroppa. Ehkä mieheni tuntee minussa sielujensympatiaa, ehkä oon just nappiin hänen luonteeleen, ehkä oon vaan niin hyvä sängyssä Miksi pitää pyydellä anteeksi, että olen lihava, eikä saa tuntea etä oon just niin mahtis, et saan varmasti sellasen miehen ku haluun eikä mun tarvi itse säädellä sitä rimaa mihinkään "omalle tasolle". Omaa tasoasi et voi tietää, et voi tietää miten kauniina joku toinen sinut näkee, millaisesta naisesta hän pitää. Ei siis kannata mielestäni olla liikkeellä ajatuksella että sinulla olisi jokin taso, vaan oikeasti ymmärtää, että minä olen ainutlaatuinen ihminen juuri tällaisena kuin olen ja siksi kaunis jo nyt.
Kun ihminen luottaa itseensä ja on rento, hän säteilee ihan erilailla ja antaa ihan erilaisia signaaleja kuin ihminen joka häpeää itseensä.

Eli vastaus kysymykseen on että minulla on aina ollut hemmetin komeita miehiä ja en ole ikinä ajatellut että olisin eri tasoa, vaikka muut varmasti on!

Jossain oli ketju jossa kysyttiin myös kilojen ja seksin yhdistelmästä. Tähänki pitää sanoa että minulla on aina ollut sitä seksikkäämpi olo mitä isompi olen ollut. Hassua mutta totta

Pakko oli kommentoida... Olen tällä hetkellä sinkku (puoli vuotta sitten erosin 2 vuoden seurustelun jälkeen) ja koko ikäni ollut reilusti ylipainoinen. Mutta eipä ole ylipainoni mielestäni "vientiin" vaikuttanut, aina pientä sutinaa ilmassa! Ja siis vaikka laihdutettavaa olisikin VALTAVASTI eli 40-50 kg! Mutta olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, vahva luonne.

Ottajia tuntuisi siis olevan, vaikka en halua alkaa vakavaan suhteeseen tällä hetkellä vaan keskittyä uraani, flirttailu sen sijaan on aina tervetullutta. En usko että ulkonäöllä on loppujen lopuksi kovinkaan paljoa tekemistä asian kanssa, vaikka saankin paljon kommentteja muodokkaasta vartalotyypistäni. Ehkä se hyvä itsetunto ja oma rohkea asenne vaikuttaa enemmän!!

Varsinaisia ulkonäkökriteerejä minulla ei ole, mutta vahvat ja karismaattiset miehet viehättää eniten. Minuun taas tuntuu ihastuvan useimmin ne ujot ja arat miehet. Kokemuksesta tiedän että sellainen suhde ei onnistu, missä olen se "hallitseva osapuoli". Jos mietin omia suhteitani, minulla on ollut sekä nuoria että vanhempia miehiä, laihoja, sporttisia, "malli-poikia" ja rotevampia... En luokittelisi ihmisiä eri "tasoisiksi", jokaisesta löytyy niitä viehättäviä piirteitä jos niitä haluaa nähdä! Ja jos joku haluaa luokitella minut "alempi tasoiseksi", niin siitä vaan, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.

Esimerkkinä voisi sanoa, että tällä hetkellä on ollut pientä peliä erään työpaikkani uuden johtajan kanssa, urheilullinen ja komea mies, mutta ennen kaikkea erittäin fiksu ja mukava. Nautin keskusteluistamme ja pienestä flirtistä välillämme. Elämä on elämistä varten, eikä sitä pidä tuhlata murehtimalla muiden mielipiteitä! Ja kaikkihan on mahdollista...

Niin ja ekat kymmenen kiloa on jo lähtenyt ja tarkoituksena on tiputtaa vielä 15 ennen kesää!