Uikkarikunto, bikinikunto? Haloo me naiset!!

Mitä mielestänne tarkoittaa bikinikunto?

Itse en tule koskaan olemaan bikinikunnossa, vaikka olen normaalipainoinen. Siis kehtaan kyllä näyttäytyä bikineissä (en kylläkään mielelläni), mutta en todellakaan ole bikinikunnossa, siten kun asian määrittelen.

Uikkarissa koen olevani enemmän ok, mutta en kyllä koskaan tule olemaan mielestäni uikkarikunnossa. Valkoiset, muhkuraiset reiteni loistavat uikkareissa kalvakkuudellaan ja ihraisuudellaan, mutta ei se minua haittaa.

Bikinikuntoisesta tulee mieleen upeavatsainen nainen ja uikkarikunnosta mieleen sellainen uikkari, missä on sellaiset trendiaukot kyljissä. Hoikissa, upeissa kyljissä.

Mitähän tämäkin kertoo nykypäivän kauneusihanteesta ja varsinkin siitä, kuinka olen imenyt sen itseeni. Olen elämääni tyytyväinen, perusnätti kolmen lapsen äiti, ja mielestäni uikkarikunto ja bikinikunto ovat määritteleminäni sellaisia, mitkä ovat vain hyvin harvojen oikeus. Haloo!!! Mitä me naiset oikein ajatellaan !!!!

Niin, en tiedä oonko oikea ihminen vastaamaan tähän, nimittäin en ole eläessäni ollut rannalla bikineissä, enkä tule olemaankaan. Sehän on kuin alusvaatteissa olisi, ja kun en kerta päästäisi rannalla olevia ihmisiä kotiini katsomaan kun hyppelen alkkareissa, en sitä tee rannallakaan. Ylipainoa minulla ei ole, en vain tykkää ajatuksesta...

(Ennen kuin kukaan nyt älähtää, sanon ettei minua niinkään haittaa jos muilla on bikinit, enkä ole sitä mieltä että kaikki rannalla olijat ovat jotain pervoja.)

Bikini/uikkarikunto lienee jokaiselle henkilökohtainen juttu, siis että missä tuntee itsensä mukavaksi ja itsevarmaksi.

Tuota noin, en oikein ymmärtänyt aloittajan pointtia. Hän kertoo että kehtaisi kyllä olla bikineissä, muttei mielestään siltikään ole bikikunnossa ja se on jokin saavuttamattomissa oleva juttu, johon vain lehtien muokatut kaunottaret pääsevät? Minä ainakin olen aina mieltänyt bikikunnon juurikin sellaiseksi olotilaksi, jossa kehtaa olla bikineissä. Eri asia sitten on tunteeko sen muuten liian alastomaksi vaatteeksi ihmisten ilmoilla.

Mä luulen ymmärtäväni suurin piirtein mitä ketjun aloittaja ajaa takaa.. Itse oon aina kehdannut kyllä kulkea bikiineissä, mutta silti en koe koskaan olleeni bikinikunnossa. Mulle henk.koht. bikinikunto tarkottaa sitä, että voisin kulkea kropastani ylpeänä biksuissa ja ainakaan vielä sitä ei ole tapahtunut...

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 19:31 ninuzki kirjoitti:

Mä luulen ymmärtäväni suurin piirtein mitä ketjun aloittaja ajaa takaa.. Itse oon aina kehdannut kyllä kulkea bikiineissä, mutta silti en koe koskaan olleeni bikinikunnossa. Mulle henk.koht. bikinikunto tarkottaa sitä, että voisin kulkea kropastani ylpeänä biksuissa ja ainakaan vielä sitä ei ole tapahtunut...

Sama täällä

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 19:31 ninuzki kirjoitti:

Mä luulen ymmärtäväni suurin piirtein mitä ketjun aloittaja ajaa takaa.. Itse oon aina kehdannut kyllä kulkea bikiineissä, mutta silti en koe koskaan olleeni bikinikunnossa. Mulle henk.koht. bikinikunto tarkottaa sitä, että voisin kulkea kropastani ylpeänä biksuissa ja ainakaan vielä sitä ei ole tapahtunut...

En minäkään tätä kiellä, siis eikö bikinikunto juurikin ole tuota? Että voi ylpeänä kropastaan kulkea bikineissä. Olen ainakin aina ymmärtänyt bikinikuntoa tavoittelevien hakevan juuri tuota. Sitä en tajua mitä pahaa sellaista on tavoitella, kuten aloittaja viimeisessä lauseessaan antaa ymmärtää? Varmasti se vaihtelee minkälaisesta kropasta kukin on ylpeä. Minulle se on sitä, ettei maha pömpötä ja reidet näytä valtavilta, mutta minulle se ei silti tarkoita mitään supertreenattua vatsaa(sellaista mitä lehdissä näkee).

Bikinikunto ei ole kiinni kropasta, vaan korvien välistä.

"bikinikuntoa" tavoittelen minäkin, vaikka tiedän etten ikinä tule bikineissä kulkemaan ,siitä pitävät huolen kahden raskauden seurauksena tulleet valtavat raskausarvet (ja niitä ei ole vain pari, vaan koko vatsasta ja kyljistä ei ehyttä ihoa löydy.), mutta minulle bikinikunto onkin sitä, että voin itselleni mieluisassa uimapuvussa mennä uimarannalle ilman että tarvitsee häpeillen luikahtaa äkkiä pyyhkeen alta veteen. tai ottaa vaikka aurinko (kokouimapuvussa) rannalla, ilman että läskit tursuilee uimapuvun selkäaukosta ja vatsa pömpötä kuin olisi 7. kuulla raskaana. olin siinä kunnossa muutama vuosi sitten, en ollut laiha, ylipainoa oli silloinkin hieman mutta kroppa oli kuitenkin sen verran timmissä kunnossa että uimapuku istui hyvin, ja olo oli hyvä.

maanantaina, 14. helmikuuta 2011 klo 20:07 motivo kirjoitti:

Bikinikunto ei ole kiinni kropasta, vaan korvien välistä.

Näimpäniin!!

Mä oon käyttänyt bikinejä niin lähes normaalipainoisena kuin yli 100 kg painavana. Mun mielestä bikinit ei ole mikään normaalipainoisten yksinoikeus! Mä näytän mielestäni punkerolta, kun puen uimapuvun päälle. Bikineissä voi ostaa tukevan yläosan, mikä saa rinnat esiin, kun taas uimapuvussa niitä harvoin saa kunnolla tuettua. Olen päättänyt olla sujut oman kroppani kanssa ja kantaa sen kunnialla. Jos jotakuta muuta häiritsee se, että käytän bikinejä, niin se on hänen ongelmansa.