Ulkonäköihanteet

En tiedä miksi haluaisin itse olla hyvinkin sutjakassa kunnossa, vaikka pyöreämmät selkeästi miellyttävät silmääni enemmän.

Johtuisiko siitä, että pelkäät että sinä et näyttäisi niin hyvältä pyöreämpänä ja se ei sinulle sovikkaan?

Minä ainakin ajattelen itsestäni niin, kun katselen muita ikäisiäni tyttöjä, joilla on enemmän lihaa luitten päällä ja silti näyttävät hurjan kauniilta, mutta sitten jos ajattelen itseni hieman muodokkaampana niin jos en olekkaan niin hyvän näköinen.
Joillekkin se pyöreys vaan sopii ja toisille sitten taas se laihempi olomuoto...niin minä ajattelisin.

Aargh, miten ahdistaa tämä naisihanne-keskustelu (silti osallistun siihen)! Ahdistaa siksi, kun pelkään mieheni ihailevan juuri tuollaisia muodokkaita naisia, joita kuvailette. Ja vaikka hän väittää, että minullakin on muotoja on sitä vaikea uskoa, kun kuppikoko on A ja hartiat peppua leveämmmät (mutta ei lattapeppu kuit.). Edustan sellaista siroluista ja urheilullista naistyyppiä, eikä minun oma naisihanteeni ole edes kurvikas - ehkä siksi, että se on minusta jopa liian seksuaalinen. En pitäisi huomiosta, jota se toisi. Ja pienirintaisena on helppo urheilla. Suurin syy lienee kuitenkin se, että identiteettini on rakentunut tämän kehon varaan, joka minulla on. Olen aina ollut se hoikka, ketterä ja nopea. Siksi täällä kiloklubissakin pyörin, koska pelkään menettäväni identiteettini, jos paino alkaa nousta, kuten se selvästi uhkaa tehdä (nyt olen 164, n.56 kg. Minun vartalotyypille sopisi olla max. 53kg).

Mutta tämä on siis vain minun identiteetti. Ei olisi hyvä, jos kaikki olisivat samanlaisia. Minusta on olemassa monta kaunista naisvartaloa: se mikä sopii jollekulle ei sovi jollekin toiselle.

Minun tulisi ehdottomasti päästä eroon tästä alemmuudentunteesta kurveihin nähden. En ole koskaan ennen potenut mitään tissikompleksia ennen nykyistä miestäni. Hän ei ole edes sanonut mitään suoraan, vaan sanoo olevansa enemmän "peppumiehiä". Mutta hän on niin kiltti, ettei varmasti loukkaisi tunteitani sanomalla, että olis kiva jos kurveja olisi muuallakin. Äh. Mutta toisaalta olen ajatellut, että minut hän valitsi. Jos tissit olisivat tärkeitä, hän olisi ottanut jonkun rinnakkaan. Tulipa tilitys, mutta näitä asioita ei kehtaa purkaa kuin näin virtuaalisesti!

Ahdistus herää täälläkin aiheesta naisihanne, mutta pakko silti purkaa omiakin ajatuksiani..

Yksi syy ahdistukseen on asian pinnallisuus ja huomio, että itsekin siihen herkästi lankean... Mutta, kun nyt on selvästi no. ulkonäkö keskustelun aiheena, osallistun siihen siltä kantilta.

Itse en osaisi sanoa, mikä on täsmälleen tai edes lähes kauneusihanteeni. Ehkä jotain sellaista, mitä sinä, Banzai, edustat. Siro ja urheilullinen. Mielestäni siihen jo yhistyy naisellisuuttakin (siro). Itse toivoisin olevani kiinteä, jäntevä ja ryhdikäs, mutta en mikään "muskeli-mimmi" tai ihan tasapaksu pötikkä.

Hoikka ei minun mielestäni missään nimessä näytä automaattisesti hyvältä, kuten joku tuossa kommentoi, vaan joillekin ne muutamat lisäkilot vaan sopivat paremmin... Ja minusta kovin laiha tekee herkästi sairaan ja väsyneen vaikutelman..

On hyvä, että meitä on moneen lähtöön! Tuskin kukaan on 100%:n tyytyväinen ulkonäköönsä. Ja kyllä se, miten itsensä kantaa ja hyväksyy, pelastaa paljon!

Tässä pähkäillessäni saan ehkä hyvänä asiana todeta, että kyllä itselleni olisi helpompi kuvata ihannenaiseni luonteenpiirteitä ja henkisiä ominaisuuksia, joten kyllä se ihmisen arvostus ja ihailu kumpuaa omalla kohdallani paljon enemmän siltä puolen...Todennäköisesti teidän muidenkin. Ja luulenpa, että myös miehille lopulta merkitsevät paljon enemmän ne "henkiset ominaisuudet". Ellei näin olisi, en ainakaan itse tyyppiä kauaa katselisi, oli mikä adonis tahansa. Kyllä tyhmyyttä on paljon vaikeampi sietää kuin rumuutta!